Mitä mieltä Hesarin Sunnuntai-liitteen ranskalaisesta lastenkasvatuksesta?

Tapaamani ranskalaislapset kun tuntuvat pääsääntöisesti olevan hyvinkasvatettuja, toisin kuin meidän suomalaisten möllykät.

Kuulostaa ihan siltä kuin miten Suomessa oli asiat vielä 30-40 vuotta sitten.

Itsekin olen sitä mieltä, että tämä lapsentahtisuus on jossain suhteessa mennyt ihan överiksi täällä Suomessa. Fundamentalismia, sitähän sanaa kolumnissa käytettiin ja olen kyllä samaa mieltä.



Semmoinen kultainen keskitie tämän suomalaisen lapsentahtisuuden ihannoinin ja ranskalaisen "aikuiset ensi" -ajattelutavan väliltä olisi paras.

raskalaiset poikkeukset, joita ei yleisen mielipiteen mukaan pitäisi olla olemassa; ylipainoiset, umpimieliset, juntit ikivalittajat, joiden on vaikea sopeutua muutoksiin ja jotka nirsoilevat kaikesta. Ja mä pidän näistä tyypeistä juuri siksi. :)

tosin en sitä tajunnut, ennen kuin luin tuon artikkelin. No, lapsi ei kylläkään mennyt nelikuisena päiväkotiin... Mutta vietimme vähän aikaa sitten pari viikkoa Ranskassa ja ilokseni totesin, että eipä tuo eronnut ranskalaislapsista muuta kuin vaaleiden hiustensa vuoksi.



Eli olen hyvin pitkälti samaa mieltä artikkelin kanssa.



ap

on näköjään myös lapset kasvatettu ranskalaistyyliin hyvin pitkälle.

Hienosti käyttäytyvät ja nukkuvat yönsä omissa sängyissään -hyvin pienestä pitäen jo.

kotona 2- ja 1,5-vuotiaiksi ja imetin pitkään, 1,5 vuotta kumpaakin.



Mutta meillä on aina ollut aikuisten omaa aikaa, lapset nukkuneet läpi yön, ruokapöydässä käyttäydytty, syöty "aikuisten" ruokia, ei tule kuuloonkaan, että lapset saisivat tulla makuuhuoneeseemme viikonloppuaamuina tai että heitä viihdytettäisiin kun on aikuisten tapaaminen (siis tekemistä on järjestetty, mutta heitä ei viihdytetä, aikuisilla pitää olla rauha) jne.



Minusta tämä on normaalia. Hyvin tutulta siis kuulosti ranskalaiskasvatus.



Sanomattakin on selvää, että saamme aina paljon kiitosta lastemme käytöksestä.

Just nukkumisesta, käytöstavoista tms.



Eroina oli: pitkä imetys (kaikkia kolmea lasta n.1v asti), kotona 1-1,5v jokaisen kanssa.



Mutta nukkuneet omissa sängyissään yön läpi 6kk iästä alkaen, syövät samaa ruokaa kuin aikuiset, antavat aikuisten puhua keskeyttämättä, käymme aikuisten kesken lomamatkoilla ja arvostamme parisuhdettamme muutenkin kahdenkeskisellä tekemisellä (kiitos kuuluu ihanille mummeilla jotka myös arvostavat parisuhdettamme ja tukevat meitä tässä pyrkimyksessä).



Joten kirjoitus oli kovasti mieleemme kyllä :)

Ja samaa mieltä aiemmin kirjoittaneen kanssa, että Suomessa menty lapsentahtisessa fundamentalismissa liiankin pitkälle - kultainen keskitie, kyllä kiitos!

Itse olen imettänyt lapset melkein kolmevuotiaiksi ja nukutaan perhepedissä, mutta silti lapset mukautuvat mielestäni vanhempien elämään ei aikuiset lasten elämään! Meillä matkustetaan paljon ja lapset tulevat mukana, vanhemmat myös käyvät yhdessä ulkomailla, sehän ei poista pitkää imetystä! Se, että hoidan lapset kotona kouluun asti tai heräilen öisin pari vuotta, ei mielestäni ole minulta pois tai tarkoita, että uhraudun. Viihteellä voi hyvin käydä yksin tai kaksi tai kavereiden kanssa, lasten kanssa voi käydä ravintolassa ja ottaa lasin viiniä, imettää voi julkisiesti, kyllä lapset sopeutuvat perheen elämään, mielestäni mistään ei tarvitse luopua, kenenkään, mutta elämän ei myöskään tarvitse pyöriä lasten ympärillä!!!!

Ja imetys on OIKEASTI lapsen parhaaksi, siinä minkäänmuunmaalaisen tai kenenkään suomalaisen on turha muuta väittää, jos lasta vähintään pari vuotta imettää, niin onko se oikeasti äidiltä jostain pois, mikä siinä kärsii? Ja vaikka töihin palaisi, niin imetyshän voi hyvin jatkua silti. Imetys ei poista MITÄÄN omaa elämää!!!!!

Käydään koko perhe usein lasten kanssa ulkona syömässä ja vähintään neljä kertaa ulkomaanmatkoilla omatoimisesti, paikoissa mihin vanhemmat haluaa, eikä lapsiperhepaikkoihin!!! Ja kaikki aina mennyt loistavasti:)

Lapset tulevat mukaan meidän elämäntyyliin, mutta heidän tarpeet pitää mielestäni ottaa myös huomioon, jokaisen olisi hyvä (jos mahdollista) jäädä heitä kotiin hoitamaan ja pysähtyä hetkeksi, eikä toitottaa oman korvaamattomuuden puolesta, kukaanhan ei sitä ole!

Katkeruus paistaa.

Kannatan ihan täysin!!

eli mietitty mikä on lapsen hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen kannalta tärkeää ja itse aikuisina olemme pystyneet siirtämään joitakin omia tarpeitamme myöhemmäksi. Kaikesta tästä lapsilähtöisyydestä huolimatta lapsesta on kehittynyt toiset huomioonottava, tasapainoinen ja yhteistyökykyinen koululainen.



Se että lapsi saa tarpeilleen nopeasti tyydytystä ensimmäisten ikävuosien aikana on olennaista turvallisen kiintymyssuhteen muotoutumiselle. Lapsen tulee saada olla vanhempiensa elämän keskiössä. Se on eri asia kuin salliva, rajaton kasvatus, joka ei ole aidosti lapsilähtöistä vaan hyvinkin manipuloivaa.



Ranskassa mielenterveyden ongelmat ovat yhtä laajoja ja yleisiä kuin Suomessakin. Luulisin, että kummassakin maassa kasvatuskäytäntö, jossa lapsen ja vanhemman vastavuoroinen suhde kehittyy turvattomaksi (ennakoimattomaksi) tai lapsella ei ole riittävän läsnäolevaa vanhempaa ylipäätään, johtaa mielenterveyden ongelmiin.

myös Englannissa. Siis mitä ollan tehty väärin että ollaan saatu näitä lapsityranneja, vai eikö sittenkään. Aika hupaisaa kun mielestäni siellä aika eri meno kuin täällä, ja silti saatu aikaiseksi sama vastakkainasettelu ranskalaisten kanssa.

No en tiedä onko se erityisesti ranskalaisen tyylin mukaista, joten en osaa siihen vastata. Jos siis tämän keskustelun pointtina on kuitenkin tuo ranskalaisen tyylin kasvatus..

Mites saadaa nuo isovanhemmat osallistumaan??

eivät juuri osallistu. Mutta jos mahdollisuus on niin se käytetään. Sitten matkoilla yms. meillä on aina oma makuuhuone minulle ja miehelleni, samoin iltaisin meillä on omaa aikaa ja viikonloppuaamuisin. Ja tosiaan meillä on mahdollisuus puhua ja olla keskenämme ihan kotonakin, koska lapset eivät saa kaikkea huomiotamme. Meillä on myös omat harrastukset, joista todellakin pidetään kiinni, sekin on sitä omaa aikaa vaikka ei kahdenkeskistä olekaan.

Olikohan numeroni 8

Äiti ryntää kaupasta kadulle lapsensa kanssa ja läpsii/antaa luunappeja ilmeisesti huonosti käyttäytyneelle lapselleen monta kertaa peräkkäin.

asialle joka hyvin kuvaa omaa suhtautumista. Lapset eivät määrittele elämää vaan elämän kokonaisuus- johon kuuluu myös vanhempien oikeudet.

Ranskassa ei niin kovin vuotta sitten nähtyä: Äiti ryntää kaupasta kadulle lapsensa kanssa ja läpsii/antaa luunappeja ilmeisesti huonosti käyttäytyneelle lapselleen monta kertaa peräkkäin.

Tuskin sitä ruumiillista kuritusta nyt sieltä tarvitsee ensimmäiseksi apinoida. Tai apinoida ollenkaan....

Olin kyllä paljosta samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa. Ja meilläkin on siis aika pitkälle ranskalaiseen tyyliin kasvatettu. Imetysajat ja kotona olo aika lasten kanssa on ollut pidempi mutta muutoin ollaan kyllä pyritty pitämään omasta elämästä kiinni.

Minusta se meni liian pitkälle, unohdetaan lapsen oikeudet. Jos haluaa lapsen, niin pitää sietää epämukavuutta jonkun aikaa eikä esim odottaa että kolmikuinen nukkuu yöt kokonaan.



Mutta en tarkoita että lapset saavat jyrätä ja viedä kaiken ajan ja huomion perheissä, juhlissa jne jne.

Jos haluaa lapsen, niin pitää sietää epämukavuutta jonkun aikaa eikä esim odottaa että kolmikuinen nukkuu yöt kokonaan.

Miksi valvominen ja heräily nähdään lapsen etuna? Tietenkin ihan pientä vauvaa täytyy syöttää yöllä, mutta en ymmärrä miksi lasta ei heti ohjattaisi nukkumaan yöt. Toki vauvoilla on kokoeroja yms. joiden takia toiset syövät öisinkin pidempään, mutta eihän se nyt missään tapauksessa ole kenenkään etu, että vauva heräilee yöllä! Puoli vuotta on raja joka riittää lähes joka vauvalle. Moni kolmukuinenkin nukkuu öisin jo ihan hyvin.