Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jättääkö 2.5v ja 0.5v mummolaan ja mennä
22.03.2012 |
viikoksi 7veen ja miehen kanssa risteilylomalle. Tämä on aika iso kysymys. Toisaalta on surkeaa, kun isompi poika ei enää pääse mihinkään, esim. tälle lomalle lennetään 18h, joten ei mitään toivoa, että ainakaan minun pienempiäni voisi lentokoneeseen ottaa, mutamaksi tunniksikaan.
Toisaalta, matkalle tulee iso joukko lähisukulaisia, mentäisiin yhdessä ja olisi kiva heiädnkin kanssa viettää joskus aikaa. Isä myös kustantaisi osan matkasta.
Periaatteessa mies voisi jäädä lasten kanssa myös, mutta onhan se hänelle vähän tympeä, eikä tässä kaksinkaan juuri olla.
Mitä siis tehdä? Pikkuiset tuntevat mummon ja papan oikein hyvin ja onhan heistä toisilleen henkistä seuraa. Pienempi ei tietysti tajua vielä erojen päälle, mutta isommalle on jo vähän tiukempi juttu ehkä?
Kommentit (111)
olevinaan moraalisia ihmisiä, taitaa kateellisia olla kun ei oo varaa matkustella. Tuskin mitään traumoja tulee lapsille ,jos on viikon hoidossa. ÄÄLIÖT !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä täyttää vuosia ja kustantaakin osan matkasta.
niin ei kai sen ole väliä, vaikka isäsi siitä osan maksaisikin? Voittehan te maksaa matkanne itse sitten, kun ajankohta on parempi lähtemiselle, eikä nyt isäsi siivellä, aikuiset ihmiset.
kaikkia vastauksia. Meidän lapsemme ovat kansainvälistyneet nuorimmillaan kuukauden ikäisistä lähtien automatkoilla, joita olemme tehneet ympäri Eurooppaa. Mielestäni on aivan vitsi asettaa vastakkain turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen (jonka vauva saa, kun hänen kanssaan ollaan "koko ajan"), joka vaikuttaa aivan kaikkeen ihmisen myöhemmässä elämässä kuin joku kansainvälistyminen! Jos ihminen on tasapainoinen ja itsetunto on kohdillaan ja häntä on rakastettu, hän kyllä kykenee hankkimaan kansainvälisyystaitoja myöhemminkin. Me matkailemme joka vuosi noin kuukauden, mutta perheenä, siten, että kaikki voivat hyvin. Toki parisuhdeaikaakin on hyvä olla, mutta ei sitä päiväkausia yhtä soittoa tarvitse. Mielestäni on itsestäänselvää, että nuo pienemmät lapset kaipaavat äitiään, ja vaikka äiti voi joutua vaikka sairaalaan päiväkausiksi ja lapset siitä selviävät, niin en ymmärrä, mitä HUVIA kenellekään äidille on aiheuttaa stressiä lapsilleen :( En itse ainakaan osaisi hyvillä mielin LOMAILLA monta päivää, jos tietäisin lasten enemmän tai vähemmän kärsivän (vähemmän, jos hoitopaikka ok). Mietin kyllä sitäkin, että jos lapset ovat pahasti allergisia ja hoito on tosi vaativaa (minkä käsityksen sain), niin onko pitkä hoitoaika isovanhemmille ok?
jos sinusta tuntuu siltä ja ilmeisesti sinusta tuntuu siltä. Tiedän, tiedän.. eihän voi tehdä kaikkea sitä miltä nyt milloinkin sattuu tuntumaan, mutta eivät ne rikki ne vauvat mene ja et taatusti huomaa hänen kehityksessään mitään "vikaa", kun tulet kotiin tai 5v kuluttua. Ihan oikeasti, on niitä äitejä/ perheitä joilla OIKEASTI on ongelmia ja siellä ne vauvat/lapset varmasti kärsivät OIKEASTI! Jos päädyt siihen, että lähdet niin mene, älä kysele täältä "lupaa". Ymmärrän osaksi sinua ja tuo matka ei ole vaan että lähden huvikseen viikoksi metsään! Minulla on kolme lasta ja pidän todellakin kiinni ajasta esikoisen kanssa, pidän kiinni ajasta kaikkien lapsien kanssa yksin ja yhdessä. Pidän kiinni oamsta ajasta ja ajasta mieheni kanssa.
Nyt paljastit, ettet tiedä yhtään mitään pienten lasten sosiaalisen- ja tunne-elämän kehityksestä. Sinulle on kenenkään aivan turha vastata yhtään mitään vauva- ja taaperoikäisten lasten asioista ellet itse joskus ensin intoudu lukemaan aiheesta (lasten tunne-elämän kehitys, kiintymyssuhdeteoria yms) kirjoitettua kirjallisuutta. Tee kuten haluat.
Minua pelottaa, että noin tietämättömiä äitejä on tosiaankin vielä Suomessakin. Luulin, että kaikki jo ovat jossain elämänsä vaiheessa lukeneet perusasiat lapsen tunne-elämän kehitykssetä. Mutta ei.
joita näkee siis kaksi kertaa vuodessa (kaikkien meidän lähisukulaiset eivät asu lähellä) kanssa vieraaseen paikkaan. Enkä usko ollenkaan, että heistä kukaan, poikamiesveljiäni ja -isäni osaisi häntä hoitaa. Kyseessä kuitenkin vasta 7-vuotias. Alle 3-vuotiaat ovat oikein tyytyväisiä mummolassa kylässä, vauva tajua mitään, mutta 7-vuotias olisi ihan helisemässä ja soittelisi itku kurkussa.
ap
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta mielestäni paras ratkaisu olisi laittaa 7v sukulaisten mukaan sinne risteilylle ja teidän muu perhe jäisi kotiin.
Puolivuotiasta ei todellakaan jätetä hoitoon viikoksi! Etkö ole kuullut sellaista nyrkkisääntöä, jonka mukaan muiden kuin vanhempiensa hoitoon voi jättää 1v=1yö, 2v=2yö jne. Täten 7v voisi olla viikon sukulaisten kanssa lomamatkalla ilman vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevinaan moraalisia ihmisiä, taitaa kateellisia olla kun ei oo varaa matkustella. Tuskin mitään traumoja tulee lapsille ,jos on viikon hoidossa. ÄÄLIÖT !!!
Nyt paljastit, ettet tiedä yhtään mitään pienten lasten sosiaalisen- ja tunne-elämän kehityksestä. Sinulle on kenenkään aivan turha vastata yhtään mitään vauva- ja taaperoikäisten lasten asioista ellet itse joskus ensin intoudu lukemaan aiheesta (lasten tunne-elämän kehitys, kiintymyssuhdeteoria yms) kirjoitettua kirjallisuutta. Tee kuten haluat.
Minua pelottaa, että noin tietämättömiä äitejä on tosiaankin vielä Suomessakin. Luulin, että kaikki jo ovat jossain elämänsä vaiheessa lukeneet perusasiat lapsen tunne-elämän kehitykssetä. Mutta ei.
joita näkee siis kaksi kertaa vuodessa (kaikkien meidän lähisukulaiset eivät asu lähellä) kanssa vieraaseen paikkaan. Enkä usko ollenkaan, että heistä kukaan, poikamiesveljiäni ja -isäni osaisi häntä hoitaa. Kyseessä kuitenkin vasta 7-vuotias. Alle 3-vuotiaat ovat oikein tyytyväisiä mummolassa kylässä, vauva tajua mitään, mutta 7-vuotias olisi ihan helisemässä ja soittelisi itku kurkussa.
ap
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta mielestäni paras ratkaisu olisi laittaa 7v sukulaisten mukaan sinne risteilylle ja teidän muu perhe jäisi kotiin.
Puolivuotiasta ei todellakaan jätetä hoitoon viikoksi! Etkö ole kuullut sellaista nyrkkisääntöä, jonka mukaan muiden kuin vanhempiensa hoitoon voi jättää 1v=1yö, 2v=2yö jne. Täten 7v voisi olla viikon sukulaisten kanssa lomamatkalla ilman vanhempiaan.
On kamalaa, jos äiti ei tiedä yhtään mitään lasten kehityksestä :( Tai eihän ennenkään tiedetty kiintymyssuhdeteorioista tuon taivaallista, kun ei niitä ollutkaan, mutta ainakin suurta osaa äideistä ohjaavat myös vaistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vilkaiskaapa masennus- ja itsemurhatilastoja, ja avioerotilastoja... Minä uskon, että hyvä kiintymyssuhde lapsuudessa suojaa lasta myös näiltä paremmin kuin kansainvälistyminen tms.
On kamalaa, jos äiti ei tiedä yhtään mitään lasten kehityksestä :( Tai eihän ennenkään tiedetty kiintymyssuhdeteorioista tuon taivaallista, kun ei niitä ollutkaan, mutta ainakin suurta osaa äideistä ohjaavat myös vaistot.
voit kertoa sen tässä varmasti helposti mielellään viitteine tutkimuksiin ja prosentteihin. Mitä on tapahtunut, kun lapsi on ollut tuttujen isovanhempien seurassa viikon alle 3-vuotiaana?
Olen 100% varma, että tästä asiasta ei voi edes olla tutkimuksia tarpeeksi laajalla otannalla, kun päiväkotitutkimuksissakin on asian suhteen puutettta.
Mutta - estradi on sinun.
ap
En ole kukaan aiemmista kirjoittajista, enkä valitettavasti osaa kertoa mitään tutkimustietoa aiheesta, mutta voin kertoa oman kokemukseni ja toivon että se antaa sinullekin vähän miettimisen aihetta.
Jouduin äkillisesti sairaalaan eristykseen kun lapseni oli vajaa 10kk. Mieheni tekee reissutyötä ja oli tuolloin ulkomailla. Hän tietysti palasi mahdollisimman pian Suomeen, mutta siinä meni muutama päivä, ja hän ei myöskään ollut niin paljoa lasta hoitanut että olisi pystynyt täysin yksin lapsen kanssa pärjäämään. Lapsi oli siis kuusi päivää minusta täysin erossa, hoidossa kahdessa eri mummulassa joista toinen tosi tuttu ja toinen melko tuttu (ja viimeisinä päivinä isäsnsä myös kanssa). Kaikki meni sinänsä ihan ok ja lapsi pärjäsi suunnilleen yhtä reippaasti kuin kotonakin.
Kun sitten kuuden päivän päästä lapsi tuotiin minulle, hän ei heti tunnistanut minua. Katsoi vaan surkean näköisenä eikä hymyillyt kuin vasta noin vartin päästä (yleensä superiloinen). Silloin vasta alkoi näyttää siltä että muistaa taas äidin ja alkoi vähitellen olla oma itsensä.
Tähän asti lapsi oli nukkunut jo pitkään omassa sängyssä heräämättä koko yön, sitten eron jälkeen ei enää nukkunutkaan. Heräili pitkin yötä itkemään ja jouduin rauhoittamaan sylissä. Lopulta otin lapsen viereeni nukkumaan ja nukuimme vierekkän ehkä pari viikkoa ennen kuin tilanne oli normalisoitunut ja lapsi nukkui taas rauhallisesti omassa sängyssä.
En enää muista sen tarkemmin, oliko lapsi tuon eron jälkeen kauhean hellyyden ja sylinkipeä, itkuinen tai muuta, itse ainakin olin sen verran järkyttynyt että halusin olla koko ajan lähellä ja läsnä. En todellakaan jättäisi pientä lasta vapaaehtoisesti noin pitkäksi aikaa eroon vanhemmistaan. Mikään matka ei ole sen arvoinen. Mielestäni aika itsestään selvää pitäisi olla, että jos koko perhe ei pääse reissuun niin ei kenenkään tarvitse lähteä. Menköön sukulaiset vaikka minne maailman ääriin luksuslomailemaan, jos se matka ei sovi teille niin ette lähde. Teette jotain muuta keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kun olette tehneet esikoiselle kaksi kaveria, tuo asia oli teillä tiedossa vai mitä? Kun on monta lasta, kaikki vain nyt on vähän hankalampaa ensimmäiset vuodet. Oma valinta. Tekemiset ja matkat täytyy suhteuttaa lapsilukuun eikä lykätä osaa lapsista johonkins ivuun.
Juuri näin. Tämä on yksi syistä, miksi meidän perheessä on vain yksi "setti" lapsia, kaksi lasta pienellä ikäerolla. Näin kaikki lapset ovat "samassa vaiheessa" eikä aloittajan kaltaisia ongelmia ole.
2,5v olisi kaivannut tolkuttomasti ja 0,5v olisi lopettanut syömisen aluksi ja lähinnä vain itkenyt. Mulla on joitakin kavereita, joilla sama kokemus vauvan kanssa, vaikka olisi jäänyt isänsäkin kanssa, on ollut ihan mahdotonta. Joillekin pienille vauvoille äidin poistuminen = katastrofi, eivät syö, juo eivätkä nuku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha kuunnella tätä hysteeristä kanalaumaa. Ei se vauva edes tajua kuka sitä hoitaa kunhan maito tulee suuhun ja joku pesee paskat housuista. Ja isompi jo pärjää. Moni vastaaja ei tunnu tajuavan että kyse ei ole pelkästä kaukomatkasta vaan ainutkertaisesta tilaisuudesta esikoiselle päästä hienolle matkalle koko suvun kanssa. Hyviä suhteita sukuun ei voi rahassa mitata.
Mammat, rauhoittukaa. Kenenkään kiintymyssuhde ei viikossa tuhoudu kunhan joku vastaa lapsen tarpeisiin.
Ei se vauva edes tajua kuka sitä hoitaa kunhan maito tulee suuhun ja joku pesee paskat housuista.
Hyviä suhteita sukuun ei voi rahassa mitata.
Minkäköhän takia nää kaksi virkettä on mun mielestä jotenkin ristiriitaisia samasta suusta? Vauvako ei ole tunteva ihminen? Eikö vauvan hyvät ihmissuhteet merkkaa mitään? Jos olet äiti-ihminen, niin todella kylmäävää. Mutta, sitä saa tosiaan mitä tilaa. Ehkä sullekin sitten siellä vanhustenhoitolaitoksessa riittää, että edes joskus joku pesee paskat housuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vilkaiskaapa masennus- ja itsemurhatilastoja, ja avioerotilastoja... Minä uskon, että hyvä kiintymyssuhde lapsuudessa suojaa lasta myös näiltä paremmin kuin kansainvälistyminen tms.
On kamalaa, jos äiti ei tiedä yhtään mitään lasten kehityksestä :( Tai eihän ennenkään tiedetty kiintymyssuhdeteorioista tuon taivaallista, kun ei niitä ollutkaan, mutta ainakin suurta osaa äideistä ohjaavat myös vaistot.
Tarkoitin siis sitä, että suuri osa naisista tietää ihan selkäytimellään, että vauvalle äidin läsnäolo on henki ja elämä, oli sitä sitten tutkittu tai ei. Oli niitä ennenkin äitejä, jotka viittasi kintaalla kaikille imetys neljän tunnin välein -ohjeille. Mutta ainakin suomalaiseen kulttuuriin on kaiken kaikkiaan kuulunut vahva lasten halveksinta ja sitä satoa varmaan niitetään noissa masennus- ym. tilastoissa. Nykyisin elintaso on kohentunut ja näennäisesti aikuisella ihmisellä voi mennä hyvin, mutta esimerkiksi eräs ystäväni sanoi, että hänen välinsä äitiinsä olivat aika etäiset (uraohjusäiti) ja niin vaan piti ystäväni opetella kirjoista sanasta sanaan miten vauvan tarpeisiin vastataan. Vaisto ei kerro kauheasti, jos ei ole itse saanut hyvää hoivaa. Mutta toisaalta tämä ystäväni kuitenkin yritti parhaansa; paljon kamalampaa on nämä ap:n kaltaiset, joilla vaisto ei pelaa, mutta tutkimustiedoillekin viitataan kintaalla.
Paremmin ymmärtäisin jos miettisit isompien jättämistä kotiin ja vauvan ottamista mukaan, mutta näköjään kukin tyylillään...
mitä tarkoitit :) mutta lähinnä' kirjoitin vastauksen siltä varalta että joku (ap) ajattelee oikeasti niin että "Eihän ennenkään tällaisista puhuttu ja silti ollaan hyvin kasvettu".
t. 95
ps. Missähän ap nyt on, palaisi vastaamaan kysymyksiin...
tätä keskustelua, joten en lähde antamaan ohjeita suuntaan enkä toiseen. Sen sijaan olen kyllä AP:n kanssa samaa mieltä siitä, että vauva on helpompi jättää hoitoon kuin isompi lapsi, sillä vauva ei osaa ikävöidä tai ainakaan ilmaista ikäväänsä samalla tavalla kuin isompi. Itse olisin hyvinkin voinut jättää lapseni vauvana viikoksi hoitoon (en kyllä jättänyt kuin yhdeksi yöksi korkeintaan), mutta mitä isommaksi lapsi on tullut, sitä vaikeampaan hoitoon jättäminen on ollut. Ikävä on molemmin puolin niin suurta. Nyt lapsi on jo tokaluokkalainen ja tuleva viikon hääpäivämatka miehen kanssa kaksin kuristaa jo nyt kurkkua...
Eli mullakin on kolme jo kouluikäistä lasta. Kaikki ovat jossain vaiheessa alle kouluikäisenä olleet erossa joko meistä vanhemmista tai toisistaan sen viikon verran. Ja täytyy sanoa, että vielä en ainakaan ole huomannut mitään negatiivista tapahtumaa/tunnetta tms., jonka joku voisi sanoa johtuneen juurikin näistä erossa olemisista.
Ap:lle sanoisin, että sinä itse teet päätöksesi ja toivottavasti myös seisot sen takana! Turha tänne on tulla neuvoa kysymään, koska vastauksen tietää jo valmiiksi. Jos taas tarkoituksesi oli päteä noin niinkuin varallisuuden tms. suhteen, suosittelen hankkimaan vähän "lisempää" meriittiä ihan jostain muualta kuin täältä av:lta ;)!
Alue: Aihe vapaa
vastaajan kanssa. Ja lisäksi lisään, että mammalle taitaa olla tärkeintä että pääsee hehkuttamaan tuttavilleen luinka oli Askon ja Jenna-Marian kanssa ihanalla Karibian-risteilyllä ja kuinka pienemmät sisarukset olivat viihtyneet niin hyvin mummolassa ja kuinka ensi vuonna aiotaan tehdä samanlainen reissu kolmistaan Dubain-risteilylle. Tai ehkä Jenna-Maria voi kuitenkin jäädä silloin myös mummolaan.