Kiellätkö lastasi huutamasta?

en jaksa siitä riidellä

Aina porraskäytävään mennessä muistutan että siellä puhutaan hiljaa, mutta ei ne sitä muista kahta sekuntia pitempään. Samoin muuten käsken laskemaan volyymia jos meinaa korvat hajota. Pyydän puhumaan tavallisella äänellä jne. Nää kaikki tehoaa aina sen pienen hetken kunnes unohtuvat. Lapset on 2v ja 4v.

Ihme kysymys. Siinä iässä kielletään kun alkaa ymmärtää - ja huutaa. :D



Samat rankut kuin muistakin tuhmuuksista. Ensin kiellän, sitten kiellän toisen kerran ja kolmannesta jäähylle. Nyt on jo sen verran iso että tulee arestia tai kaverit ei saa tulla sinä iltana kylään tm. Kai sinä nyt näitä itekin tajuat. Aina kun lapsi käyttäytyy huonosti siihen puututaan. Aina. Lapsia täytyy näes kasvattaa, jos ei kasvata, ei kiellotkaan tehoa. ;)

Heti kun alkaa puhetta ymmärtää (vauvalle nyt tietysti on turha sanoa, että älä huuda - eikä vauva nyt yleensä ilman jotain syytä huudakaan).



Olen tarvittaessa huomauttanut siitä ja joskus muistuttanut myös etukäteen esim. kun on menty kirjastoon tai teatteriin. Ei meillä todellakaan kotonakaan saa huutaa. Rangaistuksia ei ole esikoisella koskaan tarvittu (ja toisella mene toivottavasti yhtä hyvin), vaan puhe on mennyt perille.

lähinnä yritän aika pehmeästi aina huomauttaa, että nyt on liikaa ääntä, koska yleensähän lapsi huutaa vain innostuksestaan, joten en sen kovemmin sitä kiellä. Esimerkiksi kirjastoon mennessä taas selittää jo itsekin, että kirjastossa ei sitten saa huutaa:)

jos turhaan huutaa. Mutta jos esim. innostuksissaan, niin en sitten. Kyllä meidän elämään ääntä mahtuu, vaan ei koko ajan.



Mulla 1- ja 2-vuotiaat. Saa puuttua sitten kun itseä häiritsee ja olettaa, että lapsi ymmärtää.



Oon sanonut, että kulta, älä huuda. Kuulen kyllä vähemmälläkin. Nyt vähemmän ääntä, älä huuda tai nyt pitää olla hiljaa. Sanallisesti siis.



Toimii aina vähän aikaa.



Joskus meen ote toiseen huoneeseen ja laitan oven kiinni. Lapset tulee perässä ja sanon, että haluun tehdä hiljaisia juttuja.