Mitä mieltä Hesarin Sunnuntai-liitteen ranskalaisesta lastenkasvatuksesta?

mutta täällä pitkän kotihoidon ja lapsentahtisuuden maassa on korkeat itsemurhaluvut ja pahoinvoivat lapset. .

Ruotsissa on paremmin voivat lapset kuin Ranskassa vaikka siellä mennään täysin lapsen ehdoilla. Ei siis selitä pahoinvointia tuo.

Ei kannattaisi leikkiä asiantuntijaa jos ei ole

noin yhden vuoden iässä, osa-aikaisesti. Voisit toki linkkiä laittaa tähän Ruotsin ja Ranskan vertailuun.

Siinä lukee: "Ranskassa on tavallista ja oletetaan, että vauvat nukkuvat yöt läpeensä kolmen kuukauden iästä alkaen tai viimeistään puolivuotiaina.

Yöllä heräävä vauvaa ei rynnätä lohduttamaan välittömästi, vaan odotetaan 5-10 minuuttia ja kuulostellaan. Jos vauva ei opi hyviä unitapoja muutaman kuukauden iässä, unihäiriöt vaikeutuvat."

--

Ei ole helppoa olla vauvana Ranskassa, parikuisena pitää osata jo hyvät unitavat.

Ranskalaisvauvatkin saavat öisin ruokaa

Heräsivät kerran tai pari syömään. Olisiko pitänyt hoitaa ranskalaisittain ja jättää itkemään nälkäisinä?

ero on vain siinä, että ranskalaiset ajattelevat, että öisin muu, kuin syömiseen kuluva aika nukutaan.. eikä kukuta.

äitysloma loppuu kun vauva on 2,5kk vanha, äitiysloma alkaa tietysti ennen vauvan syntymää. Kolmannesta lapsesta saa tosin jo 6kk loman. Joten ihan pakko nukkua ne yöt kolmikuisena, jotta sitä voi äiti sitten käydä töissä. Vauvat syövät suurimmaksi osaksi tuossa iässä pullomaitoa, kun töistä ei pääse imettämään ja täällä pullomaito sisältää K-vitamiinia (Suomessa saa kai pistoksena), joten sitä ei voi antaa enempää kuin ne tietyt millimäärät vuorokaudessa, jottei tule yliannosta. Yöksi usein lisätään riisijauhetta maitopulloon, tällöin siitä tulee paksumpaa velliä ja pitää vatsan täynnä heräilyittä.

Suomessa tosiaan lapsista tulee hirveän itsenäisiä hirveän ajoissa, täällä kuskataan lapsia kouluun ja harrastuksiin vielä yläasteellakin eivätkä esimerkiksi alle 10-vuotiaat ole koskaan yksin kotona koulun jälkeen. Koulusta mennään "etude'iin", jossa tehdään koulun jälkeen läksyt ja vanhemmat hakee sieltä sitten työpäivän jälkeen pois jos eivät ole päässeet töistä kun koulupäivä päättyy. Syödään sen jälkeen yhdessä ja keskustellaan päivän asioista.

Omalle vauvalle (8kk) paljon syliä ja hellyyttä. Nukkuu vieressä, aion imettää niin pitkään kuin mahdollista ja olla kotona vähintään 1,5 vuotta. Ei olla käyty miehen kanssa missään ilman vauvaa, eikä ole tarvetta. Vauva on kaiken keskipiste ja kaikki tehdään vauvan ehdoilla. Meillä parisuhde voi todella hyvin, ollaan läheisempiä kun koskaan ja todella onnellisia. Eli hiiteen tollaset ranskalaiset kasvatustavat.

että sillä on tilastollista merkittävyyttä? Jos ranskalaisia on noin 50 miljoonaa, ja puolet miehiä, eli noin 25 miljoonaa (give or take a few), niin monta niistä SINÄ tunnet?

Kaikki tuntemani ranskalaiset miehet ovat kohteliaita, mutta äärettömän tunteettomia.

voin toki puhua vain noin 100 miehestä (töissä, tuttavapiirissä jne.). Tunnen myös noin 100 suomalaista miestä vastaavista yhteyksistä, he eivät ole lainkaan niin julmia kuin ranskalaiset.

Otos on toki pieni, mutta vastaa aika lailla sitä, mikä eurooppalaisissa tutkimuksissa on todettu. Ranskalaisilla on moitteettomat tavat, mutta niillä peitetään esim. kotiväkivaltaa. Se on muuten Ranskassa vielä yleisempää kuin Suomessa.

kiva kun mielipiteitä tässä äitimyyti-asiassa on ihan valtakunnan lehdessä. mä en henk. koht. tunne kuin yhden ranskalaisperheen ja ne lapset on todella hyväkäytöksisiä (uskon, että ilman väkivaltaa).



Se mikä mua harmitti jutussa oli se nukkumisjuttu. Meidän lapset ei vaan nuku. En ole rynnännyt heti hoivaamaan ja unikouluja on yritetty kolme kertaa.



Väsymyksen takia epäilen välillä omia äitikykyjäni ja olen välillä turhankin kireänä, pelkästään valvomisen takia. Mutta ah,. jos olisin ranskalainen, lapseni olisi nukkunut jo 3-kuisesta. Jee!

Omalle vauvalle (8kk) paljon syliä ja hellyyttä. Nukkuu vieressä, aion imettää niin pitkään kuin mahdollista ja olla kotona vähintään 1,5 vuotta. Ei olla käyty miehen kanssa missään ilman vauvaa, eikä ole tarvetta. Vauva on kaiken keskipiste ja kaikki tehdään vauvan ehdoilla. Meillä parisuhde voi todella hyvin, ollaan läheisempiä kun koskaan ja todella onnellisia. Eli hiiteen tollaset ranskalaiset kasvatustavat.

Noniin. Tässä taas yksi yhden alle vuoden ikäisen lapsen äiti tietää lastenkasvatuksesta kaiken.

mutta täällä pitkän kotihoidon ja lapsentahtisuuden maassa on korkeat itsemurhaluvut ja pahoinvoivat lapset. Ehkä se, että lapsen ei anneta muuttua perheen pikku keisariksi, on ihan hyvä asia. Opettaa lapselle vähän suhteellisuuden tajua, ettei tarvitse jojoon vetää itseään heti, kun ei pääsekään ekalla yrittämällä oikikseen.

Suomalainen kasvatustapa on vasta hiljattain muuttunut paljon pehmeämmäksi. Suurin osa meistä aikuisista yli 30-vuotiaista on varmasti kasvatettu vielä aika tunnekylmällä tavalla ja itsenäistetty pärjäämään yksin. Tunteita ei ole opeteltu käsittelemään eikä negatiivisia tunteita saanut tuoda millään tavoin ilmi.

Oma äitini on usein todennut ettei hänen aikanaan vauvoja esimerkiksi pidetty niin paljoa sylissä mitä nykyäidit pitää. Vaikea kuvitella, että korkeat itsemurhaluvut ja äidin ja vauvan kiinteä suhde korreloisivat keskenään.

ja ruumiillista kuritusta ei ole kyseenlaistettu samalla lailla kuin meillä Suomessa. Kurittaminen on kasvatuksessa keskeistä.



Lasten kasvatuksessa ranskalaisessa kulttuurissa keskeistä on myös nolaaminen ja erityisesti muiden silmissä häpäiseminen.



On siinä paljon hyvääkin, mutta nuo ovat niitä keinoja joita en hyväksy, vaikka sitten tulisi kuinka hyvinkäyttäytyviä lapsia sillä tavalla.

Oma äitini on usein todennut ettei hänen aikanaan vauvoja esimerkiksi pidetty niin paljoa sylissä mitä nykyäidit pitää. Vaikea kuvitella, että korkeat itsemurhaluvut ja äidin ja vauvan kiinteä suhde korreloisivat keskenään.

Siis siinä että äidin ja vauvan kiinteä suhde ei ole sama asia kuin se, että lapsesta tehdään perheen keskipiste/kuningas, jonka mielen mukaan perhe pyörii (myöhemminkin). Siis toki tietysti vauva ja pikkulapsiaika otetaan huomioon arjen suunnittelussa, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki tehdään lapsen mielitekojen mukaan. Hämmästyin Suomessa käydessäni sitä, ettei paruvotiaan lapsen äiti uskaltanut sanoa lapselle ei, jottei tule paha mieli. Tai toinen syötti parivuotiasta taaperoa kontallaan lasta seuraten.

T:ranskis

tuohon vauvojen nukuttamiseen...



Kun itse jutun pointti oli mielestäni Suomessa vallan saanut fundamentalistisen mitan saaneen kotihoidon ylistyksen kritisoiminen ja tuo vauva juttu oli vaan yksi lause pitkässä jutussa.



Täälläkin aina vouhkataan kuinka Suomessa itsenäistetään liian varhain ja kuinka siellä ja siellä on rikos jättää lapsi yksin kotiin viideksi minuutiksi jne. jne.



Joku tuossa ylisti Ruotsia...No, olen itse ollut barnflickana vauraassa ruotsalaisessa (Tukholma) perheessä ja siellä perheen 5 v ja 2 v oli päiväkodissa klo 9-15 kuten kaikki muutkin sen vauraan saaren tenavat, koska se oli varhaiskasvatusta, joka koettiin tärkeäksi sillä aikaa kun minä silitin ja siivosin perheen kotia eikä siellä kukaan vouhkannut mistään nyrkkisäännöistä tai ryhmän stressaavuudesta. Ja se päiväkoti oli tasan ihan samanlainen kuin omien lapsieni päiväkoti täällä Suomessa. No, perheen pojat on jo aikuisia ja molemmat aika hienoilla urilla, että ei nyt ihan kamalia vaurioita ole saaneet varhaisesta päivähoidon aloittamisesta jne.,



Itse jaksan ihmetellä sitä, kuinka lasten annetaan esim. kahvipöydässä jatkuvasti keskeyttä aikuisten juttu vaikka asia on ihan toisarvoinen tyylliin kato kuinka ihana auto. Huomaan että tätä sallivat ovat niitä samoja kavereita, jotka tekivät samaa jo seurustellessaan, eli kun poikaystävällä oli asiaa tyyliin käynpä nyt paskalla, nämä lyylit keskeyttivät kaverin jutun "odota hetki, niin mitä Tuomo?"

Suomessakin oli ennen paljolti tuollaista ja vieläkin monissa piireissä. aikuisten hirmu tärkeät jutut (löpinät autoista, ipadeista ja muodista tms. tärkeästä) ja viina ensin, lapsi sitten. Lapsen hoito lähinnä sillai, et tungetaan joku pullo tai tutti suuhun tai vähän retuutetaan hiljaiseksi...

Viedään mummolaan (jos ne viittii ottaa, kun nekin tykkää itsestään enemmän), ja sillä aikaa ryypätään pää täyteen, kun ei tätä maailmaa muuten jaksa. Ja miehen pitää saada seksiä, naisen tehtävä on täyttää miehen odotukset ja sit pannaan kakkoseen ranskalaisittain, kun lapset leikkii viereissä huoneessa ja miettii et mitä se äiti huutaa tuskissaan makkarissa.



Juttu oli kuvottava, jos nyt saan ihan suoraan sanoa. Eipä tarvii miettiä miksi lähes kaikki ranskalaiset ja noin miljoona suomalaista syövät psyykenlääkkeitä.



Ranskassa on myös toisenlaisia tyylejä ja aika paljon kotiäitejä, jotka eivät palaa lyhyen äitiysloman jälkeen työelämään. Ko. lehtijuttu oli rakennettu palvelemaan ja pönkittämään tietyn naistyypin maailmankuvaa.

koska se on niin uusi juttu ja heidän vanhempansa tekivät juuri päinvastoin.



Tässäkin asiassa kultainen keskitie olisi paras!

ettei tilanne ole noin auvoinen.

Ranskassa ruumiillinen kuritus on ok, luunapit arkipäivää. Lapsia kohdellaan kovakouraisesti ja tiuskitaan pienimmästäkin virheestä. Sisällä tupakoidaan, se on normaalia koska ei lasten takia tarvitse lopettaa.

Esikoulu on päiväkoti, ei verrattavissa suomalaiseen eskariin.



Meillä lapset käyttäytyvät erittäin hyvin, vaikka eivät olekaan saaneet "ranskalaista" kasvatusta.

Jutun tanne

yhtäkään äitiä imettävän, vaan kaikki syöttivät lapsiaan tuttipullossa. En vain voi nähdä sitä hyvänä asiana.



Ja olen imettänyt kaikkia lapsiani lähes kaksi vuotta ja perhepedissä on nukuttu, mutta muuten ovat menneet "siinä sivussa" ja käyttäytyvät todella hyvin. Lapsiani otetaan joka paikkaan mielellään mukaankin, koska ovat tosiaan rauhallisia ja hyvinkäyttäytyviä.

Lasten täytyy näkyä muttei kuulua. Kauniita vaatteita, kenkiä, laukkuja, lapsia..



Totuus on, että ne lapset kasvavat aikuisiksi ja ovat jo lapsina yksilöitä.

Normaalit suomalaiset perheet kasvattavat lapsensa hyvällä itsetunnolla varustetuiksi ja hyvin käyttäytyviksi. Juntit ja hihhulit kasvattavat lapsia ilman rajoja, lapsi oppii kaiken kantapään kautta. Tiukkapipot ja itsekkäät vanhemmat kasvattavat alistaen ja torjujen lapsilleen huonon itsetunnon joista sitten tulee aikuisena niitä rajoja ja alistamista vastaan taistelevia itsekkäitä ihmisiä .

Eikö niille puhkea hampaita, jotka kitisyttävät öisin?

joskus suomalainen lapsentahtisuus-fundamentalismi 0-3-v. ja sen jälkeen koittava mieletön itsenäisyyden ja riippumattomuuden ihannointi (lue: vaatimus).



En silti ehdota sitä ranskalaistakaan, vaan maalaisjärkeä.

Ranskassa lasta rakastetaan, mutta niin rakastetaan myös kaikkea muuta elämässä. Rakastetaan omaa puolisoa, omaa uraa, omaa terveyttä. Kaikkea sitä, minkä eteen on jo ennen lasta työskennellyt.

Itse uskon, että lapselle on vain hyväksi, että hänen vanhempansa ovat onnellisia ja rakastavat toisiaan vielä sen jälkeen, kuin lapsi on lähtenyt koulutielle. Ja ei, en tarkoita, että lapsi kasvaa hyvin jos äiti vain tekee uraa ja istuu manikyyrissä. Tarkoitan, että kurin, rakkauden ja ymmärryksen voi tarjota lapselleen myös onnellisena.

Ei lapsi tarvitse jatkuvaa toitotusta siitä, kuinka ihana hän on. Jos lapsi oppii olevansa vanhempiensa elämän keskipiste (vauvana varmasti on) uskoo hän olevansa sitä kaikille. Sellaisia pikkukeisareita ja -keisarinnoja ovat nuorison työttömyysjonot täynnä. Kun kaikki on kannettu kotona eteen, pitää niin käydä jatkossakin.

epäranskalainen äiti, mut kukin tyylillään! En tuomitse, ja joskus mietin että oisko ollu helpompaa pakottaa vauva tottumaan pulloon, nukkumaan yksinään jne, mut oikeasti ihan nautin perhepedistä ja kotiäiteilystä. Ehkä jollain on kiire takas unelmatyöhönsä, mutta mä olen töitä tehny yli 20v joista 12 tässä firmassa josta olen hoitovapaalla, ja musta toi 1.5v ihminen on loputtomasti kiinnostavampi ku mun toimistotyö. En mä minkään äitimyytin takia kotona sitä 3v ole, vaan oman ja lapseni hyvinvoinnin.