en saanut ponnistusvaiheeseen kivunlievitystä? Kuuluisiko siinä vaiheessa saada? Pyysin kyllä.

Itse taas olen ajatellut, että seuraavassa synnytyksessä haluaisin ehdottomasti kokea ponnistusvaiheen ilman kivunlievitystä. Tai ainakin ilman epiduralia, sillä oli aivan kamalaa ponnistaa täysin tietämättä supistuksen tuloa ja pelkillä lihaksilla. Olin tuon reilun tunnin ponnistusvaiheen jälkeen ihan kokovartalokrampissa ja valuin hikeä.

-nro 9

Minulta onnistui kyllä ponnistus vaikka epiduraali vaikutti vielä...ja hyvin onnistuikin, sain tautiset repeämät aikaan. Vikan lapsen synnytin ilman puudutuksia, eikä revennyt yhtään.

Sääli kyllä, sillä minusta ponnistaminen on pahin homma koko touhussa.

Ja kyllä, en itsekään tiennyt sitä ensimmäisen lapsen kohdalla. Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain kaikesta kivunlievityksestä, mutta eipä tullut kätilöille mieleen mainita, että ponnistuskipuun ei voi saada mitään. Tämä on ehkä itsestään selvyys heille, mutta ei synnyttäjälle. Siispä olinkin aivan järkyttynyt ekassa synnytyksessä se touhu oli, en saanut yhtään mitään kivunlievitystä koko touhun aikana, en siis edes avautumisvaiheessa.

Myös toinen synnytys oli nopea joten silloinkin jäi puudutukset saamatta. Ehkä se oli toisella kertaa kuitenkin helpompaa, kun tiesi millaista rääkkiä se on, ja pian homma on ohi ja palkinto sylissä.

Mietin vaan sitä, että moni täällä sanoo, että muissa maissa saa kivunlievitystä mielin määrin, niin mistä se johtuu? Tuleeko siellä synnytyskomplikaatioita esim. imukuppia/pihtejä enemmän vai vähemmän? Ja miten jälkitoipuminen synnytyksestä sujuu?

Näitä mietin ihan tilastollisessa mielessä, yksittäisten ihmisten kertomukset eivät "totuutta" paljasta...

ainakin sanottiin ettei epiduraali auta ponnistusvaiheen kipuun. Itse sain pudenduspuudutuksen molemmilla kerroilla. Kätilö pisti piikit joka siis puuduttaa häpyhermon, ei ollut mitään kipua ponnistaessa, paitsi supistukset tietenkin.

ekassa epiduraalin pitkään jatkuneen synnytyksen loppuvaiheessa, koska avauduin niin hitaasti. Kun kivut loppuivat avauduinkin sitten supernopeasti. Epiduraali vaikutti siis ponnistusvaiheessa, ja vei kivut tosi hyvin. Oli helppo ponnistaa hallitusti. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia enkä revennyt ollenkaan, ja koko hommasta jäi todella hyvä mieli.



Toisessa synnytyksessä en saanut kivunlievitystä. Olin tosi järkyttynyt siitä, kuinka paljon ponnistaminen sattuu, kun se ei puudutteen kanssa satu juuri ollenkaan. Ponnistin hirveässä paniikissa, halusin vaan että se kipu loppuu. Ponnistusvaihe 5 minuuttia ja repesin ihan kunnolla.



Mä olen ihan varma, että jos tuolta ponnistusvaiheen kivulta voitaisiin jotenkin leikata se pahin kärki, niin naiset ponnistaisivat rauhallisemmin ja hallitummin, ja selviäisivät vähemmillä vammoilla.

Käsky kuului vain, että ponnista ponnista että sitten helpottaa. Ja niin siinä kyllä kävikin.

En tunne virallisia tilastoja, mutta toistaiseksi empiirisen tietoni valossa ne pahimmat kauhusynnytyskertomukset ovat tulleet poikkeuksetta Suomessa synnyttäneiltä tutuiltani/suomalaisilta palstoilta. En ole kuullut vastaavia kauhukokemuksia täällä synnyttäneiltä. Pihtejä en ole kuullut täällä käytettävän, imukuppia jonkin verran, mutta niin kai tarvittaessa Suomessakin tehdään.

T. Ranska

Sääli kyllä, sillä minusta ponnistaminen on pahin homma koko touhussa.

Ja kyllä, en itsekään tiennyt sitä ensimmäisen lapsen kohdalla. Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain kaikesta kivunlievityksestä, mutta eipä tullut kätilöille mieleen mainita, että ponnistuskipuun ei voi saada mitään. Tämä on ehkä itsestään selvyys heille, mutta ei synnyttäjälle. Siispä olinkin aivan järkyttynyt ekassa synnytyksessä se touhu oli, en saanut yhtään mitään kivunlievitystä koko touhun aikana, en siis edes avautumisvaiheessa.

Myös toinen synnytys oli nopea joten silloinkin jäi puudutukset saamatta. Ehkä se oli toisella kertaa kuitenkin helpompaa, kun tiesi millaista rääkkiä se on, ja pian homma on ohi ja palkinto sylissä.

Mietin vaan sitä, että moni täällä sanoo, että muissa maissa saa kivunlievitystä mielin määrin, niin mistä se johtuu? Tuleeko siellä synnytyskomplikaatioita esim. imukuppia/pihtejä enemmän vai vähemmän? Ja miten jälkitoipuminen synnytyksestä sujuu?

Näitä mietin ihan tilastollisessa mielessä, yksittäisten ihmisten kertomukset eivät "totuutta" paljasta...

Etkö ymmärrä lukemaasi vai mikä on?

Ponnistusvaiheeseen VOI ihan hyvin antaa puudutteita, mm. paikallis-, hermo- ja johtopuudutteita.

Paikallispuudute välilihaan auttaa yllättävän hyvin ja sen saa lähes jokainen (jos ei nyt ihan syöksyponnistus ole) - tietämättään useinkin.

Epiduraalia voi antaa lisäannoksen ennen ponistusvaihetta, mutta se ei vie sitä paineen ja kiristyksen tunnetta täysin pois -> jonkinlainen kivuntuntemus yleensä jää.

Spinaali on loistava ponnistusvaiheen puudute etenkin uudelleensynnyttäjillä, jotka taatusti osaavat ponnistaa oikein puudutettunakin (useimmat ensisynnyttäjätkin osaavat...). Spinaali vie kaiken kivun ja usein koko tunnon pois ja ponnistaminen on suorastaan mukavaa :-)

Pudendaalipuudute on nimenomaan kehitetty ponnistusvaiheen kipua varten ja sitä käytetäänkin ainoastaan siihen tarkoitukseen. En ole itse kokenut, mutta oikein laitettuna kuulemma hyvin tehokas.

Paracervikaalipuudute on teoriassa mahdollinen vielä ponnistusvaiheessa, mutta käytännössä yleensä ei voida enää laittaa, koska kohdunkaulaa ei ole siinä vaiheessa jäljellä.

Joo ei siinä ponnistusvaiheessa voi enää puudutteita antaa. Sääli kyllä, sillä minusta ponnistaminen on pahin homma koko touhussa.

Ja kyllä, en itsekään tiennyt sitä ensimmäisen lapsen kohdalla. Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain kaikesta kivunlievityksestä, mutta eipä tullut kätilöille mieleen mainita, että ponnistuskipuun ei voi saada mitään. Tämä on ehkä itsestään selvyys heille, mutta ei synnyttäjälle. Siispä olinkin aivan järkyttynyt ekassa synnytyksessä se touhu oli, en saanut yhtään mitään kivunlievitystä koko touhun aikana, en siis edes avautumisvaiheessa.

Myös toinen synnytys oli nopea joten silloinkin jäi puudutukset saamatta. Ehkä se oli toisella kertaa kuitenkin helpompaa, kun tiesi millaista rääkkiä se on, ja pian homma on ohi ja palkinto sylissä.

Ei kannata hankkiutua raskaaksi, jos ei usko kestävänsä helvetillistäkin kipua. Mulla kivut olivat viimeisillä supistuksilla niin kovat, että näin tähtiä, enkä kontrolloinut itseäni ollenkaan. Kun pääsin ponnistusvaiheeseen, tunsin sentään jotenkin kontrolloivani tilanteen ja kivut olivat jo siedettävämmät. Paskin fiilis jäi - ei kivusta, vaan lääkäreiden törkeästä kohtelusta minua kohtaan TAYSissa.

Minä sain TAYS:ssa tänä vuonna ensin kohdunkaulanpuudutteen, ei mennyt kohdilleen, niin annettiin epiduraali ja vähän ennen ponnistusta uudelleen epiduraali, mikä tosin ei auttanut jostain syystä enää yhtään.

Ponnistusvaiheen alussa sain pudendaalipuudutuksen ja ilokaasua sain ihan vapaasti ottaa ponnistusvaiheessa (lue koko ajan).

Eli kyllä saa, jos osaa pyytää ajoissa. Pudendaali annetaan vain, jos lääkäri sattuu olemaan paikalla sitä antamassa juuri oikealla hetkellä.

Ponnistusvaihe kesti vain 10 minuuttia, joten ei siinä mitään viivästymisiä yms. ollut.



Mä en tajua, miksi täällä vastaillaan, ettei saa mitään ponnistusvaiheessa, kun kuitenkin osa on saanut ja ihan hyvin on mennyt. Luultavasti olet pyytänyt sitä vasta sitten, kun olet jo jonkin aikaa ponnistanut. Sitten ei ole enää mitään muuta kuin ilokaasu.

Minä sain TAYS:ssa tänä vuonna ensin kohdunkaulanpuudutteen, ei mennyt kohdilleen, niin annettiin epiduraali ja vähän ennen ponnistusta uudelleen epiduraali, mikä tosin ei auttanut jostain syystä enää yhtään.

Ponnistusvaiheen alussa sain pudendaalipuudutuksen ja ilokaasua sain ihan vapaasti ottaa ponnistusvaiheessa (lue koko ajan).

Eli kyllä saa, jos osaa pyytää ajoissa. Pudendaali annetaan vain, jos lääkäri sattuu olemaan paikalla sitä antamassa juuri oikealla hetkellä.

Ponnistusvaihe kesti vain 10 minuuttia, joten ei siinä mitään viivästymisiä yms. ollut.

Mä en tajua, miksi täällä vastaillaan, ettei saa mitään ponnistusvaiheessa, kun kuitenkin osa on saanut ja ihan hyvin on mennyt. Luultavasti olet pyytänyt sitä vasta sitten, kun olet jo jonkin aikaa ponnistanut. Sitten ei ole enää mitään muuta kuin ilokaasu.

ei se oo noin yksinkertaista. mäkin pyysin ja rukoilin, mutta ei herunut kätilöltä kivunlievitystä. Kuulema en olis tuntenut ponnistamisen tarvetta, jos olisin saanut kivunlievitystä. No en tuntenut ponnistamisen tarvetta enivei ja imukupilla 1,5 h teurastuksen jälkeen otettiin... :(

Etkö ymmärrä lukemaasi vai mikä on?

Ponnistusvaiheeseen VOI ihan hyvin antaa puudutteita, mm. paikallis-, hermo- ja johtopuudutteita.

Paikallispuudute välilihaan auttaa yllättävän hyvin ja sen saa lähes jokainen (jos ei nyt ihan syöksyponnistus ole) - tietämättään useinkin.

Epiduraalia voi antaa lisäannoksen ennen ponistusvaihetta, mutta se ei vie sitä paineen ja kiristyksen tunnetta täysin pois -> jonkinlainen kivuntuntemus yleensä jää.

Spinaali on loistava ponnistusvaiheen puudute etenkin uudelleensynnyttäjillä, jotka taatusti osaavat ponnistaa oikein puudutettunakin (useimmat ensisynnyttäjätkin osaavat...). Spinaali vie kaiken kivun ja usein koko tunnon pois ja ponnistaminen on suorastaan mukavaa :-)

Pudendaalipuudute on nimenomaan kehitetty ponnistusvaiheen kipua varten ja sitä käytetäänkin ainoastaan siihen tarkoitukseen. En ole itse kokenut, mutta oikein laitettuna kuulemma hyvin tehokas.

Paracervikaalipuudute on teoriassa mahdollinen vielä ponnistusvaiheessa, mutta käytännössä yleensä ei voida enää laittaa, koska kohdunkaulaa ei ole siinä vaiheessa jäljellä.

Joo ei siinä ponnistusvaiheessa voi enää puudutteita antaa. Sääli kyllä, sillä minusta ponnistaminen on pahin homma koko touhussa.

Ja kyllä, en itsekään tiennyt sitä ensimmäisen lapsen kohdalla. Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain kaikesta kivunlievityksestä, mutta eipä tullut kätilöille mieleen mainita, että ponnistuskipuun ei voi saada mitään. Tämä on ehkä itsestään selvyys heille, mutta ei synnyttäjälle. Siispä olinkin aivan järkyttynyt ekassa synnytyksessä se touhu oli, en saanut yhtään mitään kivunlievitystä koko touhun aikana, en siis edes avautumisvaiheessa.

Myös toinen synnytys oli nopea joten silloinkin jäi puudutukset saamatta. Ehkä se oli toisella kertaa kuitenkin helpompaa, kun tiesi millaista rääkkiä se on, ja pian homma on ohi ja palkinto sylissä.

Ja itse en ihan oikeasti saanut mitään, vaikka pitkä lista sulla noita kivunlievityksiä on mainittu! Mitään ei voinut laittaa kun synnytys oli jo niin pitkällä. Myös eppari tehtiin samasta syystä ilman MITÄÄN lievitystä, koska puudutusta ei keretty antamaan.

Mutta perustan käsitykseni, ettei ponnistuvaiheessa voi olla kivunlievitystä, siihen että näin sairaalassa on sanottu.

Kyllä vain. Sain/otin ilokaasua ponnistusvaiheessa. Mitään syytä sille etten olisi näin voinut tehdä en löytänyt.



Sen sijaan epiduraalia EI laiteta liian lähellä itse ponnistusvaihetta !



T : kätilö

Rutiininomaisesti muualla maailmassa NIMENOMAAN ponnistusvaihetta varten ja Suomessakin vielä hyvin hyvin loppuvaiheessa, jolloin vaikuttaa hyvin vielä ponnistuksessa.

Itse olen 4 synnyttänyt ja kahdesti saanut lisäannoksen epiduraalia "jotta vaikuttaa vielä hyvin sitten ponnistusvaiheessa" ja kahdesti spinaalin nimenomaan ponnstusvaihetta varten (8,5cm ja 9cm auki).

Nämä tapahtuneet Jorvissa ja TAYSissa vuosina 2003-2011.

Kyllä vain. Sain/otin ilokaasua ponnistusvaiheessa. Mitään syytä sille etten olisi näin voinut tehdä en löytänyt.

Sen sijaan epiduraalia EI laiteta liian lähellä itse ponnistusvaihetta !

T : kätilö

Käsityksesi nyt on vaan VÄÄRÄ! :-)

Ööh, siksi väitän kun eipä noi puudutuksia ikinä ponnistusvaiheeseen anneta

Etkö ymmärrä lukemaasi vai mikä on?

Ponnistusvaiheeseen VOI ihan hyvin antaa puudutteita, mm. paikallis-, hermo- ja johtopuudutteita.

Paikallispuudute välilihaan auttaa yllättävän hyvin ja sen saa lähes jokainen (jos ei nyt ihan syöksyponnistus ole) - tietämättään useinkin.

Epiduraalia voi antaa lisäannoksen ennen ponistusvaihetta, mutta se ei vie sitä paineen ja kiristyksen tunnetta täysin pois -> jonkinlainen kivuntuntemus yleensä jää.

Spinaali on loistava ponnistusvaiheen puudute etenkin uudelleensynnyttäjillä, jotka taatusti osaavat ponnistaa oikein puudutettunakin (useimmat ensisynnyttäjätkin osaavat...). Spinaali vie kaiken kivun ja usein koko tunnon pois ja ponnistaminen on suorastaan mukavaa :-)

Pudendaalipuudute on nimenomaan kehitetty ponnistusvaiheen kipua varten ja sitä käytetäänkin ainoastaan siihen tarkoitukseen. En ole itse kokenut, mutta oikein laitettuna kuulemma hyvin tehokas.

Paracervikaalipuudute on teoriassa mahdollinen vielä ponnistusvaiheessa, mutta käytännössä yleensä ei voida enää laittaa, koska kohdunkaulaa ei ole siinä vaiheessa jäljellä.

Joo ei siinä ponnistusvaiheessa voi enää puudutteita antaa. Sääli kyllä, sillä minusta ponnistaminen on pahin homma koko touhussa.

Ja kyllä, en itsekään tiennyt sitä ensimmäisen lapsen kohdalla. Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain kaikesta kivunlievityksestä, mutta eipä tullut kätilöille mieleen mainita, että ponnistuskipuun ei voi saada mitään. Tämä on ehkä itsestään selvyys heille, mutta ei synnyttäjälle. Siispä olinkin aivan järkyttynyt ekassa synnytyksessä se touhu oli, en saanut yhtään mitään kivunlievitystä koko touhun aikana, en siis edes avautumisvaiheessa.

Myös toinen synnytys oli nopea joten silloinkin jäi puudutukset saamatta. Ehkä se oli toisella kertaa kuitenkin helpompaa, kun tiesi millaista rääkkiä se on, ja pian homma on ohi ja palkinto sylissä.

Ja itse en ihan oikeasti saanut mitään, vaikka pitkä lista sulla noita kivunlievityksiä on mainittu! Mitään ei voinut laittaa kun synnytys oli jo niin pitkällä. Myös eppari tehtiin samasta syystä ilman MITÄÄN lievitystä, koska puudutusta ei keretty antamaan.

Mutta perustan käsitykseni, ettei ponnistuvaiheessa voi olla kivunlievitystä, siihen että näin sairaalassa on sanottu.

noin varttia ennen kuin lapsi syntyi. Anestestialääkäri oli juuri poistumassa, kun alkoi tuntua siltä, että nyt se tulee. Ehti juuri ja juuri hälyttää kätilön takas, oli kai lähtenyt just vessaan tms. Puudutus ehti juuri ja juuri vähäsen vaikuttaa.



Esikoisen kanssa mulla taas oli koko ajan epiduraali päällä, tai ei nyt ihan alusta, mutta n. 7cm asti, ja ihan loppuun asti. Sain sitä kans itse pumppailla lisää sitä mukaan kun kipua alkoi taas tuntua. Ponnistusvaihe sujui ihan hyvin, vaikkakin täysin kivuttomasti. Ja nopeasti, alle 10min molemmat syntyi. Tosi "kivat" ja traumattomat synnytykset.



Palautumisissa ei myöskään mitään ihmeellistä. En todellakaan haluais lähteä vapaaehtosesti millään ilokaasuilla sun muilla vippaskonsteilla temppuilemaan ja kituuttamaan, kun se synnytys voi oikeasti olla ihan siedettävää ja inhimillistä.

syystä että epiduraali saattaa vaimentaa ponnitustarvetta ja jopa kokonaan estää ponnistamisen tarpeen. Siitä johtuen joudutaan mahdolliseen imukuppisynnytykseen yms.



T : Se kätilö

myös ponnistusvaiheessa, kätilö vaan tokaisi että "ota vaan niin kauan kuin muistat myös hengittää, että vauva saa happea". Muuta kivunlievitystä en huolinutkaan, pelkään piikkejä. Eikä kyllä olisi ehtinyt mitään johtopuudutteita ajattelemaankaan, kun kaikki kolme lasta ponnistin 1-4 minuutissa. Hyvä kun sängylle ehti.

Että tietää pysyä kaukana... :-)

t. 4 lasta puutuneena, helposti, nopeasti ja täysin vaurioitta synnyttänyt

syystä että epiduraali saattaa vaimentaa ponnitustarvetta ja jopa kokonaan estää ponnistamisen tarpeen. Siitä johtuen joudutaan mahdolliseen imukuppisynnytykseen yms.

T : Se kätilö

Se että sinä olet 4 synnyttänyt täysin ongelmitta ei kerro sitä että samoin tekee muutkin kanssasisaret :)



Tokihan tuo käsite "liian lähellä ponnistusvaihetta" on hyvin summamutikainen ;) Ei siinä voida sanoa että kun äiti on 3cm auki tai 9cm. Yhtä lailla se 3cm auki oleva äiti voi aueta loput todella nopeaan kuin se 9cm auki oleva.



Mutta lähinnä tuota tarkoitin et jos ponnistusvaihe on selkeästi alkamassa. Vähän "hankala" selittää kiireessä kun lapset pyörii jaloissa :)



Noh, kumminkin jokainen varmaan tajusi mitä tarkoitin ?



T : se kätilö edelleen

että saako vaiko eikö saa -- jokainen on ihan yhtä oikeassa kun omasta kokemuksestaan puhuu. Jos on pyytänyt eikä saanut, niin silloin on totta, että ei saa. ja jos taas on pyytänyt ja saanut, niin sitten niin.



MInusta ponnistusvaihe on ollut molemmilla kerroilla jos ei nyt kivuton niin hyvin siedettävä. Siinä on selvä fokus synnyttäjälläkin ja hallinnan tunne säilyy. verrattuna loppuvaiheen supistuksiin, ponnistus on helpotus. Mutta tietysti jos ei ole kokenut suurinta osaa supistuksista, ja puudute loppuu yhtäkkiä, voi kipu tuntua aika rajulta. Luomusynnytyksessä siihen kipuun kasvaa matkan varrella mukaan.



Itselläni ekassa synnytyksessä kivunlievityksenä 5 kpl aquarakkuloita kun kohdunsuu oli 7-8 cm auki eikä muuta. POnnistus 4 min enkä revennyt -- ei tikkejä. Toisessa synnytyksessä kivunlievityksenä oli ensin puoli tuntia ammeessa (8-9 cm aukesin) ja sitten sain taas 2 rakkulaa ennen ponnistusta. Ponnistus silloinkin 4 min eikä tikkiäkään. Mutta ponnistin molemmat pystyssä -- se lienee todella tehokas keino hallita ponnistusvaiheen kipua. Ekalla kerralla oli jakkara alla mutta tokalla kerralla nojasin vaan ammeen kaiteeseen...