en saanut ponnistusvaiheeseen kivunlievitystä? Kuuluisiko siinä vaiheessa saada? Pyysin kyllä.

että synnytyksen kuuluu edelleen sattua ja sen uskotaan sujuvan paremmin, kun äiti kärsii. Kuitenkin muilla terveydenhuollon alueilla kivunlievitys on normi. Esimerkiksi ennen vanhaan revittiin hampaita ilman puudutusta, mutta nyt jos hammaslääkäri tekee niin, niin kyse on hoitovirheestä.



Toimiva kivunlievitys on keksitty ja lääketiede kehittyy sillä saralla koko ajan. Toki välillä on vaikeuksia, puudutteet eivät osu oikeaan osoitteeseen tai annos on väärä, mutta kyse on kuitenkin enemmän asenteista. Synnyttäjän kuuluukin kärsiä ja kitua - siksi kivunlievitys onrempallaan.

tai no ilokaasua voi aina käyttää. Itselläni ainakin oli sellainen tilanne, ettei ponnistusvaiheessa jostain kumman syystä edes sattunut. Olisko ollut joku adrenaliinipiikki? Ompeluvaiheessa olisin taas kyllä kaivannut kunnollista kivunpoistoa, mutta sitä ei taida olla olemassakaan. Suihkutettavat puudutteet ja piikit eivät nimittäin auttaneet ollenkaan. t. Ilokaasulla 3 x synnyttänyt, ponnistusvaiheet 2-3 min/laaki

Itse ponnistin jokaista 45min-2h :(

synnytystoivekeskustelussa (tms.) että toivoisin ponnistusvaiheeseen pudendaalia tai paraservikaalia. Tämä kirjattiin.

Synnytyksessä ennen ponnistusvaiheen alkua sanoin, että jos suinkin mahdollista, haluan pudendaalin tai paraservikaalin. Kätilö mutisi jotain epäselvää ja mitään puudutetta en saanut ponnistukseen. Olisi pitänyt pyytää uudestaan, mutta sitten alkoivatkin niin kovat kivut että en saanut puhuttuakaan. Eli ei ole aina kiinni siitä, ettei olisi otettu selvää...

Pudendaali, pudendaali pudendaali.

Ettekö tosiaa ole ottaneet selvää mistään ennen kun olette alkaneet paksuksi hankkiutumaan? Turha sitä on enää sitten mitään vinkua kun on kintut kohti kattoa ja pää jalkovälissä.

Olisitte ottanee asioista selvaa ja pyytäneet sen mitä toivotte ennen kun on "sietämättömän" kivuliasta.

missään synnytyksen vaiheessa ole saanut kivunlievitystä, mikä ei yleensäkään luomusynnytksissä ole tapana.

en oo tarvinnu, mutta siskoni sai jonkun puudutteen kohdun suulle, ku sattu niin paljon ponnistaminen, että oli sanonu, ettei vaan pysty ponnistaa. Mutta siinäki varmaan vaikuttaa kokonaistilanne..

Minulla oli vielä ponnistusvaiheessa epiduraalin vaikutus päällä, ja siitä syystä en tiennyt, milloin olisi pitänyt ponnistaa, enkä osannut ponnistaa oikein. Siksipä ponnistusvaihe kestikin yli tunnin, ja melkein jouduttiin imukuppisynnytykseen. Ei toki sattunut, mutta rankkaa oli muuten.



Olen ymmärtänyt, että tuon takia ponnistusvaihe kuuluisi hoitaa ilman kivunlievitystä.

Itselleni ei ehditty antaa epiduraalia, mutta tuon kohdunkaulapuudutteen sain. Molemmatkin voidaan antaa.

ponnistuspelkoon, joka aiheutui ponnistuskivuista.

Ehkäpä kätilösi oli ammattitaidoton ja synnytit liian pienessä sairaalassa, jossa lääkäri ei osaa laittaa pudentaalipuudutusta.

:D



pelko pois mitä enemmän synnytätä sen helpommaksi sen kivun kanssa oleminen menee.

Epiduraalin lisääminen loppuvaiheessa aiheuttaa usein sen, että ponnistustarve katoaa ja äiti ei saa ponnistuksiin voimaa => ponnistusvaihe pitkittyy, voi olla vaarallista vauvalle. Ponnistusvaiheessa supistuksen tuleminen kertoo äidille, milloin pitää työntää. Se on ihan luonnollista, että se sattuu. Kaikki ei voi olla helppoa ja mukavaa ja kivutonta.



Ja ei, en saanut ponnistusvaiheessa puudutuksia. En ole muuten saanut kummallakaan kerralla epiduraalia, enkä sitäkään vääryyttä ole jaksanut itkeä. Kaikelle on syynsä ja yleensä sairaalan henkilökunta tietää asiat meikämammoja paremmin.

i sitä ilokaasua ponnistusvaiheessa voi ottaa.

mutta esim. mun viimeisessä synnytyksessä (3.) fiksu kätilö sanoi että joo ota vaan sitä ilokaasua, ja huomaamatta käänsi siitä sen toisen hanan kiinni ja happihanan auki niin että sieltä tuli vain happea... ja hyvin auttoi :D Mies kertoi tästä jälkeenpäin.

jaa, kyllä minä ainakin sain Tyks.ssä ilokaasua koko ponnistuvaiheen ajan

Joo, olisi kiva kuulla jonkun kätilön näkemys asiaan. Itselläni kävi niin onnellisesti että synnytin parin tunnin sisällä epiduraalin laittamisesta ja ponnistusvaihe oli kivuton. Silti pelottaa ajatella toisen lapsen synnyttämistä, niin moni on sanonut tuosta ponnistusvaiheen kivusta kun ei ole joko ehtinyt saada epiduraalia ollenkaan (lääkäri kiireinen - sekin on uskomatonta että tuo selitys on aina vaan pätevä) tai epiduraalin teho on ehtinyt loppua.

Perjantaina kuuntelin radiosta jonkun saattohoitokodin johtajan kertomusta siitä, että suomessa vanhusten(kin) kivunlievitys on muuta Eurooppaa selvästi jäljessä. Näkyy kaikessa terveydenhuollossa olevan sama asenne...

Epiduraalin lisääminen loppuvaiheessa aiheuttaa usein sen, että ponnistustarve katoaa ja äiti ei saa ponnistuksiin voimaa => ponnistusvaihe pitkittyy, voi olla vaarallista vauvalle. Ponnistusvaiheessa supistuksen tuleminen kertoo äidille, milloin pitää työntää. Se on ihan luonnollista, että se sattuu. Kaikki ei voi olla helppoa ja mukavaa ja kivutonta. Ja ei, en saanut ponnistusvaiheessa puudutuksia. En ole muuten saanut kummallakaan kerralla epiduraalia, enkä sitäkään vääryyttä ole jaksanut itkeä. Kaikelle on syynsä ja yleensä sairaalan henkilökunta tietää asiat meikämammoja paremmin.

Noin kay sitten ilmeisesti lahinna Suomessa, koska kuten sanottu, monessa muussa maassa epiduraalia kylla lisataan viela ponnistusvaiheessa ihan rutiininomaisesti, ilman mitaan erityisia seuraamuksia...

Itselleni ei ehditty antaa epiduraalia, mutta tuon kohdunkaulapuudutteen sain. Molemmatkin voidaan antaa.

Kohdunkaulan puudutus (paraservikaalipuudutus)

Kohdunkaulan puudutuksen eli paraservikaalipuudutuksen tekee synnytyslääkäri. Tässä puudutusmuodossa kohdunkaulan hermopunos puudutetaan kohdunkaulan molemmin puolin.

Kohdunkaulan puudutuksella voidaan lievittää avautumisvaiheen kipuja synnytyksen loppuvaiheessa. Puudutuksen onnistuminen on epävarmempaa kuin epiduraalipuudutuksen. Puudutuksen vaikutus alkaa nopeasti mutta kivun lievityksen kesto on lyhyempi kuin epiduraalipuudutuksen, noin 60–90 minuuttia. Joskus harvoin puudutus voi aiheuttaa sikiön sydänäänten harvenemista. Paraservikaalipuudutus sopii parhaiten kivunlievitykseksi uudelleensynnyttäjille, joilla raskaus on täysiaikainen ja sikiö hyväkuntoinen.

vetelin ilokaasua koko ponnistusvaiheen ajan. Ja pyysin puudutuspiikin välilihaan vaikka epparia ei leikattu.

Ja kohdunkaulanpuudutus oli laitettu n.1h ennen ponnistusvaihetta....

Epiduraalin lisääminen loppuvaiheessa aiheuttaa usein sen, että ponnistustarve katoaa ja äiti ei saa ponnistuksiin voimaa => ponnistusvaihe pitkittyy, voi olla vaarallista vauvalle. Ponnistusvaiheessa supistuksen tuleminen kertoo äidille, milloin pitää työntää. Se on ihan luonnollista, että se sattuu. Kaikki ei voi olla helppoa ja mukavaa ja kivutonta. Ja ei, en saanut ponnistusvaiheessa puudutuksia. En ole muuten saanut kummallakaan kerralla epiduraalia, enkä sitäkään vääryyttä ole jaksanut itkeä. Kaikelle on syynsä ja yleensä sairaalan henkilökunta tietää asiat meikämammoja paremmin.

Noin kay sitten ilmeisesti lahinna Suomessa, koska kuten sanottu, monessa muussa maassa epiduraalia kylla lisataan viela ponnistusvaiheessa ihan rutiininomaisesti, ilman mitaan erityisia seuraamuksia...

Olen ymmärtänyt, että pihtisynnytykset ovat tämän takia yleisempiä muualla Euroopassa.

..ja vaikka yksittäistapauksia olemmekin, niin vaikka epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, ponnistamisen tarve oli kuitenkin olemassa. Että todellakaan epiduraali ei vie kaikilla ponnistamisen tarvetta pois.



Ottaa muuten päästä tämmösissä ketjussa kirjoittajat, jotka sietää itse jotain kipua (leikkauskipu ilman puudutusta, synnytyskipu, hampaan poisto ja niin edelleen), ja asenteesta paistaa se, että ihmettelevät niitä ketkeä eivät pysty moisen kivun kanssa olemaan. Miksi ei voida hyväksyä sitä, että toiset ovat kipuherkempiä?

Epiduraalin lisääminen loppuvaiheessa aiheuttaa usein sen, että ponnistustarve katoaa ja äiti ei saa ponnistuksiin voimaa => ponnistusvaihe pitkittyy, voi olla vaarallista vauvalle. Ponnistusvaiheessa supistuksen tuleminen kertoo äidille, milloin pitää työntää. Se on ihan luonnollista, että se sattuu. Kaikki ei voi olla helppoa ja mukavaa ja kivutonta. Ja ei, en saanut ponnistusvaiheessa puudutuksia. En ole muuten saanut kummallakaan kerralla epiduraalia, enkä sitäkään vääryyttä ole jaksanut itkeä. Kaikelle on syynsä ja yleensä sairaalan henkilökunta tietää asiat meikämammoja paremmin.

Noin kay sitten ilmeisesti lahinna Suomessa, koska kuten sanottu, monessa muussa maassa epiduraalia kylla lisataan viela ponnistusvaiheessa ihan rutiininomaisesti, ilman mitaan erityisia seuraamuksia...

Olen ymmärtänyt, että pihtisynnytykset ovat tämän takia yleisempiä muualla Euroopassa.

voi olla, paha menna sanomaan kun en tieda tilastoista. Tosiaan taalla Belgiassa ainakaan ei ole mitaan tuollaista saantoa etta "ei epiduraalia ponnistusvaiheeseen", eika muuten epiduraali ole ainakaan minulta vienyt myoskaan mitenkaan tuntoa ponnistuksista, ainoastaan sen helvetinmoisen kivun karjen. Mulla on ollut 2 lasta sivuttain tarjonnassa (johtuen lantioni muodosta seka lasten isoista paista) ja taytyy sanoa, etta ilman epiduraalia en ehka olisi synnyttanyt alakautta heita lopulta ollenkaan...

Synnytin 5 kk sitten. Sain avautumisvaiheeseen epiduraalin ja ponnistusvaiheeseen pudendaalipuudutuksrn (en edes tajunnut sitä pyytää, vaan kätilö tarjosi). Ponnistusvaihe kesti ikuisuuden, mutta sujui täysin kivuttomasti. Ainakin NKL:llä kätilö voi laittaa pudendaalin, ei tarvittu lääkäriä.