Työkaveri otti kaksi päivää sairaslomaa kun sen kani kuoli

[quote author="Vierailija" time="29.05.2012 klo 16:55"]

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

koiraa ja kania ei voi asettaa samalle viivalle. Ihan eri asia. Muttei ei se silti saa oikeuttaa sairaslomaan töistä.

Tunneasioissa on niin paljon eri ulottuvuuksia ettei näin voi sanoa. Toiselle voi lemmikki olla läheisempi kuin oma äiti, se on kaikki kokemuksesta kiinni. Itse jos menettäisin lemmikkini nyt olisi se aivan helvetin iso asia. Ystäviä mulla ei ole, ainoa elossa oleva vanhempani alkoholisti joka on väsyttänyt ja rikkonut mua monta vuotta toimiessani sen sairaan paskan henkilökohtaisena avustajana. Eläimeni on mulle kaikki, ainoat perheenjäseneni ja ystäväni. Vaikkeivat ne välittäisi vittuakaan musta, niin niihin mulla on säilynyt arvostus ja rakkaus koska muuta mulla ei ole. Tämmöinen aika kärkevä esimerkki.

Itse jos menee viikonloppu överiksi ja olen sunnuntaina vielä kännissä, niin otan _lyhennysvapaan_ maanantaille enkä saikkua. Sama idea olisi hyvä näillä lemmikki-itkijöillä. Kärsikää omissa rahoissanne se tuska älkääkä levittäkö sitä muille. Vai eikö nämä pellenaiset tajua että saikku maksaa? Ei ois kyllä ihme, ei naiset tajua juuri mitään muutakaan.

No missäs se "oikea" raja sitten menee siihen, että saa ns. oikeutetusti ottaa sairauslomaa???

Riittääkö se, että ihmisellä on flunssa ja pikkuisen kuumetta?

Siis ihan itse hankittu flunssa, kun tuli vaikka vilustutettua itsensa. Eikös tämä sitten ole jo itsekkyyttä aivan pahimmillaan, että ihan vain oman itsensä vuoksi ja omaa syytä hankitun taudin vuoksi lintsailee töistä?

Ja meneekö tämä raja sitten kaikilla ihmisillä juuri samassa kohtaa?

Mitäs jos minä kuvittelen olevani työkykyinen, vaikka olen flunssassa, ja työkaverini taas ei? Oikeuttaako se minut saarnaamaan työkaverilleni asiasta? Tai vasikoimaan pomolle, että huono työntekijä tuo, kun tollai vaan ottaa saikkua flunssansa vuoksi?

Jotenkin tuntuu niin absurdilta koko tämä keskustelu, kun kaikki tuntuvat tietävän sekä omasta puolestaan, että toisten puolesta, että mikä kaikki on "oikein" ja "sallittua" ja mikä taasen ei.

T. 104 ja 107 jälleen

Jos sinä 116 kännäilet ihan omaksu huviksesi viikonloppuisin, niin se ei kyllä tuntuisi olevan millään muotoa työnantajan ongelma, vaikka en halua asiasta tässä sen enempää saarnatakaan.

Mutta todellakin: juuri tuommoisissa täysin itse aiheutetuissa tilanteissa on reilua olla ottamatta sitä saikkua.

En nyt vaan ihan näe sitä yhtälöä kännisyyden ja lemmikin kuolemisen välillä. Toisen ihminen tekee ja valitsee itse täysin harkitusti ja tahallaan (ellei sitten joku kaveri juota viinaa suustasi alas väkisin, mikä lienee kohtuuharvinaista), ja toinen on täysin yllättävä traaginen tapahtuma.

Olen edelleen sitä mieltä, etten halua muiden tekemisistä saarnata, mutta kai näissä nyt jonkunlainen järjenkäyttö on sallittua, niin miehille kuin naisillekin.

Itselläni muuten on mies, joka tunteilee välillä omista asioistaan niin vahvasti, että jään kyllä selvästi kakkoseksi järki-ihmisenä. Ja olipa ex-miehenikin ihan samanmoinen. Joten ei taida olla mikään sukupuolikysymyskään tämä.

T. Se jo aiemmin sallivasta käytöksestä + oman kaninsa kuolemasta (ilman saikkua) kirjoittanut, joka pahoittelee sitä, että erehtyi haukkumaan muita, esim. ap:ta, empatiakyvyttömiksi - se oli virhe, myönnän.

Maksaa muuten aika moni muukin asia täällä, kuin tuo saikku, siis ihan yhteiskunnallekin + veronmaksajille. Ajatteletteko koskaan sitä?

Ihminen jolla ei oo lemmikkejä ollukkaan ei voi ymmärtää sitä surua koska sehän on "vaan eläin" ja jos on ollut lemmikkejä ei oo niitä voinu paljoa rakastaa ja niistä välittää jos luopuminen on niin vaivatonta.

Ilman muuta aina saikkua, työnantajalta se on pois. Itsekin huomenna saikutan koska en vain jaksa mennä. :D

Ja eläin on aina ihmistä arvokkaampi. Ainakin näitä vauvapsykopaatteja ketkä täälläkin vihaavat eläimiä.

Sauvasirkatkin ovat inhimillisiä! Joku viisas on joskus sanonut, että eläimet ovat paljon lähempänä todellista viisautta, kuin yksikään ihminen, sillä ihmiset ovat luoneet yhteiskunnan, joka on kovin kaukana "luonnollisesta" tai edes inhimillisestä. Ihminen sortaa muita, esim. juuri niitä eläimiä, ihminen sotii, lentää tahallaan lentokoneen päin vuorta tappaen itsensä lisäksi 150 muuta ihmistä jne. Ihminen on irtaantunut hyvin kauas luonnosta kaiken järkeilynsä ja pätemisentarpeensa kera.

Samainen viisas on kertonut, että meidän ihmisten kannattaisi ottaa oppia eläimistä ja luonnosta, koska ihmiskunnan elo historioineen ja nykypäivineen ei ole kovin kivaa katseltavaa/mietittävää.

Sauvasirkatkin ovat inhimillisiä! Joku viisas on joskus sanonut, että eläimet ovat paljon lähempänä todellista viisautta, kuin yksikään ihminen, sillä ihmiset ovat luoneet yhteiskunnan, joka on kovin kaukana "luonnollisesta" tai edes inhimillisestä. Ihminen sortaa muita, esim. juuri niitä eläimiä, ihminen sotii, lentää tahallaan lentokoneen päin vuorta tappaen itsensä lisäksi 150 muuta ihmistä jne. Ihminen on irtaantunut hyvin kauas luonnosta kaiken järkeilynsä ja pätemisentarpeensa kera.

Samainen viisas on kertonut, että meidän ihmisten kannattaisi ottaa oppia eläimistä ja luonnosta, koska ihmiskunnan elo historioineen ja nykypäivineen ei ole kovin kivaa katseltavaa/mietittävää.

Kanit elää pitkään, niihin kiintyy tosi kovasti. Parhaillaan ne on verrattavissa koiraan (ellei sitten joku pidä kaniraukkaansa häkkieläimenä), kun ne tulee vastaan saapussa huoneeseen ja niiden kandsa voi viettää aikaa. 6 vuoden jälkeen mun kani kuoli ja menin kyllä töihin, mutta viikko menikin vessassa itkien ja muita vältellen työpaikalla, että eivät näkisi punaisia ja turvonneita silmiä. Tämmöstä asiaa ei ehkä eläimettömät ymmärrä. Mää oon niin eläinrakas, että niiden merkitys menee ihmistenkin yli usein

Jauhatteko ihan tosissanne vuoden 2012 ketjua? 

Se kuollut kani on jo ollut kolme vuotta pupujen taivaassa, antakaa sen jo levätä rauhassa.

Jos asia on esimiehen/työnantajan puolesta ok niin sitten se on ok. Sitä ei sen enempää tarvi kenenkään muun vatvoa.

Ihmettelen muuten tätä (vaikka vanha ketju onkin) että miten joku on voinut lemmikin kuoleman takia saada sairaslomaa? Kun mieheni isä kuoli, mieheni ei saanut sairaslomaa lainkaan. Vain sen kuolinpäivän jälkeisen päivän oli töistä pois. Työterveyslääkäri totesi vain että eihän se mikään sairaus ole jos joutuu yllättäin leskeksi jäänyttä äitiään tukemaan. Osaltaan tietysti lääkäri oli oikeassa, mutta kyllä tuo siinä shokissa aika tylyltä tuntui. Ja varsinkin jos jotkut ihmiset on oikeasti kanien (mitenkään kania lemmikkieläimenä väheksymättä) kuoleman takia saikulla.

Joku ottaa saikkua kun veren kalium-pitoisuus on noussut tai pikkurilli vimpsottaa. Minä olen ollut kotona kun marsun äkillinen kuolema on vetänyt ihan itkulle enkä ole ollut kykenevä kuuntelemaan asiakaspalvelussa typeriä jauhajia ja valittajia. Kyllä elämä kaikissa muodoissa on kunnioitettavaa, myös kun se loppuu. Ja kapitalisti osaa kyllä riistää duunariaan niinä päivinä kun se töissä on ilman toisten duunareiden valittamista saikkupäivistä.

Sairaslomaa haetaan (ja yleensä myös saadaan) jos ei olla työkykyisiä. Ei se mitenkään riipu siitä kuka/mikä on kuollut. Itse olin koirani kuoleman jälkeen 2 päivää pois töistä, en vaan pystynyt olemaan itkemättä niin aika mahdotonta on asiakaspalvelu/myyntityötä silloin tehdä. Johonkin toiseen työhön missä ei näe asiakkaita olisin varmasti voinut mennä. Kyllähän siitä muutama kommentti tuli työkavereilta tyyliin "en mäkään ollut veljen kuoleman jälkeen saikulla" ym. 

Ehkä tätä ketjua edelleen jatketaan, koska aihe on juuri nytkin ajankohtainen. Miten tämmöiset asiat voisivat ikinä vanheta?

Koko ajan syntyy uutta elämää ja samalla kuollaan pois. Niin ihmiseten kuin eläintekin keskuudessa.

Ei se siitä muuksi ole muuttunut sitten vuodesta 2012, käsittääkseni.

Montaa ihmistä koskettavat tällaiset asiat. Ja vastaavasti montaa nämä näkyvät ärsyttävän, suorastaan suunnattomasti.

Omassa tuttavapiirissäni on henkilö, joka otti viikon sairaslomaa, kun hänen isoäitinsä, joka oli sairastellut jo vuosikausia, kuoli.

liittyy kyllä tarvetta hoitaa erinäisiä asioita, hautajaiset, perunkirjoitus, ilmoittelu tuttavapiireille ... ym.

Tämä ei tahdo oikein hoitua työn lomassa.

kenen lähiomaisen hautajaispäivä on palkallinen (esim onko appivanhemmat/isovanhemmat ect) mutta ei ole mikään lakisääteinen juttu. Toki hyvä työnantaja järjestää vapaata kriisin kohdatessa MUTTA on aika kohtuutonta, että esim yksityisyrittäjä maksaa täyttä palkkaa jokaiselle kissan, koiran tai kanin omistajalle kun lemmikit kuolevat...

Meillä erään alaiseni kissa jäi auton alle työpäivän aikana ja jouduttiin lopettamaan. alaiseni aviomies tuli työpaikan kautta jotta vaimonsa saa hyvästellä kissan. Vaimo haettiin kesken erittäin tärkeän kokouksen hyvästelemään kissa, ja sitten hän palasi kokoukseen jatkamaan työtään. Oli varmasti suruissaan kissasta, mutta ei olisi tullut mieleenkään, että hän olisi siksi jäänyt sairaslomalle. Ja kyllä,myös itselläni on kaksi kissaa. Yhden kerran olen joutunut oleman töistä pois kissan takia, kissa piti paikata elänlääkärillä kun se oli tapellut naapurin kissan kanssa, mutta sen jälkeen menin takaisin töihin taas, tietenkin.