Työkaveri otti kaksi päivää sairaslomaa kun sen kani kuoli

palkattomasti voi olla LUVALLA pois vaikka minkä möttiäisen kuoleman takia

Työkaveri otti kaksi päivää sairaslomaa kun sen kani kuoli Sori, mutta en ymmärrä.

Niin mitä tarkoittaa "otti" saikkua, piti palkatonta vapaata vai haki työterveyslääkäriltä palkallista lomaa?

Anyway asia ei kuulu sulle.

Lähiomaisen kuoleman vuoksi saa palkallisia vapaapäiviä, meillä ainakin, sä kai et pitäisi niitäkään kun nytkin olet noin pöyristynyt?

Kuinka monella teistä, jotka ette tai hyväksy tätä on lemmikkejä? Mä en ota ikinä turhia sairaslomapäivä, viime yönäkin olin migreenissä mutta tänään oon töissä lääkkeiden avulla.



Jos mun kissa kuolisi niin varmasti ottaisin pari päivää lomaa. Mun työyhteisössä ihmiset aivan varmasti sanoisivat, että mene vain kotiin lepäämään, jos olisin töissä itkemässä.

Lemmikit on enkeleitä, jotka tuo elämään valoa ja iloa. Ne on kiitollisimpia kavereita. Ja niin söpöjä. Ne on tärkeitä mielenterveydenhoitajia. Ja lemmikin menetettyään kokee suurta kaipuuta. Se nostattaa verenpainetta ja sydämelle raskasta itkeä ja surra ja kaivata. Ristihän on haudalla ylösnousemuksen merkki. Lemmikit ovat enkeleitä ja ovat heti Taivaassa, kun siirtyvät luotamme pois. Ne on Jumalan lähettiläitä.

Eikö sen pidä olla jonkun määräämää? Ja kai lääkäri sitten on todennut, ettei ole työkykyinen jos kehtaa mennä lääkäriin kanin kuolemaa itkemään...

näitä saikuttelijoita. Kas, itse tiedän VARMAKSI, että jokainen paljon saikutteleva nuorempi ihminen on vain pinnari ja laiskimus. Ei siinä sen kummoisempaa syytä ole. Keksimällä keksitään aina syy sairastaa. Kuten mun mies joskus sanoi: "kyllä sika syitä keksii, koska on kärsä kipeä ja koska maa jäässä."

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

koiraa ja kania ei voi asettaa samalle viivalle. Ihan eri asia. Muttei ei se silti saa oikeuttaa sairaslomaan töistä.

mä en ottanu saikkua kun mun äiti kuoli, mutta olin kaksi viikkoa saikulla koiran kuoleman jälkeen.



Äitiä en ollut nähnyt pariin kymmeneen vuoteen, eikä hänestä ollut paljonkaan hyvää sanottavaa, kuolemasta kuuleminen oli lähinnä hälläväliä, tai jonkin asteinen helpotus. Sairaslomaa kyllä tuputettiin, mutta mä tykkään työstäni eikä ole ollut tapana olla saikulla jos ei ole oikeasti tarvetta, ja tässä tilanteessa sitä tarvetta ei ollut.



Koira taas oli ollut mulle siinä joka päivä 16 vuoden ajan. Se oli mun paras ystävä, mun lapsi, kaikki mitä tarvitsin, aina kuunteli ja aina rakasti. Koiran kuoleman aikaan oli paljon muutakin, oli erot ja rahaongelmat jne. ja toi koiran kuolema sitten musersi ihan täysin. Työpaikalle ei onneksi tarvitse kertoa syytä sairaslomaan, varsinkaan kenellekään kahvipöydässä taivateleville kolleegoille.

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

koiraa ja kania ei voi asettaa samalle viivalle. Ihan eri asia. Muttei ei se silti saa oikeuttaa sairaslomaan töistä.

Mulla on kaksi koiraa ja kaksi jättikania. Kytännössä niissä ei ole mitään muuta eroa, kun että kaneja ei tarvitse lenkittää. Kaikki nukkuvat kainalossa, kaikki leikkivät, kiehnäävät jaloissa, kerjäävät ruokaa ja rapsutuksia, makaavat sylissä kun katson telkkaria, osaavat nimensä, tulla luokse käskystä, antaa tassua, istua ja seistä kahdella jalalla. Kaikki juoksevat aidatulla pihalla pällistelemässä ohikulkijoita, kukaan ei hauku, mutta kaikki vahtii pihaa. Mikä siis on ero?

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

koiraa ja kania ei voi asettaa samalle viivalle. Ihan eri asia. Muttei ei se silti saa oikeuttaa sairaslomaan töistä.

Mulla on kaksi koiraa ja kaksi jättikania. Kytännössä niissä ei ole mitään muuta eroa, kun että kaneja ei tarvitse lenkittää. Kaikki nukkuvat kainalossa, kaikki leikkivät, kiehnäävät jaloissa, kerjäävät ruokaa ja rapsutuksia, makaavat sylissä kun katson telkkaria, osaavat nimensä, tulla luokse käskystä, antaa tassua, istua ja seistä kahdella jalalla. Kaikki juoksevat aidatulla pihalla pällistelemässä ohikulkijoita, kukaan ei hauku, mutta kaikki vahtii pihaa. Mikä siis on ero?

jos se sun oloas helpottaa. Sun kaneilles on ihan sama kuka niitä ruokkii ja rapsuttaa, mutta koira on suhun kiintynyt oikeasti.

Ja yksi iso ero on myös elinikä, en tosin tiedä kuinka pitkä on jättiläiskaneilla, mutta tuskin yhtä pitkä kuin koiralla.

Eläimet ovat vain eläimiä. Eivät ne ole niin tärkeitä, että niiden vuoksi oltaisiin sairaslomalla, niiden elämä on ihmistä lyhyempi ja joskus kuolevat pois. Tämän sanon eläinten kanssa paljon touhunneena maaseudun kasvattina.



Se, että kanin kuoleman vuoksi ottaa sairaslomaa, kertoo kyseisen ihmisen henkisestä velttoudesta. Juuri tällaisten yksittäistapausten vuoksi nykysukupolvi yleistetään välillä onnettomiksi työntekijöiksi. Itse en koskaan käyttäytyisi noin lapsellisesti.



Eli kerraten vielä kerran unohtuneet perusasiat teille tämän henkilön käytöstä puolusteille arvorelativisteille:



Eläin < Ihminen.

Eläin < Työteho.

Eläin < Elinkeino.

Eläimen kuolema < Työaika.

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

koiraa ja kania ei voi asettaa samalle viivalle. Ihan eri asia. Muttei ei se silti saa oikeuttaa sairaslomaan töistä.

Mulla on kaksi koiraa ja kaksi jättikania. Kytännössä niissä ei ole mitään muuta eroa, kun että kaneja ei tarvitse lenkittää. Kaikki nukkuvat kainalossa, kaikki leikkivät, kiehnäävät jaloissa, kerjäävät ruokaa ja rapsutuksia, makaavat sylissä kun katson telkkaria, osaavat nimensä, tulla luokse käskystä, antaa tassua, istua ja seistä kahdella jalalla. Kaikki juoksevat aidatulla pihalla pällistelemässä ohikulkijoita, kukaan ei hauku, mutta kaikki vahtii pihaa. Mikä siis on ero?

jos se sun oloas helpottaa. Sun kaneilles on ihan sama kuka niitä ruokkii ja rapsuttaa, mutta koira on suhun kiintynyt oikeasti.

Ja yksi iso ero on myös elinikä, en tosin tiedä kuinka pitkä on jättiläiskaneilla, mutta tuskin yhtä pitkä kuin koiralla.

Tosin osa koiraroduista elää paljon lyhyempään (esim. irlanninsusikoiran keskimääräinen elinikä 6 vuotta)

Sä voit ton son "kanille on ihan sama kuka niitä ruokkii ja rapsuttaa"-teorias kertoa esimerkiksi mun miehelle, joka on tosi katkerana siitä, että kanit ei siitä tykkää, ja kun itse olen pois, kanit lakkaa syömästä ja kyyhöttää nurkassa vaikka kuinka mies yrittää helliä ja syöttää porkkanaa kädestä. Sun ei tarvi edes sanoa, ettei sulla koskaan ole ollut kania:D mutta hyvä kuitenkin, että valistat täällä ihmisiä jotka ovat harrastaneet kaneja vuosikymmeniä. (Mäkään en muuten ymmärrä kissoja, mun käsityksen mukaan ne vaan luimii jossain hyllyn päällä eikä välitä ihmisistä, vähän sama kun joku kilpikonna. Mutta tätäkään en sano totena kissaihmisille, koska tiedän, että tämä ei luultavasti ole totta. Tää on vaan mun (joka ei ikinä ole kissaa omistanut) mielipide)

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

koiraa ja kania ei voi asettaa samalle viivalle. Ihan eri asia. Muttei ei se silti saa oikeuttaa sairaslomaan töistä.

Mulla on kaksi koiraa ja kaksi jättikania. Kytännössä niissä ei ole mitään muuta eroa, kun että kaneja ei tarvitse lenkittää. Kaikki nukkuvat kainalossa, kaikki leikkivät, kiehnäävät jaloissa, kerjäävät ruokaa ja rapsutuksia, makaavat sylissä kun katson telkkaria, osaavat nimensä, tulla luokse käskystä, antaa tassua, istua ja seistä kahdella jalalla. Kaikki juoksevat aidatulla pihalla pällistelemässä ohikulkijoita, kukaan ei hauku, mutta kaikki vahtii pihaa. Mikä siis on ero?

jos se sun oloas helpottaa. Sun kaneilles on ihan sama kuka niitä ruokkii ja rapsuttaa, mutta koira on suhun kiintynyt oikeasti.

Ja yksi iso ero on myös elinikä, en tosin tiedä kuinka pitkä on jättiläiskaneilla, mutta tuskin yhtä pitkä kuin koiralla.

Tosin osa koiraroduista elää paljon lyhyempään (esim. irlanninsusikoiran keskimääräinen elinikä 6 vuotta)

Sä voit ton son "kanille on ihan sama kuka niitä ruokkii ja rapsuttaa"-teorias kertoa esimerkiksi mun miehelle, joka on tosi katkerana siitä, että kanit ei siitä tykkää, ja kun itse olen pois, kanit lakkaa syömästä ja kyyhöttää nurkassa vaikka kuinka mies yrittää helliä ja syöttää porkkanaa kädestä. Sun ei tarvi edes sanoa, ettei sulla koskaan ole ollut kania:D mutta hyvä kuitenkin, että valistat täällä ihmisiä jotka ovat harrastaneet kaneja vuosikymmeniä. (Mäkään en muuten ymmärrä kissoja, mun käsityksen mukaan ne vaan luimii jossain hyllyn päällä eikä välitä ihmisistä, vähän sama kun joku kilpikonna. Mutta tätäkään en sano totena kissaihmisille, koska tiedän, että tämä ei luultavasti ole totta. Tää on vaan mun (joka ei ikinä ole kissaa omistanut) mielipide)

enkä ketään valista vaan sanon mitä mieltä olen. Ja on meillä ollut kani kun olin pieni. Ja hamsteri ja marsu ja rotta ja papukaija ja kilpikonna ja hiiriä ja gerbiilejä ja ties mitä vielä. Muttei mikään niistä vedä koiralle vertoja eikä kuolema mua kosketa samalla lailla kúin koiran kuolema. Eikä kissan kuolema ole koskettanut ja meillä oli kaksi kissaa, toinen hävisi omille teilleen ja toinen jäi auton alle.

Miksei mielipidettään saisi sanoa, kokeile sinäkin vaan rohkeasti. Sitä varten on sitten kaltaisesi ihmiset, jotka tulevat kertomaan oman kokemuksensa ja näkemyksensä ;)

itse tulen olemaan aivan resu, kun koirastani joskus aika jättää. On kuin lapsi minulle ja paras ystäväni. Yksinäisille ihmisille lemmikit ovat perheenjäseneen verrattavissa. Naurakaa vain, mutta näin koen.

koiraa ja kania ei voi asettaa samalle viivalle. Ihan eri asia. Muttei ei se silti saa oikeuttaa sairaslomaan töistä.

minulla ei ole kokemusta, joten en siihen asiaan kommentoi. Mutta mikä se sinä olet määrittelemään ihmisen surun määrää? Miten sinä voit ajatella niin, etten minä saisi surra koiraani rankastikin, kun hänestä aika jättää? Sen tiedän, että se päivä tulee vielä koittamaan ja se tulee olemaan minulle erittäin raskasta aikaa, ei siinä sinun tai kenenkään muun ajatusmaailma "se on vain eläin" auta yhtään mitään.

Kania ei sen sijaan saa enää takaisin.



Just oli galluppia, että ihmiset kuolinvuoteillaan katuvat pääasiassa sitä, että ovat tehneet niin paljon töitä elämässään.

Kania ei sen sijaan saa enää takaisin.

On selkeä osoitus siitä, että henkinen kehitys ei ole kulkenut ihan normaali tahtia. Paljon isompiakin murheita on kuin pahaisen lemmikin kuolema.

Ihmisten pitäisi tajuta asioiden suhteellisuus, eläimet ovat vain eläimiä eikä niiden kupsahtamisesta tarvitse liikoja ahdistua. Ennen tämä tajuttiin hyvin, nykyään on todellisuudentaju tämänkaltaisissa jutuissa hieman hämärtynyt.

Kania ei sen sijaan saa enää takaisin.

On selkeä osoitus siitä, että henkinen kehitys ei ole kulkenut ihan normaali tahtia. Paljon isompiakin murheita on kuin pahaisen lemmikin kuolema.

Ihmisten pitäisi tajuta asioiden suhteellisuus, eläimet ovat vain eläimiä eikä niiden kupsahtamisesta tarvitse liikoja ahdistua. Ennen tämä tajuttiin hyvin, nykyään on todellisuudentaju tämänkaltaisissa jutuissa hieman hämärtynyt.

:)

sen jälkeen, kun kuuli äitinsä kuolleen. Hiljainen oli, mutta töihin vaan lähti. Oli äidilleen läheinen ja soitteli usein. Toki, äiti oli jo vanha ja eivät tietenkään päivittäin nähneet, kun asui 100 km:n päässä. Ja isä oli ammatiltaan opettaja, joka ei voi itsekseen tihrustella nurkan takana vaan pakko esiintyä edessä.



Tuo nyt on ääritapaus, mutta hiukan laittaa mietityttämään nuo kanisairastelijat.

Kania ei sen sijaan saa enää takaisin.

On selkeä osoitus siitä, että henkinen kehitys ei ole kulkenut ihan normaali tahtia. Paljon isompiakin murheita on kuin pahaisen lemmikin kuolema.

Ihmisten pitäisi tajuta asioiden suhteellisuus, eläimet ovat vain eläimiä eikä niiden kupsahtamisesta tarvitse liikoja ahdistua. Ennen tämä tajuttiin hyvin, nykyään on todellisuudentaju tämänkaltaisissa jutuissa hieman hämärtynyt.

mutta moni muukin asia on nykyään eritavalla kuin ennen. Ennen ihmiset pitivät huolta toisistaan, kyläiltiin ja pidettiin huolta jopa niistä kylän erakoista. Lapsia kasvatettiin koko kylän voimin. Ei elämää nyt voi verrata enää elämään ennen. Nykyään puuttuvat ihmissuhteet korvaavat usein lemmikit. Ennen eläimet olivat enemmän tuotanto- ja hyötyeläimiä.