Kuinka kovaa kuria pidätte taaperollenne?

Annan juoksennella ruokapöydästä pois. EN ole juurikaan harrastanut tuon iäisten kanssa, mutta ei harrastuksista saa tulla pakkopullaa. JOs ei pysty olemaan hiljaa paikallaan- kaikki lapset ei_vaan_pysty- niin harrastus joko lopetetaan tai sitten siedetään sitä että lapsi liikkuu kuten haluaa. Oikeasti joku 2v ei nyt välttämättä ole pätkääkään hajulla miski johonkin mennään ja mitä siellä pitäisi olla...



Mutta mä kasvatan selvästi niitä häiriköitä.... meidän lapsilla on tarkkaavus- ja oppimisvaikeuksia sekä aspergerin eri asteita. Nuorena äitinä olin ihan onneton kun lapseni käyttäytyivät omituisesti, ja esikoisen kanssa varsinkin koitin saada häntä kuriin ja ruotuun, käyttäytymään "oikein" ettei kukaan vaan kuvittele etten osaa kasvattaa. Joo, nyt 18v myöhemmin ymmärrän, että lapseni elää ihan eri maailmassa kuin minä.. vaikka olisin tehnyt mitä, en olisi saanut häntä käyttäytymään kuten "muut". JOten tuon kuopukseni kanssa otan todella paljon rennommin :) Kuopus muistuttaa erittäin paljon esikoista tuossa iässä... joten dignooseja odotellessa.

MUTTA tässä tulee se mutta....

Mun lapsellani on (luulen minä) hieman isänsä perimästä tullutta as-piirteisyyttä. Hän varmasti haluaisi miellyttää, mutta hän ei osaa lukea sosiaalista koodistoa yhtä hyvin kuin aivan tavislapsi. Erityisesti tytöt ovat yleensä sosiaalisesti taitavia ja noudattavat melko iloisesti (usein) sääntöjä, ellei ole sitten uhman pahin piikki.

Olen ajatellut tosiaan, että lapset yleensä käyttäytyvät järkevästi, kun se on heille mahdollista, eikä heillä ole väsyä tai nälkää. Ihan normikasvatuksella ei kuitenkaan kaikki kersat toimi, kuten olen huomannut. Joillekin pitää vääntää rautalangasta.

Olen huomannut esim. sen, ettei tämä tyttöni halua tarkoituksella ärsyttää tai olla ilkeä, eikä hänellä ole "uhmakohtaus", kun hän tekee asioita, mitkä jossain määrin aiheuttavat häiriötä. Hän ei vain tajua, mitä odotetaan, ellei hänelle toista, toista, toista ja toista sitä vaikka 30s välein. Olen melko vähän kieltänyt häntä, mutta hän on alkanut sen seurauksena olla sen verran sietämätön, että ilmeisesti kieltämistä pitäisi harrastaa enemmän.

Miehen kanssa hänellä on mennyt välillä siihen pisteeseen, että hän saa ruoaksi suunnilleen vain karkkia, keksiä ja jäätelöä, kun se on niin söpö ja kirkuu punaisena, jos ei saa.

Olen keskustellut asiasta tosi vakavasti miehen kanssa, niin ei voi jatkua. En voi antaa lapsen mennä aivan pilalle vain siksi, että "se on niin söpö".

ap

Esimerkiksi:

meiltä saa lähteä pois pöydästä kesken ruokailun jos pyytää luvan ja on joku järkevä asia. Esimerkiksi käy vessassa tai hakee vaikka jonkun kerhopiirustuksen, josta on kertonut.

Mun mielestä tuo motivaatio tottelemiseen kuulostaa vähän hassulta. Kantsii mun mielestä ajatella niin, että lapsilla on ihan sisäsyntyinen tarve miellyttää vanhempia. Juuri esimerkiksi tuolla luvan pyytämisellä oppii odottamaan vuoroansa ja ottamaan muut huomioon. Samalla siinä otetaan osaksi ruokapöytäkeskustelua. Lapset kuitenkin usein käyttäytyvät ihan järkevästi kun heillä on lupa siihen.

Sanoin jossain toisessakin ketjussa, että kannattaa opettaa sitä oikeaa käyttäytymistä, koska lapset haluavat miellyttää. Kieltämiseen keskittyminen lisää helposti turhaa uhmaa ja tekee sellaisen negatiivisen kierteen.