Mitä mieltä Hesarin Sunnuntai-liitteen ranskalaisesta lastenkasvatuksesta?
Ranskassa on itsestään selvää, että vauva/lapsi ei määrää vanhempien elämää, vaan lapsi solahtaa vanhempien elämään. Ranskassa vauvojen yövalvominen on harvinaista, yleisen käsityksen mukaan vauvojen pitää nukkua kolmikuisena yöt, aivan viimeistään puolivuotiaana. Vanhempien oma aika on itsestäänselvyys, lapsi on hoidossa isovanhemmilla, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa. Äitiysloma on 4 kk, sen jälkeen suurin osa vauvoista menee päiväkotiin. Esikoulu alkaa kahden vuoden iässä.
Kommentit (105)
Heräsivät kerran tai pari syömään. Olisiko pitänyt hoitaa ranskalaisittain ja jättää itkemään nälkäisinä?
ero on vain siinä, että ranskalaiset ajattelevat, että öisin muu, kuin syömiseen kuluva aika nukutaan.. eikä kukuta.
Siinä lukee: "Ranskassa on tavallista ja oletetaan, että vauvat nukkuvat yöt läpeensä kolmen kuukauden iästä alkaen tai viimeistään puolivuotiaina.
Yöllä heräävä vauvaa ei rynnätä lohduttamaan välittömästi, vaan odotetaan 5-10 minuuttia ja kuulostellaan. Jos vauva ei opi hyviä unitapoja muutaman kuukauden iässä, unihäiriöt vaikeutuvat."
--
Ei ole helppoa olla vauvana Ranskassa, parikuisena pitää osata jo hyvät unitavat.
Ranskalaisvauvatkin saavat öisin ruokaa
Heräsivät kerran tai pari syömään. Olisiko pitänyt hoitaa ranskalaisittain ja jättää itkemään nälkäisinä?
ero on vain siinä, että ranskalaiset ajattelevat, että öisin muu, kuin syömiseen kuluva aika nukutaan.. eikä kukuta.
sen 5-10 minuutin kuulostelun jälkeen. Eikö vain? Vaan se jätetään lukijan tulkittavaksi.
kun on pikkuhiljaa edistytty.
Suomalaisen lapsenkasvatuskulttuurin ongelma oli (ja on edelleenin) pitkään lapsen liian nopea itsenäistäminen ja hellyyden ja läheisyyden pihtaaminen. Lasten tarpeita väheksyttiin ja ohitettiin, kun ajateltiin, että ne menee pilalle, jos ne saa sitä mitä tarvii.
Ja nyt sit pitäisi mennä takapakkia, kun jotkut ranskiksetkin tekee niin:-O
oletetaan itsenäistyvän hyvin pian, solahtavan vanhempien elämään eikä muuttavan siinä oikeastaan mitään. Mutta ehkä korvikevauva nukkuu yöt paremmin kuin imetetty.
Jutussa ei myöskään selkeästi sanota, että vauvat EIVÄT saa ruokaa sen 5-10 minuutin kuulostelun jälkeen. Eikö vain? Vaan se jätetään lukijan tulkittavaksi.
Vauva ei kuole nälkään vaikka odottaisi sen 5-10 minuuttia ja nukahtaisi. Suomalaiset vauvat oppivat, että kun vähän inahtaa niin äiti ryntää paikalle - tottakai vauva sen jälkeen ulisee koko ajan, kun haluaa äidin luokseen. Sylittelybuumi ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että jatkuva sylittely on apinoitu luonnonkansojen parista, jossa vauva kulkee kiinni äidissä koko ajan ja että se soveltuu huonosti länsimaiseen yhteiskuntaan, jossa ero äidistä on kuitenkin edessä suhteellisen pian ja vaatimuksen yksinään pärjäämiseen paljon kovemmat kuin pienissä yhteisöissä.
tippukiviluolaretkeä.
Lapset olivat kokonsa puolesta ehkä 4-vuotiaita.
Hoitajat laittoivat heidät siihen maahan pyyhkeille päivälevolle, tippukiviluolaretken jälkeen.
Lähes kaikki lapset laittoivat tutin suuhun:O Kun yksi lapsista alkoi kitistä, kävi hoitaja tempaisemassa hänet kovakouraisesti kädestä ilmaan ja riuhtoi lähelleen makaamaan...
Että sellaista meininkiä.
Heräsivät kerran tai pari syömään. Olisiko pitänyt hoitaa ranskalaisittain ja jättää itkemään nälkäisinä?
Jos haluaa lapsen, niin pitää sietää epämukavuutta jonkun aikaa eikä esim odottaa että kolmikuinen nukkuu yöt kokonaan.
Miksi valvominen ja heräily nähdään lapsen etuna? Tietenkin ihan pientä vauvaa täytyy syöttää yöllä, mutta en ymmärrä miksi lasta ei heti ohjattaisi nukkumaan yöt. Toki vauvoilla on kokoeroja yms. joiden takia toiset syövät öisinkin pidempään, mutta eihän se nyt missään tapauksessa ole kenenkään etu, että vauva heräilee yöllä! Puoli vuotta on raja joka riittää lähes joka vauvalle. Moni kolmukuinenkin nukkuu öisin jo ihan hyvin.
lapset eivät nukkuneet. Miksi muiden lapset eivät saisi nukkua? Mulla söi toinen melkein puolivuotiaaksi yöllä ja toinen pari kk, ja jossain vaiheessa on ollut jotain heräilyjä muuten. Mutta niissä kohdissa on sitten ihan opetettu lapset nukkumaan yöllä, koska sitä yöllä tehdään, nukutaan! Edelleenkään se valvominen ei ole kenellekään hyväksi.
On totta että joka pikkukitinään vastaaminen vaikeuttaa vauvan oppimista nukkumaan hyvin. Nälkään annetaan ruokaa ja isot itkut tyynnytetään, mutta joka inahduksesta ei hypätä ylös.
Vauva ei kuole nälkään vaikka odottaisi sen 5-10 minuuttia ja nukahtaisi. Suomalaiset vauvat oppivat, että kun vähän inahtaa niin äiti ryntää paikalle - tottakai vauva sen jälkeen ulisee koko ajan, kun haluaa äidin luokseen. Sylittelybuumi ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että jatkuva sylittely on apinoitu luonnonkansojen parista, jossa vauva kulkee kiinni äidissä koko ajan ja että se soveltuu huonosti länsimaiseen yhteiskuntaan, jossa ero äidistä on kuitenkin edessä suhteellisen pian ja vaatimuksen yksinään pärjäämiseen paljon kovemmat kuin pienissä yhteisöissä.
Kun ero äidistä on kuitenkin erossa suhteellisen pian - eli ei huomioida alun alkaenkaan? Mikä on äidin vaisto, kun vauva itkee? Tietysti lohduttaa, antaa sitä mitä vauva tarvitsee - kuten ruokaa.
Suomalaisen lapsenkasvatuskulttuurin ongelma oli (ja on edelleenin) pitkään lapsen liian nopea itsenäistäminen ja hellyyden ja läheisyyden pihtaaminen. Lasten tarpeita väheksyttiin ja ohitettiin, kun ajateltiin, että ne menee pilalle, jos ne saa sitä mitä tarvii.Ja nyt sit pitäisi mennä takapakkia, kun jotkut ranskiksetkin tekee niin:-O
päähäsi, että ranskalaislapsia ei hellitellä eikä pidetä lähellä? Ei näillä asioilla ole mitään tekemistä sen kanssa, että lapselta vaaditaan tapoja ja aikuisilla pitää olla omaaKIN aikaa :O
kun kiintymyssuhde on ollut repaleinen.
kasvatustyylin. luunapit, tukistaminen je lyonnit ovat arkipaivaa.
ja sylissäolo niin luonnollista kuin myös vauvan itku ja äidin halu lohduttaa.
Sylittelybuumi ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että jatkuva sylittely on apinoitu luonnonkansojen parista, jossa vauva kulkee kiinni äidissä koko ajan ja että se soveltuu huonosti länsimaiseen yhteiskuntaan, jossa ero äidistä on kuitenkin edessä suhteellisen pian ja vaatimuksen yksinään pärjäämiseen paljon kovemmat kuin pienissä yhteisöissä.
Vauva ei kuole nälkään vaikka odottaisi sen 5-10 minuuttia ja nukahtaisi. Suomalaiset vauvat oppivat, että kun vähän inahtaa niin äiti ryntää paikalle - tottakai vauva sen jälkeen ulisee koko ajan, kun haluaa äidin luokseen. Sylittelybuumi ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että jatkuva sylittely on apinoitu luonnonkansojen parista, jossa vauva kulkee kiinni äidissä koko ajan ja että se soveltuu huonosti länsimaiseen yhteiskuntaan, jossa ero äidistä on kuitenkin edessä suhteellisen pian ja vaatimuksen yksinään pärjäämiseen paljon kovemmat kuin pienissä yhteisöissä.
Kun ero äidistä on kuitenkin erossa suhteellisen pian - eli ei huomioida alun alkaenkaan? Mikä on äidin vaisto, kun vauva itkee? Tietysti lohduttaa, antaa sitä mitä vauva tarvitsee - kuten ruokaa.
äidit taas antavat ruokaa lapselle kun tällä on nälkä, lohtua, silloin kun lapsi sitä tarvitsee ja unta silloin kun tämä sitä kaipaa! Lapsen aivot kärsivät katkonaisesta unesta aivan kuten aikuisenkin. Se, että vauva hiukan kitisee ei välttämättä tarkoita nälkää, ei ikävää, ei surua, vaan sitä, että hän havahtui yöllä, kuten jokainen meistä tekee. Vauvat oppivat helposti että havahtumisessa ei ole mitään hätää, eikä silloin tarvitse syödä. Näin he nukkuvat pian koko yön ja voivat hyvin.
Äidinvaistolla tosiaan on tässä keskeinen rooli. Kun käyttää sitä, niin oppii huomaamaan, onko lapsella tosiaan nälkä tms. hätä yöllä vai voiko hän jo nukkua koko yön. Yleensä yli puolivuotias voi.
oon asunut nuorempana kahdessa ranskalaisperheessä, toisessa kielikurssilla ja toisessa aupairina. Opiskeluajoilta on jäänyt ystäviä, jotka ovat nykyisin perheellisiä kuten minäkin.
Lisäksi tunnen Helsingissä asuvia ranskalaisia.
Kaikki noi väitteet väkivaltaisuudesta tms lapsia kohtaan on ihan täyttä puppua. Lapsilta vaaditaan jämäkästi asiallista käytöstä, siinä se. Ranskalaiset arvostaa perhe-elämää mutta lapset ei oo kuninkaita vaan lapsia. Ja aikuisilla on oikeus nauttia aikuisten asioista. Ei sen kummempaa.
Jos haluaa lapsen, niin pitää sietää epämukavuutta jonkun aikaa eikä esim odottaa että kolmikuinen nukkuu yöt kokonaan.
Miksi valvominen ja heräily nähdään lapsen etuna? Tietenkin ihan pientä vauvaa täytyy syöttää yöllä, mutta en ymmärrä miksi lasta ei heti ohjattaisi nukkumaan yöt. Toki vauvoilla on kokoeroja yms. joiden takia toiset syövät öisinkin pidempään, mutta eihän se nyt missään tapauksessa ole kenenkään etu, että vauva heräilee yöllä! Puoli vuotta on raja joka riittää lähes joka vauvalle. Moni kolmukuinenkin nukkuu öisin jo ihan hyvin.
johtuu biologiasta.
http://raisingchildren.net.au/articles/will_your_baby_ever_sleep_throug…
Emme voi sulkea pois sitä tosiasiaa, että biologia säätelee monia tarpeitamme (etenkin vauvoilla). Ihiminen on hyvä sopeutumaan, niinpä vauvatkin sopeutuvat monenlaisiin olosuhteisiin + pysyvät hengissä.
Sopeutuminen johonkin ei kuitenkaan välttämättä tarkoita että ko. olosuhde olisi ihanteellinen. Monet esim. vauvojen hoitoon liittyvät tapamme ovat kulttuurisia, vaikka vauvoille olisi parempi että hoitaisimme heitä "lajityypillisesti". Vauvat onneksi sopeutuvat useimpiin kulttuuurisiin hoitotaphoihin, vaikka ne olisivat ristiriidassa biologisten tarpeidemme kanssa. Jos näin ei olisi, olisimme ehkä kuolemaassa sukupuuttoon :).
Ranskassa on itsestään selvää... Ranskassa .. on harvinaista, yleisen käsityksen mukaan ...
Juu, näin on. Olisiko kulttuurishokki, jos et löytäisi "standardi" ranskalaista?
Suomalaisetkin on makkaraa mussuttavia hiljaisia ja viinaa särpiviä.
Äiti ryntää kaupasta kadulle lapsensa kanssa ja läpsii/antaa luunappeja ilmeisesti huonosti käyttäytyneelle lapselleen monta kertaa peräkkäin.
Ehkä ei luunappeja, mutta nipistelyä ja retuuttamista.
Heräsivät kerran tai pari syömään. Olisiko pitänyt hoitaa ranskalaisittain ja jättää itkemään nälkäisinä?