Ne, jotka vie lapsensa päiväkotiin alle 3 v. vihaavat lapsiaan!

mutta oma tilanne vaati hoitoon viennin. Hoitopäiviä kuukaudessa noin 12 ja lapsi silminnähden nauttii pienen päiväkodin elosta. Minulle, äidille muutos on ollut vaikeinta. Eihän yleistetä jooko? Kaikki lapsetkin ovat yksilöitä.

Miksi minua sanotaan provoksi? Onko mielipiteeni muka niin erikoinen?!

Nimenomaan kirjoittamasi on juuri sinun mielipide. Ihmisten eläntilanteisiin vaikuttaa niin monta asia, että en pidä tuollaisista yleistyksistä.

Yleistyksiä: Kaikki äidit, jotka eivät imetä ovat.....

kaikki äidit jotka eivät synnytä alateitse ovat......

jne. jne

Joko ap.aluaa provota, tai on yksinkertainen. Jos lastaan rakastaminen mitataan ko.asialla on se aika pyllystä. Olen aina ja olen edelleenkin hoitopaikkojen kannalla, heti ainakin jo 1v.lähtien. Sosiaalisuuden ja ns.pärjäämisen kannalta.En yksinkertaisesti ymmärrä miksi äidit tekevät itsestään niin korvaamattomia.Äiti on aina äiti, mutta elämä on myöskin elämää, eli en tajua, että lapsista tehdään äitiriippuvaisia nössöjä jotka eivät pärjää ilman äitiään missään. Hivelee varmaan paljon äidin itsetuntoa, kun lapsi itkee perään kaikkialla. Oikeasti olen sitämieltä, että se on hyvää kasvatusta jos lapsi opetetaan jo pienestäpitäen pärjäämään eri tilanteissa, ei "kovakouraisesti", mutta määrätietoisesti. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja he ovat kyllä tottuneet eri tilanteisiin ja ylpeydellä sanon, että hyvin pärjäävät, vaikka äiti yhä edelleen murehtii.

Senverran vielä...olen kokenut sydäntä riipaisevia hetkiä esikoiseni hoitoonviemisistä ja kouluun menemisistä. Olen myös kokenut jäätävää tuskaa nuorimman sairasteltua ja silti hoitoon mentiin...tämä elämä nyt vaan on.

nuoremman lapseni 2v.neuvolakäynnistä lukee seuraavaa: hyvin kehittynyt,puhuu paljon ja hyvin psykososiaalisesti kehittynyt poika=0)

vihaavat työssäkäyviä veronmaksajia.



Kiva, että naapurini, neljän lapsen äiti, vihaa minua. Hän on ollut kotona jo kahdeksan vuotta eli siitä voi laskea vihan määrän.



Katsotaan kymmenen vuoden päästä miten tasapainoisia ovat lapsemme ja tehdään vertailu kotihoidon ja päiväkodissa olemisen aiheuttamista eroista. Jännä huomata jo nyt, että heidän esikoisellaan on ongkasvitieteellisen siirto erityisluokalle edessä.

eikö niistä muista lapsista saa välittää sen vertaa, että takaa heille kohtuullisen taloudellisen tason, niin että ei tarvitse sentään nälässä olla.

vihaavat työssäkäyviä veronmaksajia.

Kiva, että naapurini, neljän lapsen äiti, vihaa minua. Hän on ollut kotona jo kahdeksan vuotta eli siitä voi laskea vihan määrän.

Katsotaan kymmenen vuoden päästä miten tasapainoisia ovat lapsemme ja tehdään vertailu kotihoidon ja päiväkodissa olemisen aiheuttamista eroista. Jännä huomata jo nyt, että heidän esikoisellaan on ongkasvitieteellisen siirto erityisluokalle edessä.

En nyt ihan usko, että naapurisi vihaa sinua sen takia että hän on kotiäiti ja sinä työssä käyvä. Taitaapi olla tuo sinun asenne. Itelläki niskakarvat nousee pystyyn kun lukee tekstiäsi josta oikein huokuu itsekkyys ja paremmuuden tunne. Se se on niin surullista ja masentavaa, että ulkopuoliset tuomitsevat ja surutta ruotivat perheitä ja heidän elämäntapojaan ennenkuin edes tietävät mitä loppusikseen ovat tuomitsemassa.

Ihmettelen vapaa/lomapäivinä tai muuten kotona olevia lapsensa päiväkotiin vieviä vanhempia. Silloin voi kyllä jo sanoa: ette p*****e rakasta lapsianne! Onhan se kiva kun joku muu hoitaa sen jälkikasvun, ja itse pääsee helpolla, mutta miksi tehdä lapsia toisten hoidettavaksi... Sen verran pitää osata arvioida omia geenejään, että jos sieltä tulee niitä rasittavia riiviöitä, joita ei oma äiti ja isäkään jaksa hoitaa, niin piuhat poikki!

Jotenkin nuo teidän tulot vaikuttaa kuitenkin aika pieniltä selvitäkseen täällä pk.seudulla..

Jos olisit ollut, niin tietäisit, ettei lastesi hieno elämä johdu alle kolmevuotiaana käydystä päiväkodista, HALOO. Se että lapsi ikävöi äitiään vaippaiässä on NORMAALIA. Se ettei, on epänormaalia ja johtuu vaihtuvista ihmisistä ympärillä. Toivottavasti lapsesi pari- ja muissa sosiaalisissa suhteissa ei tule ongelmia.

Joko ap.aluaa provota, tai on yksinkertainen. Jos lastaan rakastaminen mitataan ko.asialla on se aika pyllystä. Olen aina ja olen edelleenkin hoitopaikkojen kannalla, heti ainakin jo 1v.lähtien. Sosiaalisuuden ja ns.pärjäämisen kannalta.En yksinkertaisesti ymmärrä miksi äidit tekevät itsestään niin korvaamattomia.Äiti on aina äiti, mutta elämä on myöskin elämää, eli en tajua, että lapsista tehdään äitiriippuvaisia nössöjä jotka eivät pärjää ilman äitiään missään. Hivelee varmaan paljon äidin itsetuntoa, kun lapsi itkee perään kaikkialla. Oikeasti olen sitämieltä, että se on hyvää kasvatusta jos lapsi opetetaan jo pienestäpitäen pärjäämään eri tilanteissa, ei "kovakouraisesti", mutta määrätietoisesti. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja he ovat kyllä tottuneet eri tilanteisiin ja ylpeydellä sanon, että hyvin pärjäävät, vaikka äiti yhä edelleen murehtii.

Senverran vielä...olen kokenut sydäntä riipaisevia hetkiä esikoiseni hoitoonviemisistä ja kouluun menemisistä. Olen myös kokenut jäätävää tuskaa nuorimman sairasteltua ja silti hoitoon mentiin...tämä elämä nyt vaan on.

Jos olisit ollut läsnä, tietäisit, että ei heidän hieno

Joko ap.aluaa provota, tai on yksinkertainen. Jos lastaan rakastaminen mitataan ko.asialla on se aika pyllystä. Olen aina ja olen edelleenkin hoitopaikkojen kannalla, heti ainakin jo 1v.lähtien. Sosiaalisuuden ja ns.pärjäämisen kannalta.En yksinkertaisesti ymmärrä miksi äidit tekevät itsestään niin korvaamattomia.Äiti on aina äiti, mutta elämä on myöskin elämää, eli en tajua, että lapsista tehdään äitiriippuvaisia nössöjä jotka eivät pärjää ilman äitiään missään. Hivelee varmaan paljon äidin itsetuntoa, kun lapsi itkee perään kaikkialla. Oikeasti olen sitämieltä, että se on hyvää kasvatusta jos lapsi opetetaan jo pienestäpitäen pärjäämään eri tilanteissa, ei "kovakouraisesti", mutta määrätietoisesti. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja he ovat kyllä tottuneet eri tilanteisiin ja ylpeydellä sanon, että hyvin pärjäävät, vaikka äiti yhä edelleen murehtii.

Senverran vielä...olen kokenut sydäntä riipaisevia hetkiä esikoiseni hoitoonviemisistä ja kouluun menemisistä. Olen myös kokenut jäätävää tuskaa nuorimman sairasteltua ja silti hoitoon mentiin...tämä elämä nyt vaan on.

kiva kun on "fiksuja" kommentoimassa....itse varmaan heti vienyt vauvan hoitoon ja luule että on hyvä ihminen :).......

Lueppa vähän kasvatuspsykologiaa. Ei alle kolmevuotiaiden tarvitse ryhmäytyä eikä olla yltiösosiaalisia. Kouluikää lähestyessä sosiaalisia taitoja harjoitellaan ja koulumaailmassa ne opitaan, vuosien saatossa. Kyllä alle kouluikäisille riittää kerhot ja eskari.

Se, viekö lapsen hoitoon vai ei on jokaisen oma asia. Toisille se tuo huonon omantunnon, toisista ei tunnu miltään. Yhteistä on, että töihin mennään kaiken muun kun lapsen tähden. Ja jos muuta väität niin se on vale.

mutta mielestäni on hyvin itsekästä pitää lapsi kolmivuotiaaksi pelkästään kotona. Tietenkin lapsia voi viedä kerhoihin ja muihin aktiviteetteihin kotiäitinäkin ja näin tietenkin kuuluukin olla. Mielestäni on sosiaalisen kasvatuksen puutetta ja välttelyä, jos ei anna lapsensa ryhmääntyä ja harjoittaa suhteita joihin äiti/isä eivät vaikuta. Ap:lla on kaksoset, joten heistä on luonnollisesti seuraa toisilleen. Lisäksi on hyvin itsekästä ja usein epärealista kuvitella olevansa äitinä niin loistava, etteikö lapsi hyötyisi muusta seurasta ja toisenlaisesta kasvatuksesta.

Mutta ylpeä olen siitä, että olen itse hoitanut pienet lapseni.Omista kuluista jouduin tinkimään, mutta kyllä se oli sen arvoista.

Mielummin epätäydellinen äiti kuin itsekäs äiti.

ap

Olet niin itseäsi, erinomaisuuttasi ja omaa totuuttasi täynnä että hyvä ettet halkea:D

Oletko varma että sun maailmasi on nyt sitten se ainoa oikea mahdollinen epäitsekkään (ja hyvän...)äidin maailma? Entä jos on niin että moni kotona lapsensa hoitava äiti onkin väsynyt, ymmärtänyt lapsen parhaan vähän vinosti ja onkin siellä kotona itsekäs...? Ja moni lapsiaan päiväkodissa hoidattava moninverroin epäitsekkämpi, läsnäolevampi, lempeämpi? vai onko sulla joku norsmunluutorni tai kristallipallo mistä näet kaikkiin perheisiin ja mikä kertoo sulle absoluuttisen totuuden tästä elämästä? Oikeasti kirjoituksesi kertovat ennenmuuta suvaitsemattomuudesta ja typeryydestä. Sitäkö viljelet lapsillesikin kotona?

Olen myös sitä mieltä että kukaan lapsi ei ansaitse mitään 9-10tunnin tarhapäiviä, mutta aina ei todellakaan ole mahdollisuutta valita. Eikä elämä muutenkaan noudata mitään loisteliasta käsikirjoitusta, sinä et vain vielä ole kohdannut elämän nurjaa puolta.