Kuka teistä kannattaisi sterilisaatio lain muuttamista?

Ikää 27v. ja lapsia kaksi ja lisää ei tule.



Harmittaa, kun tosiaan joutuu odottamaan, että kriteerit täyttyvät eikä senkään jälkeen sterilisaation saaminen ole varma juttu.

On tarpeeksi ikää tehdä päätös tai lapsia jo se kolme.

Tosin mielestäni joskus on perusteltua tehdä sterilisaatio aiemmin.

Yksi tuttava sai nuorena (noin 20v) lapsen ja ei pystynyt siitä huolehtimaan ja raskaus oli riski myös äidille. Pyysi sterilisaatiota koska tiesi ettei alkoholiongelman takia tule huolehtimaan ehkäisystä. Ei saanut.

Hetken päästä oli taas raskaana. Tuon raskauden seurauksena äidille jäi pysyviä vammoja ja tämäkin lapsi otettiin huostaan. Tässä tapauksessa olisi pitänyt ehdottomasti suostua äidin pyyntoon jo ensimmäisen lapsen jälkeen.

Suurin osa kun ei kuitenkaa tee/saa enempää kuin 2 lasta joten ainakin tuo kohta tulisi muuttaa. Itse en halua 3:tta lasta enkä kestäisi sitä psyykkisesti saatika fyysisesti sillä edelliset synnytykset sekä raskaudet olivat jo niin vaikeita. Eivät kuitenkaan riittävän "vsiketa" saadakseni tuota sterilisaatiota.



ap

ap

Ikää 27v. ja lapsia kaksi ja lisää ei tule.

Harmittaa, kun tosiaan joutuu odottamaan, että kriteerit täyttyvät eikä senkään jälkeen sterilisaation saaminen ole varma juttu.

se ON VARMA JUTTU kun kriteerit täyttyvät.

Kuka täällä edes tuntee sterilisaatiolain? Onko sellaista edes olemassa? Vai onko laissa vain jonkun muun lain yhteydessä sanottu jotain sterilisaatiosta. Vai tunnetaanko tämä laki vain joidenkin lehtien hämäristä viittauksista asiaan?



Itse asiassa minulle tuli heti mieleen vain rikollisten kastraatio tai vakavasti vammaisten sterilisaatio :-) Tuli niinko "Aaaa vai tästä olikin puhe"-hetki. Mitenköhän näiden asioiden liittyminen tuohon lakiin?



Ja omasta puolesta voin vastata, ettei ole mitään hajua koko laista. Onko sitä olemassakaan tosiaan?

Ikää 27v. ja lapsia kaksi ja lisää ei tule.

Harmittaa, kun tosiaan joutuu odottamaan, että kriteerit täyttyvät eikä senkään jälkeen sterilisaation saaminen ole varma juttu.

se ON VARMA JUTTU kun kriteerit täyttyvät.

Siskoni ei saanut. Ikää oli 31v. ja lapsia kaksi. Vasta kolmannella yrittämällä onnistui ja sitten alettiin ehdotella, että se olisikin mies, joka menisi toimenpiteeseen. No eipä mennyt vaan siskoni mutinoista huolimatta.

ja sterilointi on ainoa ehkäisymenetelmä josta säädetään laissa



http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700283



ap

pitäisi sallia vain terveydellisistä syistä. Moni katuu ja on hankalaa palauttaa tilanne.

pitäisi sallia vain terveydellisistä syistä. Moni katuu ja on hankalaa palauttaa tilanne.

Se että raskaus uhkaa äidin henkeä? Se kun ei riitä että esim. minulla on niin suuri riski revetä parantumattomasti jos vielä synnytän alakautta että paskannan housuun loppuelämäni. Minulle tuo on riittävä terveydellinen syy mutta lekureille se ei riitä.

ihan tuosta vaan.



Mieheni meni lääkäriin saadakseen vasektomian, ikää oli 32, ei lapsia. Lääkäri melkein nauroi ulos ja sanoi, ettei suostu tekemään sitä, koska me "kuitenkin haastamme hänet oikeuteen kun meitä alkaa kaduttaa". Törkeää käytöstä.



Odottelimme vuoden ja menimme toiselle lääkärille, joka myönsi sen heti. Sterilisaatio tehtiin, kun mies oli 34v. Tästä aikaa kohta 20 vuotta, mutta ei ole päätöstään katunut.



Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata itse pohtia ja päättää nämä asiat ja sitten saada se, jos lakikohdat täyttyy.



Itse en olisi tuota ikärajaa kyllä laskemassa.

Ikää 27v. ja lapsia kaksi ja lisää ei tule.

Harmittaa, kun tosiaan joutuu odottamaan, että kriteerit täyttyvät eikä senkään jälkeen sterilisaation saaminen ole varma juttu.

se ON VARMA JUTTU kun kriteerit täyttyvät.

Siskoni ei saanut. Ikää oli 31v. ja lapsia kaksi. Vasta kolmannella yrittämällä onnistui ja sitten alettiin ehdotella, että se olisikin mies, joka menisi toimenpiteeseen. No eipä mennyt vaan siskoni mutinoista huolimatta.

Tuossa on tapahtunut lääkärin / terveysviranomaisten menettelyvirhe. Säännöt on selvät: 30 vuotta TAI 2 lasta ja that's it - sterilisaatio on selvä asia. Se ei ole lääkärien mielipidekysymys enää tuossa vaiheessa vaan jos potilas haluaa niin se on tehtävä.

Eli ovat tehneet virheen. Mä sain 33 vuotiaana ja mulla "vain" 1 lapsi.

sama

ihan tuosta vaan.

Mieheni meni lääkäriin saadakseen vasektomian, ikää oli 32, ei lapsia. Lääkäri melkein nauroi ulos ja sanoi, ettei suostu tekemään sitä, koska me "kuitenkin haastamme hänet oikeuteen kun meitä alkaa kaduttaa". Törkeää käytöstä.

Odottelimme vuoden ja menimme toiselle lääkärille, joka myönsi sen heti. Sterilisaatio tehtiin, kun mies oli 34v. Tästä aikaa kohta 20 vuotta, mutta ei ole päätöstään katunut.

Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata itse pohtia ja päättää nämä asiat ja sitten saada se, jos lakikohdat täyttyy.

Itse en olisi tuota ikärajaa kyllä laskemassa.

...kannattanut tehdä valitus. Teki virkavirheen. Tai siis jos oli julkisella puolella. Yksityinen lääkäri voi toki tuollaisesta kieltäytyä, mutta ei julkisen puolen lekuri.

Tuo ei ole lääkärin mielipideasia vaan selvä asia: jos ehdot täyttyy niin homma on selvä.

Lain mukaan oikeus sterilisaatioon menee näin:



"Steriloimiseen voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:



1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;



2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;



3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;



4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;



5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; (28.6.2002/564)



6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai (28.6.2002/564)



7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa. (28.6.2002/564"



Eli lain mukaan sterilisaation saa, kun joku yllä mainituista kriteereistä täyttyy. Lääkärille ei tarvitse perustella asiaa mitenkään erikseen, jos esimerkiksi ikää on tarpeeksi.



Jos lääkäri kieltäytyy kirjoittamasta lähetettä, hän tekee virkavirheen.



Jos rahaa riittää, sterilisaation voi mennä hankkimaan jostakin sellaisesta maasta, jossa kriteerit sterilisaation saamiselle ovat löyhemmät. ;)

Tässä ketjussa on paljon väärinkäsityksiä ja virheellistä tietoa. Steriloimislain joku onneksi linkittikin.



Sterilisaatio on myönnettävä, jos hakija on täyttänyt 30 vuotta. Riippumatta siitä, meneekö sitä hakemaan yksityisen vai julkisen puolen lääkäriltä. Kukaan lääkäri ei saa kieltäytyä lähetteen kirjoittamisesta, jos ehdot (esim. 30 vuotta) täyttyvät.



Mitään aviopuolison suostumusta ei koskaan tarvita. Täältä sekin asia selviää: http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/lomakkeet/ABST/ABST_ohj…



"Mikäli lääkäri kieltäytyy kirjoittamassa lähetettä sterilisaatioon 30 vuotta täyttäneelle tai muutoin selkeästi ehdot täyttävälle hakijalle, kannattaa ensimmäiseksi neuvotella kyseisen lääkärin esimiehen eli ko. terveydenhuollon toimintayksikön johtavan ylilääkärin kanssa. Jos neuvottelu ei johda toivottuun tulokseen, seuraava toimenpide olisi yhdessä potilasasiamiehen kanssa laadittava muistutus. Jokaisella terveydenhuollon toimintayksiköllä on potilasasiamies. Jos muistutuskaan ei johda toivottuun tulokseen, käytettävänä on terveydenhuollon kantelu, joka tällaisessa tilanteessa tehdään oman alueen aluehallintovirastolle." (Valvira)



Mitä tulee ikärajaan, niin se on tietenkin mielipidekysymys. Mutta eipä taida missään muussa maassa sterin ikäraja olla noin korkea kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissa se on 25, eikä lapsilukuehtoa ole. Esim. Ruotsissa ikärajaa on vaadittu alennettavaksi. Suomessahan sterilisaation saa jo 18-vuotiaana, jos tekee sukupuolen korjauksen tai on onnistunut hankkimaan ne kolme lasta. Tuo lapsilukuehto syrjii ihmisiä lasten lukumäärän perusteella, mikä on ihan perustuslainkin vastaista. Se on myös itsemääräämisoikeuden vastaista ja ongelmallista verrattuna moniin muihin ikärajoihin, joita meillä on (adoptio, abortti, hedelmöityshoidot, avioliitto...). Jokainenhan omistaa itse oman kehonsa, joten siltä kantilta kannattaa miettiä, onko viisasta kannattaa muiden ihmisten heidän omaan itsemääräämisoikeuteensa liittyviä rajoituksia, varsinkin kun ne eivät vaikuta keneenkään muuhun. Lapsiahan saa tehtailla minkä ikäisenä tahansa ja sillä päätöksellä on yleensä aina paljon kauaskantoisemmat ja useampaan henkilöön vaikuttavat seuraukset kuin lisääntymiskyvyttömäksi hankkiutumisella.

Kahden lapsen ehto on aivan yhtä keinotekoinen kuin kolmenkin lapsen. Jonkun toivottu lapsiluku voi olla 1 lapsi ja jonkun 0 lasta. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, vaan ainoastaan sillä, että henkilö ei tulevaisuudessa halua lapsia. Riippumatta siitä, montako niitä jo ennestään on tai ei ole.



Tunnen monia alle 30-vuotiaita lapsettomia, jotka menisivät steriin heti, jos vain pääsisivät.

Ikärajaksi 35v ja se kolme lasta, mutta jos purun haluaa tuon jälkeen, maksaa itse!

siten, että alle kolmikymppinenkin (tai ainakin yhden lapsen saanut) voisi saada sterilisaation.



Ja muutos myös siihen, että jos nainen (miksei mieskin) jolle on tehty sterilisaatio, haluaisi myöhemmin sterilisaation purkaa, ja siitä seuraisi lapsettomuutta (niinkuin usein seuraa), lapsettomuushoidot hän maksaisi silloin itse.

Nykyiselläänhän esim. sterilisoitu nainen joka eroaa ja menee uuden miehen kanssa yhteen, ja päättää haluavansa lapsia, saa mennä lapsettomuushoitoihin KUNNALLISELLE puolelle. Tämä pitää muuttaa.

Samaten nykyisellään saman aviopuolison kanssa oleva nainen joka on sterilisoitu, ja päättääkin haluavansa lisää lapsia (--> purku + mahd. lapsettomuushoidot), ei saa mennä kunnalliselle puolelle hoitoihin. Eli 'pitäis' vaihtaa puolisoa että saa purun jälkeisen lapsettomuushoidon kunnallisella.



Asian kuuluu mielestäni olla niin, että se joka on sterilisoitu, ja päättää myöhemmin haluavansa lapsen, maksaa itse ne mahdolliset lapsettomuushoitokulut. Ihan jokaisessa tapauksessa, oli puoliso sama tai eri. Tästä pitäisi myös sterilisaatiota suunnittelevan olla tietoinen.



Itselläni vielä kaksi vuotta siihen että täytän 30, yksi lapsi. Odotan pääseväni sterilisaatioon, koska emme halua enempää lapsia ja minulle ei sovi hormonaaliset ehkäisyt (kuparikierukka pois laskuista, nikkeliallergia). Eivät mun geenini ole niin ylivertaiset, että haluaisin niitä monistaa tämän enempää.

En usko että tulisin katumaan toimenpidettä, ja jos jostain syystä joskus katuisinkin, niin tyhmää itkeä, kun itse on päättänyt. Ja sillä selvä.

Ehdottomasti 25-vuotias on liian nuori tietämään, että ei halua koskaan lapsia. Siinä on vielä ainakin 15 vuotta lapsentekoikää jäljellä, ja mieli voi muuttua. Sanokaa te alle 25-vuotiaat mitä sanotte, mutta kyllä ihminen vaan muuttuu paljonkin vielä 30 vuottakin täytettyään. Eri asia on terveydelliset syyt, tai jos ihminen on vaikka narkomaani, kai sitä voisi jollain erillisellä anomuksella ja hyvin perusteluin saada myös alle 30-vuotiaana sterilisaation. Mielestäni kuitenkin jopa 30-vuotias voi tehdä virheen steriloidessaan itsensä. Entä jos haluaakin lapsia ollessaan vaikka 36-vuotias?

Nämä pykälät on varmasti laskettu tarkkaan siten, millaiset kustannukset tulee, kun vaikkapa niistä, joille on 30-vuotiaana tehty sterilisaatio, alkavat vaatia sen purkamista (mikä ei välttämättä onnistu).

t. 34-vuotias kahden lapsen äiti, joka ei halua lisää lapsia, mutta ei silti ole niin varma, että menisi sterilisaatioon.

Mielenkiintoinen mielipide, mutta se vaatisi vähän enemmän perusteluja. Miksi olet sitä mieltä, että 25-vuotias on liian nuori tietämään, että ei halua koskaan lapsia, mutta kuitenkin riittävän vanha tietämään, että HALUAA lapsia? Vanhemmaksi hankkiutuminen on myös loppuelämän kestävä ratkaisu. Adoption ikäraja on 25 vuotta, ja biologisella äitiydellä/isyydellä ei ole mitään alaikärajaa. Ei myöskään tietääkseni hedelmöityshoidoilla. On mielestäni räikeä ristiriita, että yhteiskunta tarjoaa yhdenlaisen lisääntymiseen liittyvän, loppuelämän kestävän ratkaisun hyvin nuorille, mutta toisenlaista lisääntymiseen liittyvää, loppuelämän kestävää ratkaisua ei. Kirjoituksesi ei ota tätä huomioon.

Kyllä, alle 30-vuotias voi tehdä virheen steriloidessaan itsensä. Ja niin voi myös 30 vuotta täyttänyt. Pitäisikö siis ikärajaa nostaa vielä ylemmäs? Tai olla steriloimatta yhtään ketään, kun siinä voi vaikka tehdä virheen. Asiaa pitää ajatella siltä kannalta, että sterilisaatio on virhe mahdollisesti vain henkilölle itselleen, ei kenellekään muille. Jos taas hankkii lapsen ja toteaa sen päätöksen olleen virhe, siinä kärsii valitettavasti joku muukin, ja seuraukset voivat olla paljon ikävämmät.

Olen itse lukenut sen sukupuolikasvatustyöryhmän muistion, jossa kerrottiin perustelut vuoden 1985 steriloimilainsäädännön muutoksille, ja siellä ei todellakaan ollut minkäänlaisia laskelmia sterilisaatioiden purkujen kustannuksista. Perustelut olivat valitettavasti hyvin vanhanaikaiset ja niissä puhuttiin kohonneesta avioitumisiästä ja muusta vastaavasta. Olen lukenut yhden tutkimuksen, jossa oli eritelty, mikä nostaa naisen riskiä katua sterilisaatiotaan. Nuorena steriloidut katuvat toki enemmän kuin yli 30-vuotiaina, mutta arvatkaapa, ketkä alle 30-vuotiaina steriloiduista katuvat ja ketkä eivät? Katuminen on suoraan verrannollinen siihen, kuinka kauan aikaa on kulunut edellisen lapsen syntymästä. Jos siitä on alle vuosi, on katumisen todennäköisyys jopa 20 %. Jos siitä on yli 8 vuotta, on se 6 %. Jos lapsia ei ole ennen sterilointia synnyttänyt lainkaan, on katumisen riski kaikista pienin! Toisin sanoen, jos laskelmia kaivattaisiin, niin niitä kyllä saataisiin, ja niiden perusteella sterilisaation ehdot kääntyisivät kyllä hiukan toisin päin. Lapsettomat saisivat sterilisaation aina, kun haluavat, mutta pienten lasten vanhemmat eivät ennen kuin ovat 30-vuotiaita.

Kaikista tärkein pointti on kuitenkin se, että kyse on ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Tämä tuntuu usein unohtuvan aika monilta. "Kypsyys" ei ole juridinen termi, joka voitaisiin mielivaltaisesti asettaa johonkin kohtaan. Jos kypsyyttä haluttaisiin käyttää sterilisaation ehtona, tulisi sen pohjautua huolellisiin psykologisiin testeihin, ei pelkkään kalenteri-ikään. Ihmisethän kypsyvät eri tahtiin. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että ihmisillä pitää täysi-ikäisenä olla päätäntävalta omaan kehoonsa. Jos he haluavat olla lisääntymiskyvyttömiä, se heille sallittakoon. Se ei ole keneltäkään pois. Jos he sitä myöhemmin katuvat, se sallittakoon myös. Sekin on vain heidän oma ongelmansa ja oma päätöksensä, jolla ei ole yhteiskunnallisia sivuvaikutuksia (jokainen maksaisi tietenkin mahdollisen sterin purkunsa itse). Sterilisoinnin kriminalisointi nuorilta ihmisiltä on melko rankkaa touhua, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea jo 18-vuotiaan noin muuten sallitaan ihan laillisesti tehdä.

Ne, jotka kannattavat edelleen 30 vuoden ikärajaa sterilisaatiolle, kannattavat toivottavasti vastaavaa ikärajaa myös adoptiolle, hedelmöityshoidoille ja avioliitolle. Sekä sukupuolen korjaukselle. Tuskin ihminen niihinkään on kypsä, jos ei ole sterilisaatioonkaan.

3 lapsen vaatimus on aivan liikaa keskimääräiseen lapsilukuun nähden.

Niin. Te, jotka olette sitä mieltä, että "ikäraja on hyvä", oletteko myös sitä mieltä, että ikäraja tulisi KAIKILTA nostaa 30 vuoteen? Sama ikäraja tulisi siis myös kolmen lapsen vanhemmille, sukupuolenkorjausleikkauksiin, adoptioon sekä hedelmöityshoitoihin. Koska onhan toki päätös lapsen hankkimisesta vähintäänkin yhtä suuri päätös kuin päätös lapsettomana pysymisestä. Etenkin kun se lapsen hankkiminen vaikuttaa muihin ihmisiin, lapsettomana pysyminen vain henkilöön itseensä.

Edelleenkin, tässä laissa tai lainmuutoksen tarpeessa ei ole kysymys siitä, kuka on tarpeeksi kypsä alle 30-vuotiaana ja kuka ei. Täysi-ikäisyyden rajahan on 18 vuotta. Kyse on yhdenvertaisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta! Tasa-arvosta, lyhyesti sanottuna. Koska 18-vuotias on oikeutettu sterilisaatioon, jos on synnyttänyt kolme lasta, on siihen oltava oikeus myös muilla 18-vuotiailla. Lasten tai synnytysten lukumäärä ei minkään oikeudellisen tajun mukaan pidä olla asia, jolla ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Jos laki nykyisellään olisi hyvä, niin sittenhän niitä sterin purkuja ei olisi lainkaan, eikös niin? Koska nythän alle 30-vuotiaina toimenpiteeseen pääsevät lähinnä vain ne kolmen lapsen vanhemmat. Kumma kyllä, heillä ei ollutkaan sitä kypsyyttä, mitä vaaditaan, vaan mieli muuttuikin. Jos haluttaisiin antaa vain yhdelle ihmisryhmälle oikeus sterilisaatioon alle 30-vuotiaana sillä perusteella, että he todennäköisesti eivät sitä kadu, valinta olisi helppo: steriloitaviksi menisivät vain lapsettomat. He nimittäin katuvat kaikista vähiten noita nuorena tehtyjä steriä. Ja tästä on tutkimus olemassa. Jos kerran lasten lukumäärä on joidenkin mielestä oikea peruste syrjintään, ja todellinen tarkoitus olisi vain vähentää sterin purkuja, niin eikö silloin olisi fiksuinta tehdä lakimuutos, jolla ne purkuleikkaukset tosiaan vähenisivät?

Ihmisellä pitää olla oikeus tehdä vääriäkin päätöksiä elämässään, jos ne ovat sellaisia, että eivät vahingoita muita. Jos joku haluaa nuorena sterin, ja myöhemmin katuu, se ei todellakaan ole kenenkään muun ongelma millään tavoin. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään sitä vastaan, jos purkuleikkaukset maksaa jokainen omasta pussistaan. Tämä on samanlainen ongelma kuin se, että joku ottaa nuorena tatuoinnin ja myöhemmin haluaakin päästä siitä eroon. Kenellekään muulle ei ole tatuoinnista tai sterilisaatiosta haittaa, eikä sen päätöksen katumisesta. Edelleen kannattaa muistaa, että enemmistö sterin ottaneista ei kadu toimenpidettä millään tavalla.