Dokumenttiprojekti: Perintönä köyhyys

niin onhan siitä mahdollista nousta. Mutta entä, kun terveys menee jo totaalisesti ennen täysi-ikäisyyttä. Kun saa ensimmäisen määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeensä heti 18-vuotta täytettyään. Sitä yrittää vielä eteenpäin, mutta vain haukkuja tulee. Työelämä vaatii paljon, poissaoloja sairauden vuoksi ei ymmärretä. Terveydenhuolto on mitä on (lääkärit vaihtuu, aikoja saa odotella, mikään ei kuulu kenellekään, vastaanotolla ei ole aikaa). Kun täytää 30 vuotta, sairauksia on jo niin paljon ettei yhden käden sormet riitä laskemiseen.



Mistä kaikki johtuu? Syitä on varmasti monia, mutta köyhyydellä lienee iso vaikutus (samoin geeniperimällä). Köyhyys vaikutti eniten varmaankin huonolaatuisen ruoan muodossa (ajoittain jopa nälän). Vitamiineja ei saanut, maitotuotteita ei saanut, lihaa/kalaa ei saanut tarpeeksi, hedelmiä oli todella harvoin jne. Vaatteet olivat huonot, harrastuksiin ei saanut rahaa, työtä piti tehdä 10-vuotiaasta lähtien, terveydestä ei huolehdittu (lääkäriin ei päässyt), ja asumisolot olivat mitä olivat (mm. kylmyys, home, puutteellinen ilmastointi).



Miettikääpä vaikka, mitä vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen se, ettei saa silmälaseja, vaikka ei näe taululle useampaan vuoteen. Tai se, ettei pääse lääkäriin, kun tulee jokin lääkärinhoitoa vaativa terveysongelma.

Joopajoo. Suomalaista köyhyyttä. Äiti painaa kahden edestä ja telkut on ja digikamerat. Mitä köyhyyttä tuo nyt on?

sellainen digipokkari ei paljon maksa, joskus niitä saa tosi halvallakin, jos ovat alennuksessa.

Mitä oikein haet - että pitäisi olla vaan patja lattialla, vai?

Mitä oikein haet - että pitäisi olla vaan patja lattialla, vai?

eikö se kannustaisi töihin?

Mitä oikein haet - että pitäisi olla vaan patja lattialla, vai?

eikö se kannustaisi töihin?

Varmaan. Mutta pitäisi olla AIKA isot tulot, että saisi rakennettua kodin tyhjästä. Ja voi olla, että motivaatio katoaisi, kun tajuaa, että silti ei ole rahaa, vaikka tekee täyttä päivää duunissa.

Toisaalta kaiken ei yhteiskunnassa tarvitsekaan tähdätä "töihin kannustamiseen". On inhimillistä ajatella, että lapsella on oikeus asialliseen kotiin huolimatta siitä, onko vanhempi vaikka työtön, sairas, muuten vaan pienituloinen tai vaikka lusmu. Inhimillistä on taata ihmisarvoinen elämä niillekin, jotka syystä tai toisesta ovat työelämän ulkopuolella.

Ja entäs ne, jotka ovat töissä, mutta palkka on pieni? Patja lattialla riittää, vai?

Mitä oikein haet - että pitäisi olla vaan patja lattialla, vai?

eikö se kannustaisi töihin?

Varmaan. Mutta pitäisi olla AIKA isot tulot, että saisi rakennettua kodin tyhjästä. Ja voi olla, että motivaatio katoaisi, kun tajuaa, että silti ei ole rahaa, vaikka tekee täyttä päivää duunissa.

Toisaalta kaiken ei yhteiskunnassa tarvitsekaan tähdätä "töihin kannustamiseen". On inhimillistä ajatella, että lapsella on oikeus asialliseen kotiin huolimatta siitä, onko vanhempi vaikka työtön, sairas, muuten vaan pienituloinen tai vaikka lusmu. Inhimillistä on taata ihmisarvoinen elämä niillekin, jotka syystä tai toisesta ovat työelämän ulkopuolella.

Ja entäs ne, jotka ovat töissä, mutta palkka on pieni? Patja lattialla riittää, vai?

Kuka mistään kodin rakentamisesta puhunut. Tässähän on puhe patjoista, telkkareista, kameroista. Kyllä noita saa työtä tekemällä, jos vaan viitsii käydä töissä. Ja mitä helvetin onnea lapselle on jostain taulutelkkareista. Lapselle sekin on ihan sama onko patja sängyllä vai lattialla.

Taulutelevisiot ja tietokoneet ovat tätä päivää. Kierrätyskeskuksissa 14 tuuman ikivanhat kuvaputkitelevisiot maksavat 50 euroa, toimivuudesta ei takeita ja sähkönkulutus huomattavasti suurempaa.

Kyllä köyhän kannattaa mieluummin ostaa uutena 200 euron taulutelevisio, jossa on takuu ja pieni sähkönkulutus.

Mitä oikein haet - että pitäisi olla vaan patja lattialla, vai?

eikö se kannustaisi töihin?

Varmaan. Mutta pitäisi olla AIKA isot tulot, että saisi rakennettua kodin tyhjästä. Ja voi olla, että motivaatio katoaisi, kun tajuaa, että silti ei ole rahaa, vaikka tekee täyttä päivää duunissa.

Toisaalta kaiken ei yhteiskunnassa tarvitsekaan tähdätä "töihin kannustamiseen". On inhimillistä ajatella, että lapsella on oikeus asialliseen kotiin huolimatta siitä, onko vanhempi vaikka työtön, sairas, muuten vaan pienituloinen tai vaikka lusmu. Inhimillistä on taata ihmisarvoinen elämä niillekin, jotka syystä tai toisesta ovat työelämän ulkopuolella.

Ja entäs ne, jotka ovat töissä, mutta palkka on pieni? Patja lattialla riittää, vai?

Kuka mistään kodin rakentamisesta puhunut. Tässähän on puhe patjoista, telkkareista, kameroista. Kyllä noita saa työtä tekemällä, jos vaan viitsii käydä töissä. Ja mitä helvetin onnea lapselle on jostain taulutelkkareista. Lapselle sekin on ihan sama onko patja sängyllä vai lattialla.

Ihan sama tuli ekana mieleen. Saa vetää aika urakalla jauhelikastiketta ja muusia sekä makaronilaatikkoa, että tuohon kuosiin pääsee. Ja työttömällä pitäis olla aikaa lenkkeillä reippaasti ja leikkiä lapsen kanssa.

Nimenomaan jauhelihakastiketta ja muusia, sekä makaronilaatikkoa vetävämmällä saa läskiä kerrytettyä. Jotain broilerin leikettä/kalaa ja kasviksia ruoaksi, niin lihominen on jo hankalampaa.

Ja sitten mietin tota, että touhuaako noi vanhemmat lapsen kanssa paljoa? Aika lailla kaloreita palaa, kun vilkkaan taaperon kanssa touhuaa ja perässä juoksee.

Joopajoo. Suomalaista köyhyyttä. Äiti painaa kahden edestä ja telkut on ja digikamerat. Mitä köyhyyttä tuo nyt on?

sellainen digipokkari ei paljon maksa, joskus niitä saa tosi halvallakin, jos ovat alennuksessa.

Mitä oikein haet - että pitäisi olla vaan patja lattialla, vai?

Sitäpä sitä. Kunnon köyhänä, esim opiskelijana minulla ei kyllä ollut paljon muuta kuin patja lattialla, matka-tv ja pari käymisastiaa ylösalaisin (pöytänä). Ei sitä toki silloin köyhyydeksi mieltänyt, koska kyseessä oli väliaikainen tila ja henkinen elämä oli rikasta.

Kyllähän elämä varmaan on köyhää, kun ei saa töitä tai ei viitsi niitä edes hakea. Toisaalta ehkä se ennemmin on henkisesti köyhää. Suomessa ei kyllä kukaan näe nälkää, mikäli ei ole alkoholi-, peli- tai mielenterveysongelmia.

Ihan sama tuli ekana mieleen. Saa vetää aika urakalla jauhelikastiketta ja muusia sekä makaronilaatikkoa, että tuohon kuosiin pääsee. Ja työttömällä pitäis olla aikaa lenkkeillä reippaasti ja leikkiä lapsen kanssa.

Nimenomaan jauhelihakastiketta ja muusia, sekä makaronilaatikkoa vetävämmällä saa läskiä kerrytettyä. Jotain broilerin leikettä/kalaa ja kasviksia ruoaksi, niin lihominen on jo hankalampaa.

Ja sitten mietin tota, että touhuaako noi vanhemmat lapsen kanssa paljoa? Aika lailla kaloreita palaa, kun vilkkaan taaperon kanssa touhuaa ja perässä juoksee.

Voi h..vetti mitä suomi-lehmän jorinaa. Menepä kertomaan Afrikan köyhille, että riisi lihottaa ja sun pitäis syödä terveellisemmin jotain proteiinipitoista.

Kyllä läski tulee siitä, kun syö enemmän kuin kuluttaa. Vaikka söisi voita. V..ttu ku rupes taas nämä koti-lehmät...siis koti-äidit riepomaan.

Minna Ganth? Nevö hööd? Kuka?

Peruna. Kaali. Yms muut TERVeelliset.. Perus hiutaleet esim kaura jne makaronit edullista... Ei valmiita valmis puuroja kuten dokkarin äiti lastaan syötti...tupatkat,limut, oluet ja sipsit pois, elukat pois ei mene niiden ruokaan vähät rahat....

Siinä olisi trendikästä ja terveellistä lähiruokaa parhaimmillaan! Ei taida käydä nainen ihan täysillä, jos KOKKINA väittää ettei saa terveellistä ruokaa edullisesti- olen itse käynyt kokin opintoja vuoden verran ja kyllä vaan nimenomaan taloudellisuus on iso osa kokonaisuutta!

Joopajoo. Suomalaista köyhyyttä. Äiti painaa kahden edestä ja telkut on ja digikamerat. Mitä köyhyyttä tuo nyt on?

sellainen digipokkari ei paljon maksa, joskus niitä saa tosi halvallakin, jos ovat alennuksessa.

Mitä oikein haet - että pitäisi olla vaan patja lattialla, vai?

Sitäpä sitä. Kunnon köyhänä, esim opiskelijana minulla ei kyllä ollut paljon muuta kuin patja lattialla, matka-tv ja pari käymisastiaa ylösalaisin (pöytänä). Ei sitä toki silloin köyhyydeksi mieltänyt, koska kyseessä oli väliaikainen tila ja henkinen elämä oli rikasta.

Kyllähän elämä varmaan on köyhää, kun ei saa töitä tai ei viitsi niitä edes hakea. Toisaalta ehkä se ennemmin on henkisesti köyhää. Suomessa ei kyllä kukaan näe nälkää, mikäli ei ole alkoholi-, peli- tai mielenterveysongelmia.

Taisit opiskelijana ihannoida tuollaista karua ankeus-minimalismia. Et ilmeisesti edes halunnut mitään huonekaluja. Nimittäin jos et ollut kovin saamaton tai tyhmä, tiesit varmaan että niitä sai ihan pikkurahalla tai jopa ilmaiseksi esim. kirppiksiltä, kierrätyskeskuksesta, roskalavoilta... Kaverini harrastaa dyykkaamista ja hakee kaikenlaisia oikeasti hienoja tavaroita roskalavoilta - kuulemma kuolinpesien tyhjennyksistä heitetään pois ihan mitä vaan. Moni opiskelija innostuu juuri tällaisesta.

Itse en jaksa roskiksia koluta, joten olen sitten panostanut niinkin paljon kuin 20 eur ruokapoytään, aikoinaan ostin nojatuolit kympillä/kpl ja kirjoituspöydan tuoleineen sadalla markalla (ja halvemmallakin olisi varmaan saanut). Astiat sain ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Eli käymisastioilla ei ole pakko sisustaa, jos ei halua.

Ja ei taitaisi olla lapselle kovin hyväksi asua kodissa, jossa on pelkät patjat ja käymisastiat. Voisi vähän miettiä senkin kannalta...

No joo. Opiskeluaikana on vähän eri asia, kaikki on muutenkin niin väliaikaista eikä lapsiakaan ole.



Totta että hyvää tavaraa heitetään paljon pois ja kierrätyskeskuksesta saa lähes ilmaiseksi hyvää tavaraa. Ja kirppareilta.

Onko tuo kolumnisti ees katsonut tuota dokkaria?

Minä olen kyllä tästä ihan samaa mieltä. Olen saanut tiukan kasvatuksen, vanhemmat olivat samaan aikaan ahkeria yrittäjiä että kamalia juoppoja, äidillä mt-ongelmia. Ei minusta tullut leipäjonoon jatketta eikä ole velkojakaan, saatu kokemusta vankilasta. Kyllä paljon on yksilöstä itsestään kiinni! Minä olen surrut, itkenyt, käynyt läpi menneisyyttä (ja käyn sitä vieläkin läpi eräässä ryhmässä), mutta tajunnut myös ettei menneisyys määritä nykyisyyttä, saati tulevaisuutta. Loputtomiin ei voi syyttää ympäristöä tai muita ihmisiä epäonnestaan; joskus on vaan purtava hammasta ja jatkettava eteenpäin. Helppoa se ei ole, se on totta.



Olen elänyt mieheni ja lapseni kanssa dokkarin henkilöiden kanssa samalla tulotasolla. Ei meidän kämppä ollut täynnä tavaraa, ei juotu oluitakaan. Hyvin riitti rahat ruokaan ja kaikkeen, toki piti katsoa mitä osti, mutta niin pitää keskituloisenkin. Suomessa on outo illuusio rahan määrästä ja sen riittävyydestä; köyhien tulotasoa haikaillaan yhtä korkeaksi kuin keskituloisten, puhutaan vastikkeetta annettavasti rahasta eikä köyhä joudu maksamaan itse yhtään mitään. Sossuun voi viedä sähkölaskut, sairaalalaskut, reseptikuitit, päivähoito on ilmaista, on oikeutettu tiettyihin etuuksiin kun on asiakkaana siellä jne. Sitten taas kun ei ole sossun asiakas mutta on pienituloinen, käteen jää yleensä vähemmän kuin sossun asiakkaalla...juuri noiden edellä mainittujen juttujen vuoksi. Omillaan pärjäämiseen ei kannusteta, kannustetaan olemaan riippuvainen systeemistä loputtomasti.



Sossun toimeentulotuen pitäisi olla väliaikainen tuki, siis näin väitetään. Miksi samat naamat saavat sitä vuodesta toiseen vastikkeetta ja esim. 1-3kk ajaksi tarvitsevat joutuvat maksamaan summan takaisin??

Isoimpana esteenä siinä on läheisten asenteet.



Itse olen köyhän perheen lapsi.

Lapsuuskodissani naureskeltiin kaikille kouluttautuneille ihmisille. Ammattikoulun käyneitä sentään suvaittiin, mutta pitemmälle opiskelleita pidettiin yksinkertaisina ääliöinä.



Voin sanoa, että opiskelemista ei yhtään helpottanut se, että kotoa huudettiin 'hullu, et sinä kuitenkaan siellä pärjää', 'joudut ikuiseen velkakierteeseen tuolla opiskelulla, ei sinulla ole varaa', 'sinut pitäisi panna holhouksen alle kun ei noissa sinun touhuissasi ole mitään järkeä'. Mm. tämmöisiä purkauksia aiheutti se kun lähdin opiskelemaan opintotuen ja -lainan turvin.

Kestin kuitenkin sen kaiken ja valmistuinkin ajallaan, vaikka välillä mietin kovastikin ovatko vanhempani sittenkin oikeassa ja tavoittelen vain kuuta taivaalta opintojeni kanssa.



Siskoni kävivät peruskoulun jälkeen pohjalla. Heille tuli leipäjono tutuksi ja toimeentulotuki oli heidän 'palkkansa'.

Pikkuhiljaa hekin kuitenkin lähtivät opiskelemaan, ja saivat samat niskaansa samat haukut mitkä minäkin olin saanut.



Ymmärrän oikein hyvin sen, että kaikilla ei ole voimia pyristellä irti siitä suosta.



Todella pahasti täällä moni kommentoi näitä dokumentin ihmisiä, vaikka eivät voi tietää miten itse pärjäisivät jos olisivat saaneet samanlaiset lähtökohdat heidän kanssaan.

Ihan sama tuli ekana mieleen. Saa vetää aika urakalla jauhelikastiketta ja muusia sekä makaronilaatikkoa, että tuohon kuosiin pääsee. Ja työttömällä pitäis olla aikaa lenkkeillä reippaasti ja leikkiä lapsen kanssa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Perint%C3%B6n%C3%A4+syrj%C3%A4ytyminen/a1305…



mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

Miksi pitää lisääntyä, jos jo lähtökohtaisesti lapsi joutuu leipäjonoon? En usko mihinkään periytyvään köyhyyteen, pikemminkin periytyvään tyhmyyteen. En tarkoita pahalla, mutta tuntuu oudolta. Eikö kuuluisi lisääntyä silloin, kun työ-ja asuntoasiat ovat ok?