Kuinka kovaa kuria pidätte taaperollenne?

Lapsi taitaa käyttää "itku potku raivari" valtaa

sinuun, älykäs lapsi näköjään :-)

Joskus on ainoa tapa ottaa syliin ja poistua paikalta, ettei koko tienoo naura näytelmälle.

Kun poistut hermostumatta lapsi kainalossa sivummalle ja kerrot sen lapsellesi muutaman kerran niin on ainakin meillä auttanut...

"jos et osaa käyttäytyä, tulet äidin syliin". Siinä huusivat välillä molemmat tenavat. Tämä mun lapsi on ekan kerran saanut raivareita 8kk vanhana ja silloin paukutti päätä lattiaan aivan täysiä. No tietysti hän vauvana sai myös raivareita (mikä on eri juttu), hän huusi kaarella kirkuen, kunnes valahti veltoksi. Se on onneksi jäänyt. Kyse ei ollut silloin siitä, ettei hän olisi saanut jotain, koska hän oli niin kamalan pieni, ettei paljoa tahtonut kuin tissiä ja syliä.

Mua ei niin kamalasti häiritse tytön kaupparaivarit, nostan vain olkapäille, hoidetaan ostokset loppuun ja mennään pois. Siellä ei tule kuuloonkaan, että saisi juoksennella.

ap

Ymmärrän hyvin, ettei "todistetusti" adhd:n kanssa samat säännöt päde. Toisaalta sitten se ei tarkoita asioita niin, että jos jollekin lapselle on tavallaan "mukautettu" joitakin sääntöjä, niitä pitäisi mukauttaa kaikilla lapsilla.

Mähän en esim. suinkaan vaikka odota, että lapsi istuisi hievahtamatta, hän saa kyllä kääntyillä ja vääntyillä, kuten "jokainen" 2v. Mutta siis muistan viime kesältä kerran, kun mentiin ravintolaan. Ensin ajattelin, ettei tästä tule mitään, ei lapsi jaksa istua. Mutta pienen "komennussession" jälkeen hän istui nätisti meidän kanssa, söi aika nätisti ja viihtyi ihan hyvin - jopa paikoillaan, ilman leikkialuetta tai puuhakirjaa istuen ja syöden.

Kunhan pohdiskelen... joskus on vaikea sovittaa "tavislasten" ja erkkalasten vanhempien juttuja toisiinsa. Siinä helposti loukkaannutaan puolin toisin. Kun jos vaikka joku tavislapsen äiti kysyy, miksi laps haluaa vain juoda maitoa, niin joku aistiyliherkän-allergisen-as-piirteisen lapsen äiti saa raivarit siitä, että kyllä sille lapselle voi hyvin juottaa ainoana ravintoaineena maitoa, niin hänkin teki ja lapsi voi hyvin, ei saa pakottaa, kun ei hänkään pakottanut... Tietsä, mä tarkoitan, että jos jonkun dg:n takia pitää helpottaa joitakin osin pienen "Liinan" päivää, niitä samoja keinoja ei tarvi välttämättä soveltaa "Tiinaan".

Sanoin varmaan nyt töksähtävästi, mutta kuitenkin.

en kyllä edelleenkään koe olevani (ainakaan noilla alkuperäisillä kriteereillä) kovin tiukka. Kai musta on vanhemmiten tullut vähän armollisempi iteänikin kohtaan :D Mutta mm näistä meidän lasten jutuista johtuen meillä ollaan kyllä aika johdonmukaisia, ja tosiaan rutiinit on olleet jo käytössä ennen kuin asiantuntijat niitä meille ohjasivatkaan käyttöön. Sääntöjä meillä on nippu, mm koneella pelataan max 45min putkeen ja klo 21 jälkene ei koneella ole kuin max aikuiset jos on pakko. Näin esimerkkinä.

Mutta jos adhd- lapseni ei pysty istumaan ruokapöydässä paikallaan, ei hänen tarvitse sitä myöskään tehdä.. kuvitelkaapa itse jos teillä olisi miljoona muurahaista kiipeilemässä ihon alla- voisiko siinä olla hiljaa paikallaan? OIKEASTI on olemassa myös aikuisia, jotka eivät syystä x pysty olemaan pitkiä aikoja hiljaa paikallaan.... joten miksi kiusata lasta moisella? Ja noista harrastuksista kirjoitin jo ekassa vastauksessani..

Mitä sitten muuhun toettelemattomuuteen/ ohajukseen tulee, niin tuo sulkeutuminen on kovin tuttua. Jos lapselle on meillä tllut joku jumi päälle, niin ei siinä auta kymmenen kaunista eikä seitsemän hyvää että asia saataisiin menemään perille. EI äänensävyt, ei silmiin katsomiset, ei mitkään. Pakko siinä on vaan itse laskea miljoonaan ja odottaa että jumi mene ohi.. tuon 7-vuotiaan kanssa pystyy jo onneksi keskustelemaan jälkeen päin tilanteesta.

Joo, tiedän kyllä että vanehmmuus ei ole helppoa, ja siihen kuuluu LOPPUMATON määrä toistoja, ihan oikeasti en halua kuulla noita viisasteluja ns normaalin lapsen vanhemmilta. Niin kauan kun vastaajalla ei ole omakohtaista kokemusta tällaisten erityisten vanhemmuudesta, ette, anteeksi vaan, voi tietää mistä kirjoitan.

18jne

Saa lähteä ruokapöydästä ihan koska lystää (yleensä kyllä lähtee viimeisenä). Jos sotkee pöydässä, haluaa aina itse siivota. Leluja saa kuskata minne vaan, kaikkiin tavaroihin saa koskea. Myrkylliset aineet pidetään korkealla. Veitsiin ei koske kun tietää että niistä tulee pipi. Jos piirtää seinille, neuvotaan käyttämään paperia.

Harrastuksia tuon ikäinen ei tarvi. Eikä häntä oteta muutenkaan mukaan tilanteisiin, missä hän voi väsyä ja turhautua ja alkaa hankalaksi.

Yleensä ei häiriköi mitenkään. Vaeltelee vapaasti meidän kodissa, en välttämättä näe tai kuule häntä moneen tuntiin.



t. viiden äiti

jos lapsia olisi useampia. Meillä muuten neuvottiin käyttämään paperia, mutta meni silti piirtämään toiseen seinään. Otettiin kynät takavarikkoon.

Mutta siis oikeasti en halua itse omille lapsille sitä, etten näe tai kuule moneen tuntiin. Tälle lapselle se olisi "ihannekoti". Hän tulisi kyllä sitten tarpeen mukaan näyttämään nokkaansa, jos jotain haluaisi.

Haluan hänelle kummiskin vähän järjestäytyneemmän kodin ja kasvatuksen. En itse jaksaisi viittä, nää kolme riittää. Vauvat on ihania ja lapsetkin, mutta itselle tää "nakki" on tarpeeksi :D Ei kestäisi polla, jos näitä touhutätejä olisi useampia. Tai sitten pitäisi laskea kasvattamisen vaatimuksia, eli lapset saisi olla miten ovat. En vain itse siis näin pohtien halua, että niin mennään. Kun itse asiassa haluan ottaa lapsen mukaan paikkoihin.

ap

Saa lähteä ruokapöydästä ihan koska lystää (yleensä kyllä lähtee viimeisenä). Jos sotkee pöydässä, haluaa aina itse siivota. Leluja saa kuskata minne vaan, kaikkiin tavaroihin saa koskea. Myrkylliset aineet pidetään korkealla. Veitsiin ei koske kun tietää että niistä tulee pipi. Jos piirtää seinille, neuvotaan käyttämään paperia.

Harrastuksia tuon ikäinen ei tarvi. Eikä häntä oteta muutenkaan mukaan tilanteisiin, missä hän voi väsyä ja turhautua ja alkaa hankalaksi.

Yleensä ei häiriköi mitenkään. Vaeltelee vapaasti meidän kodissa, en välttämättä näe tai kuule häntä moneen tuntiin.

t. viiden äiti

Kuinka kauan lapsesi pystyy pitämään mielessä miksi hän ei saa piirtää?

Omani eivät 2 v olisi ymmärtäneet tuota. He olisivat ymmärtäneet niin, että nyt on kynät viety, tylsää. Tuossakin mun mielestä pätee se, että joka kerta kun on kynät käytössä, niin puhutaan että kynillä piirretään paperiin. Lapsi piirtää seinään kun ajattelee, että kiva paikka piirtää. Ei 2 v ilkeyttään tee noin. Ajattelemattomuuttaan tai uhmatakseen kyllä.

Mä en ainakaan tarkoittanut arvostella erityislasten vanhempia. Meillä on lähipiirissä erityislapsia ja mä olen ajatukseni ammentanut niistä. Mun mielestä just erityisalueen kanssa kurittamalla ei mihinkään pääse, koska ei lapsi pahuuttaan toimi min kuin toimii. Ennakoimalla, ohjaamalla ja johdonmukaisuudella kyllä.

13

jos lapsia olisi useampia. Meillä muuten neuvottiin käyttämään paperia, mutta meni silti piirtämään toiseen seinään. Otettiin kynät takavarikkoon.

Mutta siis oikeasti en halua itse omille lapsille sitä, etten näe tai kuule moneen tuntiin. Tälle lapselle se olisi "ihannekoti". Hän tulisi kyllä sitten tarpeen mukaan näyttämään nokkaansa, jos jotain haluaisi.

Haluan hänelle kummiskin vähän järjestäytyneemmän kodin ja kasvatuksen. En itse jaksaisi viittä, nää kolme riittää. Vauvat on ihania ja lapsetkin, mutta itselle tää "nakki" on tarpeeksi :D Ei kestäisi polla, jos näitä touhutätejä olisi useampia. Tai sitten pitäisi laskea kasvattamisen vaatimuksia, eli lapset saisi olla miten ovat. En vain itse siis näin pohtien halua, että niin mennään. Kun itse asiassa haluan ottaa lapsen mukaan paikkoihin.

ap

Saa lähteä ruokapöydästä ihan koska lystää (yleensä kyllä lähtee viimeisenä). Jos sotkee pöydässä, haluaa aina itse siivota. Leluja saa kuskata minne vaan, kaikkiin tavaroihin saa koskea. Myrkylliset aineet pidetään korkealla. Veitsiin ei koske kun tietää että niistä tulee pipi. Jos piirtää seinille, neuvotaan käyttämään paperia.

Harrastuksia tuon ikäinen ei tarvi. Eikä häntä oteta muutenkaan mukaan tilanteisiin, missä hän voi väsyä ja turhautua ja alkaa hankalaksi.

Yleensä ei häiriköi mitenkään. Vaeltelee vapaasti meidän kodissa, en välttämättä näe tai kuule häntä moneen tuntiin.

t. viiden äiti

sun lapsi on täysin normaali 2-vuotias. Kuten joku sanoikin, kasvatus alkaa laitokselta ja ehkä olet joihinkin asioihin havahtunut liian myöhään - nyt on aika korjata. Se, että taapero ei tuijota silmiin, kun sille puhuu, vilkaisee vain välillä, on normaalia. Jos lapsi koko ajan katsoo silmiin, se on epänormaalia. Se, että lapselle joutuu sanomaan 30 kertaa on normaalia. Yleensä vanhempi vaan sanoo sen pari kertaa ja sitten tekee jotain --- tyyliin nyt istutaan nätisti x3 ja sitten napataan se lapsi ja istutetaan se nätisti ja jos ei jää istumaan nätisti, sitten mennään pois tilanteesta rauhottumaan ja palataan yrittämään uudestaan hetken kuluttua... Ja niin kuin sanoi joku, se ennakkopuhuminen asioista, vaikka tuntuu, ettei mene perille, on kuitenkin olennaista.



Nyt ei muuta kuin hyväksyt sen tosiasian, että sun lapsi on ihan täysin normaali ja jos haluat jotain muutosta tilanteeseen, yksinkertaisesti joudut tekemään sen eteen töitä. Jatkuvasti.

Ja ainoa taapero, joka ei istu penkillä, niin kyllä se ope ja ne muut mamat sua katsoo, että HYYIIIII... Mitä se ton kamalan tänne tuo, meidän Melissa se niin kivasti on. Vaikka siis kukaan ei siellä täydellisyyttä odota, niin kyllä ne sitä venttaa, ettei lapset siellä juokse aivan täysiä ympyrää, rimputa salin pianoa, työntele tuoleja, paukuta patteria tai pese käsiä...



Ai niin ja laps on ollut tämmöinen vähän villi kaahottaja jo ennen vauvan syntymää. Tosin tottakai minun väsy ja se sisaruskateus sitä kaahotusta kärjistävät! Joskus vaan tuntuu aivan tolkuttomalta, kun jossain avoimen pk:n toimintatuokiossakaan ei lapsi "pärjää". Toki nätisti houkuttelemalla joskus saa mukaan, hetkeksi, mutta se vaatii aika tsemppaamista, enkä minä vaan jotenkin sitä koko ajan jaksa.



Me käydään näissä harrastuksissa siksi, että talvella ulkoilu on pienten kanssa minusta hankalaa. Taapero ei viihdy rattaissa pitkään ja puoli talvea meni niin, ettei hän uskaltanut kävellä lumessa. Nyt on ollut liikaa jäätä, pelkää kaatuvansa. Toinen on sitten se, että ihan kotona tulee hulluksi, minä sekä laps. Ei sen ylevämpiä tavoitteita. Äitikavereita ei ole lähistöllä, joita treffata.



Ap paikalla...

odotetaan tollasta. ja jos se ei onnistu sun tai lapsen takia, niin sitten ette mene sinne, koska ette ole siihen valmiita. Pitäisi sen verran ymmärtää. Niitä tilanteita ja asioita kun ihan oikeasti harjoitellaan kotona eikä siellä paikan päällä.



Ja huom, se ei ole sitä, että lapsen pitäisi jotenkin taianomaisesti sitä osata, vaan vanhemman kuuluu sitä opettaa. Itselläni todella vilkkaat ja menevät lapset, esim. ei opittu kävelemään vaan suoraan juoksemaan ja juoksemalla mentiin ekat pari vuotta kävelemään oppimisen jälkeen. Mutta osasi ne jo taaperona olla nätisti, koska niitä opetettiin ja sitä harjoiteltiin. Ota taapero syliin, ettei pääse juoksemaan, esimerkiksi.

Lapseensa puuttuvia vanhempia, joiden hyvin pienet kullanmurut istuu kuin tapit siinä äidin jalkojen vieressä? Korkeintaan toisella jalalla hieman potkaisevat, jos harmittaa?



Kyllä mä nappaan esim. muskarissa lapsen syliin, jos hän ei istu paikoillaan, mutta sitten muut joutuu kestämään sen huudon ja rimpuilun. Sekään ei ole kivaa. Molempia en jaksa kantaa koko ajan, eli kun sitten ei istuta, vaan seistään tai tanssitaan, niin taapero pääsee taas ns karkuun.



Varsinaisia käsittämättömiä uhmaraivareita lapsi ei saa lainkaan.



Se mikä mua ärsyttää on se, että jostain syystä melkein kaikki "järkevätkin" ulkopuoliset passaa tätä lasta heti, kun hän vähänkin kiljaisee ja itkee.

En mä nyt meillä sisällä pistä istumaan sohvalle vain sohvalla istumisen takia. Toinen juttu on se, että jos työväenopiston muskari on tarkoitettu tyyliin 1-3v lapsille, niin minusta sinne pitäisi pystyä osallistumaan melkein lapsen kuin lapsen kanssa.

Eihän hän meillä paukuta pianoa (sitä ei ole), pattereita (ei ole) eikä meillä ole erityisiä tuokioita. Sitten jos lapsi ei malta, niin missäs sitä harjoittelee? Koulussako? Nyt voi kuitenkin vanhemmat olla paikalla.

odotetaan tollasta. ja jos se ei onnistu sun tai lapsen takia, niin sitten ette mene sinne, koska ette ole siihen valmiita. Pitäisi sen verran ymmärtää. Niitä tilanteita ja asioita kun ihan oikeasti harjoitellaan kotona eikä siellä paikan päällä.

Ja huom, se ei ole sitä, että lapsen pitäisi jotenkin taianomaisesti sitä osata, vaan vanhemman kuuluu sitä opettaa. Itselläni todella vilkkaat ja menevät lapset, esim. ei opittu kävelemään vaan suoraan juoksemaan ja juoksemalla mentiin ekat pari vuotta kävelemään oppimisen jälkeen. Mutta osasi ne jo taaperona olla nätisti, koska niitä opetettiin ja sitä harjoiteltiin. Ota taapero syliin, ettei pääse juoksemaan, esimerkiksi.

Se ei aina ole kovin helppoa pitää rimpuilevaa taaperoa ja vauvaa, mahdollista kylläkin ja sitä runsaasti toteutan.

Voi voi kun kuulostaa tutulta, meillä on ollut ihan sama kuvio. Todella väsynyt ja epätoivoinen olin jossain vaiheessa, mutta nyt neljännen ikävuoden lähestyessä lapsi alkaa jo vähän ymmärtää puhetta ja käyttäytymissääntöjä. On kuitenkin edelleen "se villi" ja "se huonosti käyttäytyvä".



Pikkusisarus on onneksi toista maata.

tarjolla kun se muskari? Se voi poikasi mielestä olla vaan liian tylsää ajanvietettä. Kaikki ei sovi kaikille. Kokeilkaa vaikka perhejumppaa, jos voitte. Siellä saa ja pitääkin juosta ja kiipeillä ja leikkiä liikunnallisia leikkejä, säännöillä.

Me oltiin muskarissa yhden lukukauden pojan ollessa 1v4kk-1v7kk just samalla tavalla koko ryhmän ja open silmätikkuna, kun kaikki muut pysyivät äitien sylissä "osallistumassa opetukseen" johtuen sitten ujoudesta tai aidosta kiinnostuksesta. Meille ei harrastus taas ei vaan sopinut.

Niin joo on muitakin. Nää oli mainostettu liikkumisena musiikin tahdissa ja sitten leikkimisenä/lorutteluna lapsen kanssa, itse asiassa oli ainoat meille sopivat sisarusryhmät. En jotenkin mieltänyt näitä sellaisiksi, joissa me emme pärjäisi, pistän nyt näin monikkona...



Uimassa käydään ja siellä lapsi saa olla railakkaasti oma itsensä. Pikku sisarus on pieni, mutta tuntuu vain aktiiviselta ilman mitään hattiwattitaipumuksia. Ainakin tässä vaiheessa eroa on jo huomattavasti.



Ap



Menen nukkumaan, hyvää yötä ja kiitos kaikista kommenteista :)

tiedätkö, kun ihan oikeasti sitä harjoitellaan niin, että lapsi istuu sohvalla ja sinä istut vieressä ja selität, että näin istutaan siellä muskarissa. Vähitellen pidennät istumisaikaa siihen, mitä muskarissa istumisaika pisimmillään on.



Totta kai juuri sitä asiaa harjotellaan, jota tarvii harjotella -eli istumista istumalla.

mun on vaikea suoraan neuvoa, koska omat poikani ovat pieninä olleet sellaisia äidin jalkojen juuressa nakottajia, yhdessä saavat aikaiseksi oikean hullunmyllyn kuitenkin. No onhan tuossa "rauhallisuudessa" varmaan osa sellaista lempeää, hiljaista kasvatustakin, mihin joku viittasi. En tarkoita sinua, mutta jotkut vanhemmathan ovat oikein ylpeitä siitä, kun lapsi juoksee pää punaisena pilaten vaikka vihkimistilaisuuden, kun "se on niin suloinen". Ja yhtäkkiä esim. 2-vuotissyntymäpäivänä lapsi onkin "valmis kasvatettavaksi" ja raahataan jäähypenkki valmiiksi. Lapsi ei vaan tiedä, miten ollaan, ellei kerrota, tai pienen kanssa paremminkin näytetä eli vaikka kädestä ohjataan tms. Ja jossain määrin kasvatus aloitetaan heti vauvasta alkaen, yöllä imetettäessä ei pidetä showta eli ohjataan "yöllä nukutaan" -käytäntöön aivan lempeästi. Kasvatus ei ala jonain tiettynä päivänä.



Oma esikoiseni ei ole varmaan ihan tavis, on jo koululainen ja pärjää kyllä, mutta ei toimi aivan peruslogiikalla. Ehkä jotain asperger-piirteitä on eniten, jos nyt noin haluaa kuvailla. Ja voin sanoa, että metsään olen mennyt monessa asiassa. Kuopus on taviksempi, mutta on joitain juttuja, jotka olen mielestäni ylipäänsä lapsista oppinut eli pätee meillä tavalliseen ja ei niin tavalliseen lapseen. Jälkeenpäin ajatellen sanoisin, että kyllä se 2-vuotias vaan on tosi pieni, eikä häneltä voi kovin monimutkaisia asioita vaatia. Ei mielestäni ole mitenkään tavatonta, jos sen ikäisen on vaikea istua aloillaan harrastuksessa. Se ei tarkoita, että voisi riekkua miten vaan, ja jos ei yhtään suju, lopetetaan harrastus. Mutta ennen moista päätöstä voi toistaa samaa ohjetta sen sata kertaa, kantaa paikalleen ym. sinänsä turhauttavaa. Ihan turha miettiä mitä muut ajattelevat; sinä kasvatat siinä lastasi, ja näillä muilla "kilteillä" lapsilla on se kasvatuksen paikka jossain muissa asioissa. Älä ikinä häpeä lastasi, joka ei kuitenkaan ilkeyttään kiusaa muita tms.



Lapsi hakee usein huomiota mitä älyttömimmillä keinoilla. Itsekin olen joskus hämmästellyt, MIKSI lapsi tekee jotain ihan älyvapaata vain saadakseen huomioni, vaikka sitten suuttuisin luonnollisesti, mutta niin se vain on. Ja teillä on vielä tuo sisaruskateusmahdollisuus. Omillani on pidempi ikäero ja senpä takia olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, että parivuotiaalta PIKKUlapselta vaaditaan usein ihmeen kypsää ajattelua vain siksi, että perheessä on jo vauvakin. Parivuotias tarvii jatkuvaa ohjausta.



Itse ajattelen tavallaan ristiriitaisesti: lempeää kasvatusta heti alusta alkaen, mutta toisaalta jäähypenkit jätin meillä pois epäonnistuneen kokeilun jälkeen. Rangaistuksilla on tapana lisätä uhmaa, vaikkei niitäkään täysin ehkä voi välttää, eli pääpainon kannattaa ehdottomasti olla ohjaamisessa. Vanhempi-lapsi -suhde ei pohjimmaltaan ole mitään valtataistelua vaan rakkaudellinen ihmissuhde. Lapsella ei käsittääkseni ole mitään sisäsyntyistä tarvetta jatkuvasti uhmata rakastavaa vanhempaa, vaan paremminkin matkia.



Lisävinkki: ulkoilu voi kannattaa, vaikka tuntuisi hankalalta. On lapsia, joiden on vaikea keskittyä mihinkään ohjattuun tekemiseen, jos energiaa ei ole saanut purkaa vapaasti. On ihan eri asia juosta ulkona ja pysähtyä käpyä ihmettelemään, kun huvittaa, kuin istua ohjatussa harrastuksessa. Eli harrastuksella ei voi korvata tuota telmimistä.



Kuten kerroit miehestäsi, keskittyminen vahvuuksiin voi kantaa jatkossa hedelmää. Tee sinäkin niin tyttösi kohdalla. Mieti, mikä hänessä on hyvää! Jos vertaat lastasi muihin, lapsi kyllä vaistoaa sen, valitettavasti. (Itse ahdistuin, kun pikkupoikani oli arka eli minä melkein toivoin hänen olevan villimpi! Jälkeenpäin ajatellen typerää.)

Ruokapöytään tullaan syömään, sieltä lähteminen tarkoittaa, että ateriointi on loppu. Edestakaisin ei juosta. Lapsi tietää, että pöydästä lähteminen merkitsee sitä, että sanotaan kiitos eikä palata. Ei siihen mitään erityistä kuria ole oheen tarvittu.



Harrastuksissa tehdään ohjaajan ohjeiden mukaan. Jos lapsi haluaa kiipeillä, kun pitäisi laulaa, ohjaan lapsen takaisin paikalleen. Jos hän edelleen haluaa kiipeillä, kiitämme ohjaajaa ja poistumme. Lapsi tietää, että äidin kielto oikeasti tarkoittaa sitä kieltoa eikä ole mitä tahansa löpinää.

Kuinka kauan lapsesi pystyy pitämään mielessä miksi hän ei saa piirtää?

Omani eivät 2 v olisi ymmärtäneet tuota. He olisivat ymmärtäneet niin, että nyt on kynät viety, tylsää. Tuossakin mun mielestä pätee se, että joka kerta kun on kynät käytössä, niin puhutaan että kynillä piirretään paperiin.

ongelma on se, että kun antaa sen kynän ja paperia ja joutuu itse menemään pois tilanteesta, eikä voi koko ajan valvoa. Meillä kun on vauva, niin pakko on häntä hoitaa, pestä peppua, vaihtaa vaatetta, imettää ja muuta. Ei voi vain olla sen 2v kanssa, vaikka periaatteessa musta tuntuu siltä, ettei vauva saa juuri ollenkaan huomiota, koska silmät on taaperossa kiinni.

Yritän ennakoida, mutta kun lapsi keksii jatkuvasti uusia asioita. Jos mies on jättänyt jonnekin korkeuksiin kynän, niin kyllä 2v sen saa jollain tuolilla haettua, kiipeää vaan tarpeeksi korkealle. Jos hänen kanssaan olisi koko ajan kaksin, niin se olisi eri juttu.

Lisäksi päivät ovat usein sellaisia, että hän saa vaikka kesken uloslähdön päähänsä, että suihku on olemassa, jolloin hän haluaa sännätä koko ajan sinne suihkuun ja heittää vaatteita pois, vaikka olisi koko aamun pedattu lähtöä ja jatkuvasti olisi vieressä rauhallisesti kertomassa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Siis meillä 1v 10kk saa kerran nousta ruokapöydästä, sen jälkeen loppu syömiset siihen. Mutta tuosta harrastamisesta sen verran että en ole vienyt mihinkään kun lähinkin muskari on 40km päässä, mutta mietin vaan että miten siinä kävisi jos veisin, tyttö nimittäin on aika vilkas. Koko ajan pitää olla mukana kaikessa. Kivahan se on että lapsi on reipas, mutta välillä en tiedä miten äitinä mun pitäisi toimia. Esim. oltiin kaverin 3v kekkereillä pari viikkoa sitten ja tyttö ei ollut tavannut niitä muita vieraita (eniten aikuisia) ennen. Kuitenkin änki kaikkien syliin koko ajan, tanssi ja pomppi, kävi maistamassa tätien kahvikupista, telkkaria pisti päälle, toi näytille muitten vieraitten kenkia jne. Ne muutamat muut lapset jotka siellä olivat leikkivät leluilla tai istuivat äitinsä kanssa. Mä yritin antaa tytön olla "oma ittsensä" mutta tietty juoksin myös perässä kun kävi toisten kahvikupeilla ja kengillä... ajattelin vain että miten te muut äidit toimitte lapsen ollessa tosi vilkas ja sosiaalinen, onko ok että vain katsoo vierästä, vai pitäiskö yrittää selittää että kylässä/kerhossa ollaan "niinkuin muutkin"?

paitsi ei yleensä vieraassa paikassa, koska lapsi vilkas, mutta samalla ujo ja arka. Hän siis rohkaistuessaan on mahdoton, mutta yleensä kylässä "kiltein kaikista". Ujoutta ja arkuutta ihmiset eivät yleensä huomaa, koska hän jää reippaasti ilman äitiä (tai isää) minne vain. Lisäksi hän on utelias ja ulospäinsuuntautunut.

Arkuus on vaikka sitä, ettei hän uskalla puolustautua edes pienimpiä lapsia vastaan, hän vain alkaa itkeä ja menee jumiin. Jos pystyy, juoksee karkuun. Mutta kädestä häneltä saa vietyä mitä vain, jopa vauvat saavat revittyä, kun hän ei uskalla pistää hanttiin. Tosin sisko on eri juttu.

Siis meillä 1v 10kk saa kerran nousta ruokapöydästä, sen jälkeen loppu syömiset siihen. Mutta tuosta harrastamisesta sen verran että en ole vienyt mihinkään kun lähinkin muskari on 40km päässä, mutta mietin vaan että miten siinä kävisi jos veisin, tyttö nimittäin on aika vilkas. Koko ajan pitää olla mukana kaikessa. Kivahan se on että lapsi on reipas, mutta välillä en tiedä miten äitinä mun pitäisi toimia. Esim. oltiin kaverin 3v kekkereillä pari viikkoa sitten ja tyttö ei ollut tavannut niitä muita vieraita (eniten aikuisia) ennen. Kuitenkin änki kaikkien syliin koko ajan, tanssi ja pomppi, kävi maistamassa tätien kahvikupista, telkkaria pisti päälle, toi näytille muitten vieraitten kenkia jne. Ne muutamat muut lapset jotka siellä olivat leikkivät leluilla tai istuivat äitinsä kanssa. Mä yritin antaa tytön olla "oma ittsensä" mutta tietty juoksin myös perässä kun kävi toisten kahvikupeilla ja kengillä... ajattelin vain että miten te muut äidit toimitte lapsen ollessa tosi vilkas ja sosiaalinen, onko ok että vain katsoo vierästä, vai pitäiskö yrittää selittää että kylässä/kerhossa ollaan "niinkuin muutkin"?