Ylireagoinkohan nyt näitten raskaushormoonieni kanssa? Vai onko oikeasti syytä olla loukkaantunut?

Mulle ja mun miehelle tuli eilen illalla todella typerästä asiasta pieni riita. Sanotaanko nyt vaikka näin, että kärpäsestä tuli härkänen.



Meillä on siis tapana nukkua ihan lähekkäin, ja joka ilta makoilen hänen kainalossa ennenkun ruvetaan varsinaisesti nukkumaan.



Noh eilen illalla jostain kumman syystä mies ei halunnutkaan päästää lähelle, en saanut edes koskea häneen tai mitään muutakaan. Ihmettelelin sitten asiaa, ja hormoonimyrskyssäni rupesin jankuttamaan, että mikä on ja miksi hän on tuollainen, ja miksi en pääse lähelle, ja miksi häneen ei saa edes koskea.



Mies siitä sitten suuttui oikeen todenteolla ja rupesi huutamaan, haukkumaan, tönimään ja löi avokämmenellä mua naamaan. Yritin lepytellä, mutta tuntu suivaantuvan siitä vain enemmän. Myöhemmin löi kyynerpäällä vielä silmäkulmaan, mustelmaa ei onneksi jääny. Noh, minä rupesin siitä sit nukkumaan.



Tänään mies on ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja ihmetellyt mikä mua vaivaa.

Ylireagoinko, kun jäin odottamaan anteeksi pyyntöä? Vai pitäiskö asian nyt vaan antaa olla?