Kamalinta mitä olet joutunut kylässä syömään?

voileivän, jossa oli ihan mahdottoman iso pala graavilohta.



Söin sitä leipää varmaan puoli tuntia, pidättelin oksennusta ja yritin ajatella ihan jotain muuta samalla kun se niljakas, limainen, raaka kalapala muljui suussa puolelta toiselle. YÖK YÖK YÖK.



t. ei-kalan-ystävä-muutenkaan

Olin ystäväni luona kylässä ja hän tarjosi teetä, kuten aina ennenkin. Jostain syystä sillä kerralla tee haisi aivan kuselta. Taisi olla jotain earl grey - tyyppisttä teetä ja voi olla, että oli sen makuista kuin pitikin. Silti minusta se tee ja oikeastaan koko keittiö haisi kuselta ja aloin epäilemään, että ystäväni isä olisi kussut vedenkeittimeen. Ystäväni asui siis vanhempiensa luona ja isänsä oli kärsinyt aivohalvauksesta tms. ja oli taantunut lapsen tasolle.

Ystäväni joi teetä tyytyväisenä, ja minäkin yritin parhaani mukaan juoda. En vain saanut kaikkea alas ja vaivihkaa kaadoin lavuaariin.

kylässä syömään, mutta erittäin epäonnistunutta oli kaverin tarjoama kuiva lihapata. Ei maistunut miltään ja oli siis tosi kuivakkaa. Hassua tässä oli se, että kaveri itse ei ollenkaan tuntunut huomaavan ruokalajin surkeutta, vaan kertoili ylpeänä, miten oli mitäkin ainesosaa käsitellyt ja miten kauan ja miten tarkassa lämpötilassa oli pataa haudutellut. Ja siis tuo ei ollut mitään miksi-meni-pieleen -selittelyä vaan oikeasti tyytyväisen kokin puhetta :P

Osa sivistystä on, että makutottumukset ovat laajat.

Viimeksi menu oli seuraavanlainen:

- alkupalaksi paahtoleipää, jonka päällä katkarapumössöä

- pääruoaksi karitsan kyljysriviä sekä salaattia, jossa mm. kauhea määrä vuohenjuustoa sekä aurinkokuivattua tomaattia sekä lisäksi jotain valkosipulista jugurttitahnaa

- jälkkäriksi sitruunan makuista juustokakkua

Koko ajan olisi pitänyt vielä maistella viinejä. Ei ole meidän juttu.

Tykkään perusruoasta en tuollaisesta kikkailusta.

Ja se on jo paljon, koska ensimmäisen kerran ikinä kirjoitan näin, vaikka palstan löysin jo vuosikymmen sitten. Söisin tuota mielelläni.

Tässähän kiteytyi se, mistä keskustelussa jankataan, makuasioista. Voitko ehdottaa jotain perinteisempää ruokaa ystävillesi? Ja muuten, ihan kaikille kommentti, että osoittaa mielestäni junttiutta se, ettei edes YRITÄ maistaa jotain ruokaa. Ja se, että jotakin raaka-ainetta on joskus vuonna nakki maistanut eikä tykännyt, voi hyvinkin johtua siitä, että sen ruoan valmistaja mokasi.

siis joku perinnekeitto, missä on verta möykkyinä. Söin kyllä suosiolla kunn mummo laittoi, mutta en ehkä nyt. Tai mistä sen tietää?

Mutta vaihto-oppilaana ollessani perheen äidillä oli tapana laittaa kaikkien ruoat valmiiksi lautaselle. Annokset olivat sellaisia ainakin 2x normaalin suomalaisen annoksen kokoisia ja vettä juotiin vasta, kun oltiin syöty lautanen tyhjäksi (???). Kerran tarjolla oli jotain aika mautonta kukkakaaliperunamössöä - kuulostaa jopa hyvältä, mutta kun sitä kiskoo jättiläismäisen vuoren, niin johan alkaa tökkiä... Hävetti, kun muut kiskoivat rauhassa kunnon lautasellisen ja itse aina närpin jo puolen lautasen jälkeen, kun en vaan jaksanut syödä :(

sillä ei sisäfileessä ole mitään verta. Se punertava neste, joka pihvistä tulee on LIHASNESTETTÄ! Ärsyttää turhat vinkujat, jotka eivät edes tunnistais verta sitä nähdessään (mun veri ei ainakaan ole mitään hailakan vaaleanpunaista ja läpinäkyvää). Ja se LIHASNESTE on se, joka antaa lihalle lihan maun. Ja jos joku haluaa mureaa lihaa, niin tehkööt sen jostain rasvaisemmasta lihanpalasta kuin sisäfile. Ja mun mielestä tarjoilija on ollut pahainen amatööri, jos hän on eleillä ja ilmeillään osoittanut sen, että asiakas on hänen mielestään tietämätön moukka. Asiakas maksaa ruuastaan, joten hänellä on oikeus saada sen sellaisenaan, kuin sen haluaa. Kokki voi tulla pöytään sitten sanomaan, jos hän kokee tilauksen loukkaavaksi itselleen ja ruoka-aineelleen, se ei ole tarjoilan tehtävä. Ja itsekkin kyllä joskus syön sisukan läpikypsänä, joskus taas raakana, mielihaluja on niin monenlaisina erilaisina päivinä.

Osa sivistystä on, että makutottumukset ovat laajat.

Mikään ei saa maistua pahalle? Kuuluuko tykätä myös kaikenlaisesta taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta jne?

olin perheessä vieraana ja tekivät keiton erilaisista sisäelinten (munuaiset, maksat sun muut) paloista ja sitten siellä oli vähän riisiä seassa. KAikki palat harmaita ja epämääräisiä. Yleensä syön kohteliaisuudesta kaiken mitä tarjotaan, mutta tohon en pystynyt. Söin ne riisit ja liemen. En kyllä vieläkään tiedä oliko se edes siellä mitenkään tyypillinen ruoka vai miksi perhe iski tuollaisen annoksen vieraaalle eteen.

Tosin muistan että siinä padassa oli myös tomaattia... Mutta oli kamalaa, ihan hirveää. Toki olin vasta 14-vuotias, joten nyt se saattaisi maistua vaikka ihan hyvälle :)

naapurissa ja miehen vanha isoäiti viimeisinä vuosinaan ei aina nähnyt että kaksi viikkoa parvekkeella ollut täytekakku saattoi olla homeessa, onneksi mies aina tarkasti että tätä ei voi syödä eikä tätä pullaakaan ja tämä voileipä taisi olla tarjolla jo viimeksi kun viikko sitten käytiin, mummo vaan kiitteli kun karsittiin hänen tarjoomuksiaan roskiin etteivät ainakaan lapset saaneet pilaantunutta. Ihana mummo mutta ei aina muistanut kuinka kauan tuore pulla on tuoretta.

lapsuudessa se oli vielä monen vanhemman sukulaisen sellainen juhlaruoka, jota tehtiin aina kun joku tuli kylään vähän pitemmäksi aikaa. Brrrh.



Muuten tulee mieleen erään kaverin tekemä ruoka, johon hän paistoi jauhelihaa, porkkanaraastetta ja perunasiivuja ja sekoitti ne kaikki paistinpannulla. Maku oli jotain järkyttävää, onneksi hänellä oli itselläänkin huumorintajua sen verran, että heitettiin se ruoka suosiolla pois. Ei kyllä koskaan selvinnyt että hän sai idean paistaa porkkanaraastetta:D

Entisen poikaystäväni äiti ei ollut mikään loistokokki, mutta en tiennyt sitä vielä silloin, kun ensimmäisen kerran sain kutsun ruokapöytään.



Hän oli paistanut lohta uunissa, mikä tietenkin onnistuisi huonommaltakin kokilta, mutta tämä lohi oli ensin ollut tarkoituksena suolata, mutta sitten jostakin syystä anoppikokelas oli muuttanut mieltään ja päättänytkin paistaa lohen. Siinä vaiheessa lohi oli kuitenkin jo ehtinyt suolaantua melko lailla ja paistettuna maku oli aivan järkyttävä.



Kohteliaasti kuitenkin haarukoin mahdollisimman pieniä palasia lohesta ja yritin olla irvistelemättä, kunnes poikaystäväni sisko onneksi totesi ääneen, että kala on syömäkelvotonta. Kiittelin häntä vuolaasti mielessäni ja jätin loput lohipalasta syömättä. Mieleenpainuva kokemus se kuitenkin oli.

Muuten tulee mieleen erään kaverin tekemä ruoka, johon hän paistoi jauhelihaa, porkkanaraastetta ja perunasiivuja ja sekoitti ne kaikki paistinpannulla. Maku oli jotain järkyttävää, onneksi hänellä oli itselläänkin huumorintajua sen verran, että heitettiin se ruoka suosiolla pois. Ei kyllä koskaan selvinnyt että hän sai idean paistaa porkkanaraastetta:D

Mitä outoa on raastetun porkkanan paistamisessa?

mutta toimittajveljeni oli jutuntekoreissulla.



Hänelle ja kuvaajalle tarjottiin haastattelun päätteeksi Kainuun juustoleipää - Pohjanmaalla ns. kotijuustoa. Se oli ok, mutta talossa oli maalattia (OIKEASTI) ja samassa broidin löysi juustosta useita paksuja karvoja. Ne kuuluivat lehmälle tai porsaalle.

Veli söi palan urheasti ja oksensi vasta pihalla.

Jänis, kuminaleipä, sushi, simpukat, sardiinipizza, vuohenjuusto, etanat, veriset pihvit ja tartar, hummeri, graavilohi... Näähän on kaikki suurta herkkua!



Hanhenmaksaa en enää syö epäeettisyyden vuoksi ja mykykeitto ei rehellisesti sanottuna kuulosta houkuttelevalta, vaikka mustamakkarasta tykkäänkin.

...porukkaa täällä. Mä kyllä pahan paikan tullessa kehtaan sanoa, että olen pahoillani, mutta minulle ei ole koskaan maistunut raaka kala / sisäelimet / homeinen ruoka...



Kamalinta mitä olen itse maistant kylässä, oli ystäväni mummon valmistama lampaansydän. Silloin sanoin kyllä ihan suoraan, että valitettavasti tää on vähän liian kaukana mun ruokatottumuksista...Maistoin kuitenkin suurella uteliaisuudella ja ihan hyvässä hengessä siinä ruokailtiin, eikä käsittääkseni kukaan loukkaantunut, vaikken koko ateriaa alas saanutkaan.



Peräänkuulutan siis kohteliasta rohkeutta, jotta tuollaisilta karmivilta tilanteilta vältyttäisiin:)

- äyriäiset

- sinihomejuustot

- vuohenjuustot, feta- juustot ja muut oltermannia voimakkaamman makuiset

- sushi-ruoat

- kalaruoat mukaan lukien graavisiika ja - lohi

- karitsa- ja lammasruoat

- erilaiset pateet

- viinit, paitsi makeat viinit

- vihreät teelaadut



Muutamia mainitakseni. Yllättävän usein sivistymätön ja rajoittunut ihminen ilmoittaa nämä inhokeikseen.

- äyriäiset

- sinihomejuustot

- vuohenjuustot, feta- juustot ja muut oltermannia voimakkaamman makuiset

- sushi-ruoat

- kalaruoat mukaan lukien graavisiika ja - lohi

- karitsa- ja lammasruoat

- erilaiset pateet

- viinit, paitsi makeat viinit

- vihreät teelaadut

Muutamia mainitakseni. Yllättävän usein sivistymätön ja rajoittunut ihminen ilmoittaa nämä inhokeikseen.

Ei-läpikypsennety liha ja oliivit + kaprikset + hillosipulit jne.

Jänis, kuminaleipä, sushi, simpukat, sardiinipizza, vuohenjuusto, etanat, veriset pihvit ja tartar, hummeri, graavilohi... Näähän on kaikki suurta herkkua!

Hanhenmaksaa en enää syö epäeettisyyden vuoksi ja mykykeitto ei rehellisesti sanottuna kuulosta houkuttelevalta, vaikka mustamakkarasta tykkäänkin.

Vai että on junttia, jos ei pidä jostain ruoasta? :D

Tiedoksesi, on myös paljon ranskalaisia, jotka eivät pidä esim. tartarista tai etanoista. Ranskalaisten ero suomalaisiin on, että he sanovat suoraan, jos eivät jostain pidä. Junttia on syödä ruokaa josta ei pidä, ihan siinä pelossa, ettei vaan vaikuttaisi jotenkin juntilta jonkun silmissä...

Syötkö sä muuten broileria? Jos syöt, niin en paljon sinuna hanhenmaksasta inisisi.

T: se, jolla on ranskalaiset appivanhemmat (en muista enää numeroa)