Eskarista ehdottivat, että nirsoileva poikani

Mutta syömisongelmia se ei ymmärtänyt tippaakaan. Eikä edes halunnut ymmärtää, vaikka lapsen toimintaterapeutti kävi pitämässä esitelmän lapsen aistihäiriöstä.

Ope sitten koko vuoden jankkasi sitä, kuinka heillä on eskarissa pakko maistaa kaikkea. Senhän sitten tiesi, että sillä pakolla meidän lapsi ei oppinyt syömään ensimmäistäkään ruokaa, ja kiitos eskarin, ei koko vuonna syönyt kotonakaan yhtään uutta ainetta.

Onneksi kouluun mennessä lapselle osui rennompi opettaja, joka uskoi, kun kerrottiin, että syömisen eteen tehdään koko ajan työtä, mutta homman on käytävä rennosti. Ja että me kotona kyllä tehdään syömisen opettamista koko ajan, joten koulussa ei tarvi siitä stressata. Nyt on mennyt paremmin, vaikka oppiminen käykin toivottoman hitaasti.

ja toivoin, että sen myötä lapseni innostuisi ottamaan muista mallia ja uhmaamaan omia aistituntemuksiaan. Mutta hyvän tunnelman sijaan eskarissa pidettiin yllä vain tuota pakkoa.

Olin tuossa asiassa eskariin todella pettynyt.

että kaikki syömättömyys on vain nirsoilua ja asennevammaa.



Meidän suvussa ainakin tuo mentaliteettin on ihan riittävän vahvana. Ja minä sitten kilttinä tyttönä yritin aina syödä kaikkea minkä vain pystyin.



Mulla meni liki nelikymppiseksi ennen kuin opin lukemaan omaa kehoani ja tuntemuksiani. Vasta silloin opin uhmaamaan niitä lapsuuden oppeja, että kaikkea pitää syödä kiukuttelematta. Opin syömään sitä ruokaa mikä tuo minulle hyvän olon. Ja opin välttelemään niitä ruokia, joista tuli huono olo.



Ja opin siis, että se huono olo, mikä minulla oli, johtui syömisistäni, jotka aiheuttavat melko kovaa närästystä. Meni sitten puolet elämästä niin, että luulin tuon olotilan olevan normaali.



Että kiva meininki mun lähipiirissä, jolle ei edelleenkään kaikille mene jakeluun, että ihmiset ei kieltäydy ruuista nirsoillakseen, vaan koska heille tulee oikeita sairaaksi tekeviä vaivoja.

No eipä ole kovin hurjaa odotettavissa.



Mietipä niitä muita lapsia, miltä tuntuu yrittää ruokailla kun toinen yökkäilee vieressä? Minulta ainakin tulisi oksennus, ja loppuseurueelta lähtisi ruokahalut.



Eikös olisi ihan hyvä että se lapsi pakottaisi itsensä syömään? Syöminen kun on elämisen ehto. Jospa vaikka esakarissa päästäisiin samaan kuin teillä kotona eli lapsi söisi hyvin melkein mitä vain paitsi vihanneksia.

kun annetaan huonon käytöksen kukoistaa ruokapöydässä.

kun annetaan huonon käytöksen kukoistaa ruokapöydässä.

Millä saisi aikuisille opetettua, että toisen lautaselle ei mennä laittamaan mitään ruokia, mitä lapsi ei ole itse lautaselleen valinnut.