Ne, jotka vie lapsensa päiväkotiin alle 3 v. vihaavat lapsiaan!

Miksi minua sanotaan provoksi? Onko mielipiteeni muka niin erikoinen?!

ja lehmät lentää.

juoksee koko ajan omissa harrastuksissaa tai laittavat jo alle 7vuotiaan harrastamaan koko ajan jotain. Monilla alakoululaisille on niin tiukat aikataulut, ettivät juuri vanhempiaan tai sisaruksiaan näe. Vihaavat perheenjäsenet niin paljon toisiaan, ettivät kestä olla yhdessä perheenä. Lapsuus on niin lyhyt aiika.

Sitä se varmaan onki et kälyni itkeekin onnesta kun vie lapsensa hoitoon. Varmaan heittää kärrynpyörää ku hoitopaikan ovesta pääsee ulos.



Oikeesti ku tästähän on jo jauhettu monen monta kertaa, ettei kaikilla ole varaa jäädä kotiin. Elämänsä voisi tosiaan järjestää niin, ettei hankkisi sitä saatanan isoa talo- ja autolainaa ja sitte itketään ettei oo varaa jäädä kotiin. Mutta ne, jotka jo elää pienesti vuokralla, omistavat sen pienen vähä kulutteisen auton ja yrittävät säästää jokaisen pennin, että kuukauden eläisi sillä kotihoidon tuella sekä miehen paskalla palkalla. Siltikin loppukuussa viikko ennen rahan tuloa mietitään ostaisko sillä 10e maitoa, lapsille vaippoja vaiko sitä vessapaperia?



Kun katsoo läheltä ystävän ainaista taistelua rahasta joka sinnittelee, jotta voisi olla lasten kanssa kotona ja joka viimein nujertuu, että on PAKKO lähteä töihin ja laittaa lapset hoitoon, jotta elämä kohenisi edes vähän, ni kyllä siinä oma sappi vähä jo kiehuu, jos joku saatanan kermaperse kultalusikka suussa tullee laukomaan näitä tottuuksia ku tiiä elämän nurjasta puolesta hevonpaskaakaan.

eikö niistä muista lapsista saa välittää sen vertaa, että takaa heille kohtuullisen taloudellisen tason, niin että ei tarvitse sentään nälässä olla.

että kaikkíen rahatilanne ei sitä salli vaikka kuinka haluais.. Niin no olihan me tietysti voitu myydä miehen kotitila, josta on lainaa enää jäljellä alle 100000€, ja elää kädestä suuhun sellaiset reilu 2v, ihan vaan siks ettei me vihattais meidän lasta!!!!!!!????!?!?!? Kuule ihan mieluusti olisin ollu kotona vaikka siihen asti kunnes lapsi menee kouluun, mutta rahallisesti se nyt vaan ei ollut mahdollista. Sellainen tilanne rahallisesti, että voin jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi olis tullut joskus silloin kun olen n. 35v-36v joten toinen mahdollisuus olis tietty ollu rueta mummoäidiksi ja ottaa se riski että lapsi on vammainen/down tai että jään lapsettomaksi..

Mutta niinkuin ap:n elämä näköjään on että "kun näkee vaan mustaa ja valkoista, ei nää noita harmaan sävyjä"...

Kysykääpäs mun 21v.pojalta minkälainen äiti/lapsisuhde meillä on?

Olin näet tasan 2kk., kyllä, kaksi kuukautta!kotona synnytyksestä ja menin sen jälkeen töihin.

Palataan asiaan 20 v päästä. Katsotaan, missä mun lapsi on ja missä sun.

Vuonna 1991 oli jo 10 kk:n äitiysloma.

Kysykääpäs mun 21v.pojalta minkälainen äiti/lapsisuhde meillä on?

Olin näet tasan 2kk., kyllä, kaksi kuukautta!kotona synnytyksestä ja menin sen jälkeen töihin.

ne kolme ekaa vuotta... Mutta kun meitä on täällä monenlaista tallaajaa. Joskus se hoitoon laittaminen on todellinen rakkauden teko.



En käsitä ihmisiä, joiden maailmankuva ja oikeudenkäsite syntyvät vain omien kokemusten kautta ja jotka eivät pääse yli oman navan missään vaiheessa. Tällaiset ihmiset ovat empatiakyvyttömiä ja itsekeskeisiä, ja koska nämä kaksi ominaisuutta ovat vaarallisimpia lasta kasvatettaessa, voin sanoa heti, että ap ei todellakaan ole se paras mahdollinen vanhempi lapselleen ja että ehkä voisi miettiä sen omankin lapsen laittamista ammattitaitoisten kasvattajien käsiin, jotta voitaisiin minimoida oman äidin vaikutus lapseen.

Tarkalleen kolmevuotiaana lapsi muuttuu kuin taikaiskusta ja on valmis päiväkotiin.

Vuonna 1991 oli jo 10 kk:n äitiysloma.

Kysykääpäs mun 21v.pojalta minkälainen äiti/lapsisuhde meillä on?

Olin näet tasan 2kk., kyllä, kaksi kuukautta!kotona synnytyksestä ja menin sen jälkeen töihin.

Duunariperheessä olen kasvanut, samoin mieheni. Mieheni on tehdastyöläinen n. 2000€ palkalla. Säästimme rahaa muutaman vuoden ja meillä oli säästössä n. 8000€ (ei sen enempää)kun jäin hoitovapaalle kaksosistani (huom! kaksosille pitää ostaa kaikkea kaksi kun ei voi kierrättää sisarusten vanhjoa). Ostimme jopa äitiyslomalla ollessani omakotitalon. Tosin pienen. Tiesimme, että talo ei ole tarpeeksi iso, mutta emme halunneet ottaa ylisuurta lainaa, jotta voisin olla kotona hoitamassa rakkaita lapsiamme. Säästöt riittivät ihan hyvin ja menin töihin vasta kun lapset olivat 3v. 3 kk. Sitten ostimme uuden isomman talon. :)

Monissa asioissa ihminen voi tehdä valintoja. Jos me olisimme ostaneet suuren tai edes sopivan kokoisen talon ei minulla olisi ollut varaa hoitaa lapsia kotona kolmevuotiaiksi.

ap

Tarkalleen kolmevuotiaana lapsi muuttuu kuin taikaiskusta ja on valmis päiväkotiin.

Kaikissa muissa maissa kyllä kasvaa tervehenkisiä lapsia vaikka menisivätkin todella aikaisin hoitoon mutta ei Suomessa, ei missään tapauksessa. Meidän maan ilmastossa on pakko olla jotain vikaa.

Ja ei, en sentään minäkään laittaisi lastani heti äitiyslomani loputtua pk:hon. Minusta noin 10kk ikä on vielä niin riippuvainen äidistään, että jokaisella pitäisi olla varaa olla ainakin muutama kuukausi kotihoidontuella.

jos perheessä on tosiaan vain yksi lapsi tai sitten vaikka kaksoset, ei muita. Mutta jos perheessä on useampi vanhempi lapsi, niin he kai eivät ilman ruokaa ja vaatteita pärjää sitä kahtakaan vuotta. Ja saattaa isommista lapsista tulla jotain muitakin menoja sinä aikana.

On aika huvittavaa kun puhut, että ammattikasvattajat jotenkin korvaisivat äidin! Minä olen ammatiltani lastentarhanopettaja ja tiedän mitä se päiväkodin arki on pienelle lapselle. Ei kiitos.

ap

Se, mikä on hyvä ratkaisu yhdelle lapselle, ei aina ole hyvä ratkaisu toiselle. Jos sinulla on kaksoset, he voivat olla hiukan hitaasti kehittyneitä joissakin asioissa. Omat lapseni ovat menneet hoitoon 1 v. 10 kk - 2 v. 8 kk vanhoina, juuri heille sopivaan aikaan. Ratkaisuja ei ole tehty taloudellisin perustein vaan koko perheen hyväksi. Tippaakaan ei kaduta. Rakastan taatusti lapsiani, ja he tietävät sen. Olen myös aina kerennyt olla heidän kanssaa paljon.

Duunariperheessä olen kasvanut, samoin mieheni. Mieheni on tehdastyöläinen n. 2000€ palkalla. Säästimme rahaa muutaman vuoden ja meillä oli säästössä n. 8000€ (ei sen enempää)kun jäin hoitovapaalle kaksosistani (huom! kaksosille pitää ostaa kaikkea kaksi kun ei voi kierrättää sisarusten vanhjoa). Ostimme jopa äitiyslomalla ollessani omakotitalon. Tosin pienen. Tiesimme, että talo ei ole tarpeeksi iso, mutta emme halunneet ottaa ylisuurta lainaa, jotta voisin olla kotona hoitamassa rakkaita lapsiamme. Säästöt riittivät ihan hyvin ja menin töihin vasta kun lapset olivat 3v. 3 kk. Sitten ostimme uuden isomman talon. :)

Monissa asioissa ihminen voi tehdä valintoja. Jos me olisimme ostaneet suuren tai edes sopivan kokoisen talon ei minulla olisi ollut varaa hoitaa lapsia kotona kolmevuotiaiksi.

ap

NOT!

Jos suunnittelet lapsen saamista, kannattaa säästää rahaa, jotta voi jäädä kotiin lapsen kanssa. Kyse on elämän pienistä valinnoista... :)

ap

Mitä sä mun äidinrakkaudestani arvelisit. Mies jäi työttömäksi kun lapsi oli 5 kk. Ei saa ansiosidonnaista. Pystyin olemaan kotona siihen asti että lapsi oli vuosi ja viis kuukautta. sit mun piti mennä töihin. Että meillä olisi rahaa.