Vit**maisin raskausvaiva?

runsas sellainen - ja joka puolelle. ihan normaalia kuulemman. mutta miksi oi miksi pitää naista rankaista näin???

Ei silti varmasti voi puhua vielä aknesta... Poikaraskaudessa finnien määrä on ihan eri tasolla. Syynä tähän on testosteroni.

Vrt. DDR:n miesmäiset naisurheilijat, jotka käyttivät testosteronihormonia lihasten kasvasttamiseen. Heillä oli kaikilla järkyttävä akne naamassa!

Odotapa siis vain, jos joskus olet raskaana ja vauva on poika, niin sitten vasta huomaat, miten huonoon kuntoon iho meneekään.

Tyttöä odottaessa ei tule finnejä samalla tavalla. Itselläni oli järkyttävän paljon finnejä naamassa, selässä jne. kaikissa kolmessa poikaraskaudessani. Neljännessä raskaudessani, kun odotin tyttöä, finnejä ei ollut yhtään!

naama ihan täynnä mätiviä finnejä koko raskausajan. pahempi kuin teininä. olin todella "hehkuva odottaja"!

Tyttö kyllä syntyi tälle finninaamalle :)

Tyttöä odottaessa iho oli paljon huonompi kuin poikien odotuksessa, varsikin kuopuksen kanssa iho suorastaan kukoisti (kuopus oli poika). Joten valitettavasti joudun nyt kumoamaan sun teoriasi ja kokemunsta siis on molemmista. Eiköhän sulla käynyt vaan huono tuuri :)

närästys, joka refluksitaudin takia vaivaa muutenkin, nyt vaan miljoonakertaa kamalampana. toisena kylkikipu. mulla on raskauksissa mahan kasvaessa kyljet kipeytyneet, välillä tuntuu, ettei edes meinaa saada keuhkoihin tarpeeksi ilmaa, kun koskee. ja nyt taas särkee.

Ja toisella sijalla on närästys.

nämä vaivat tosin yhdessä varmistivat sen, ettei paino päässyt kasvamaan kovin suureksi, mutta eipä tosiaan kiehdo ajatus raskaaksi hankkiutumisestakaan. Kaikki muut ilmenneet raskausvaivat olivat kohtuullisen helposti kestettäviä.

Atopia on vaivannut vauvasta asti. Tultuani raskaaksi paheni. Kaikkein kauheimmillaan oli keskiraskaudessa, jonka oli mainostettu olevan ihanaa aikaa, mutta minä en pahimmillaan voinut kotoani poistua, ainakaan ilman paksua meikkikerrosta, kun olin niin hirveän näköinen. Kaunis kuuma kesä ja vähintään piti olla takki ja pitkät housut kun koko kroppa oli täynnä punaista kohoumaa.



Sitten loppuraskaudessa ihottuma hävisi ja lapsen syntyessä näytin jo ihan normaali-ihmiseltä. Mutta pian palasi. Vauva-aika oli kamalaa, nimenomaan ihottuman takia. Se rajoitti hirveästi ulkonaliikkumistani ja pukeutumistani. En pystynyt nukkumaan kun KUTITTI niin hirveästi. Välillä ihottumat märkivät jolloin vaatteeni ja lakanani olivat veressä. Pahimmillaan tulehtuivat jolloin olivat niin kipeät että huusin tuskasta.



Kaikenlaisilla asiantuntijoilla kävin, jos jostain oli apua niin ihottuma kuitenkin palasi parin viikon sisään uudestaan. Ajan myötä iho-ongelmat kuitenkin onneksi lievenivät ja harvinaistuivat. Voin sanoa että sen jälkeen kun lapsi täytti 2 vuotta atopia ei ole enää ollut niin paha että olisi estänyt normaalia elämää.



Luulen kyllä että lapsilukuni jää yhteen ihan siksi etten halua uudelleen ihottumahelvettiin.





Tuolloin ainakin ajattelin että ottaisin kaikki mahdolliset huonot olot, suonikohjut ja mitä vain päästäkseni ihottumasta eroon, tiedä sitten kumpi olisi tosiasiassa ollut kauheampaa...

Mulla oli kyllä poikaa odottaessa iho loistavassa kunnossa. Yksilöllistä taitaa olla tämäkin.

Tyttöä odottaessani olin täplikäs kuin leopardi.

Nykyisen raskauden aikana raskautta edeltäneet iho-ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan, vaikka en ole edes naamani sen kummemmin hoitanut. Ihanaa! Ja ultran mukaan olisi taas poika tulossa :)

Ja molemmista naama kukki

alkuraskauden väsymys ja yölliset suonenvedot pohkeessa olivat kanssa mun elämää haittaavia juttuja.

Voisin sanoa, että issias tai peräpukamat, mutta kyllä vittumaisin kaikista on virtsankarkailu aivastaessa!

ilman karkailu (eli yllättävä pierun tulo)...

komppaan! Aivastuksen ja pierun yhdistelmä, snart!

Jalkakrampit oli kauhein vaiva. Vauva painoi jotain hermoa, ja jalka alkoi krampata kävelylenkeillä tosi kivuliaasti. Melkein petti joskus oikea jalka alta kävellessä.



Toinein kauhea vaiva oli vatsaan tulleet raskausarvet, joista pitää kärsiä vielä raskauden jälkeenkin.

Voisin sanoa, että issias tai peräpukamat, mutta kyllä vittumaisin kaikista on virtsankarkailu aivastaessa!

ilman karkailu (eli yllättävä pierun tulo)...

komppaan! Aivastuksen ja pierun yhdistelmä, snart!

mutta eipä naurattanut raskausaikana. Asiakaspalveluammatti ja kevään kestävä allerginen nuha: "atshii + trööt peräpäästä". Luoja, että noloja tilanteita piisas

SE ETTEI TULE RASKAAKSI OLLENKAAN!

SE ETTEI TULE RASKAAKSI OLLENKAAN!

toivon että tulet raskaaksi että pääset nauttimaan kaikesta yllämainitusta.

mutta muista sitten olla valittamatta!

Ensimmäisessä raskaudessa tätä ongelmaa ei ollut, mutta nyt toisen odotuksen aikana olen pyörtyillyt silloin tällöin. Kiva puuhailla taaperon kanssa, kun äkkiä silmissä sumenee ja jalat lähtee alta. Ulos en uskalla niinä päivinä, kun olo on hutera, koska pelottaa mitä lapselle tapahtuu, jos äidiltä menee taju. Onneksi olen hoitovapaaalla enkä töissä.

Mutta veemäisin lähes koko raskausajan kestänyt hiivatulehdus. Canestenilla parani aina n viikoksi ja sitten uudestaan. Ei auttanut ruokavaliot yms.. Kaikkea kokeilin, jopa piimää alapäähän (kuulema vanhan kansan tapa) ja canesten-kuureja käytin toistakymmentä. Kalliiksihan se tuli ja se kutina, voi luoja!!! Nyt yritetään toista ja kauhulla ootan että jos tärppää ni tuleeko samat oireet..

Niin ja toiseksi kamalin oli se ummetus. Vatta toimi n. 2 viikon välein.. Pieretti senkin edestä ja haisi ihan kamalalle. Menin usein ennen miestä nukkumaan ja heräsin siihen kun mies yökki makkariin tullessaan ku emäntä oli paukutellu.. :) ja jos pidätteli niin vatta oli sitten TOSI kipeä,eli oli vaan pakko rupsutella..

Pieretti senkin edestä ja haisi ihan kamalalle. Menin usein ennen miestä nukkumaan ja heräsin siihen kun mies yökki makkariin tullessaan ku emäntä oli paukutellu.. :)

Repesin tälle, muistui mieleen ne omat kauhulemut kun koko asunto piti tuulettaa, kun minulla ja miehellä oli vedet silmissä siitä hirveästä kärystä!

ja kaikki sen lieveilmiöt. Ahdistaa kun se on koko ajan tossa noin ja painaa. Tietysti oon iloinen vauvasta mut ois sille voinut keksiä jonkun vähemmän vaivalloisen ja keskeisen jemman. Sit maha on välillä kipeä tai muuten outo ja saa pelätä et onks vauvalla nyt kaikki hyvin.



Tietysti selkäkivut on kans vittumaisia mut onneks ei oo joka päivä ja tukivyö auttaa, mitä nyt sit puristaa tota mahaa, ja pahoinvointi oli ihan tosi kamalaa. Peräpukamia oottelen kauhulla kun ummetusta on jo nyt vaikken syö juuri muuta kuin kuituja. Ja alkuraskauden huimaus oli kans yks, ja nykyään ei voi selällään maata ilman et tulee paha olo. Vastustuskyvyn laskukin vituttaa, oon koko ajan kipeänä.



Anteeksi että luettelin kaikki vaivat vaikka piti tulla vaan yks. Ja se vielä että tisseihin sattuu jatkuvasti!

Sitoi erittäin tehokkaasti kotiin ja opinnot jäivät kesken.

Sitten issiaskivut ja yökkiminen.

Eikä ollut edes pahimmasta päästä mitä täältä olen sitten lukenut. Tuo hajuhaitta kuulosti aika pahalta : d

peräpukamat, ilmavaivat, kaikki maholliset kivut jaaaa...