Ne, jotka vie lapsensa päiväkotiin alle 3 v. vihaavat lapsiaan!

itse olen jo yli nelikymppinen, ja ei ole kauhean montaa vuotta kun sain opintolainani maksettua. Lainaa ihan tavallisesta asunnosta on ollut jo pitkään ja vielä on jäljellä 12 vuotta. Olen siis jotain 53 kun voin alkaa säästämään lasten hankintaa varten.

Mutta ylpeä olen siitä, että olen itse hoitanut pienet lapseni.Omista kuluista jouduin tinkimään, mutta kyllä se oli sen arvoista.

Mielummin epätäydellinen äiti kuin itsekäs äiti.

ap

Tooooosi paljon vihaan lapsiani ;)

Ei oikeesti säälittää nää 3 v hoitoon tulevat kun heti joutuvat siihen 3-5v 22 päiseen ryhmään, "kylmiltään" kotoilun jälkeen. Ihan näin niin kuin kokemuksen rintaäänellä suosittelen: IDEAALI olisi 2v aikoihin sinne päikkäriin viedä. uskokoon ken haluaa

Mutta minäkin olen sitä mieltä, että se on ainakin joillakin järjestelykysymys. Monet varmasti paljon meitä varakkaammat valittavat, ettei ole varaa. Siihen en ihan aina usko.

voiko joku todellakin ajatella, että vain varakkaat rakastavat lapsiaan.

Se on ymmärrettävää.

ap

itse olen jo yli nelikymppinen, ja ei ole kauhean montaa vuotta kun sain opintolainani maksettua. Lainaa ihan tavallisesta asunnosta on ollut jo pitkään ja vielä on jäljellä 12 vuotta. Olen siis jotain 53 kun voin alkaa säästämään lasten hankintaa varten.

ap

voiko joku todellakin ajatella, että vain varakkaat rakastavat lapsiaan.

ap

sitten tosiaan joskus 53-vuotiaana ehkä onnistuu.

ja taloudellinen tilanteesi on niin hyvä, että siitä on pystynyt säästämäänkin suuria summia. Miksi et vain tyydy iloitsemaan siitä, miksi mollata niitä, joilla ei raha-asiat ole yhtä hyvin.

Nih, kuten sanoit, jos järjestää elämänsä sillä viissiin että voi jäädä kotiin ni sehän on vain hyvä.



Mutta kun on niitä jotka eivät ole ehtineet järjestää elämäänsä siihen malliin, että voisi elää säästöillä taikka miettiä etes ensi kuun rahankäyttöä, koska se elämä eletään nyt niillä rahoilla mitä kokoon kuussa saadaan.



On järjettömän lapsellista ja kieroutunutta tulla huutelemaan paremmasta asemasta vähempi osaisimmille ettei lapsia muka rakasteta vain sen vuoksi että lapsi/lapset joutuu päiväkotiin. Sama ku kävisit sairaalan portailla ilkkumassa omasta hyvästä terveydestä vuodepotilaille.

Ap on juuri sellainen äiti, joka sitten joka käänteessä ottaa esiin oman erinomaisuutensa, kun on jäänyt lasten kanssa kotiin. Olisitko antanut miehesi jäädä koti-isäksi ja itse lähtenyt ansaitsemaan perheellesi elantoa? Taatusti et.



Lapset saavat tuosta taatusti kuulla koko ikänsä, kuinka äiti on uhrautunut heidän puolestaan ja ollut taloudellisesti tiukalla ihan heidän vuokseen. Jos ovat vähänkin hankalia/epäkiitollisia äitiään kohtaa, niin johan alkaa muistuttelu siitä, kuinka kaikki on tehty ihan heidän parhaakseen ja kehtaavat olla epäkiitollisia.

ja taloudellinen tilanteesi on niin hyvä, että siitä on pystynyt säästämäänkin suuria summia. Miksi et vain tyydy iloitsemaan siitä, miksi mollata niitä, joilla ei raha-asiat ole yhtä hyvin.

Meidän tulot on oikeesti tosi pienet. Ennen kun meidän lapset syntyi mies tienasi bruttona n. 2000€ ja minä n. 1700€. Ei meidän taloudellinen tilanne tosiaankaan ollut mikään erikoinen. Silti saatiin säästettyä noin viidessä vuodessa 8000€ ja lisäksi maksoimme vuokraa ja autolainaa ja jossain vaiheessa asuntolainaakin. Yritän tässä sanoa, että valintoja on jouduttu tekemään! En ole väittänyt, että säästäminen on helppoa. Mulla esim. ei ole koskaan ollut monia kenkiä tai takkeja jne. Yksi talvitakki, yksi kesätakki, yhdet talvikengät, yhdet kesäkengät jne.

ap

Ap on juuri sellainen äiti, joka sitten joka käänteessä ottaa esiin oman erinomaisuutensa, kun on jäänyt lasten kanssa kotiin. Olisitko antanut miehesi jäädä koti-isäksi ja itse lähtenyt ansaitsemaan perheellesi elantoa? Taatusti et.

Lapset saavat tuosta taatusti kuulla koko ikänsä, kuinka äiti on uhrautunut heidän puolestaan ja ollut taloudellisesti tiukalla ihan heidän vuokseen. Jos ovat vähänkin hankalia/epäkiitollisia äitiään kohtaa, niin johan alkaa muistuttelu siitä, kuinka kaikki on tehty ihan heidän parhaakseen ja kehtaavat olla epäkiitollisia.

Mä oon kiitollinen elämälle, että mä oon saanu olla mun lasten kanssa. Mä en koe lasten kanssa olemista taakkana vaan päinvastoin! En missään nimessä ole uhrautunut lasteni vuoksi vaan mä olen ihan vaan aidosti halunnut olla lasten kanssa kotona ja nauttinut siitä suunnattomasti. Miksi mun ratkaisu on teistä muista jotenkin kummallinen? :)

Ehkä nykyaikana lapsia ei arvosteta niin paljon kun mun mielipiteet on niin kummallisia...

ap

Pääsääntöisesti jokainen vanhempi rakastaa lastaan.



Mä oon laittanut molemmat pk:hon 1,5-vuotiaina ja ihan hyvin on mennyt. Ovat 3 x 5 h/vko, ehkä keskimäärin 2 x 5 tuntia/vko hoidossa. JA ihan vaan itsekkäistä syistä. Haluan jaksaa ja haluan olla hyvä äiti lapsilleni. Siihen tarvitsen apua ja olen sitä valmis vastaanottamaan.



Se kun näin mummoäitini lapset tekee, joutuu myös huolehtimaan vanhemmistaan. Mulla oli 2 alle 3-vuotiasta ja 2 yli 70-vuotiasta yksin asuvaa vanhusta. Että sori vaan, olen varmaan todella paska äiti ja lapsi, haluan vaan pitää huolta sekä itsestäni, että rakkaistani. Ja juu, lapset voi ottaa mukaan, mutta 1- ja 2 -vuotiaille tuntien vierailu sairaalassa ei ole ehkä paras kokemus. Vaikka ap:n mielestä varmaan pk:t on saatanasta.



Mulla kuitenkin aina se vaihtoehto, että voin ottaa lapset kotiin, jos väyttävät oireilevan, mutta eivätpä oireile.

meininkiä! Get a life, ap (ja muutkin, minä mukaanlukien ;) ).

On monenlaisia tapoja olla hyvä äiti/vanhempi, kuten on monenlaisia lapsia, monenlaisia elämäntilanteita.

On jotenkin todella sivistymätöntä toitottaa sitä omaa agendaa ainoana oikeana.

Se mikä tässä suomalaisessa lastenkasvatusmeiningissä pistää silmään on että vaikka kuinka olisi herrantertut kolme tai vaikka kuusi vuotta kotona niin oppiiko ne kunnioittamaan muita ihmisiä, vertaisiaan? Oppivatko jakamaan, oppivatko, etteivät ole maailman keskipisteitä, vaan että jokainen lapsi on tärkeä ja omille vanhemmilleen tokikin ainutlaatuinen, muille vaan muksu muiden joukossa? Omilleni olen tätä pyrkinyt opettaa ja mukaviksi ja lojaaleiksi heitä sanotaankin. Ja jos on aikuisvieraita kylässä, ei minun mielestä lasten kuulu varastaa showta vaan kaikkia pitää huomioida, vieraat erityisesti. Monissa ns. "hyvissä" perheissä eletään sitten niin kertakaikkiaan lapsille ettei jää tilaa aikuiselämälle ja ystäville ollenkaan. Ei ole mielestäni hyvä sekään, eikä opeta lapsille oikeanlaista olemista. Sietäisi ottaa oppia Etelä-Euroopan maista (tässä yhdessä asiassa...), joissa sukupolvet kohtaavat luontevammin eikä lapsia esim. ravintoloissa pallutella kaikenmaailman vempaimilla vaan heidät istutetaan pöytään ja opetetaan keskustelemaan.

Ugh olen puhunut. Joka lastaan rakastaa, opettaa myös hänet rakastamaan muita!

Tuo sinun otsikko oli aika hurja, mutta olen miettinyt tätä asiaa (siis tätä järjestelykysymystä) useinkin. Hyvä kun nostit asian esille, olen kanssasi samaa mieltä ainakin joissakin asioissa. Olenkohan ainoa sellainen tässä ketjussa?

Tiesin kyllä, että saan monet puolustuskannalle. :)

ap

Ei se tuo sinun ongelmanratkaisu kyky saanu kansaa liikkeelle. Säästäminenhän on oikeasti tosi hyvä juttu ja mielestäni monien pitäisi pysähtyä ja miettiä, mitä he OIKEASTI tarvitsevat ja millä he pärjäävät. Se mikä kuohauttaa, on tuo väite että vanhemmat vievät lapsiaan toisten hoidettaviksi vain välinpitämöttämyyttään.



Kun vähän maistaisit jonkun huonompi osaisen elämää, ei ehkä silmät kasvaisi ristiin vain oman navan tuijottelusta ja nokan vartta pitkin kahtomisesta.

Toivon että et oo mun lastenpäiväkodissa töissä..Omat onneksi nyt kotona, mutta kun elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan niin hoitoon joutuvat kun kuopus on 2v.

No toisaalta työskentelen myös itse päiväkodissa ja tiedän että hyvääkin hoitoa on, vaikka haasteita toki riittää! Aika paljon on myös henkilökunnan asenteesta kiinni..

Mä tykkäsin kanssa esikoisen kohdalla kun sai aloittaa pienessä ryhmässä. Aloitti hoidon myös 2v. osittaisella hoitovapaalla olin kyllä ekan vuoden. Oli kyllä hyvä ratkaisu.