Keltinkangas-Järvinen laukoo virikepaikkalaisille kovia totuuksia.

Koko ajan puhuttiin äideistä ja heidän ensisijaisesta hoitajuudestaan. Todettiinpa vielä, että lykkäämällä hoitoon laittamista ja perhepäivähoitoa suosimalla "äiti voi mennä ilman syyllisyyttä töihin".



Missä isät? Missä sellaiset työelämän järjestelyt, että miehetkin voisivat jäädä enemmässä määrin kotiin ja äiti voisi palata vaikka vain vähäksikin aikaa välillä töihin, jottei syrjäytyisi kokonaan työmarkkinoilta? Miksei puhuttu mitään mahdollisuudesta tehdä lyhempää työpäivää, jottei hoitopäivä venyisi liian pitkäksi? Hirveän mustavalkoinen on maailma, jos äidin paikka on kotona tai syyllisyyttä tuntien kokopäivätöissä...

On myös paljon saman alan edustajia jotka puoltavat varhaista ryhmäkasvatusta. Sekin on täysin puppua ettei olisi tutkimuksia jotka osoittavat päivähoidon hyödyttävän lasta. Mm. ruotsalaistutkimukset ovat osoittaneet päivähoidettujen menestyvän paremmin koulussa, olevan sosiaalisempia jne. Toki päivähoidon laatuun pitää panostaa mutta K-J:n kaikkia mielipiteitä ei todellakaan kannata kritiikittömästi niellä.

sosiaalisuuteen vaikuttavat myös ympäristön asenne eli vanhemmat ovat koulutettuja ja todellakin haluavat lapsille kanssa hyvät kouluarvosanat ja koulutetut vanhemmat harvemmin jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan...sosiaalisuus on myös periytyvää, joten jos lapsia jäät hoitamaan kotiin voi käydä ahdistamaan yksinäisyys, joten sosiaaliset ihmiset karsiutuvat jo hieman tässäkin vaiheessa ja menevät muita nopeammin töihin.

Pitäisi katsoa Ruotsin puolelle, jossa mennään aina askel edellä. Siellä isät pitävät jo paljon enemmän kotihoitovuosia kuin meillä. Aina ollaan valmiina syyllistämään äitejä.

laatu paranisi heti, jos virikelapset suljettaisiin koko systeemin ulkopuolelle. ryhmäkokoja voitaisiin pienentää ja taata niille lapsille jotka oikeasti tarvitsevat hoitopaikkaa laadukkaampaa hoitoa.

jos kaikille hoitopaikkaa tarvitseville olisi tiedossa joku tuttu ja luotettava perhepäivähoitaja. Mutta mistäpä sen luotettavuuden voi tietää tuntemattomasta perhepäivähoitajasta.



Perhepäivähoitajissa saattaa olla paljon sellaisia hoitajia, jotka kohtelevat lapsia negatiivisesti eikä kukaan ole lapsia puolustamassa, koska paikalla on vain yksi aikuinen. Lisäksi turvallisuudessa ja esim. ruoanlaitossa ja syliin pääsyssä saattaa olla vajeita, koska kaikesta huolehtii vain yksi aikuinen.



On lukuisia kertomuksia perhepäivähoidossa traumatisoituneista lapsista, jos on sattunut huono pp-hoitaja. Ja ongelmat ovat helpottuneet sitten vasta kun lapsi on siirtynyt päiväkotiin. Siellä on monta aikuista valvomassa toistensa toimintaa ja antamassa syliä. Eikä aikaa mene ruoanlaittoon tai netissä istumiseen.



Tuttavapiirissä kaikki päiväkodissa hoidossa olevat lapset ovat sopeutuneet päiväkotiin hyvin eikä kenenkään lapsi ole osoittanut mitään suurempaa oireilua. Sen sijaan niiden harvojen lapset, jotka ovat pph:ssa, ovat oireilleet ja on ollut sopeutumisongelmia. Onko vika sitten hoitajassa vai missä.

kun juttelee aiheesta paikallisessa leikkipuistossa.



Tai ihan itsekin seurailee heitä työssään.

Onko mieleesi juolahtanut, että kun puhutaan sioista tutkijatasolla, on kyse maallikon silmiin aivan nyansseista.



Ja jos vertaisi vaikka huostaanotettuja lapsia päivähoidossa oleviin ja vastaavasti päivähoidettuja kotihoidettuihin, voisi saada jonkinlaista suhteellisuutta tähänkin asiaan.

Lapselle on hyvä oppia ryhmäytymään ja sosiaalistumaan ja toimimaan yhteiskunnan mukaan teemityöskennellen ryhmässä. Kotihoidetut lapset eivät pärjää koulussa ja ovat ihan surkean jälkeenjääneitä varhain päivähoitoon menneiden lasten rinnalla. Yhteiskunnassa on määrätyt säännöt ja niihin on vain opittava. Ei ole hyväksi lapselle oppia miksikään vapaamatkustajaksi, joka elää omalla tavallaan. t. alakoulun ope

Ryhmäytymään oppii myöhemminkin kuin taaperoiässä.

Meidän kotihoidetut lapset (eskariin asti) pärjäävät loistavasti. Ovat luokkansa parhaimmistoa/parhaita. Ovat sosiaalisia, liikunnallisesti lahjakkaita kilpaurheilijoita.

Ovat tukioppilaita, auttavat tunnilla luokkatovereitaan jne.

Monesti olen kuullut, että lapsistani huomaa kyllä, että ovet kotona hoidettuja.

Ovat rauhallisia, auttavaisia, toiset huomioon ottavia, osaavat odottaa vuoroaan jne.

Ovat oppineet nämä kaikki kun eivät ole joutuneet taistelemaan olemassaolostaan isoissa ja meluisissa ryhmissä. Vaan ovat saaneet rakkautta, välittämistä, huomiota, onnistumisen iloja sopivassa suhteessa.

Kaikki eivät asu pk-seudulla

Meilläkin mökkipaikkakunnalla on paremmat puistot kuin Helsingissä konsanaan.



Jos ei ole leikkipuistoa, sama tieto löytyy ihan mistä tahansa, jossa äitejä kokoontuu.



Muskari, marttaliitto, srk-kerhot jne.

kun juttelee aiheesta paikallisessa leikkipuistossa.

Tai ihan itsekin seurailee heitä työssään.

perhepäivähoitajan luona neljän seinän sisällä tapahtuva ei paljastu leikkipuistossa tai lasta hoitoon viedessä eikä lapsi osaa ilmaista epäkohtia kotona vanhemmilleen niinkuin aikuinen osaisi. Perhepäivähoitaja saattaa jopa mustamaalata syyttömän lapsen ja pelastaa näin oman nahkansa. Tuollaistakin on kuultu. Ja kaikki perhepäivähoitajat eivät käy leikkipuistoissa.

huonoista ja hyvistä leviää kulovalkean tavoin.

Ei tulis mieleenkään laittaa omaa lasta sinne pienenä. Minä toimin näin ja tulen aina toimimaan. Lapsi kotona 3v asti, sitten hyvälle perhepäivähoitajalle. Eskariin vasta päiväkotiin.



Ja puskaradio kertoo kuka/ketkä hyviä perhepäivähoitajia. Hakemukseen voi liittää jo valmiiksi ketkä hoitajat haluaa. Me saimme haluamamme vaikka asumme Helsingissä.

Jos kunnallinen päivähoito on niin surkeassa jamassa, ettei sinne kenenkään pitäisi lapsiaan viedä, niin mitä se vanhempien syyllistäminen auttaa. Ketkä tässä maassa niitä päätöksiä tekee? Ketkä päättävät ryhmäkoosta ja hoidon laadusta? Ketkä päättävät, kuinka paljon budjetissa on rahaa kunnalliseen päivähoitoon? Miksi Keltinkangas-Järvinen arvostelee kunnallista päivähoitoa, mutta ei tee mitään konkreettista asian eteen?



Miksi kaikki syy vieritetään lasten vanhemmille? Minä olen vaikka valmis maksamaan enemmän veroja, jotta kunnallinen päivähoito saataisiin paremmin lasten tarpeita vastaavaksi. Vanhempien ja kaikkien asiasta huolissaan olevien pitäisi nousta vastarintaan, ja vaatia Suomalaiselta hyvinvointiyhteiskunnalta parempaa kohtelua lapsilleen. Ei se hyödytä mitään, että suurin osa hoitaisiin lapsiaan kotona tai perustettaisiin yksityisiä hoitorinkejä, silloinhan Suomen valtio päättäjineen pääsisi luokertelemaan tästäkin asiasta eroon: ei tarvitse pienentää ryhmäkokoja tai parantaa hoidon laatua, kun vanhemmat/yksityiset hoitajat alkavat hoitaa lapsia. Se sellainen homma, että tämä Suomi on luisumassa hyvinvointiyhteiskunnasta maaksi, jossa valtio kykenee tuottamaan enää niin surkeita palveluja, että kaikki joilla on fyffeä, niin ostavat rahalla parempaa palvelua.



Meidän äidit ja isät pitäisi yhdistää voimat ja nousta taistoon tätäkin epäkohtaa vastaan.

Ei tulis mieleenkään laittaa omaa lasta sinne pienenä. Minä toimin näin ja tulen aina toimimaan. Lapsi kotona 3v asti, sitten hyvälle perhepäivähoitajalle. Eskariin vasta päiväkotiin.

Ja puskaradio kertoo kuka/ketkä hyviä perhepäivähoitajia. Hakemukseen voi liittää jo valmiiksi ketkä hoitajat haluaa. Me saimme haluamamme vaikka asumme Helsingissä.

päiväkodin hoitajia ja erään päiväkodin johtajana työskentelevän, jotka pitävät päiväkotihoitoa pienellekin lapselle sopivana. He ovat työskennelleet päiväkodeissa, joissa hoidon laatu on ollut kohdillaan. Mutta varmasti on huonoja päiväkoteja, joissa laatu on mitä sattuu, ja niissä työskennelleet hoitajat yleistävät sitten negatiiviset asiat koskemaan kaikkia päiväkoteja. Vaikka näin ei ole.

Päiväkodin työntekijän on varmasti helpompi saada tietoa hyvistä ja huonoista perhepäivähoitajista, mutta monillakaan ei ole mahdollista saada tuollaista tietoa mistään. Esim. meidän alueella on tosi vähän perhepäivähoitajia ja he käyvät yleensä sellaiseen aikaan leikkipuistossa, jolloin siellä ei ole juurikaan muita.

Lapselle on hyvä oppia ryhmäytymään ja sosiaalistumaan ja toimimaan yhteiskunnan mukaan teemityöskennellen ryhmässä. Kotihoidetut lapset eivät pärjää koulussa ja ovat ihan surkean jälkeenjääneitä varhain päivähoitoon menneiden lasten rinnalla. Yhteiskunnassa on määrätyt säännöt ja niihin on vain opittava. Ei ole hyväksi lapselle oppia miksikään vapaamatkustajaksi, joka elää omalla tavallaan. t. alakoulun ope

Ai että kotihoidetut on surkean jälkeen jääneitä?? Uskomatonta potaskaa.

T: Neljän, kympin oppilaan äiti, jonka lapset ovat hyväkäytöksisiä ja todella oppivaisia. Kaikki olen kasvattanut kotona ja samalla yritystä pienimuotoisesti kotona pyörittänyt. Mihin noinkin yleistävä väite perustuu? Tiedän muutaman muunkin perheen, jossa lapset olleet kotihoidossa ja hyvin pärjänneet elämässä.

joilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin lasten kanssa. Muutenkin vaikeata jättää pieni lapsi hoitoon, niin sitten vielä kasataan syyllisyyttä päälle. MIkä siis ratkaisuksi? Lapsettomat töihin ja alle 3-vuotiaiden vanhemmille palkkaa vastaava kotihoitopalkkio?

on taas seurattu juttua. Hän ei syyllistänyt yhtään ketään, vaan sanoi nimenomaan, että päiväkodista eiole mitään hyöryä, mutta ei yli kolme v mitään haittaakaan.

Kyllä olette taas niin yksisilmäisiä, ettekä kuuntele, mitä oikeasti tapahtui.

siksi, että laiskat lehmät makaavat perse leveänä imettämässä vauvaa ympärivuorokauden kun esikoinen työnnetään saamaan virikkeitä päiväkotiin.

Hopi hopi sohvalta pois ja sen esikoisen kans puistoon. En ymmärrä, miksi minun pitää maksaa niin isoa veroprosenttia siitä, että virikemamma saa maata äitiyslomalla vauvan kanssa kotona ja yhteiskunta hoitaa isommat lapset.

Jos kunnallinen päivähoito on niin surkeassa jamassa, ettei sinne kenenkään pitäisi lapsiaan viedä, niin mitä se vanhempien syyllistäminen auttaa. Ketkä tässä maassa niitä päätöksiä tekee? Ketkä päättävät ryhmäkoosta ja hoidon laadusta? Ketkä päättävät, kuinka paljon budjetissa on rahaa kunnalliseen päivähoitoon? Miksi Keltinkangas-Järvinen arvostelee kunnallista päivähoitoa, mutta ei tee mitään konkreettista asian eteen?

Miksi kaikki syy vieritetään lasten vanhemmille? Minä olen vaikka valmis maksamaan enemmän veroja, jotta kunnallinen päivähoito saataisiin paremmin lasten tarpeita vastaavaksi. Vanhempien ja kaikkien asiasta huolissaan olevien pitäisi nousta vastarintaan, ja vaatia Suomalaiselta hyvinvointiyhteiskunnalta parempaa kohtelua lapsilleen. Ei se hyödytä mitään, että suurin osa hoitaisiin lapsiaan kotona tai perustettaisiin yksityisiä hoitorinkejä, silloinhan Suomen valtio päättäjineen pääsisi luokertelemaan tästäkin asiasta eroon: ei tarvitse pienentää ryhmäkokoja tai parantaa hoidon laatua, kun vanhemmat/yksityiset hoitajat alkavat hoitaa lapsia. Se sellainen homma, että tämä Suomi on luisumassa hyvinvointiyhteiskunnasta maaksi, jossa valtio kykenee tuottamaan enää niin surkeita palveluja, että kaikki joilla on fyffeä, niin ostavat rahalla parempaa palvelua.

Meidän äidit ja isät pitäisi yhdistää voimat ja nousta taistoon tätäkin epäkohtaa vastaan.

T: Se joka toiminut kiertävänä



Omat lapseni olleet lisäksi 3:ssa eri päiväkodissa eskarissa.

tässä pätkätöiden yhteiskunnassa, jossa hinnat vain nousevat, työssäkäynti ja työpaikasta kiinni pitäminen on monille aika välttämätöntä. Eikä monillakaan perheillä ole mahdollisuutta siihen, että vaimo on vuosikaudet poissa työelämästä ja elää miehensä palkalla, jos miehellä on pieni palkka tai pätkätöitä.