Jos leimaannut koulussa vaikeaksi vanhemmaksi taistellessani esikoisen oikeuksista,

mutta on sulla jo varmaan "here comes trouble" -leima otsassa.

jos ope on eri eikä mitään erityistarpeita tai ongelmia ilmene, tuskin haittaa koulunkäyntiä.

pikkukoulu kyseessä. En haluaisi kaivaa kuoppaa kuopukselle, mutta toisaalta jos asian annan olla, tunnen pettäväni esikoisen.



Miten tästä tuli tälläinen kahtiajako veljesten kesken..?

Se, että sulla on maine hankalana vanhempana, joka puolustaa lapsiaan vääryyksiltä ja epäkohdilta saattaa pikemminkin tarkoittaa, että ne vääryydet ja epäkohdat pidetään poissa sen pikkuveljenkin tieltä. Koska tiedetään, että sä reagoit jos asiat on huonosti etkä paina sitä villaisella, joten on kaikkien kannalta parempi hoitaa ne kuntoon jo alkuvaiheessa.



Yleisesti ottaen lapsi jää koulussa nykyään jalkoihin, jos vanhemmat ei vaadi asiallista toimintaa nimenomaan oman lapsensa kohdalla. Muut nimittäin kyllä vaatii, ja ne niiden muiden saamat edut on sit mukautuvan ja nöyrän vanhemman lapsilta pois. (Terveisin vanhempi, jonka lapsi sijoitettiin häntä kiusaavaan köksänryhmään, kun muiden ryhmien lasten vanhemmat vaativat että heidän lapset saa olla kaverin kanssa samoissa ryhmissä. Siihen loppui mun nöyryys.)

kun tietävät, että vastassa on se "hullu äiti". Onneksi yksi opettaja sanoikin minulle, että kuka sitä lapsen puolta pitää, ellei vanhemmat. Oli minun puolellani asiassani.



Toki meidän lapset ei stipendejä saa ja käytösnumerot on aina 8, vaikka olisivat kuinka herranterttuja:)



Mutta mielivaltainen kohtelu loppui meidän lasten kohdalla ja nuoremmat saaneet hyvän kohtelun.

ne pikkubroidia silkkihansikkain

on ollut asiallista ja leman olet siitä saanut kanna leimasi kunnialla. Kuka lasta puolustaa, jos et sinä? Tuskin vaikuttaa seuraavan lapsen kohdalla ei ainakaan saisi.

kun tietävät, että vastassa on se "hullu äiti". Onneksi yksi opettaja sanoikin minulle, että kuka sitä lapsen puolta pitää, ellei vanhemmat. Oli minun puolellani asiassani.

Toki meidän lapset ei stipendejä saa ja käytösnumerot on aina 8, vaikka olisivat kuinka herranterttuja:)

Mutta mielivaltainen kohtelu loppui meidän lasten kohdalla ja nuoremmat saaneet hyvän kohtelun.

Kuulostaa uskomattomalle! Itsellä myös erityislapsi ja en ole saanut mitään leimaa. Lastaan voi puolustaa positiivisellakin tavoilla. Jotkut eivät osaa kyllä muuta kuin raivota ja riidellä. Oletko ollut sellainen?



Mitä olet saavuttanut asenteellasi?



Onko sinulla muutenkin ihmisten parissa hankalan leima?

sua huomaa tai muista kenenkään vanhemmaksi erityisesti, mutta pienemmässä koulussa on toisin.



Meillä oli vanhin poika oikea hirviö koulussa ja oltiin aivan helisemässä sen kanssa, mm. lintsasi ja häiriköi yläasteella ja todellinen opettajien kauhu. Halusivat siitä eroon niin että eivät pistäneet edes nelosia tokariin, mutta me kammettiin se kymppiluokalle toiseen kouluun kun omassa ei kymppiä ollut. Siellä sit järkiintyi ja on nyt lukiossa, mut se on toinen juttu.



Nimittäin meillä on toinenkin, nuorempi poika 7. lk, joka on ihan taviskoululainen, jopa hiljainen ja keskivertoa parempi oppilas. Hän joutuu kuitenkin jatkuvasti veljensä maineen vangiksi, mm. opettajat huomauttelevat ja on tullut tilanteita joissa opettaja on tavallaan uhkaillut nuorempaa poikaa että jos teet näin tai noin, kuljet veljes jalanjälkiä tai että eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Se on kyllä asiatonta.



Siinä vaiheessa nostin metelin kun tää seiskaluokkalainen ja muutama muu olivat koulun pakkasrajaa noudattaen jättäneet ottamatta sukset kouluun ja sitten koulussa olikin hiihtoa. Nuoret kyllä hiihtivät, ei siinä mitään, sillä koulussa on varasuksia, mutta opettaja alkoi raivota tilanteesta ylipäätään ja oli huutanut pojallemme, että "sinäkin siinä saatana yhtä hullu kuin veljes". Poika ei ollut sanonut mitään mut yks toinen joka ei ollu tuonu suksia myöskään, kilahti opelle ja siitä tuli sitten kalabaliikki, joka johti jälki-istuntoihin ja vanhempainvartteihin.



Siinä vaiheessa minä puhalsin pelin poikki ja menin rehtorin juttusille ja pyysin asiallista kohtelua toiselle lapsellemme. Muistutin että vaikka vanhempi poikamme olikin kusipää, tämä toinen on eri lapsi ja ansaitsee eri kohtelun. Tilanne on muuttunut sikäli että opettajat ovat lopettaneet huomauttelun mutta samalla hiljainen opettajien vittuuntuminen kohdistuu nyt minuun ja sen tekee selväksi jopa seiskaluokkalaisemme oma luokanvalvoja.



Olen "sen kusipään kusipää äiti". :=)

En nöyristele oppilaiden vanhempien edessä - ja saankin nykyisin olla heiltä rauhassa ja keskittyä tekemään työtäni.

Olen "sen kusipään kusipää äiti". :=)

Tsemppiä sulle =)

Koulut väittää, ettei heillä ole kiusausta.

Otan mieluummin sen hanakalan leiman otsalleni ja puolustan lastani kuin annan lapseni tappaa itsensä, mutta olenpa pitänyt kiltin ja mukavan äidin leiman, kenestä opettajat tykkää.

Opettajien ei tarvitse tykätä minusta.

Kuulostaa uskomattomalle! Itsellä myös erityislapsi ja en ole saanut mitään leimaa. Lastaan voi puolustaa positiivisellakin tavoilla. Jotkut eivät osaa kyllä muuta kuin raivota ja riidellä. Oletko ollut sellainen?

Mitä olet saavuttanut asenteellasi?

Onko sinulla muutenkin ihmisten parissa hankalan leima?

tyyppinen ihminen. Poikani on saanut erityisopetuksenpäätöksen, jota koulussa ei noteerata.



Kaksi vuotta olen kestänyt pojan mielivaltaista polkemista, nyt alkaa olla se raja ettei kiltteys enää kannata :(



ap

sua huomaa tai muista kenenkään vanhemmaksi erityisesti, mutta pienemmässä koulussa on toisin.

Meillä oli vanhin poika oikea hirviö koulussa ja oltiin aivan helisemässä sen kanssa, mm. lintsasi ja häiriköi yläasteella ja todellinen opettajien kauhu. Halusivat siitä eroon niin että eivät pistäneet edes nelosia tokariin, mutta me kammettiin se kymppiluokalle toiseen kouluun kun omassa ei kymppiä ollut. Siellä sit järkiintyi ja on nyt lukiossa, mut se on toinen juttu.

Nimittäin meillä on toinenkin, nuorempi poika 7. lk, joka on ihan taviskoululainen, jopa hiljainen ja keskivertoa parempi oppilas. Hän joutuu kuitenkin jatkuvasti veljensä maineen vangiksi, mm. opettajat huomauttelevat ja on tullut tilanteita joissa opettaja on tavallaan uhkaillut nuorempaa poikaa että jos teet näin tai noin, kuljet veljes jalanjälkiä tai että eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Se on kyllä asiatonta.

Siinä vaiheessa nostin metelin kun tää seiskaluokkalainen ja muutama muu olivat koulun pakkasrajaa noudattaen jättäneet ottamatta sukset kouluun ja sitten koulussa olikin hiihtoa. Nuoret kyllä hiihtivät, ei siinä mitään, sillä koulussa on varasuksia, mutta opettaja alkoi raivota tilanteesta ylipäätään ja oli huutanut pojallemme, että "sinäkin siinä saatana yhtä hullu kuin veljes". Poika ei ollut sanonut mitään mut yks toinen joka ei ollu tuonu suksia myöskään, kilahti opelle ja siitä tuli sitten kalabaliikki, joka johti jälki-istuntoihin ja vanhempainvartteihin.

Siinä vaiheessa minä puhalsin pelin poikki ja menin rehtorin juttusille ja pyysin asiallista kohtelua toiselle lapsellemme. Muistutin että vaikka vanhempi poikamme olikin kusipää, tämä toinen on eri lapsi ja ansaitsee eri kohtelun. Tilanne on muuttunut sikäli että opettajat ovat lopettaneet huomauttelun mutta samalla hiljainen opettajien vittuuntuminen kohdistuu nyt minuun ja sen tekee selväksi jopa seiskaluokkalaisemme oma luokanvalvoja.

Olen "sen kusipään kusipää äiti". :=)

Katso peiliin, sieltä se vika löytyy äläkä syytä koulua.

Koulut väittää, ettei heillä ole kiusausta.

Otan mieluummin sen hanakalan leiman otsalleni ja puolustan lastani kuin annan lapseni tappaa itsensä, mutta olenpa pitänyt kiltin ja mukavan äidin leiman, kenestä opettajat tykkää.

Opettajien ei tarvitse tykätä minusta.

Kuulostaa uskomattomalle! Itsellä myös erityislapsi ja en ole saanut mitään leimaa. Lastaan voi puolustaa positiivisellakin tavoilla. Jotkut eivät osaa kyllä muuta kuin raivota ja riidellä. Oletko ollut sellainen?

Mitä olet saavuttanut asenteellasi?

Onko sinulla muutenkin ihmisten parissa hankalan leima?

asettuu koulukiusatun lapsensa puolelle eikä kiusaamisen jatkuessa suostu hyväksymään opettajien, rehtorin, kuraattorien jne. jankkaamista siitä että koulu on KiVa-koulu, jossa ei ole kiusaamista. Minä tein rikosilmoituksen siinä vaiheessa, kun meidän 10-vuotiaalta revittiin takki ja vietiin kännykkä sekä heiteltiin kirjat pitkin koulun pihaa. Kukaan lapsen kavereista ei puhu, kun eivät uskalla siinä pelossa että joutuvat myös kiusaamisen uhriksi. Rikosilmoituksen käsittely etenee, mutta lapsella on näillä näkymin edessä koulun vaihto.

koulussa samalla tavalla kuin muussakin asiakasympäristössä. Jos siis haluat vaikuttaa mielipuolelta, toimi näin:

-aina yhteydenpidossa ole ylimielinen ja räyhää

-älä koskaan kuuntele, mitä sinulle vastataan, älä siis koskaan yritä kuunnella, jos joku kertoo sinulle jotain, huuda vain omaa asiaasi

-muista puhista, raivota ja nimitellä äläkä koskaan yritä keskustella



Joten varmaan ymmärrät, että asiat voi hoitaaa monella tavalla.:)

t: aspa

sua huomaa tai muista kenenkään vanhemmaksi erityisesti, mutta pienemmässä koulussa on toisin.

Meillä oli vanhin poika oikea hirviö koulussa ja oltiin aivan helisemässä sen kanssa, mm. lintsasi ja häiriköi yläasteella ja todellinen opettajien kauhu. Halusivat siitä eroon niin että eivät pistäneet edes nelosia tokariin, mutta me kammettiin se kymppiluokalle toiseen kouluun kun omassa ei kymppiä ollut. Siellä sit järkiintyi ja on nyt lukiossa, mut se on toinen juttu.

Nimittäin meillä on toinenkin, nuorempi poika 7. lk, joka on ihan taviskoululainen, jopa hiljainen ja keskivertoa parempi oppilas. Hän joutuu kuitenkin jatkuvasti veljensä maineen vangiksi, mm. opettajat huomauttelevat ja on tullut tilanteita joissa opettaja on tavallaan uhkaillut nuorempaa poikaa että jos teet näin tai noin, kuljet veljes jalanjälkiä tai että eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Se on kyllä asiatonta.

Siinä vaiheessa nostin metelin kun tää seiskaluokkalainen ja muutama muu olivat koulun pakkasrajaa noudattaen jättäneet ottamatta sukset kouluun ja sitten koulussa olikin hiihtoa. Nuoret kyllä hiihtivät, ei siinä mitään, sillä koulussa on varasuksia, mutta opettaja alkoi raivota tilanteesta ylipäätään ja oli huutanut pojallemme, että "sinäkin siinä saatana yhtä hullu kuin veljes". Poika ei ollut sanonut mitään mut yks toinen joka ei ollu tuonu suksia myöskään, kilahti opelle ja siitä tuli sitten kalabaliikki, joka johti jälki-istuntoihin ja vanhempainvartteihin.

Siinä vaiheessa minä puhalsin pelin poikki ja menin rehtorin juttusille ja pyysin asiallista kohtelua toiselle lapsellemme. Muistutin että vaikka vanhempi poikamme olikin kusipää, tämä toinen on eri lapsi ja ansaitsee eri kohtelun. Tilanne on muuttunut sikäli että opettajat ovat lopettaneet huomauttelun mutta samalla hiljainen opettajien vittuuntuminen kohdistuu nyt minuun ja sen tekee selväksi jopa seiskaluokkalaisemme oma luokanvalvoja.

Olen "sen kusipään kusipää äiti". :=)

Niin ja mikäköhän mahtaa olla syy että teillä on häirikkönuori??!!! Katso peiliin, sieltä se vika löytyy äläkä syytä koulua.

Jotenkin musta tuntuu, että sä et lukenut tuota viestiä kokonaan. Tai sitten oot semmoinen provoilija, joka selailee ketjuja läpi, jotta pääsis heittämään tuota "katso peiliin" -kommenttia.

Itse tulin kommentoimaan tuohon samaan kirjoitukseen, että ihanan rehellinen kirjoitus. Tsemppiä teidän koko perheelle, ja ihanaa, että "kusipää" pääsi elämässä eteenpäin ja rauhoittui.

koulussa samalla tavalla kuin muussakin asiakasympäristössä. Jos siis haluat vaikuttaa mielipuolelta, toimi näin:

-aina yhteydenpidossa ole ylimielinen ja räyhää

-älä koskaan kuuntele, mitä sinulle vastataan, älä siis koskaan yritä kuunnella, jos joku kertoo sinulle jotain, huuda vain omaa asiaasi

-muista puhista, raivota ja nimitellä äläkä koskaan yritä keskustella

Joten varmaan ymmärrät, että asiat voi hoitaaa monella tavalla.:)

t: aspa

Tässäkin ketjussa on häirikkölasten vanhempia, jotka eivät tietenkään kerro totuutta omasta käytöksestään, vaan mustamaalaavat ainoastaan muita osapuolia.

t. ope

on täysin eri asia kuin hankala äiti.



Ongelmallisetkin asiat täytyy pystyä hoitamaan ilman huutamista. Minä en ole hankala äiti vaikka olenkin koulun kanssa hoiudellut erilaisia asiota, myös kiusaamista. Jos minua ei kuunneltaisiin niin menisin sinne tunnille istuskelemaan. Kyllä ne alkaa kuuntelemaan kun ei seura kiinnosta..



Ja senkin voi hoitaa asiallisesti..

99,9 prosenttia oppilaiden vanhemmista käyttäytyy juuri näin.

koulussa samalla tavalla kuin muussakin asiakasympäristössä. Jos siis haluat vaikuttaa mielipuolelta, toimi näin:

-aina yhteydenpidossa ole ylimielinen ja räyhää

-älä koskaan kuuntele, mitä sinulle vastataan, älä siis koskaan yritä kuunnella, jos joku kertoo sinulle jotain, huuda vain omaa asiaasi

-muista puhista, raivota ja nimitellä äläkä koskaan yritä keskustella

Joten varmaan ymmärrät, että asiat voi hoitaaa monella tavalla.:)

t: aspa

Tässäkin ketjussa on häirikkölasten vanhempia, jotka eivät tietenkään kerro totuutta omasta käytöksestään, vaan mustamaalaavat ainoastaan muita osapuolia.

t. ope