Lue keskustelun säännöt.
KTM, DI, OTM tai lääkäri, ovatko monet alas edustajat sinusta kusipäitä?
02.04.2012 |
Minusta välillä tuntuu, että omalla alallani törmää kauhean usein sellaisiin ihmisiin, joille työ on kaikki kaikessa, arvostellaan kaikkia muita, kuin oman alan edustajia ja tuttavuuksia luodaan vain ja ainoastaan verkostoitumisen takia. Oikeaa ystävyyttä ei niinkään arvosteta ja puheenaiheet pyörivät lähinnä työssä ja rahassa ja siinä mitä on hankittu ja kuinka erinomaisia tässä nyt ollaan..
Mua ärsyttää kun tuntuu että oikeasti mukavia kollegoja on tosi harvassa ja suurin osa on tällaisia kovia arvoja kannattavia idiootteja. Huomasi jo opiskeluajalla, että jos vähänkin ihmisessä oli potentiaalia tällaiseen ääliöporvarillisuuteen, se kyllä tuli esiin ja kohosi toiseen potenssiin.
Oletteko muut huomanneet tällaista? Kaipaan ympärilleni enemmän sellaisia "jalat maassa" -tyyppejä, joille ihmisen arvoa ei mitattaisi ainoastaan rahassa ja ylitöiden määrässä!
Kommentit (65)
Olen itse KTM ja tunnen paljon oman alan ja sitten DI-taustaisia henkilöitä. Aika pinnallista porukkaa on paljon - harva on lukenut mitään kirjoja tai käynyt teatterissa, mutta ulkomaanmatkoja ja isompia ostoksia kyllä hehkutetaan.
akateemisen maailman persuja?
Tero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oman näkemykseni mukaan tämä ei liity suoraan koulutukseen vaan _hyväosaisuuteen_. Monet ko. ammattien edustajista ovat ns. usean sukupolven hyväosaisia, varakkaiden suvun vesoja, joilla on hyväosaisuus jo ollut lapsuudessa määrittävä tekijä. Siksi siis tietty ylenkatse, ylemmyydentunto ja muita alaspäin katsominen periytyy."
Osin näin, mutta monet eivät ole pahuuttaan "snobeja" vaan elämä on. Jos on normaalia mennä koko elämä lapsesta asti Alpeille laskettelemaan ja toiset köyhemmät menee Talmaan, niin Alpeille meno on normaalia. Onhan sitä turhaa alemmuudentunnetta itse kullakin. Kun samasta tilanteesta on ponnistettu työelämässä ja toinen kertoo lomamatkastaan Uudessa Seelannissa ja itse vaikka Turkin lomasta. Eikä se kaveri kerro lomastaan makeillakseen vaan kertoo elämästään ja kuulumisistaan.
Perhetausta on yksi vain tekijä. Toinen on, että jos jo lapseuudenkaverit ovat samanlaisia ja opiskellessa samanhenkiset hakeutuvat toistensa seuraan niin tulee tuota "sosiaalista ylemmyyttä" ja verkostoitumista.
Toinen juttu on, että mitä ylemmäs mennään, niin kilpailu on kovaa ja kovuus ja itsensä kehuminen kuuluu "asiaan". Samalla tasolla olevat ovat ravintoketjussa kilpailijoita, eivät kavereita.
Todella rikkaat on sitten asia erikseen. Ei heidän tarvitse käyttää kyynerpäitä saadakseen hyviä hommia. Joko ei tarvitse ollenkaan elintason saamiseksi tai suhteilla hommien saaminen on helpompaa. Tietysti täysi idiootti saa hommia vain perheyhtiöstä.
Kaikilla yhteiskunnan tasoilla kilpaillaan ensi sijassa oman vertaisryhmän kanssa, joten se ei selitä mitään. Mielestäni oman itse korostaminen, köyhien halveksunta ym. paremmin toimeentulevilla kertoo useimmiten vain siitä, että kokemuksia vaikeuksista ei ole, vaan elämä on ollut hyvin helppoa. Ok, esim. sairauksia on kaikilla, mutta kaikkia vaikeuksia rahan puute vielä pahentaa ja sellaisesta stressistä ei "kermaperseillä" ole kokemusta.
:/
En ole vielä työelämässä, joten hyvin ehtis vaihtaa..
[quote author="Vierailija" time="02.04.2012 klo 23:30"]
Työpaikaltako haet sitä tosiystävyyttä? Ehkä siksi olet niin pettynyt.
[/quote]
Up
Pääosin ihan mukavaa, joskin työteliästä porukkaa. Elämään suhtaudutaan yleensä aika vakavasti eikä arvosteta juuri "pellossa elämistä", kuten tupakointia, yletöntä velkataakkaa tai lapsia usealle eri miehelle. DI:t ovat noista ehkäpä vähiten materialistisin, mutta samalla usein myös kulttuurillisesti sivistymättömin porukka: on paljon dippainssejä, joille kulttuuri tarkoittaa yksinomaan jäkistä ja kaljaa.
Lääkäreillä, etenkin maaseudulla asuvilla tai sieltä kotoisin olevilla, on omien kokemuksieni mukaan ylimielisin asenne noista tutkintonimikkeistä. Maaseudulla kun lääkärit ovat jumalasta seuraavia, koska KTM:iä, DI:tä tai OTM:iä ei siellä juuri ole.
T: DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen paljon it-alan dippainssejä ja ovat enimmäkseen mukavaa, rentoa ja huumorintajuista väkeä. Olen samanlainen itsekin!
Olen OTM, ja opiskeluajoilta kusipäinä mieleeni jääneet tyypit ovat suuntautuneet pääosin asianajopuolelle (nimenomaan isoihin toimistoihin). Tästä minulle on syntynyt mielikuva, että isoissa aa-toimistoissa vallitsisi kateellinen selkäänpuukotusmeininki, mutta voin toki olla väärässäkin.
Itse olen työskennellyt vain valtiolla, ja kollegoistani lähes kaikki juristit (kuten muidenkin alojen edustajat) ovat olleet varsin rentoa porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 17:01"]
Pääosin ihan mukavaa, joskin työteliästä porukkaa. Elämään suhtaudutaan yleensä aika vakavasti eikä arvosteta juuri "pellossa elämistä", kuten tupakointia, yletöntä velkataakkaa tai lapsia usealle eri miehelle. DI:t ovat noista ehkäpä vähiten materialistisin, mutta samalla usein myös kulttuurillisesti sivistymättömin porukka: on paljon dippainssejä, joille kulttuuri tarkoittaa yksinomaan jäkistä ja kaljaa.
Lääkäreillä, etenkin maaseudulla asuvilla tai sieltä kotoisin olevilla, on omien kokemuksieni mukaan ylimielisin asenne noista tutkintonimikkeistä. Maaseudulla kun lääkärit ovat jumalasta seuraavia, koska KTM:iä, DI:tä tai OTM:iä ei siellä juuri ole.
T: DI
[/quote] pienessä landepaikassa on asianajotoimistoja voi olla useitakin, kuten esim Kemijärvellä
En ole huomannut, pikemminkin päinvastoin. Mitä enemmän koulutusta, sitä paremmin ihmiset yleensä tajuavat, ettei koulutus takaa mitään. Ja että elämässä tärkeimmät jutut löytää monesti ihan muulla tavalla kuin uralla pätemällä.
Omassa kaveripiirissä ne ktm/LL/otm on kaikki erilaisia persoonia, ja jokaisella on oma juttunsa. Joukkoon mahtuu myös niitä "hihhuleita", joista ulkopuolinen harvemmin uskoisi, että on enemmänkin kouluja käynyt ja uraa tehnyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2012 klo 21:51"]
joka on yksi rankimmista hommista, mitä juristit tekevät. Todella pitkät työpäivät, tiukka aikataulu, jatkuva laskutuksen valvonta ja kova kilpailu toimistojen välillä luovat kovan paineen työyhteisölle. Meillä kuitenkin paine on puristanut timantteja: herranjestas, mikä yhdessä tekemisen meininki ja lojaalisuus porukan kesken. Koko sakki on selkeästi keskimääräistä lahjakkaampaa ja motivoituneempaa ja matkalla samaan maaliin, mikä on ihan mieletöntä. En vaihtaisi työkavereitani mihinkään.
Koulussa en kuitenkaan viihtynyt koskaan toisten oikislaisten kanssa. Käsittämättömän näsäviisasta, tekopyhää ja paskantärkeää sakkia. Puukot lentelivät selän takana ja etenkin parempien perheiden mussukat olivat sietämättömiä. Ajattelin olevani ihan väärällä alalla kunnes pääsin työelämään.
Puoliso on DI ja sen alan ihmiset ovat mielestäni paljon huumorintajuisempia ja rennompia, mutta heistä puuttuu usein juristin työn vaatima särmä, mitä arvostan.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että mulkkuja luovat olosuhteet ja ympäröivä kulttuuri. Tietyille aloille hakeutuvilla on varmasti yhdistäviä piirteitä, mutta kyllähän juristit luonnollisesti ovat kusipäitä jos jo koulussa on sellainen meininki, etteivät hyvät tyypit pärjää.
[/quote]
Juristina allekirjoitan täysin tämän!
Minulla on todella laaja tuttavapiiri, enkä mitenkään "valikoi" ystävieni sen perusteella mitä he tekevät työskeen, mutta kas kummaa parhaat ystävät ja parhaat tuntemani tyypit ovat silti kappas vaan muita juristeja. :) Ja kaikki töissä Helsingissä asianajoajalla. Eli ainakin minä viittaan kintaalla noille stereotypioille!
OTM, AA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 15:30"]Mä olen lääkäri. Ei lääkärit nyt mun mielestä ole yhtään sen kusipäisempiä kuin muutkaan. Tai ainakaan ylimielisempiä. Ehkä me kollektiivisesti suhtaudutaan alentuvasti humanisteihin, yhteiskuntatieteilijöihin ja muihin ammattimaisiin paskanjauhajiin, kun oma ala kumpuaa kovista tieteistä ja on käytännön ongelmien ratkaisemista. Sanoisin, että lääkärit on varsin joviaaleja, ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Vähän pakko kun potilaita on narkkareista poliitikkoihin ja työttömistä miljonääreihin. Ja hoitajien kanssa toimeentulo se vasta pitkää pinnaa vaatiikin.
Ylimielisimpiä ja mulkuimpia ja samalla tyhmimpiä ovat kaupallisten alojen akateemisesti koulutetut. En ole vielä älykästä tai sivistynyttä ekonomia tavannut. Toki lakimiehet ja naisetkin on aika yksinkertaisia mutta useimmat sentään tajuavat sen itsekin. Diplomi-insinöörit (joita lähimmässä ystäväpiirissäni on useita) on osittain hämmästyttävän sivistyneitä. Mutta kyvyttömiä avarakatseiseen ongelmanratkaisuun. Kehoitapa DI:tä vaikka korjaamaan rikki mennyt suksi rinkasta löytyvillä välineillä. Ei tule onnistumaan. Eihän ne osaa useimmat edes öljyjä autoon vaihtaa.
No tosiasia on, että lääkäreiden ohella laaja-alaista sivystystä ja älykkyyttä löytyy merkittävissä määrin vain biologeilta ja kemisteiltä sekä geologeilta. Ihan tosissaan, erilaisia ihmisiä on joka poppoossa. Mutta noista vain lääkis ja oikis eroaa mitenkään muista akateemisista kouluista siinä suhteessa että nihin on kohtuu vaikea päästä sisään. Tekniikkaa tai kauppatieteitä pääsee lukemaan pahaimmillaan ilman pääsykokeitakin. Mitään syytä lesoilla jollakin Lappeenrannasta valmistuneella DI:llä. Tai Lapista valmistuneella OTM:kaan. [/quote] Ei millään pahalla, mutta lue tue juttusi vielä kerran läpi ja mieti hetki itseksesi millaisen kuvan se sinusta antaa.
[/quote]
Sarkasminymmärrys on ilmeisesti äysin kateissa
Noh, siellä oikiksessa on hyviä ja vähemmän hyviä tyyppejä. Sama koskee varmasti kasvatustieteellistä, ammattikoulua ja kaupan kassojakin.
Eräs stereotyyppisin tuntemani juristi on aika karsea, mutta suurin osa opiskelu- ja työkavereistani on ihan normaaleja, kivoja ihmisiä.
Mutta se yksi. Ei helv... Sen tavoite elämässä on näyttää paperilla juuri sellaiselta kuin "pitää", ja hän osaa ja tietää aina kaiken. Ensin luulin häntä ystäväkseni, mutta olin pahasti väärässä. Tyyppi paljastui kammottavaksi oman edun tavoittelijaksi, itseään jatkuvasti kritiikittömästi kehuvaksi, täysin empatiakyvyttömäksi ja vain menestyneitä ihmisiä kunnioittavaksi tyhjäksi astiaksi. Ja menestynyt ihminen on tietysti _vain_ tietynlaisissa työpaikoissa uraa luova juristi. Ja siinäkin tapauksessa se on debatable, sillä oikeastaan on olemassa vain ja ainoastaan yksi mahtava tyyppi tässä maailmassa: hän itse. Sen tyypin pinnallisuus oli jotain aivan käsittämätöntä.
Ei tullut lopulta yllätyksenä, että hänellä ei ollut ainoatakaan oikeaa ystävää, pelkästään näitä "kontakteja". Ja ei, en lopulta edes kelvannut hänen kontaktikseen, kun en päätynytkään samanlaiselle ohjusmaiselle uralle kuin hän. Siihen asti kun hän luuli minun kuuluvan samaan kerhoon hänen kanssaan, hän oli oikein kiva ja lämmin. Sitten kun elämäni vaihtoi suuntaa, en enää ollutkaan tarpeeksi erinomainen ja yhteydenpitomme sävy muuttui täysin. Vieläkin tulee paha mieli kun muistan, kuinka ikävästi hän käyttäytyi. No, eipä tarvitse enää törmätä kun muutin ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, en ole törmännyt, itse olen KTM ja paljon olen kyllä uraorientoitunutta porukkaa töissä ja opinnoissa tavannut, mutta en törkeitä ihmisiä.
Siskontyttäreni opiskelee DI:ksi ja hän on kyllä huomattavasti kiinnostuneempi luonnontieteistä kun työelämästä tai rahasta. Hän aikoo vaihtaa sivuaineensa fysiikan pääaineeksi (on vasta fuksi) ja sanoo haluavansa jatkaa tohtoriksi asti jos vain saa mahdollisuuden. Työelämä olisi omien sanojensa mukaan kauhistus. Asuu pikku solussa, ei ole koskaan ollut ahne.
Toki mätämunia nyt mahtuu joka ammattikuntaan.
Täällä yks ktm. Myönnän, etten jaksanut edes lukea ketjua läpi, niin pitkiä kirjoituksia oli. No, aika monet tuntemani ja tietämäni dippainssit ovat aika tylsiä ja muutenkin vähän urbaanijuntteja. Lähes yhtälailla ovat ktm:t, mutta noidenkin sisällä on paljon eroja. Oisko sitten noi muut vaihtoehdot niitä, joissa on vähän enempi jalat maassa tyyppejä. Mutta ne nuoret kauppatieteilijäjuipit tai vaikka se fatbharde hetemaj, niitä on niin paljon esimerkkejä miten ko. yliopistoihin menee vähän mitä sattuu ja olen nähnyt tohtorinkoulutukseen rekrytointia kopiohuoneessa, että harvemmin tulee ite käytettyä tai minittua taustaa.
koulutustaustasta huolimatta.
Tosin asun täällä maalla ja työskentelen Tampereella. Hesassa asuessani huomasin, että meininki oli enemmän pintaliitoa ja tärkeää oli antaa hyvä kuva itsestään.
Minulle on jostain syystä kertynyt ympärille ennemminkin "luomupipertäjäjuristeja" (siis siinä positiivisessa merkityksessä). Jalat maassa ja kädet mullassa -tyyppejä suorastaan.
Auttaisiko työpaikan vaihtaminen sinua?
Siellä totuus (joo, ei mennä nyt totuusproblematiikkaan, ok) on tärkeää, muuten ollaan joviaalisti kun Ellun kanat.
No, ok. Onhan yliopistopolitiikka vähän typerää, mutta periaatteessa sut otetaan ihmisenä, ja asioista riidellään, joskus kiivaastikin, mut ihmisenä ne suo silti yleensä pitää.
Et jos tiedepuolta voit työssä sivuta, niin suosittelen.
Tsemppiä sulle!
"Oman näkemykseni mukaan tämä ei liity suoraan koulutukseen vaan _hyväosaisuuteen_. Monet ko. ammattien edustajista ovat ns. usean sukupolven hyväosaisia, varakkaiden suvun vesoja, joilla on hyväosaisuus jo ollut lapsuudessa määrittävä tekijä. Siksi siis tietty ylenkatse, ylemmyydentunto ja muita alaspäin katsominen periytyy."
Osin näin, mutta monet eivät ole pahuuttaan "snobeja" vaan elämä on. Jos on normaalia mennä koko elämä lapsesta asti Alpeille laskettelemaan ja toiset köyhemmät menee Talmaan, niin Alpeille meno on normaalia. Onhan sitä turhaa alemmuudentunnetta itse kullakin. Kun samasta tilanteesta on ponnistettu työelämässä ja toinen kertoo lomamatkastaan Uudessa Seelannissa ja itse vaikka Turkin lomasta. Eikä se kaveri kerro lomastaan makeillakseen vaan kertoo elämästään ja kuulumisistaan.
Perhetausta on yksi vain tekijä. Toinen on, että jos jo lapseuudenkaverit ovat samanlaisia ja opiskellessa samanhenkiset hakeutuvat toistensa seuraan niin tulee tuota "sosiaalista ylemmyyttä" ja verkostoitumista.
Toinen juttu on, että mitä ylemmäs mennään, niin kilpailu on kovaa ja kovuus ja itsensä kehuminen kuuluu "asiaan". Samalla tasolla olevat ovat ravintoketjussa kilpailijoita, eivät kavereita.
Todella rikkaat on sitten asia erikseen. Ei heidän tarvitse käyttää kyynerpäitä saadakseen hyviä hommia. Joko ei tarvitse ollenkaan elintason saamiseksi tai suhteilla hommien saaminen on helpompaa. Tietysti täysi idiootti saa hommia vain perheyhtiöstä.