Mitä töitä tytölle, kun kouluttamaton?

Sossusta vielä sen verran, et voisko sieltä saada sitten mitään tukea? kun mulla on semmonen kuva et jos vanhemmat eivät ole oikeutettuja toimeentulo tukeen niin sitten se peritään meiltä koska tyttö ala-ikäinen, joten eihän se hyödytä mitään! Jos tyttö olisi 18v ja työtön, niin kyllähän saisi silloin sitä normaalia korvausta mitä työttömät. Ja siis vakitöitä tässä tytölle etsiskellään, ei kesätöitä pääasiassa. Tyttö muutti, koska halusi itsenäistyä ja edellisellä paikkakunnalla joka oli aika pieni, niin huoran maine ja ei yhen yhtä kaveria, uudella paikkakunnalla on ja jopa poikaystävä!

ei kyllä ihan saa sitä työttömyyskorvaustakaan noin vaan. Vähintään pitää olla hakenut riittävän moneen kouluun ja jos ei ole päässyt, niin ehkä sitte. Muuten alle 25v ei työkkäristä mitään nostele...

Soita ko. paikkakunnan etsivälle nuorisotyöntekijälle. Joka kunnasta joku hommaa hoitava pitäisi kyllä löytyä. Ehkä hän voi auttaa? Se on niiden homma :)

Milläs 17-vuotiasta pakottaa kouluun? Ei se sinne mene, jos ei halua, tai jos menee, niin tulee kesken päivän pois. Ja jos ei tule, niin ei se siellä mitään opiskele, jos ei halua.



Päivänselviä asioita on turha jankata. Eiköhän ap ja hänen tyttärensä hyvin jo tiedä, että koulutus pitää olla. Pikemminkin kyse lienee siitä, millä se motivaatio saadaan aikaan. Maailma on kova ja jotkut haluavat siitä yhä vain kovemman ja kovemman. Kuitenkin joidenkin on tultava puolitiehen jo syrjäytettyjä vastaan. Ja joskus se tosiaan kannattaa. Ainakin jotkut voidaan saada syrjäytymisen kierteestä takaisin jokseenkin tavalliseen arkeen, johon kuuluvat opinnot ja työ ja toisaalta ihan tavalliset nautintoa tuottavat asiat, kuten lomat ja mahdollisuus käyttää rahaa myös virkistäytymiseen.



Kotona vellominen ei auta, mutta pakottamalla ei saa motivoitua. Ainoa, mikä pätee, on tarjota jokin kohtuullinen toivo paremmasta. Ja joskus se pitää aloittaa siitä, että opetellaan jälleen heräämään aamulla niin että ehtii kahdeksaksi opinsaunaan tai oppisopimuskoulutukseen tai työkokeiluun tai mitä nyt onkin päätetty yrittää. Jotenkin tämä nyt kuulostaa siltä, että tytön lähitulevaisuuden kannalta olisi tärkeää jonkinlainen virkistyminen ja myönteiset elämänkokemukset. Kouluttautuminen ei välttämättä ole iäisyyksien takana, vaikka se ei nyt olisikaan juuri se, mihin aivan ensimmäiseksi yritettäisiin väkisin pakottaa. Koulutuksen kokeileminen voisi olla vaikka se seuraava tavoite, kunhan pitää mielessä sen, että sekin voi lähteä yhä luisumaan pieleen.



Tytön on hyvä kokea myös taloudelliset realiteetit. Se ei tarkoita yksin jättämistä. Se voi käytännössä olla vaikka sitä, että todetaan, ettei taloustilanne ole sellainen, että hän voisi asua yksin. Joko pitää palata kotiin tai sitten on hankittava ne vuokra- ja sopparahat jostakin. Ja jotenkin tämä nyt kuulostaa siltä, että se kotiinpaluu joksikin aikaa voisi olla ihan hyväkin ratkaisu. Sieltä kotoa on huomattavasti helpompi muuttaa (iki)omaan talouteensa, kun on olemassa jokin vakuuttava tulevaisuudensuunnitelma. Näin vaikeassa tapauksessa sanoisin, että vanhempien vastuulla ei ole pakottaa nuorta kouluun, koska se ei ehkä onnistu. Sen sijaan vanhempien vastuulla on tehdä kaikki mahdollinen tulevaisuudensuunnitelman luomiseksi. Siinä tarvitaan vanhempia jo siksi, että vanhemmat tietävät, millaisista asioista nuori on ennen pitänyt. Aina ei saa juuri sitä, mistä pitää, mutta yleensä nuo pitämiset ohjaavat työhön ja alalle, jossa on mahdollisuus menestyä tyydyttävästi. Sanotaan nyt vaikka niin, että tällä hetkellä kaikista tulevaisuuttaan etsivistä nuorista tytöistä koulutetaan lähihoitajia. Kun suuret ikäluokat ovat kuolleet, meillä on jumalaton määrä lähihoitajia, jotka pitää kouluttaa uudelleen. On siis aivan turha tyrkätä väsynyttä ja masentunutta seitsemäntoistakesäistä lähihoitajakouluun turhautumaan.



Tarjolla on monenmoista tukea. Ei muuta kuin kyselemään sosiaalitantoilta. Aikansa kun etsii ja kyselee, niin eiköhän jostakin löydy asiallinenkin tapaus. Ja jos oikein rehellinen olen, niin turha täällä on paasata mistään koulutuksen pakotteista ja sen sellaisesta. Voimme hahmottaa asiaa kahdella tavalla: joko kyse on tytöstä itsestään tai meistä muista. Haluaako tyttö itse mitään, kokeeko hän minkään asian tekemisen tai opiskelun mielekkääksi ja oppiiko hän luottamaan uudelleen toisiin ihmisiin? Ja mikä on meidän oikea ja rakentava reaktio, jos ei? Jättää yksin syrjäytymään yhä? Vai voisimmeko jotenkin ottaa hänet mukaan? Olisiko kenelläkään tarjota hänelle ensin töitä vaikka neljäksi tunniksi päivässä ja viikoksi kerrallaan? Ja voisimmeko kohdella häntä niin, että ei ensi töikseen syydettäisi vaatimuksia vaan tarjottaisiin mahdollisuuksia?

Jos on työtön ja opiskelematon.



Mistä ne sossupummit sit koostuu?? eikö just tälläsistä??

luisua tuohon.



Mainitsit että tyttärelläsi vapaa kasvatus ja itselläsi ankara. Eikä jotain tuolta väliltä olisi ollut järkevin valinta.



Vapaan kasvatuksen hedelmä tekee mitä huvittaa.



Kiusataan sitä muitakin mutta koulut käydään silti. Itselläni samanikäinen tytär ja on ollut peruskoulussa koulukiusattu. Lukiossa ei kiusaa kukaan, siellä on fiksumpaa väkeä.



Yksi entinen kiusaaja on samassa lukiossa eikä hänen kanssaan mitään hankaluutta ole ollut.



Mielestäni olette lähteneet liiaksi hyysäyslinjalle ja ette vaadi nuorelta mitään.

Minä kyllä voisin rahallisesti avustaa tässä pulmassa... tiettyä korvausta vastaan.



Mutta, sinähän et ota vastuuta lapsesi tulevaisuudesta - joten eiköhän leiteta vain osoitetta ruutuun! :)

Ja korvaus on mitä????



Kerran tyttö pisti hakemuksen nettiin et lasten vahtimista, kenties siivousta. Alkoikin saada numeroonsa pervoja yhteydenottoja ja että seksiä antaisi maksusta! huhhuh

Tyttöäni kiusattiin sen verran pahasti koko ylä-aste et traumat jätti ja jopa fyysisen sairauden stressin takia, joten en tosiaan ole häntä mihinkään pakottamassa. Eikä vanhempien tehtävä ole pakottaa ja painostaa! sitä en ymmärrä, meillä on ihan fiksu tyttö ja ymmärrän miksi ei pysty ja se siitä. TOISET ON VAAN VÄHÄN HERKEMPIÄ JA ON VOINUT JÄÄDÄ PAHAT TRAUMAT, NIISTÄ TOIVUTAAN PITKÄN AJAN KANSSA..... jos täysin silloinkaan

Iltalukiossa on vanhempaa porukkaa ja tiedän monta koulukiusattua, jotka ovat käyneet mieluummin sen kuin menneet ikätovereiden kanssa päivälukioon. Tai sitten oppisopimuskoulutus tms. Pistä ainakin heti tyttäresi työkkärin ammatinvalintaneuvontaan.

Jos et pakota tyttöäsi huolehtimaan itsestään, teet hänelle karhunpalveluksen. Kuka hänestä sitten huolehtii kun teitä ei enää ole tai rahat loppuvat?

Uskokaa nyt.

tytön elämässä?



Tyttö olisi kyllä kuulemma kiinostunut siitä! wuhuu :)

Toivoittavasti tämä "miten se iltalukio sitten vaikuttaisi tytön elämässä" kommentoija ei ole itse äiti. Ilmeisesti omena ei ole sitten kauas puusta pudonnut jos ei edes tiedetä miksi sinne lukioon kannattaisi mennä.



iltalukiosta saa lukion päättötodistuksen ja yo-todistuksen jos sen jaksaa suorittaa loppuun. Sillä sitten voi hakea jatkokoulutukseen jos arvosanat ovat hyvät. Tosin paskalla yo-todistuksella ei tee mitään, joten jos haluaa AMKhon tai yliopistoon niin kannattaisi ottaa sen lukio tosissaan. Moni lukiolainen varsinkin maaseudulla on huonolla todistuksella joutunut menemään ammattikouluun kun rahkeet eivät muuhun riittäneet.

Sinun on varattava tyttärellesi aika mielenterveystoimistoon.



Aivan selvästi ongelmat johtuvat koulukiusaamisesta eikä ihme. Olen itsekin ollut koulukiusattu vuosia ja aikanaan minulla oli tosi korkea kynnys mennä opiskelemaan. Pakotin itseni ja onneksi kävi hyvin.



Olen aivan varma, että jos jatkat tätä suojelua rahan antamisen muodossa ja kaiken ymmärtämällä, niin se jatkuu aina vaan. Tyttäresi on saatava heräämään tilanteeseen. Tuon ikäinen ei ehkä nyt tajua ajatella pitkällä tähtäimellä eikä itse tajua ongelman syvyttää, mutta tulevaisuus tulee olemaan ankea jos tuollainen jatkuu. Visio 20 vuoden päästä: erakko, elää köyhyysrajalla, ei lapsia/ miestä.

mihinkään kokopäiväisiin "mäkkärihommiin", koska vaara on että jää kiinni niihin pitkäksi aikaa ja opiskelut jää kokonaan.



Opiskeluun saa tukea, ja ilta- ja vkl-hommia voi tehdä opiskelun ohella.

Miten (ilta)lukio vaikuttaisi? No tyttö saisi sieltä ylioppilastodistuksen ja pääsisi kenties elämään kiinni taas! Sen jälkeen olisi aika paljon enemmän jatkokoulutusmahdollisuuksia jos päätä on yhtään enempää kuin äidillään...

tytön elämässä? Tyttö olisi kyllä kuulemma kiinostunut siitä! wuhuu :)

ettei tavallinen lukio tai amis houkuttele. Mutta entä iltalukio, kuten joku ehdotti?



Tai sitten vuosi kansanopistossa, niissä voi opiskella erilaisia taideaineita ja varmaan lukion kurssejakin.



Kai kouluttamatonkin aina JOTAIN saa - mutta onko se sitten ihanteellinen tulevaisuuden kuva? Palkka tulee aina olemaan luultavasti aika huono, ja työn sisältö aika epäkiinnostavaa.



En lukenut ketjua kovin huolellisesti, mutta jos syy on koulukiusaaminen, niin JOS sen vuoksi jättää lopullisesti kaiken, niin silloinhan kiusaajat voittavat. Kiusaaminen ei ehkä jatku enää, mutta vaikuttaa silti loppuelämän. Ehdotukseni onkin, että tsemppaisit lastasi nousemaan vaikean menneisyyden yläpuolelle. Kiusaajat haluavat nimenomaan painaa toisen ihmisen alas - älä anna heidän onnistua. Auta lastasi huomaamaan, että hän voi saavuttaa elämässään juuri sen, mitä ITSE haluaa - ei vain sitä, minkä kiusaajat sallivat.



Kiusaajat haluavatkin "tehdä" toisesta jonkun hanttihommien tekijän, vaikkeivat kouluaikana osaa ajatella sitä niin. He haluavat murtaa toisen itsetunnon ja uskon elämään, viedä toiselta tulevaisuuden. Ja kiusaajat onnistuvat, jos ei taistella vastaan!



Minuakin on kiusattu, joten tiedän mistä puhun. Nyt olen onnellinen, koska olen saavuttanut elämässäni paljon ja tulevaisuuskin näyttää lupaavalta.

niin sitten vuokratyöfirmoihin vain hakemukset. Lisäksi jos kaupungillanne on sijaisrekrytointi, niin tyttö saattaisi päästä hätätilassa sijaistamaan siivoojaa, päiväkotihenkilökuntaa tmv.



Sitten kun on jonkin aikaa tehnyt vuokrafirmassa työpätkiä, niin voi alkaa hakea siivoojan paikkoihin, kaupan kassalle jne, joihin saattaa jopa päästäkin kunhan ensin on tuota kokemusta vähän alla.



(Vuokrafirmoilla varsinkin aluksi työ on epävarmaa, ja jokaisesta pätkästä etuudet laitetaan katkolle, joten siitä saattaa joutua vain pahempaan pulaan aluksi ennen kuin työkeikat vakiintuvat. Mutta jos on jotain taloudellista turvaa itsellä, jolla tasapainottaa niitä aikoja, kun keikkoja ei tarjota, niin tuo on hyväkin ratkaisu.)



Pitemmällä tähtäimellä pitäisi silti olla se jatkokoulutus, mutta jos tyttö tekisi nyt vuoden-puolitoista töitä tässä välissä, niin koulutuksen jälkeen työnsaanti olisi lähes varmaa, kun kokemusta löytyisi jo valmiiksi.

Minä kyllä pakottaisin alaikäisen lapseni kouluun. Nykypäivänä nuoria työttömiä on valtavasti, joten koulutetut kiilaavat peruskoulun käyneiden ohi armotta.



Itse kuitenkin tein esim. siivoojan töitä ja pikaruokalassakin olin pari kuukautta. Kumpaakaan en enää tekisi, mutta muuta ei ollut tarjolla. Siivoojaksikin tosin pääsin ystäväni kautta, suhteillahan nykymaailmassa pelataan paljon.

mitä mä olen hakenut kesätöiksi (olen 20v):



- Hesburger

- Mäkkäri

- Alepan kassa

- Prisman kassa

- Siivooja

- Korkeasaaren lipunmyyjä

- Viestien sähköiseen muotoon kirjoittaja, mikälie apulainen

- Linnanmäen lipunmyyjä

- Kirjastotyöntekijä x 2

- Cubuksen myyjä

ja vaikka mitä, en edes muista.



Huoh. Olipas masentavaa tajuta, että olen hakenut ties minne, eikä silti ole kesäksi töitä... Sossun luukulle sitten vaan.

että kun tyttö täyttää 18, älkää antako hänelle sitä rahaa jos ei töitä ole vieläkään löytynyt. On opittava pärjäämään omillaan. Miksi noin nuori edes asuu yksin jos ei opiskele/käy töissä??

Suosittelen, että tyttösi hakeutuu nyt kipi kipi opiskelemaan. Oppisopimuskoulutus on varmaan aika hyvä vaihtoehto, saa siinä samalla toimeentulon sekä kouluttautuu ammattiin tekemällä.



Onko tyttö tehnyt mitään töitä ikänään? Se eka paikka on tietenkin joskus saatava, mutta valikoimaan ei pääse, jos ei ole koulutusta eikä mitään kokemusta. Siivoushommiin, torimyyntiin kesäksi jne voisi kokeilla alkuun. Tai jonnekin puutarhalle, miksei kauppaankin. Ei muuta kun rohkeasti kyselemään, se on vissi, ettei kukaan kotoa tule hakemaan ja tuon ikäiselle jos äite käy kysymässä töitä, niin ei varmasti irtoa!

Huoh. Olipas masentavaa tajuta, että olen hakenut ties minne, eikä silti ole kesäksi töitä... Sossun luukulle sitten vaan.

Mä lähetin aikoinaan valehtelematta reilu 100 työhakemusta, kun en ollut päässyt yliopistoon ja välivuosi oli tiedossa. Muutamasta vain tuli kieltävä vastaus, loput eivät viitsineet siihenkään vaivautua. Onneksi sitten kuitenkin löytyi videovuokraamon myyjän paikka parin kuukauden kotona loikoilun jälkeen.