Lue keskustelun säännöt.
Normaalin vanhempien riitelyn raja lapsiperheessä?
07.04.2012 |
Missä vaiheessa lapsi alkaa kärsimään vanhempien riitelystä? En usko, että kukaan pari ei riitele koskaan, mutta onko normaalia ja lasta vahingoittamatonta, jos äiti ja iskä päästää höyryt pihalle kunnolla huutaen kerran viikossa? Meillä tempperamenttiset aikuiset, jotka huutaa rajusti ja unohtaa samantien ja viikon päästä matsi taas... Kielen käyttö on rajua, mutta väkivaltaa ei oo.
Kommentit (24)
että teidän tapauksessa se isä on varmasti se, jota lapset pelkäävät. Ja mies on se, joka sisimmässään kokee itsensä jotenkin riittämättömäksi. Ei se riehuminen silti ole oikein, eikä varsinkaan se että häipyy. Eikö auta edes, jos sanot että etkö huomaa miten lapset pelkäävät sinua. Jos ei auta, niin miettisin jotain dramaattisempaa ratkaisua, asumuseroa esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riidellään hyvin äänekkäästi ja ihan lasten nähden kun riita tulee. Ei onneksi mitenkään kauhean usein, ehkä kerran viikossa. Lapet on riitelyn ajan kun ei mitään, leikkivät vaan :) niin ovat tottuneet tempperamenttiin ja itsekin ovat melkoisen tempperamenttisia.
Me kyllä myös pusailemme ja halailemme lasten nähden ja sovimme riidan. Eli olemme keskiverto suomalaista perhettä tunnepitoisempia joka suuntaan. Ehkä meidän perhe-elämä on enemmän tuolta latinomaista :)
riidellään hyvin äänekkäästi ja ihan lasten nähden kun riita tulee. Ei onneksi mitenkään kauhean usein, ehkä kerran viikossa. Lapet on riitelyn ajan kun ei mitään, leikkivät vaan :) niin ovat tottuneet tempperamenttiin ja itsekin ovat melkoisen tempperamenttisia.
Me kyllä myös pusailemme ja halailemme lasten nähden ja sovimme riidan. Eli olemme keskiverto suomalaista perhettä tunnepitoisempia joka suuntaan. Ehkä meidän perhe-elämä on enemmän tuolta latinomaista :)
Ja sinusta on ok huutaa ja riidellä kun on sitä temperamenttia ja oikein latinomeininkiä. Ja tiedätkö, teillä riidellään kyllä usein, melkeinpä kauhean usein. Sulla vaan taitaa olla käsitys normaalista aika hukassa, monessakin asiassa. Meilläkin on hyvin tunnepitoinen perhe, mutta ei meillä siltikään tarvi riidellä joka viikko, ei edes joka vuosi. Asiat voi sanoa muutenkin kuin riitelemällä ja huutamalla.
Huutaja varmaan kokee olevansa pieni ja kukaan ei "kuule", tai ettei hallitse tilannetta tai kukaan ei välitä tms. Tai sitten pitää sitä "äänenkorottamista" harmittomana, että minähän se vain olen ja vähän nyt sattui kiukuttamaan. Toki silloinkin on mukana sellainen käsitys itsestä, ettei ole vaarallinen eikä pelottava. Muille perheenjäsenille se huutaja voi silti näyttäytyä hirvittävänä, arvaamattomana petona.
Meillä ei vanhemmat ole kotona huutaneet, mutta äiti harrasti sellaista tiuskimista ja tiukkaa komentamista stressaantuneena. Me lapset yleensä reagoimme ahdistumalla, välttelemällä ja passiivisuudella, tehtiin kyllä mitä käskettiin mutta vakavina. Äidin omasta riittämättömyyden tunteesta se johtui eikä syy ollut siinä että me lapset olimme vääränlaisia. Varmaan hän koki puhuvansa lähinnä itsekseen. Hän kuitenkin näyttäytyi meidän maailman tärkeimpänä ja voimakkaimpana ihmisenä, emmekä me tietenkään ymmärtäneet ettei se tiuskiminen johtunut siitä että hän olisi ollut meille vihainen. Nyt vanhemmiten, kun olen pitkään asunut omillani ja huomannut itsessänikin samoja piirteitä, saattaisin osata suhtautua äitiin sillä tavalla että noh noh äitisenä, otetaas ihan rauhallisesti, tai että mene sinä siitä nyt komentelemasta. Lapsena en todellakaan osannut tehdä muuta kuin esittää enintään etten kuule. Kun nämä tilanteet tarpeeksi toistui, alkoi tuntua että niissä äiti näyttäytyy normaalina, ja muun ajan esittää.
Samalla tavalla varmaan huutotappelut voi jäädä mieleen, että taasko, jolloin se vihainen vanhempi alkaa jo olla se "normaali", ja ystävällisen vanhemman aikana on vain ajan kysymys koska se huuto taas alkaa.