WHAT??? Katselin netistä muutamaa gradua ja

Naapurini esitteli ylpeänä poikansa kauppakorkeassa tekemää kandityötä. Itse olen aikoinaan tehnyt kauppaopistossa paljon laajemman seminaarityön. Kandityön aihe oli simppeli ja siinä ladeltiin itsestäänselvyyksiä, joita osaisi kirjoittaa ilman mitään lähteitä. Ja minä kun olen luullut, että yliopistossa/korkeakoulussa on kaikki Hirweän Vaikeaa.

kandintyö on monissa paikoin nykyään se on nykyään ensimmäinen tutkielmaharjoitus, kun proseminaarit on yhdistetty kandiseminaariin. Seminaarit tulevat vasta tämän jälkeen ja gradut niiden jälkeen.

arvostavat työnantajat paljon enemmän. Kumma juttu, eikös olekin? Vituttaako?

Meillä gradun suosituspituus on noin 80sivua.

Opiskelen oikeustieteitä (ei kuitenkaan oikeustiettellinen) ja työtä ja tuskaa MUN työssä on etenkin johdanto ja teoreettisen viitekehyksen hahmotteleminen sekä yleensäkin tuhansien sivujen lukeminen mm. kriittisen oikeuspositivsimin ja muiden teorioiden sisäistäminen.



Aiheeni ei myöskään ole itsestäänselvyys, vaan siihen liittyy valtavasti tuomioistuimen tulkintakäytännön tutkimista lainsäädännön sisällön ja tarkoituksen tulkitsemiseksi. Se ei ole mikään pikkujuttu, sillä en halua oman graduni perustuvan vääriin tulkintoihin tai omiin olettamuksiini.



Mutta tieteenalojakin on niin monia ja gradujakin on niin monen tasoisia.

Graduni oli siihen aikaan lyhyt, useimmilla oli yli 150-sivuinen. Itse kirjoitustyö ei vienyt kuin muutaman viikon, aineiston kerääminen oli hidasta. Jos alaa tuntematon haluaisi tutkia oman alani graduja, huomiota kannattaa kiinnittää lähdeaineiston määrään ja laatuun sekä lähdekirjallisuuteen.



Omana opiskeluaikana kandintyö nyt ei ollut yhtään mitään, proseminaari oli ensimmäinen harjoitus tuottaa (lyhyt) tieteellinen tutkielma. Lähdekirjallisuutta ei käytetty niin paljon ja aineiston keruun oli tarkoitus kestää vain lyhyen ajana.



Mikään ei tosiaan estä graduja heppoisina pitäviä AMK-laisia hakeutumaan yliopistoon. Koska minäkään en yliopistouralle lähtenyt, olisin voinut graduun panostaa paljon vähemmänkin. C:n tekele olisi riittänyt hyvin. Gradun aihe, saati sisältö harvemmin työnantajia kiinnostaa. Ylempi korkeakoulututkinto on kuitenkin ollut kaikissa töissäni muodollisena pätevyysvaatimuksena.

Ja noin lyhyen työn kirjoittaminen on V-A-I-K-E-A-A!



Aineisto on kuitenkin kohtuu iso (tai miten sen nyt ottaa), minulla 20 tutkimus henkilöä. On oikeasti tosi vaikeaa kirjoittaa paljon asiaa pieneen tilaan. Teoriataustakin piti tiivistää ja tiivistää ja tiivistää puoleen alkuperäisestä. Minusta lyhyen työn kirjoittaminen on haastavaa, koska on pakko punnita tosi tarkkaan, mikä on oleellista.



Olen opiskellut sekä amk:ssa että yliopistossa ja ainakaan näillä kahdella alalla oppari ja gradu oli ihan eri maailmoista.

Se valmistui noin 23 vuotta sitten. Aikaa meni, kun ensin piti keksiä aihe. En lopulta keksinyt sitä itse, vaan otin sen, mitä proffa ehdotti.



Sitten piti perehtyä lähdeaineistoon, englantilaisiin näytelmiin 1500- ja 1600-luvuilta. Sitten piti rajata lähdeaineisto, montako näytelmää, ja rajata myös tutkimusalue, tutkinko aihetta laajemmin vai suppeammin. Lisäksi piti perehtyä lähdeteoksiin.



Kyllähän se lopputulos oli minunkin mielestäni aika simppeli ja yksinkertainen. Ajattelin, että olin ihan turhaan alussa jännittänyt ja pingottanut ja tuskaillut asiaa, kun vähempikin riitti. Tutkijaa minusta ei tullut, koska en jaksa todellisuudessa perehtyä kovin syvällisesti yksityiskohtiin. Luonteeni on semmoinen.



Aiheeni oli relatiivipronominit englantilaisissa näytelmissä 1500- ja 1600-luvuilla. Asiaa oli tutkittu aiemminkin, oma työni kohdistui vain eri lähdeaineistoon, mutta mitään uutta tietoa sinänsä se ei tuonut esille, vaan vahvisti aiemmin havaittuja asioita.

gradun onkin oltava suppea. Jos aiheesta kirjoittaa laajasti se ei ole akateeminen, analyyttinen tuotos.

joiden pituus oli noin 20 sivua.



Väitöskirjan tapaan nämä gradut pohjautuivat julkaistuun artikkeliin.

He ovat kuitenkin lisureita.



http://tutkielmat.uta.fi/browse.php?_submission=true&yks=_&_submission=…

sivumäärä oli muistaakseni 128 ja pari liitettä.



Työni oli todella yleistajuinen ja sellainen että sen insinöörikin ymmärtää, sillä se oli samalla erään insinöörialan tilaustyö ja nämä insinöörit sitten painoivat sen kirjaksi. SIinä ei ole mitään sellaista, etteikö sitä pystyisi kuka hyvänsä tavis ymmärtämään ja kaikki tilastojen laskukaavatkin on aika yksnkertaisia. Mua ei myöskään ahdistanut mikään, sain ihan kohtuullista ohjausta sekä tutkimussuunnitelmavaiheessa että esitarkastusvaiheessa ja tiesin, mitä suurin piirtein teen ja otin koko homman muutenkin aika pragmaattisesti. Mutta kyllä siihen ihan koko 5 kuukautta meni, kun tavasin niitä asioita selville vanhoista, saksalaistyyppisellä käsialalla kirjoitetuista ruotsinkielisistä papereista ja yhdistelin palasia sieltä ja täältä, kunnes ne muodostivat loogisen kokonaisuuden. Sen jälkeen piti sit vielä miettiä, että mikä siinä kokonaisuudessa on tärkeää ja mikä ei, ja kirjoittaa sen mukaan.



Samoihin aikoihin mieheni teki lopputyötään amkissa ja kyllä sillä oli suurempia vaikeuksia saada se homma paperille ja kirjoitetuksi. Hänen työnsä oli paljon minun työtäni suppeampi, tyyliin yhden yhteiskuntateknisen jutun sovellus yhdessä kylässä, mutta oletan, että työllä oli insinöörille ihan tavanomainen laajuus. Ohjaus oli lievästi sanottuna surkeaa ja minä sen työn lopulta paperille panin, vaikka mies teki teki päässään ne laskelmat ja kaaviot. Kuvaavaa on se, että humanistin kirjoittamasta insinöörin opparista tuli kuitenkin arvosanaksi 4/5. (ja siis mun mies on ihan pätevä alallaan ja tehnyt töitäkin jo vuosikausia, ei siinä mitään ongelmaa)

Gradun pituus vaihtelee tieteenaloittain. Esimerkiksi kaverini luki psykkaa, ja teki graduaan varten yli vuoden tutkimuksen josta kirjoitettiin raportti, jonka pituus oli 45 sivua. Eli se gradun pituus ei korreloi sen tutkimuksen laajuuden kanssa.



Itse olen valmistunut ytk:sta ja oma graduni oli noin 90 sivua. Kannattaa myös huomioida, että amkissa tutkimuksen laatuvaatimukset eivät ole samaa luokkaa. Olen ollut amkissa töissä, eli tiedän mistä puhun.

Eihän se sivumaarä siinä tärkein ole, tai kerro kuinka paljon ajatustyötä siihen on mennyt:))

Painajaisia ovat ne liian paljon sisältöä tungetut gradut, ne jotka rönsyilevät suuntaan jos toiseen.

Muistan yhdenkin Tohtorin ilmeen kun lopputyöntekijä löi eteen kolmesivuisen lähdeluettelon:)) luuli saavansa raamatun luettavaksi:)

sekoilet??? Ensinnäkin, tohtori kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja Raamattu isolla (se on kirjan nimi, katsos). Toiseksi, kolmesivuinen lähdeluettelo ei ole gradussa mitenkään pitkä. Omanikin oli sitä luokkaa, vaikka mulla oli aivan surkea parissa viikossa kokoon rääppäisty tekele. Niissä graduissa joissa on oikeasti nähty vaivaa ja tavoiteltu hyvää arvosanaa, on lähdeluettelo todellakin pitkä! (Tai kirjallisuusluettelo. Omalla alallani terminologia on sellaista, että lähteitä on aiheesta riippuen yleensä 1-2 ja kirjallisuutta kaikki loppu.)

Sulla ei kyllä taida olla mitään tekemistä akateemisen maailman kanssa.

arvostavat työnantajat paljon enemmän. Kumma juttu, eikös olekin? Vituttaako?

Ei mua vituta, päin vastoin! Helpottavaa, kun ajattelin ehkä itsekin mennä vielä joskus yliopistoon. Ja että gradun tekeminen on yhtä helppo nakki kuin AMK:n opinnäytetyön. :)

ap

aiheetkin saattaa olla todella surkeita. Esim. helsingin kauppakorkea gradun aihe oli jotain niinku: meklareiden käyttämät slangisanat tms.

..menee edelle DI/maisteritutkinnon!

arvostavat työnantajat paljon enemmän. Kumma juttu, eikös olekin? Vituttaako?

Ei mua vituta, päin vastoin! Helpottavaa, kun ajattelin ehkä itsekin mennä vielä joskus yliopistoon. Ja että gradun tekeminen on yhtä helppo nakki kuin AMK:n opinnäytetyön. :)

ap

Ja miksi ajattelit mennä, jos kerran akateemisten opintojen vaikein osa on sinulle "helppo nakki"?

Ja miksi ajattelit mennä, jos kerran akateemisten opintojen vaikein osa on sinulle "helppo nakki"?

Siis että onko se vielä jopa akateemisten opintojen "vaikein osa"?? Ihanaa!!

No sitten todellakin aion hakea. Mutta vasta kun lapset on vähän isompia. Ja miksikäs en hakisi? Kuten joku (sinäkö juuri) yllä kirjoitti, että työnantajat arvostavat enemmän akateemista tutkintoa kuin ammattikorkeakoulututkintoa. Siksi. :)

ap

Eihän se sivumaarä siinä tärkein ole, tai kerro kuinka paljon ajatustyötä siihen on mennyt:))

Painajaisia ovat ne liian paljon sisältöä tungetut gradut, ne jotka rönsyilevät suuntaan jos toiseen.

Muistan yhdenkin Tohtorin ilmeen kun lopputyöntekijä löi eteen kolmesivuisen lähdeluettelon:)) luuli saavansa raamatun luettavaksi:)

Riippuu alasta.

Mulla oli 7 sivun lähdekirjallisuusluettelo semmoset 80 tutkimusta (sekä sitten niitä, joita en kelpuuttanut n. 40-50 kohdetta). Kaikki olivat artikkeleja (3-20 sivua) tai kirjoja.

Sivuja kirjoittelin semmoiset +70. Ihan hyvä tuli.

71 sivua tekstiä ja 30 sivua liitteitä. Se oli opinnäyte, ei elämäntyö.

Liitteitä tuosta taisi olla 5 sivua. Ihan normigradu meidän laitoksella.