en saanut ponnistusvaiheeseen kivunlievitystä? Kuuluisiko siinä vaiheessa saada? Pyysin kyllä.

melko lähellä ponnistusvaihetta. Spinaali vei kivun ponnistamisesta, mutta supistukset tunsin kyllä. Minulle ei myöskään tullut ns. ponnistamisen tarvetta, mutta ponnistaminen sujui erinomaisesti silti. Ekan lapsen ponnistusvaihe kesti n. 20 min, josta ehkä puolet oli kunnon puskemista. Toka kestikin sitten 5 min.



Oli mahtavaa synnyttää, kun ponnistaminen ei sattunut. Aina on niitä, jotka eivät osaa luomunakaan ponnistaa ja sitten niitä, jotka ponnistavat hyvin täyslääkittyinäkin.

On se jumalauta kun sitä laitosta ei saada kuriin. Sieltä on paljon tälläisia kokemuksia.

Olen synnyttänyt ilman puudutteita ja se ponnistaminen on vain helpottanut kipua.

Eka epiduraali oli mennyt väärään paikkaan, joten siksi tuo meni noin myöhäiseen vaiheeseen ja laittoivat silti. Ja kakkosen koko synnytys kesti vain 2,5 h ja olisi voinut käydä niin, että ilman kivunlievitystä oltaisin menty. Olin vaan niin tuskissani sekaisin ja todella ihan pyörtymispisteessä, silmissä sumeni kivuista. Reagoin siihen kipuun oudosti eli hakkaamalla itseäni nyrkillä tajuamatta, että tein niin. Pakko kait sitten kätilön oli reagoida. Ei todellakaan kaikki pysy täysjärkisenä kivuissaan.



Ihan kiva oli ponnistaa, ei minusta tuo nyt kovan kakan pinnistämisestä eroa. Ja kätilö sanoi, milloin supistuskäyrä oli sellaisessa paikassa, missä piti puskea. Eikä se supistuskaan ihan kokonaan hävinnyt, tuntui ihan vatsan päällä.

Pyysin epiduraalia lisää, mutta sanottiin, ettei tipu, koska nyt ruvetaan ponnistamaan ja se häiritsee ponnistamista. Aluksi tuli supistuksia mutta ne loppuivat pian. Minulla ei ollut mitään ponnistamisen tarvetta, pikemminkin tarve olla ponnistamatta. Se oli yhtä helvettiä. Minulle oli uskoteltu, että kun pää tulee ulos, on pahin ohi. Mitä vielä - pää ei ollut mitään verrattuna hartioihin. Kaiken lisäksi olin synnyttämässä täysiaikaista kuollutta vauvaa joten kaikki kärsimykseni olivat turhia. Minusta tuntui, että kätilöt halusivat maksimoida kärsityksen määrän.



Kolme vuotta myöhemmin kerroin kokemuksestani pelkopolilla. Lääkäri totesi, että olisi voitu antaa puudustus. Jaa. No miksei sitten annettu??? Ja luuliko lääkäri saavansa vedettyä minut uudelleen samaan retkuun lupaamalla vaikka mitä, jota ei kuitenkaan saa?



Pidin pääni sektion suhteen, olihan minulla jo ehtinyt olla yksi sektiokokemus tuon kauhusynnytyksen jälkeen. Sain sektion, joka oli yhtä ihana kokemus kuten edellinenkin.



Tuosta kauhusynnytyksestä tulee huhtikuun alussa 17v. Synnytyskivut kuulemma unohtaa kun saa vauvan syliin. Minä en saanut ja muistan kivut edelleen hyvin konkreettisena.

Pyysin epiduraalia lisää, mutta sanottiin, ettei tipu, koska nyt ruvetaan ponnistamaan ja se häiritsee ponnistamista. Aluksi tuli supistuksia mutta ne loppuivat pian. Minulla ei ollut mitään ponnistamisen tarvetta, pikemminkin tarve olla ponnistamatta. Se oli yhtä helvettiä. Minulle oli uskoteltu, että kun pää tulee ulos, on pahin ohi. Mitä vielä - pää ei ollut mitään verrattuna hartioihin. Kaiken lisäksi olin synnyttämässä täysiaikaista kuollutta vauvaa joten kaikki kärsimykseni olivat turhia. Minusta tuntui, että kätilöt halusivat maksimoida kärsityksen määrän.

Kolme vuotta myöhemmin kerroin kokemuksestani pelkopolilla. Lääkäri totesi, että olisi voitu antaa puudustus. Jaa. No miksei sitten annettu??? Ja luuliko lääkäri saavansa vedettyä minut uudelleen samaan retkuun lupaamalla vaikka mitä, jota ei kuitenkaan saa?

Pidin pääni sektion suhteen, olihan minulla jo ehtinyt olla yksi sektiokokemus tuon kauhusynnytyksen jälkeen. Sain sektion, joka oli yhtä ihana kokemus kuten edellinenkin.

Tuosta kauhusynnytyksestä tulee huhtikuun alussa 17v. Synnytyskivut kuulemma unohtaa kun saa vauvan syliin. Minä en saanut ja muistan kivut edelleen hyvin konkreettisena.

ihan hirveetä :( miks ei voitu antaa puudutteita viakka lapsi oli kuollut?? samahan se olisko veätnyt imukupilla vai ei. Sairasta!

Voi viedä ponnistuksen tarpeen pois, jolloin et tiedä, milloin pitää ponnistaa, etkä osaa ponnistaa välttämättä oikeaan suuntaan. Joten ihan oikein on kohdallasi toimittu.

Ja kyllä mua sattui supistusten välissäkin, kun muita puudutuksia ei ollut päällä.

Miten te sitä ilokaasua ponnistusvaiheessa otatte, eihän silloin edes hengitä? Siis itse ponnistuksessa, välillä tokikin, mutta ei se silloin sattunutkaan.

siis puudutti se sen välilihan jonka leikkas. Toisella sitte oli spinaali. Käyrästä katsoin koska piti ponnistaa ja hyvin onnistui. Iholla oli tunto, mutta ei muualla.



Mutta se käsitys minullakin on, että ponnistusvaiheessa ei puudutteita ole tarjolla, jos ei ole siihen mennessä ehditty antaa.



Tuo kuolleen vauvan synnytys näyttää jo hoitovirheeltä!!

riittävä kivunlievitys TUOTTAA ongelmia??? SIis ihan nurinkurinen ajatus! Kun ponnistat kivuttomasti, voimat riittävät paremmin ja pystys noudattamaan kätilön ohjeita paremmin -> ei kudosvaurioita.



Itse olen synnyttänyt neljä lasta ja aina on kunnolliset kivunlievitykset annettu.



Ensisynnyttäjänä sain tokan annoksen epiduraalina ponnistusvaiheeseen (Jorvi). Ponnistusvaihe 12 minuuttia, ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 35,5cm.



Kakkosen synnytyksessä olin ammeessa ponnistuvaiheeseen asti, ja sain sitä varten sitten spinaalin (Jorvi). Ponnistusvaihe 10 minuuttia. Ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 35cm.



Kolmosen synnytyksessä toinen annos epiduraalia ennen ponnistusta (TAYS), ponnistusvaihe 3 minuuttia. Ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 38cm.



Nelosen synnytyksessä sain spinaalin ponnistusvaiheeseen (TAYS). Ponnistusvaihe 4 minuuttia. Ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 37,5cm.

riittävä kivunlievitys TUOTTAA ongelmia??? SIis ihan nurinkurinen ajatus! Kun ponnistat kivuttomasti, voimat riittävät paremmin ja pystys noudattamaan kätilön ohjeita paremmin -> ei kudosvaurioita.

Itse olen synnyttänyt neljä lasta ja aina on kunnolliset kivunlievitykset annettu.

Ensisynnyttäjänä sain tokan annoksen epiduraalina ponnistusvaiheeseen (Jorvi). Ponnistusvaihe 12 minuuttia, ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 35,5cm.

Kakkosen synnytyksessä olin ammeessa ponnistuvaiheeseen asti, ja sain sitä varten sitten spinaalin (Jorvi). Ponnistusvaihe 10 minuuttia. Ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 35cm.

Kolmosen synnytyksessä toinen annos epiduraalia ennen ponnistusta (TAYS), ponnistusvaihe 3 minuuttia. Ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 38cm.

Nelosen synnytyksessä sain spinaalin ponnistusvaiheeseen (TAYS). Ponnistusvaihe 4 minuuttia. Ei nirhauman nirhaumaa. Lapsen py 37,5cm.

sitä minäkin mietin. muutama psykologikäynti vähemmän olis mullakin, jos olis ollut asianmukaiset kivunlievitykset...

Taysissa pudendaalin kun epiduraali oli loppumassa ja piti alkaa ponnistamaan. Kysyin voinkpo saada sitten jotain muuta koska pelkään ponnistaa. Sain pudendaalin ja ei sattunut ponnistaminen yhtään. Että saa ainakin taysissa jos on oikea kätilö ja tajuaa pyytää.

Meilla on kaksi lasta ja molemmissa olen saanut epiduraalin aivan loppuun saakka. Itseasiassa laittoivat epin pumppuun, josta sain itse lisailla tarpeen mukaan.



Ennen kumpaakin ponnistusvaihetta tujauttivat viela ylimaaraisen annoksen. Laakari sanoikin, etta odotellaan hetki etta varmasti vaikuttaa ennen kuin ponnistetaan. Ensimmaisessa eppari ja tosiessa ei tarvinnut tehda sitakaan ja kummassakaan ei koko synnytys sattunut kaytannossa ollenkaan. Ponnistusvaiheet ensimmaisessa 30 min ja toisessa 8min.



Terveiset vaan ameriikoista.

Meilla on kaksi lasta ja molemmissa olen saanut epiduraalin aivan loppuun saakka. Itseasiassa laittoivat epin pumppuun, josta sain itse lisailla tarpeen mukaan.

Ennen kumpaakin ponnistusvaihetta tujauttivat viela ylimaaraisen annoksen. Laakari sanoikin, etta odotellaan hetki etta varmasti vaikuttaa ennen kuin ponnistetaan. Ensimmaisessa eppari ja tosiessa ei tarvinnut tehda sitakaan ja kummassakaan ei koko synnytys sattunut kaytannossa ollenkaan. Ponnistusvaiheet ensimmaisessa 30 min ja toisessa 8min.

Terveiset vaan ameriikoista.

Meinasinkin jo kysyä mitä lääkäri teki sun synnytyksessä, mutta olitkin sitten jenkkilässä... tää suomen touhu on kyllä PERSEESTÄ oikeesti

ekassa synnytyksessä en saanut lisäepiduraalia ponnistusvaiheeseen. Sen teho loppui jo kaksi tuntia ennen kuin sain alkaa ponnistaa ja silti ei annettu lisää. Mulla oli todella ikävä kätilö muutenkin tuossa synnytyksessä, tuntui että väheksyi mun kipuja enkä osannut ponnistaakaan oikein hänen ohjeillaan. Avautumisvaiheen nuo lopputunnit olivat hirvittäviä, samoin melkein puolentoista tunnin pituinen ponnistusvaihe, jonka aikana repesin pahasti episiotomiasta huolimatta.



Toinen synnytykseni taas oli aivan ihana ekaan verrattuna. Kätilö kuunteli mun huolia, pelkäsin ponnistusvaihetta aivan järjettömästi ja olin pitkään harkinnut toisen lapsen hankkimista, koska ajattelin etten uskalla synnyttää. Sain epiduraalia lisä-annoksen ennen ponnistamisen aloittamista ja kaikki sujui hienosti, tunsin ponnistustarpeen ja koko ponnistus kesti vain 20 minuuttia. Ekassa synnytyksessä huolimatta siitä, etten saanut kivunlievitystä, en tuntenut ponnistustarvetta ollenkaan, olin niin hirvittävän kipeä koko ajan etten tuntenut edes milloin supistus tulee, kun sattui aivan yhtä paljon koko ajan.

Meilla on kaksi lasta ja molemmissa olen saanut epiduraalin aivan loppuun saakka. Itseasiassa laittoivat epin pumppuun, josta sain itse lisailla tarpeen mukaan.

Ennen kumpaakin ponnistusvaihetta tujauttivat viela ylimaaraisen annoksen. Laakari sanoikin, etta odotellaan hetki etta varmasti vaikuttaa ennen kuin ponnistetaan. Ensimmaisessa eppari ja tosiessa ei tarvinnut tehda sitakaan ja kummassakaan ei koko synnytys sattunut kaytannossa ollenkaan. Ponnistusvaiheet ensimmaisessa 30 min ja toisessa 8min.

Terveiset vaan ameriikoista.

Meinasinkin jo kysyä mitä lääkäri teki sun synnytyksessä, mutta olitkin sitten jenkkilässä... tää suomen touhu on kyllä PERSEESTÄ oikeesti

Itse taas olen ajatellut, että seuraavassa synnytyksessä haluaisin ehdottomasti kokea ponnistusvaiheen ilman kivunlievitystä. Tai ainakin ilman epiduralia, sillä oli aivan kamalaa ponnistaa täysin tietämättä supistuksen tuloa ja pelkillä lihaksilla. Olin tuon reilun tunnin ponnistusvaiheen jälkeen ihan kokovartalokrampissa ja valuin hikeä.



-nro 9

Itselleni ei ehditty antaa epiduraalia, mutta tuon kohdunkaulapuudutteen sain. Molemmatkin voidaan antaa.

Minä en saanut kun ei ollut enää mihin pistää.

Sääli kyllä, sillä minusta ponnistaminen on pahin homma koko touhussa.



Ja kyllä, en itsekään tiennyt sitä ensimmäisen lapsen kohdalla. Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain kaikesta kivunlievityksestä, mutta eipä tullut kätilöille mieleen mainita, että ponnistuskipuun ei voi saada mitään. Tämä on ehkä itsestään selvyys heille, mutta ei synnyttäjälle. Siispä olinkin aivan järkyttynyt ekassa synnytyksessä se touhu oli, en saanut yhtään mitään kivunlievitystä koko touhun aikana, en siis edes avautumisvaiheessa.



Myös toinen synnytys oli nopea joten silloinkin jäi puudutukset saamatta. Ehkä se oli toisella kertaa kuitenkin helpompaa, kun tiesi millaista rääkkiä se on, ja pian homma on ohi ja palkinto sylissä.

Ompeluvaiheessa olisin taas kyllä kaivannut kunnollista kivunpoistoa, mutta sitä ei taida olla olemassakaan. Suihkutettavat puudutteet ja piikit eivät nimittäin auttaneet ollenkaan.

t. Ilokaasulla 3 x synnyttänyt, ponnistusvaiheet 2-3 min/laaki

Minä repesin niin paljon, että meni pari tuntia leikkurissa. Ja siihen ainakin sain ihan selän kautta kunnon puudutteet (spinaali?)