Miltä raskausarvet näyttää sitten synnytyksen jälkeen? Pliis jos teillä on kuvia ois kiva nähdä?

Mutta pois niitä ei saa.

Onko sulla tullu muuten paljon painoa? Tilanne silloin pahempi. Synnytyksen jälkeen näyttää ehkä pahimmalta, en halua valehdella siskoseni, sun maha tulee olemaan rypistynyt punanen ilmapallo punasilla raidoilla. Sillon itkettäis ellei olis muuta mietittävää (ja saa kai sitä muutenkin itkeä jos kerkee..)



Vuoden päästä tilanne paljon parempi jo. Arvet vaalenee, mutta jos ne on syviä ja leveitä niin maha menee ruttuun, se iho siis jää ryppyiseksi. Eikä ne oikeestaan vaan vaalene vaan ellei tuota rypistymistä olisi niin ei niitä välttämättä huomaisikaan, ne on ihan valkosia.



Niitä kutsutaan taisteluarviksi ja elämän jäljiksi siksi, että se on tapa oppia elämään niiden kanssa. Niille kun ei hitto vie voi mitään tehdä, turha niitä ikuisesti itkeä. Et tule enää olemaan etkä voi olla samannäköinen kuin mallit lehdissä, mutta sinun ei tarvitsekaan olla. Olet varmasti kaunis (ihan oikeasti) arpinesikin, kaikki riippuu siitä miten itsesi näet. Ja loppupeleissä se mitä ITSE ajattelet itsestäsi on se mikä on kaikkein tärkeintä.

Minulla näytti olevan vähän arpia, mutta synnytyksen jälkeen alavatsan arvet tulivat esiin kun vatsa pieneni. Itselleni arvet eivät ole ongelma, oli ennestään jo lihomisesta johtuvia arpia. Vatsa on ahkeran treenin tuloksena kiinteytynyt ja nahkareppu jäi, lapsi nyt 1 vuotta 5 kk ja vatsalla uusi pulleuskausi menossa.;)

Arvet on punaisia ja vaaleita, eivät vaalenneita ainakaan vielä, ihan sama, kun lasta toivottiin yli 6 vuotta. Hän on niin ihana, että ei tässä paljoa ehdi arpia murehtimaan. Toki välillä ne ärsyttävät, varsinkin bikinikaudella ja ihan kutiamallakin.;)

17,5 kiloa on tullut. alipainosta lähdin raskauteen. ne ei nyt oo syviä, vaan tosi pinnallisia, mutta eikö ne muutu sitten syväksi kun masu löystyy kun vauva tulee ulos... :( pelkään että pidän vauvaa sylissä ja pitäisi olla onnellinen, mutta samalla itkenkin arpiani.... toivottavasti niin ei käy, mutta nyt ainakin tuntuu siltä että koko maailma on romahtanut. tosiaan varmaan sen takia ku yliaika alkaa just ja muutenki jo niin pitkään vaan odottanut ja odottanut vauvaa saapuvaksi. alkaa olemaan niin uupunut.

eskariin, ei niitä enää näy. Ainakaan mulla. :) En muista missä vaiheessa katosivat.

loppuraskaudesta arpia jonkin verran. Lapsi on nyt 2-vuotias ja arvet on ihan vaalenneet, niitä tuskin huomaa. Ja mulle arvet tuli muutenkin ihan alas, niin ettei niitä edes näy jos on alushousut jalassa.

ihana kuulla numero 7. mulla kyllä osa nii korkeella että tulevat näkymään, toiv osa jää alas. en tiedä yhtään miltä tulee näyttämään kun en koskaan aikaisemmin ole ollut raskaana... siksihän tää nyt pelottaa ja ahdistaa ja muuta ehdi miettimäänkään. mikä lie masennus iskeny :(

on laskettu aika ihan lähellä jo niin ei välttämättä ehdi enää tullakaan mitään leveitä arpia. Eli jos sulle on nyt tullut vain ohuehkoja viiruja niin ole huoletta, ne takuulla vaalenevat lähes näkymättömiin, eikä mahakaan jää arpien takia ryppyiseksi jos ne arvet ei mitään valtavia ole.

eniten tosiaan ahdistaa ryppyinen nahka. =(



Lapset nyt 18 v, 15 v ja 11 v, terkuin äiti 37 v.

ysille vastaaan:

joo tosiaan muutama päivä enää laskettuun, mutta tuntuu että noi arvet vaan pahenee päivä päivältä.. eli pahimmillaa pari viikkoa vielä aikaa niitä kasvatella :/ mutta ei kait tässä auta ku toivoa parasta.. ku sais tän vaa mielestä ja pystyis nauttimaan vaikka vikoista vapaista ilman vastuuta tai jtn. mut ei niin ei, tää pyörii 24/7 päässä. :(

mutta en saanut otettua sellaista kuvaa missä näkyisivät! mulla lapsi jo kolmevuotias ja syviä arpia tuli. nyt kun on painoa pudottanut 20+ kg niin vatsanahka on löysä ja arvet näkyvät epätasaisuutena ihossa. ei muuten. minulla on sektioarpikin pystysuorassa ja sekin on mukavan siisti. älähän siis hätäile, häipyvät ne :)

nyt vaan koittaa ajatella että niitä arpia tulee jos on tullakseen etkä sille mitään voi. Ja että vaikka se nyt tuntuu aivan ylitsepääsemättömän kamalalta niin ne arvet vaalenevat kyllä, varmasti. Arville et nyt mitään voi, joten miksi tuhlata energiaa arpien ajatteluun? Helpommin sanottu kuin tehty olla ajattelematta niitä arpia, tiedän. Mutta voin melkeinpä luvata että vuoden päästä asia ei todellakaan vaivaa sinua niin paljon kuin nyt. Ja se vuosi tuntuu tällä hetkellä varmasti ikuisuudelta, mutta usko mua, aika menee yllättävän nopeasti.

Mutta mulla tuli reidet täyteen raskausarpia tuossa 4 vuotta sitten. Edelleen näkyvät, joskin ovat vaaleita ja huomaamattomia. Kauhulla muistelen sitä kesää kun arvet olivat vielä tuoreita, hävetti kulkea liilaraidallisten jalkojen kanssa... :( mitähän tästä mahasta tulee, nyt kun olen raskaana.. Mulle tulee ihan älyttömän helposti arpia. Jalat täynnä ja sitten vielä mahakin ja ikää 21, jippii.

Tietysti alussa arvet hirvittivät, mutta vuoden

päästä näyttivät tälläiseltä. Lääkärin mukaan

lieviä ja rusketuskin kesällä on hyvä keino

peittää pieniä pintavikoja. Varovasti solariumia

talvella, kun suvi niin lyhyt.



http://i6.aijaa.com/b/00617/9837452.jpg

Neuvolantäti raskausviikolla 38 vielä ihasteli miten ei ole yhtään raskausarpea minulla, rv 39 sitten vauvan laskeutuessa revähti ja odotettiin tosiaan vielä se 2 viikkoa yliaikaa, jolloin myös rintoihin rävähti arvet. Jäivät onneksi sellaisiksi vain n.3mm levyisiksi ja vaikka muiden lasten odotuksissa punahtuivat, eivät kuitenkaan enää venyneet lisää. Nykyään iho raskausarpien kohdalla on valkoisempi kun muuten ja nyt tarkastellessa huomasin että vähän epätasaiseksikin on jäänyt, mutta iho on kuitenkin kiinteä ja kimmoisa ja vetäytynyt ihan hienosti. Olen jo pitkään suunnitellut tatuointia joka jotenkin liittyisi lapsiini, ja peittäisi nuo n. kämmenen kokoiset arpikohdat alavatsan molemmin puolin mutta en tiedä toteutuuko ikinä...



Jos jotain monen lapsen äitinä voisin esikoisäidille antaa niin antaisin sellaista tietoutta ajan lyhyydestä, mikä on ainakin itselleni herännyt vasta nyt kun lapset jo ovat kasvaneet, se kaikkein nuorinkin pian kolmevuotias. Se pikkuvauva- ja lapsiaika on niin tolkuttoman lyhyitä ja aikaa on kyllä. Jos ei kaksi kuukautta synnytyksestä vielä näytä omalta itseltään niin kaksi vuotta myöhemmin jo näyttääkin. Ei ole vaarallista viettää pikkuhetkeä elämästään vähän irti itsestään keskittyen perheeseen, vauvaan, kotiin ja jättää hiusten harjaus ja jumppa toiseen päivään. Se on vapauttavaa, mutta usein sen oman itsen ja vauva-ajan täydellisen lomittamisen osaa vasta kun sitä on harjoitellut kolme-neljä kertaa.

muulla on siis ihan kunnon arvet, mutta ovat vaalenneet tosi hyvin. Vaalenemisessa meni kyllä pari vuotta. Esikoisen syntymästä on nyt 7v, en enää edes ajattele saati harmittele arpia, vaikka aluksi ne olikin kamalan näköiset. Ihan kehtaan bikineissä kylpylässä ja uimarannalla kulkea. Toisesta lapsesta mulla ei tullut ollenkaan uusia arpia, eikä entiset pahentuneet.

Mulle tuli myös ihan raskauden lopussa aivan tolkuton määrä leveitä, syviä juovia napaan asti. Kyllä sapetti ja suretti silloin!



Aikaa on synnytyksestä kulunut nyt seitsemän vuotta, ja kyllä ne arvet edelleen näkyvät. Ne ovat ihan vaaleita, mutta maha on kokonaan sellainen ryppyinen pussukka (olen muuten hoikka). Jossain valossa arvet näkyvät paremmin kuin toisessa.



Mutta arvaa mitä? Mä tykkään nykyään silitellä mahaani, kun se on niin pehmoinen ja vanunut :)