KTM, DI, OTM tai lääkäri, ovatko monet alas edustajat sinusta kusipäitä?

tunnen muutaman juristin ja kaikki ovat kovia stressaamaan, lisäksi jotenkin aggressiivisen oloisia. tulen ahdistuneeksi niiden seurassa. tunnen myös kaksi lääkäriä, joista toinen kamalan tyly pyrkyri ja toinen tosi kiva. DI:t taas... noh, mieheni on DI ja luonnollisesti tosi ihana :). sanoisin, että riippuu alasta. tuotantotalouden DI:t ovat ainakin rahanahneempia kuin vaikka it-DI:t tai fyysikot.

en oo moisista kuullutkaan..

kyllä vapaa-ajalla valinnutkin seurani niistä alani mukavista ihmisistä, mutta näitä muista tulee vähän liiaksikin vastaan työkuvioissa ja erilaisissa kissanristiäisissä, joihin työn takia täytyy osallistua. Jotenkin tunnen oloni niin ulkopuoliseksi ja en tiedä itkeäkö vai nauraa seurassa, jossa parin viinilasillisenkin jälkeen puheenaiheena on lähinnä työasiat ja rennoimillaankin omilla uusilla hankinnoilla pröystäily. Siinä sitten taputellaan toisia selkään ja ajatellaan hiljaa, että kenen kanssa kannattaisi nyt eniten jutella, että etenisi uralla.

oikiksessa ja huomasin, että mitä vähemmän olin tekemisissä oman alan "kollegojen" kanssa, sitä parempaa mun elämä oli:) Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tietysti, mutta yleensä vältän juristien seuraa kuin ruttoa.

Ja ihailen päivittäin kollegojeni epäitsekkyyttä, ihmisläheisyyttä, ahkeruutta jne.

Iso syy siihen, miksi ystäväpiirini koostuu pääosin muiden alojen edustajista on omassa ujoudessani. Toisaalta tykkään esim juhlia railakkaasti, en ole kovin "sisädoisti" kuten kollegaystäväni ovat. Eli kaipaan myös muunlaista seuraa.

hyvä puoli noiden alojen opinahjoissa on se, että niihin otetaan niin paljon ihmisiä sisään, että sieltä voi löytää ystäviä niistä vähemmistöön kuuluvista mukavista ihmisistä.



Huonoahan siinä sitten on se, että kun ei tutustu niihin pyrkyreihin, ei saa yhtä helposti suhteilla töitä.

Täytyy sanoa, ettei ole mukavaa vaihtaa työpaikkaa, kun ikinä ei tiedä millaista pyrkyriä sieltä löytyy! Joskus tietysti voi yllättyä myös positiivisesti!

Se pakollinen yksi kusipää toki löytyy, joka vahvistaa säännön.

joka on yksi rankimmista hommista, mitä juristit tekevät. Todella pitkät työpäivät, tiukka aikataulu, jatkuva laskutuksen valvonta ja kova kilpailu toimistojen välillä luovat kovan paineen työyhteisölle. Meillä kuitenkin paine on puristanut timantteja: herranjestas, mikä yhdessä tekemisen meininki ja lojaalisuus porukan kesken. Koko sakki on selkeästi keskimääräistä lahjakkaampaa ja motivoituneempaa ja matkalla samaan maaliin, mikä on ihan mieletöntä. En vaihtaisi työkavereitani mihinkään.



Koulussa en kuitenkaan viihtynyt koskaan toisten oikislaisten kanssa. Käsittämättömän näsäviisasta, tekopyhää ja paskantärkeää sakkia. Puukot lentelivät selän takana ja etenkin parempien perheiden mussukat olivat sietämättömiä. Ajattelin olevani ihan väärällä alalla kunnes pääsin työelämään.



Puoliso on DI ja sen alan ihmiset ovat mielestäni paljon huumorintajuisempia ja rennompia, mutta heistä puuttuu usein juristin työn vaatima särmä, mitä arvostan.



Olen kuitenkin sitä mieltä, että mulkkuja luovat olosuhteet ja ympäröivä kulttuuri. Tietyille aloille hakeutuvilla on varmasti yhdistäviä piirteitä, mutta kyllähän juristit luonnollisesti ovat kusipäitä jos jo koulussa on sellainen meininki, etteivät hyvät tyypit pärjää.

noista ainoita, jotka voidaan yleistää kusipäiksi. Muista koulutusryhmistä löytyy ihan mukaviakin ;)

tässä minäkin, että kyllä niitä ihaniakin ihmisiä löytyy; fiksuja, taitavia ja vieläpä mukavia! Mutta sitten on juuri nämä ns. kultalusikka suussa syntyneet, jotka lähinnä opiskellessakin keskittyvät ryyppäämiseen ja oman erinomaisuutensa korostamiseen. Herran jumala, kuinka lapsellista porukkaa sitä tuolla opiskeluöpiireissä joutui kestämäänkään! Ikävä kyllä näiden ihmisten vanhemmat ovat usein myös alalla, joten suhteilla saadaan hyvät työpaikat, vaikka välillä tuntuu, ettei mistäänn mitään tiedetäkään. Halutaan vain täyttää sitä omaa mielikuvaa menestyvästä ja rikkaasta ylemmän tason ihmisestä. Oikein kilpaillaan sillä, kenellä on oikeistolaisin ajatusmaailma; kaikki empatia on sairautta, koska eihän heille voi esim koskaan käydä huonosti kun suvun rahat turvaavat.



Minulla on myös se kuva, että DI:t ovat jotenkin rennompia ja lisäksi esimerkiksi lääkäreistä löytyy niitä, jotka eivät ole opiskelleet hienon kuuloisen ammatin takia, vaan oikeasti haluavat auttaa ihmisiä. OTM:t ja KTM:t ovat ehkä niitä pahimpia, vaikka heistäkin tietysti löytyy paljon mukaviakin ihmisiä!

oikiksessa ja huomasin, että mitä vähemmän olin tekemisissä oman alan "kollegojen" kanssa, sitä parempaa mun elämä oli:) Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tietysti, mutta yleensä vältän juristien seuraa kuin ruttoa.

joka on yksi rankimmista hommista, mitä juristit tekevät. Todella pitkät työpäivät, tiukka aikataulu, jatkuva laskutuksen valvonta ja kova kilpailu toimistojen välillä luovat kovan paineen työyhteisölle. Meillä kuitenkin paine on puristanut timantteja: herranjestas, mikä yhdessä tekemisen meininki ja lojaalisuus porukan kesken. Koko sakki on selkeästi keskimääräistä lahjakkaampaa ja motivoituneempaa ja matkalla samaan maaliin, mikä on ihan mieletöntä. En vaihtaisi työkavereitani mihinkään.

... että tuo edellä oleva on kuin jostain Fondian blogista tai "fondiaanien" lehtien palstoilla harrastamassa hehkutuksesta.

Viimeinen kurssi näissä hienoissa opinahjoissa tuntuu olevan "Kuinka kohtelen muita mahdollisimman huonosti, one on one". Lisään edelliseen listaan vielä opettajat. Varsinkin vastavalmistuneet "kasvatuksen ammattilaiset" jotka tietysti itse ovat lapsettomia ja suunnilleen koirattomia. Sitä ollaan niin suurta asiantuntijaa että.



Harvassa on sydämen sivistys näissä piireissä. 40 vuoden kuluttua ihmetellään mihin se elämä meni ja miksi ympärilläni ei ole enää ketään läheisiä. No ei kai kun piti tehdä niin paljon työtä ja olla aina poissa kotoa.

joka on yksi rankimmista hommista, mitä juristit tekevät. Todella pitkät työpäivät, tiukka aikataulu, jatkuva laskutuksen valvonta ja kova kilpailu toimistojen välillä luovat kovan paineen työyhteisölle. Meillä kuitenkin paine on puristanut timantteja: herranjestas, mikä yhdessä tekemisen meininki ja lojaalisuus porukan kesken. Koko sakki on selkeästi keskimääräistä lahjakkaampaa ja motivoituneempaa ja matkalla samaan maaliin, mikä on ihan mieletöntä. En vaihtaisi työkavereitani mihinkään.

... että tuo edellä oleva on kuin jostain Fondian blogista tai "fondiaanien" lehtien palstoilla harrastamassa hehkutuksesta.

joka todella tykkää omien kusipääjuristikavereidensa seurasta. Mahtavaa porukkaa, ei rahan- tai työnahnetta vaan nokkelaa ja hauskaa seuraa.

Tunnen lukuisia dippainssejä, lääkäreitä ja juristeja ja he ovat kaikki mukavia, joviaaleja ja ihan taviksia, jalat maassa -tyyppejä. AP:n kuvaamiin mätiin omenoihin en ole törmännyt, vaikka työskentelen yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista. Myöskään omaisuudella pröystäilyyn en ole törmännyt, vaikka suurin osa ystävistäni ovat hyvin tai jopa erittäin hyvin toimeentulevia.

olet voinut olla törmäämättä.. Koska kyllä niitä tuolta löytyy... Voit tosin onnitella itseäsi :)



Mä olen tullut siihen tulokseen, että rahoitusala on sitä pahinta mahdollista. Siellä jos jossain työskentelee paljon sellaista porukkaa, jota mielummin ei näkisi missään. Välillä oikein naurattaa kun yksikin mies selitti tuttavastaan, jolla on tuhannen neliön talo.. Mitäköhä sekin äijä niillä neliöillään tekee, kun on koko ajan kuitenkin töissä!



T:Ap

olet voinut olla törmäämättä.. Koska kyllä niitä tuolta löytyy... Voit tosin onnitella itseäsi :)

Mä olen tullut siihen tulokseen, että rahoitusala on sitä pahinta mahdollista. Siellä jos jossain työskentelee paljon sellaista porukkaa, jota mielummin ei näkisi missään. Välillä oikein naurattaa kun yksikin mies selitti tuttavastaan, jolla on tuhannen neliön talo.. Mitäköhä sekin äijä niillä neliöillään tekee, kun on koko ajan kuitenkin töissä!

T:Ap

Mitä siis teetkään ite?

Olen itse KTM ja tunnen paljon oman alan ja sitten DI-taustaisia henkilöitä. Aika pinnallista porukkaa on paljon - harva on lukenut mitään kirjoja tai käynyt teatterissa, mutta ulkomaanmatkoja ja isompia ostoksia kyllä hehkutetaan. Itse en ole käynyt ulkomailla muuta kun työmatkoilla vuosiin ja seuraan paljon kulttuurielämää, en aina löydä keskustelunaiheita pinnallisimman osan kanssa. Mutta koskaan ei voi yleistää, meitä on moneksi ja etenkin nykyisen Aalto-yliopiston ulkopuolella tutkintoihin voi ympätä monipuolisesti kaikenlaista yleissivistävääkin, mikä näkyy keskustelun tason nousuna mahdollisesti myöhemmässä elämässä...