Miksi korkeasti koulutettujen kaupunkilaisäitien keskuudessa on IN olla huono äiti?

olen aina metelöinyt täällä, että mitä ihmeen järkeä on hoilottaa aina "lapsen parhaasta", kun "riittävän hyvä" on ihan riittävä. Silloin voimia jää paljon muuhunkin.

Imettäminen on perCstä ja liian sitovaa, lopetetaan kahden viikon jälkeen. Hoitoon viedään yhdeksänkuisena koska ammattitaidon ylläpito ja "tää on niinq naisten oikeuksista kyse ja mä oon feministi!", juostaan ihan alusta asti ties missä riennoissa ja kulttuurikekkereillä ilman lasta (taas ne naisen oikeudet) ja pidetään blogin tai jonkun muun some-väylän kautta huolta siitä, että kaikki tietävät miten PASKAA tämä vauva-aika on ja miten kovasti äiti kaipaisi jotain ÄLYKÄSTÄ ja ARVOLLE SOPIVAA tekemistä.

Pankinjohtajan.

Tekee mieluummin jatko-opintoja kun hoitaa vauvaansa. Lapsi on hoidossa mummilla.

Lisäksi kaikki edellä mainitut piirteet.

Hauska havaita samalla tavoin ajatteleva, 41... olen aina metelöinyt täällä, että mitä ihmeen järkeä on hoilottaa aina "lapsen parhaasta", kun "riittävän hyvä" on ihan riittävä. Silloin voimia jää paljon muuhunkin.

Heippa sinne! :)

Tosiaan äitiydessä ja tällä palstalla erityisesti tuntuu vallitsevan todellisuus, jossa on tasan kaksi vaihtoehtoa, musta ja valkoinen. Eli olet joko täydellinen äiti tai sitten huono. Siinä välillä ei ole mitään.

t:42

Kenestähän blogistista puhut tällä kertaa?

ja äiti hokee koko ajan, että hänellä on oikeus omaan elämään, omaan aikaan jne. Isommat päiväkodissa, vauva kotona mummin kanssa ja itse ollaan menossa koko ajan, koska ei haluta olla vain äiti. Mielessä käy, että jos olisivat äitejä edes tunnin päivässä, niin lapsilla moni asia olisi paremmin.

- Imetetään yli vuosi

- Kestovaipat

- Lapsen kanssa mennään "kaikkialle"

- Kaveriporukalla otetaan lapsille kotiin hoitaja

asutaan Helsingissä ja ollaan akateemisia.

Siinä olet oikeassa että monet kaipaa älyä vaativia tehtäviä kotona ollessaan.

Keskinkertaisuus on ihanaa. Hyvä, että joku on sitä mieltä, että riittävän hyvä riittää.



Minä olen laittanut lapseni äärimmäisen ihanan perhepäivähoitajan hoitoon n. 1-vuotiaana (hirveä säkä, saatiin molemmat saman hoitajan hoitoon äitiyslomasta huolimatta). Hoitopäivät lyhyet, 4 päivää viikossa.



Nyt lapset kohta koululaisia molemmat (toinen jo koulussa, toinen eskarilainen). Minulla lyhyet työpäivät, olen paljon lasten kanssa. Isä on turhan paljon töissä, mutta 110 % läsnä, kun on kotona.



Lasten mummu, eno, täti perheineen lähellä, läheisiä.



Koen, että työnteostani huolimatta lapseni ovat saaneet läheisyyttä riittävästi. Molemmat ovat ihania, rakastavia, läheisyyttä osoittavia, tasapainoisen oloisia penskoja - vaikka äiti (humanisti...) menikin töihin niin aikaisin.