Lue keskustelun säännöt.
Eikö ex-illä ole mitään rajaa käytöksessään?
29.07.2013 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä pari vuotta ja olemme naimisissa. Uusperheemme toimii moitteettomasti MUTTA mieheni entinen puoliso saa minut näkemään punaista. Hän laittaa miehelleni viestejä päivittäin vaikka mieheni ei niihin vastaisikaan, jatkuvasti pitäisi olla hyppäämässä hänen toiveidensa mukaan ja olla valmiina hakemaan lapset juuri silloin kun hän haluaa. Jos emme hänen toiveitaan toteuta ottaa hän yhteyttä heti lastenvalvojalle ja laittaa viestejä ja soittelee ettemme välitä lapsista.
Nyt loma-aikaan mieheni olisi pitänyt lähteä entisen naisensa kanssa viemään lapsia huvipuistoihin ja kesälomamatkoille ja minä tottakai sain haukut kun olen muka niin mustasukkainen, vaikka jokainen, jopa mieheni ymmärsi ettei kesälomamatka entisen puolison kanssa tule kysymykseen missään nimessä. Entinen puoliso soitelee mieheni sukulaisille päivittäin ja vierailee heidän luonaan jatkuvasti, ikäänkuin pakonomaisesti yrittää pysyä mieheni suvusa.
Nyt viikonloppuna entinen puoliso alkoi sitten vokotella mieheni veljeä, en tiedä miten pitkälle vokottelussa pääsi mutta eikö tuollainen käytös oikeesti mene jo hyvän maun rajan yli? Miksi yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni jostain sellaisesta minkä on jo kauan aikaa sitten menettänyt..?
Kommentit (38)
Sorry Ap, mutta täällä on paljon näitä ex-vaimoja kommentoimassa, jotka eivät hyväksy miehensä uutta puolisoa. Ja syyllistyvät varmasti itsekin lapsellisina tuohon ex-puolison elämän terrorisoimiseen, eivätkä itse välitä niistä omista lapsistaan. Se on helppoa syyttää ex-miestä ja tämän upeaa uutta puolisoa. Helpompaa, kuin katsoa itseään peiliin ja myöntää epäonnistuneensa.
En väitä, etteikö miehesi haluaisi nähdä lapsiaan. Tottakai hän haluaa, niinkuin suurin osa vanhemmista haluaa nähdä ja tavata lapsiaan erosta huolimatta.
Mutta täällä on varoiteltu siitä, että mikäli tuo ex-vaimo ei lopeta tuota ahdisteluaan, niin vaarana on, että hän jossakin vaiheessa saa tarpeekseen ja silloin saattaa käydä nimenomaan niin, että lasten tapaaminen tulee harvenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitää olla kohtelias mutta jämäkkä. Joka päivä ei lasten asioista tarvitse sopia. Toisaalta ei ole hyvä suututtaa exää. Mies voisi vastata vasta iltaisin klo 21, että palaan asiaan ja koota asiat kerran viikossa seikkaperäisempään vastaukseen.
Huvipuistoihin mennään perheittäin eli ex lasten kanssa ja mies lasten ja sinun kanssa. Tämä on hyvä tehdä selväksi. Jotkut veljen vokottelut on säälittäviä eikä niihin kannata puuttua.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 13:50"]
Miehen pitää olla kohtelias mutta jämäkkä. Joka päivä ei lasten asioista tarvitse sopia. Toisaalta ei ole hyvä suututtaa exää. Mies voisi vastata vasta iltaisin klo 21, että palaan asiaan ja koota asiat kerran viikossa seikkaperäisempään vastaukseen.
Huvipuistoihin mennään perheittäin eli ex lasten kanssa ja mies lasten ja sinun kanssa. Tämä on hyvä tehdä selväksi. Jotkut veljen vokottelut on säälittäviä eikä niihin kannata puuttua.
[/quote] Lapset eivät ole ex-lapsia.
Mä olin aikoinaan hullu ex. Suorastaan sekopää. Syyt siihen oli seuraavat: en erityisemmin halunnut lasta, mutta ajan kanssa mies sai pääni kääntymään. Lupasi tukea ja auttaa aina. Saatiin ihana lapsi, mutta mies ei osallistunut mitenkään. Mies alusta asti tiennyt, etten ole mikään äitihahmo ja valvominen on minulle rankkaa. Lapsi oli vuoden, sain masennusdiagnoosin. Mies lähti ulkomaille viikoiksi. Muita naisia oli. Saatiin asiat sovituksi. Mies ryhdistäytyi, kun tajusi etten oikeasti pärjää yksin. Sanoi lapsen olevan tärkeintä hänelle. Kun lapsi oli 2, lähti toisen matkaan. Hehkutti onneaan tahoilla, jotka tiesi kantautuvan korviini. Uusi nainen varttunut, jonka omat lapset maailmalla ja ei pienintäkän kiinnostusta pieniin lapsiin.
Mies ei ole kertaakaan kysynyt lapsen kuulumisia, ei maksanut elareita. Ei vastannut puheluihin ei viesteihin. Anelin raivosin ja ruikutin, että veis kesällä lapsen ees kerran uimaan. Ei vastausta. Lopullinen sekoominen tapahtui, kun ystävä näki miehen ja naisen lapsenvahti hommissa rannalla. Oltiin menossa sinne ja ystävä soitti, että älä tule.
Piinasin miestä jatkuvasti viikko tolkulla solvauksin ja soittamalla. Olin vaan niin loppu, ettei äly pelannut. Ei lapsenvahti apua, ei isovanhempia.
Nyt tilanne jo takana ja hyvin voidaan. Miehestä ei kuulunut mitään.
En ota nyt kantaa exän muuhun toimintaan, mutta ton huvipuistoon pyytämisen ymmärrän kyllä hyvin. En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat, mutta kolmen kanssa on aika hankalaa olla yksin huvipuistossa. Kaikki ei ehkä pääse/uskalla samoihin laitteisiin, äidin pitäisi mennä jonkun kanssa, mutta mihin jättää muut siksi aikaa? Kaikilla ei ole sellaisia ystäviä, joita voisi pyytää mukaan avuksi, joten minusta aika luontevaa pyytää lasten isää, joka varmaan on lapsillekin mieluista seuraa. Ei siinä tarvitse olla mitään taka-ajatuksia, ihan käytännön avusta voi olla kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tänne kannata kirjoitella, koska tämä palsta on täynnä katkeria, lapsellisia, itsekkäitä ex-vaimoja ja yh-äitejä, jotka eivät enään kenellekään kelpaa. He syyttävät tällä palstalla ex-miehiään ja heidän uusia puolisoita, eivätkä ymmärrä mennä itseensä ja etsiä vikaa myös itsestään. Ei ole ihme, että on mies lähtenyt lätkimään.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 14:05"]
En ota nyt kantaa exän muuhun toimintaan, mutta ton huvipuistoon pyytämisen ymmärrän kyllä hyvin. En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat, mutta kolmen kanssa on aika hankalaa olla yksin huvipuistossa. Kaikki ei ehkä pääse/uskalla samoihin laitteisiin, äidin pitäisi mennä jonkun kanssa, mutta mihin jättää muut siksi aikaa? Kaikilla ei ole sellaisia ystäviä, joita voisi pyytää mukaan avuksi, joten minusta aika luontevaa pyytää lasten isää, joka varmaan on lapsillekin mieluista seuraa. Ei siinä tarvitse olla mitään taka-ajatuksia, ihan käytännön avusta voi olla kyse.
[/quote] Mutta nyt on mukana uusi kumppani lasten isällä, joten olisi kohteliasta kysyä, josko lasten isä voisi viedä lapset huvipuistoon uuden kumppaninsa kanssa, mikäli ei itse kykene kaikkien kolmen kanssa menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jospa tämä hulluus vaikka jossain vaiheessa meilläkin viellä loppuisi ja saataisiin ne tärkeimmät asiat eli lasten tapaamiset rullaamaan sovussa ilman jatkuvaa vääntöä. :)
Ai teistä exixtä on normaalia että mies lähtee huvipuistoon mukaan vaikka tällä jo uusi puoliso.. Miettikääpäs jos teidän oma miehenne lähtee entisen eukkonsa kanssa pariksi päiväksi lasten kanssa huvipuistoretkille? liekkö ihan hymyssäsuin miestä sinne päästäisitte..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ap:n tilanteeseen mitään sanoa mutta ihmettelen vain että koinko minä oman eroni jotenkin poikkeuksellisen raskaana. Minulla ei luojan kiitos ollut lapsia ex-mieheni kanssa. Mies teki eropäätöksen ja kyllä se oli kamalaa aikaa. Ystäväni poistivat miehen puhelinnumerot kännykästäni, samoin mies heivattiin facebookin kavereista pois. Minulle ero oli elämän vaikein paikka. Olen kohdannut kuolemaa, keskenmenon, onnettomuuksia ja seksuaalista väkivaltaa mutta silti ero oli pahin. Olin niin rakastunut, ajattelin kaiken olevan hyvin, koin mieheni sielunkumppaniksi ja rakastuin päivä päivältä enemmän. Kyllä minä eron jälkeen huusin, itkin, solvasin, raivosin ja olin aivan sekaisin. Ystäväni tukivat tuolloin todella paljon. Kuuntelivat, estivät minua tapaamasta exääni, auttoivat uuden elämän alkuun. Jos olisin tuolloin joutunut huolehtimaan lapsesta joka vielä kaikenlisäksi olisi ex-mieheni, olisin varmaan kuollut. Sanottakoon varmuuden vuoksi, että olen työssä menestynyt, sosiaalinen, positiivinen ja ihan tavallinen mukava ihminen jonka elämässä kaikki menee mukavasti. Tuo kriisi sai vain mieleni hetkellisesti sekaisin. Parisuhde oli minulle kaikki. Voisin kuvitella, että lapsen varjolla olisin soitellut miehelle, käynyt miehen kotona ja polvillani anonut pääseväni takaisin. Ja pahinta olisi ollut nähdä kaikista rakkain toisen naisen kanssa.
Nyt vuoden jälkeen olen taas ihan jaloillani mutta ikävä on edelleen kova. En halua tietää miehestä, en halua tietää uusista naisystävistä. Haluan vain aloittaa oman elämän ja nauttia taas arjesta. Onneksi minulla on siihen mahdollisuus. Yhteinen lapsi ei siihen antaisi mahdollisuutta.
En nyt ota varsinaisesti kantaa tähän tilanteeseen. Olen vain monesti ihmetellyt, miksi erosta pitäisi toipua niin nopeasti ilman mitään tunteita. Sehän on valtava muutos. Ei mielestäni mikään ihme jos vähän sekoaa. Uusi koti, puolet läheisistä katoaa, kumppani katoaa, elämä muuttuu tyystin, paikkakunta ehkä vaihtuu, mahdolliset eroon liittyvät riidat/pettämiset... Valtavasti vaikeita ja isoja muutoksia samassa rytäkässä. Huh, raskas homma. Ehkä olen sitten jotenkin normaalia heikompi eroaja. Mutta kuten sanottu, en vuodenkaan jälkeen haluaisi tavata ex-mieheni uutta kumppania. En halua olla hänen elämässään mukana mitenkään. Se olisi liian vaikeaa, sattuisi liikaa. Olen onnekas kun minulla oli mahdollisuus aloittaa oma elämä ilman entisen varjoa ylläni.
Tottakai ero satuttaa, mutta se ei auta tilannetta ollenkaan, mikäli purkaa kiukkuaan kokoajan ex-puolisolle. Erosta huolimatta on osattava käyttäytyä sivistyneesti ja aikuismaisesti, varsinkin, mikäli on yhteisiä lapsia, joiden asioista olisi yhdessä päätettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni muutti viimesyksynä suoraan kodistamme toisen naisen luokse, en ole tämän jälkeen ollut mieheeni yhteydessä kuin sovittujen lasten tapaamisten tms. muiden asioiden tiimoilta. Ei tulisi mieleenkään soitella tai laitella viestejä miehelleni enää. Ymmärrän ettei hän minua enää rakastanut vaan rakastaa nyt tuota toista, eikä hän takaisin ole tulossa vaikka tekisin mitä. En myöskään aio pakottaa häntä tapaamaan lapsiaan jos ei itse halua, onneksi hän haluaa ja pitää lapsiaan luonaan mahdollisuuksien mukaa. Miehen nykyinen puoliso on lapsia kohtaan hyvä ja lapset pitävät hänestä vaikka minun mielestäni hän on v***n h***a joka rikkoi perheeni. Vältän edelleen tilanteita joissa joutuisin kohtaamaan mieheni uuden puolisonsa kanssa, enkä puhu hänestä ollessani yhteydessä yhteisiin tuttavii, katkeruus on helpompi niellä näin.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:26"]
3. Minä olen miehen ensimäinen VAIMO, entinen puoliso puolestaan mieheni entinen tyttöystävä jonka kanssa hänellä kolme lasta.
Meillä on lasten tapaamisista sopimus mutta viikonloppuja täytyisi olla koko aika vaihtamassa suuntaan jos toiseen, ylimääräiset näkemiset arkena tapahtuu lähinnä entisen puolison toiveiden mukaan juuri niinä ajankohtina kun meidän on näkeminen mahdotonta järjestää josta sitten taas entisen puolelta tulee kamala mekkala.
Olemme yrittäneet parhaamme mukaan sopia ja neuvotella lasten tapaamisista mutta mikään kun ei tunnu riittävän. On hyvin hankalaa muutenkin puhua asioista ihmisen kanssa joka ei tunnu lainkaan ymmärtävän "suomen kieltä". Tai ihmisen joka kuvittelee meidän pystyvän lennosta vaihtamaan työvuorojamme (teemme molemmat kolmivuorotyötä) sen mukaan miten hänelle itselleen sopii.
[/quote]
Ei se miehesi ex kyllä mikään "tyttöystävä" ole vaan ex (avo)puoliso, vai ovatko tehneet 3 lasta asumatta yhdessä? Huvittavaa sinänsä että luulet avioliittopaperin merkitsevän enemmän kuin miehesi historia exänsä kanssa lapsineen ja perhe-elämineen. Muutoin olen kanssasi samaa mieltä että exän tulisi jatkaa elämäänsä ja jättää teidät ja miehen suku rauhaan, käytöksensä on aika noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen vokotteleminen on tietysti ihan tyhmää, mutta jos lapset ovat pieniä, niin kyllä entinen perhe voisi välillä tavata vaikkapa huvipuistoretkellä tai nyxä voisi kutsua exän ja lapset sunnuntailounaalle.
Mieheni vanhemmat erosivat katkerasti, kun mies oli teini-ikäinen, ja ovat korjailleet välejään vasta 15 vuotta myöhemmin. Miehelleni ja hänen sisaruksilleen on ollut parantavaa nähdä isä ja äiti yhdessä, kommunikoimassa normaalisti. Ero on ihan kamalaa lapsille ja lasten mielessä perhe on edelleen olemassa. Varsinkin pienten lasten kohdalla kaikki osapuolet voisivat ajatella asiaa erityisesti lasten kannalta.
no lasten sukulaisiin yhteyden pitäminen on täysin normaalia, ovathan he olleet osa sen exän elämää ja edelleen osa lasten elämää.
Jos uusi puoliso kummastelee ja leimaa puolisonsa exän yhteydenpidon miehen sukulaisiin niin siinä uusi puoliso taitaa olla vain mustasukkainen ja epävarma.
Sitä erotaan siitä puolisosta, ei muista läheisistä. Katsos kun erosta huolimatta sillä exällä saattaa olla läheiset välit miehen vanhempiin (lastensa isovanhempiin) ja muihin sukulaisiin ja se on täysin normaalia.
Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.
Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.
Jännä homma kun tällaisia asioita ottaa puheeksi kääntyy asiat aina ensin niin että mies ei halua nähdä lapsia. Minä siis keskustelun aloittanut ja olemme monta kertaa entiselle puolisolle ehdottanut että lapset voi tulla meille asumaan tai voidaan pitää lapsia viikko ja viikko jolloin myös entinen puoliso saa aikaa itselleen mutta mikään ei vaan koskaan sovi. Nyt järjestelmänä jokatoinen viikonloppu jolloin saamme hakea lapset perjantaina tasan kello viisi ja viedä takaisin tasan kello viisi sunnuntaina. Jos olemme jossain matkalla täytyy kaikki suunnitella niin ettei lapset myöhästy kotiintuloajasta ettei tarvitse turhaan riidellä. Joustavuutta ei siis entisen puolison puolelta löydy lainkaan.
Ja mitä tulee tuolla kirjoitettuun että olen syy mieheni ja tämän entisen puolison eroon, en minä ole syy, tapasin mieheni puolivuotta eron jälkeen ja seurustelimme melkein vuoden ennekuin tapasin mieheni lapset. (tämä siksi että minä halusin nähdä toimiiko meidän juttu, lapsille muutoksia oli tullut jo mielestäni riittävästi). Syy miksi mieheni ei halunnut enää seurustella entisen puolison kanssa oli miehen entisen puolison uskottomuus.
Mieheni maksaa vapaaehtoisesti entiselle puolisolle 880e kuussa elatusmaksuja sillä lapset harrastavat paljon ja halusi että entinen puoliso pystyy asumaan heidän entisessä yhteisessä kodissaan lasten koulun lähellä, mutta myös tästä saamme jatkuvasti kuulla ettei raha riitä lasten menoihin.
Meidän elämään entisen kiukuttelu ei vaikuta muuten kuin tosiaan mieheni puhelin piippaa jatkuvasti viestiä entiseltä, joka toisinaan kyllä ärsyttää kovin kun aiheetta jatkuvasti joku haastaa riitaa..