Eskarista ehdottivat, että nirsoileva poikani

en huomannut myöhempää tekstiäisi kun kirjoitin omaani. siinä vastasitkin juuri noihin kaikkiin kysymyksiini. minusta tilanne olisi ok kaikin puolin juuri noin.

eri tilaan muiden kanssa, kun ei yhdessä pukeminen onnistunut... musta se oli ok ja nyt on jo takas muiden kanssa, kun asiat sujuu

eristämisen, koska se pahentaa pojan tilannetta. Valehtelua, kyllä, mutta ihan samalla tavalla tarhan väki valehtelee ehdottaessaan eristämisen parantavan esim. ryhmähenkeä.

Eskarissa EHDOTETTIIN tätä, niikö? Ei totetettu sulta kysymättä. Sitten vaan sanot että se ei sulle sovi, ja asiaa on turha puida sen enempää.

että muut "häiriintyy" jos lapsi ei kerran koko ajan valita ja tee siitä nirsoilusta "esitystä".

Olen aina sanonut omille normaalisti syöville lapsille ettei mitään ole pakko syödä mutta maistaa pitää...kyllä olisi tullut ruokatraumoja jos väkisin pitäisi syödä jotain mistä ei pidä.

Eihän aikuisetkaan kaikki pidä samoista ruuista eikä syö mitään mistä ei tykkää.

Meillä eskarin 2 viimeistä kk meni pieleen kun ruokapöydässä pojan vieruskaveri oksensi lautaselle ja meidän "herkkis" sai ikuisen trauman ;) eli se yökkäily kyllä voi inhottaa muita todella paljon.

Jo 1980 ravitsemusterapeutti antoi vanhemmilleni samat ohjeet + päiväkotiin sen, että kaikkea on maistettava.

Yhtä helvettiä, näin jälkikäteen ajatellen. Mä tykkäsin kyllä leivästä, näkkäristäkin. Ja salaatista, juureksista, hedelmistä... enkä sitten paljon muusta, mitä eskarissa tarjottiin. En siis syönyt lämmintä ruokaa (paitsi maksalaatikkoa ja verilettuja - vissiin raudanpuutetta...)

Yökkäilin/oksensin siinä "pakko maistaa" -tilanteessa. Vieläkään en siedä useimpia "normiruokia."

Vasta yli 20-vuotiaana opin syömään esim. pastaa, perunaa en syö edelleenkään.

Inhotti/inhottaa kun puhutaan "nirsoilusta". Kyllä minä -ja moni tuntemani kohtalotoveri- jyrsitään sitten enemmin sitä näkkäriä kuin ruokaa, joka saa yökkäämään.

Ja kyse ei ole vanhempien yrityksen puutteesta tai herkkujen tarjoamisesta, ehei. Päinvastoin. En syönyt vuosiin perheeni kanssa samassa pöydässä "kun kunnon ei ruoka kelpaa, ei tartte tulla pöytään."

Mikä hitto tässä syömispolitiikiassa on se, joka vaatii just tasan tiettyä "normin" mukaan syömistä? Eikö ruokapöydässä -niin kotona kuin eskarissakin- jokainen voi ottaa kohtuudella sitä, mikä maistuu? Ja en puhu nyt jälkkäreistä!

Ei siis yökkäile nyt muiden seurassa ja on muutenkin hyvä piilottamaan sen refleksin. Tarkoitin, että jos siirretään pois omaan pöytään, HUOM! ei aikuisten, vaan omaan, niin on niin kiltti ja miellyttämishaluinen, että pakottaisi itsensä syömään senkin mistä ei pidä ja sitten yökkäisi.

Koska syöminen on ollut aina enemmän ja vähemmän ongelmallista, niin tuo näkkärin syönti on ravitsemusterapeutin neuvoma juttu, että jos kotona ruokaa joka ei maistu, ei tarjolle laitetaa jotain maistuvamapaa, vaan sitten vaikka näkkäri ja seuraavaa ateriaa odottamaan. Samoin kuulemma tehdään eskarissa, että näkkärin saa ottaa, vaikkei muuta söisikään. Siis myös muut lapset, ei vain poikani.

Omasta mielestäni asiasta on tehty isompi kuin mitä on ja esimerkiksi salaattia ja joitain kasviksia poika on alkanut syömään ihan vaan sen takia, että kaveritkin syövät. Välillä tuntuu, että kun poikani on ns. hiljaisempi ja herkempi, ei häiritse muiden oppimista, ei riehu, nimittele, niin nyt sitten on löydetty tämä syöminen ongelmaksi...kiitos kuitenkin kommenteistanne.

ap

herkästi, olo kyse sitten mistä tahansa asiasta...



Syömisestä, pukemisesta, leikkimisestä, nukkumisesta, musiikkituokiosta....

Mistä vielä?



Olisi kiva päästä kuulemaan niitä oppitunteja lastentarhanopettajien koulutuksessa, missä nämä opetetaan.



Meidän pikku koululainen eritettiin aikanaan eskarissa oikeastaan ihan kaikessa toiminnassa.

Sitten kyselin että pitäisi varmaan saada oma avustaja tai saada siirto erityisryhmään, kun ei heidän mielestään mikään onnistunut.

Siinä vaiheessa alkoi koa yrittäminen opettajien puolelta, että josko jotain oikeasti voitaisiin tehdä.

Ei varmaan olisi mitään tehty sittenkään, jos emme olisi psykologia kysyneet apuun.

Hän oli kovin ihmeissään kuinka yksi lapsi on voitu näin tehokkaasti eristää ryhmästä. Ja vieläpä aikuisten toimesta.

No, tietysti lapsetkaan eivät tutustuneet koska eivät päässeet yhteen. Ja äkkiäkös lapset oppivat että tuon yhden saa jättää ulkopuolelle kun kerran aikuisetkin.



Että sellaista menoa tällä vuosituhsnnella Vantaalla.



Terveisiä vaan päiväkodin tädeille, lapsemme muistaa teidät varmaan loppuikänsä.

Ja tiedoksi että lapsi on koulussa pärjännyt ihan ilman sitä eristystäkin... Kumma juttu?

ruokailutilanteissa ei ole hyväksi eikä ole hyväksyttävää! Älä suostu tähän ap!



Mutta sitten tuli mieleen että eihän teidän pojalla voisi olla pienoinen refluksi-ongelma?



t. allergisen ja refluksisen koulupojan äiti

Kun annatte syödä yksin näkkäriä. Moni aikuisena ainoastaan einepitsaa mutustava on kasvatettu juuri näin.

Ainoa oikea keino on pakottaa syömään kaikenlaista ruokaa. Ei lapsi ymmärrä vielä, mikä hänelle on parasta ja ainakaan se ei koskaan ole näkkärien järsiminen kunnon ruoan sijaan.

Lasta ei missaan nimessa saa pakottaa syomaan ruokaa, josta ei pida

näin paljon ihmisiä, joille ruokailu on hankalaa. Tuskinpa löytyy esim. Italiasta lapsia - saati sitten aikuisia - jotka yökkäilevät ruokaa tai muuten eivät vain syö jotain. Ihme itkemistä "en syö perunaa, en syö kalaa, en syö herneitä"... Huoh. Ei heru ymmärrystä ei. Jotkut erikoiset ruoat on juttu erikseen, mutta että perunakin ihan oksettaa, just just.

Kun annatte syödä yksin näkkäriä. Moni aikuisena ainoastaan einepitsaa mutustava on kasvatettu juuri näin.

Ainoa oikea keino on pakottaa syömään kaikenlaista ruokaa. Ei lapsi ymmärrä vielä, mikä hänelle on parasta ja ainakaan se ei koskaan ole näkkärien järsiminen kunnon ruoan sijaan.

Lasta ei missaan nimessa saa pakottaa syomaan ruokaa, josta ei pida

Siinä tapauksessa meidän 4v tyttö ei söisi mitään. Ensimmäinen kommentti ihan mitä tahansa ruoka-ainetta kohtaan on "en tykkää tuosta". Ilmeisesti pitää siis näännyttää lapsi nälkään, muutenhan se voi saada traumoja.

lapsen suhteen. Av-mammeroiden mielestä se kun on aina äidin vika, jos ei ole lastaan pakottanut/koulinut kaikkiruokaiseksi.



Hei mammat - jos te ette tiedä jostain aiheesta, ei ehkä kannattaisi aukoa siitä päätään.



On olemassa synnynnäisiä ruokailuongelmia, joita ei niin muodoin kodin moniruokaisuudella tai kasvatuksella voi poistaa, ainoastaan ajan mittaan lieventää.



Jos osaatte lukea, varmaan voisitte huomata, että ap:n lapsi on pienestä pitäen ollut syömisistään tarkka, allerginen ja ravintsemusterapeutin hoidossa. Voisitte siten jättää sanomatta nuo ilkeilynne siitä, miten ap:n lapsi on hemmoteltu ja miten jossakin vinkuintiassa ei varmana lapset ronkeloi. No EI RONKELOI, ne kuolee siellä nälkään.



Ap. Ihan selvä perusasia on, että lapsen syömisintoa EI lisätä pakottamalla. Sen luulisi kasvatusalan ammattilaisillekin olevan selvä asia: mikään tekeminen ei pakottamisella muutu mieluisammaksi. Valikoivuus voi olla monestakin eri syystä johtuvaa:



1) mm. yliherkkyyttä eri mauille (liittyy moneen neurologiseen sairauteen, mutta esiintyy myös yksinään)

2) neofobiaa eli uusien makujen pelkoa

3) kasvatuksen ja kodin ruokavalion aiheuttamaa kapea-alaisuutta syömisessä (jota ei kuitenkaan ap:n tapauksessa voi epäillä syyksi, koska kertoo, että kotona ei lapselle tehdä omaa ruokaa, vaan jättää vaan joitain muiden syömiä ruokia syömättä)

4) vaikean allergian tuomaa kapea-alaisuutta



tai yhdistelmää noista.



JOKA vaihtoehdossa pakottaminen vain vaikeuttaa tilannetta. On siis ehdottomasti parempi ajatus pitää lapsi ryhmässä mukana, jos hänen valikoivuutensa ei muita häiritse - kuten ei ap:n mukaan häiritse.



Kysypä siis ap nyt niiltä eskariohjaajilta:

- HÄIRITSEEKÖ lapseni muita syöjiä?



Jos ei häiritse, mikä olisi se peruste panna hänet erilleen syömään? Halutaan rangaista poikaa valikoivuudesta, jolle hän ei itse mahda mitään vai halutaan pakottaa hänet syömään ruokaa, jonka sitten yökkää pois?

jonka yksi lapsista pistää vanhempiaan ihan 5-0. Päiväkodissa syö kaikkea mitä tarjotaan (ainakin vähän) mutta kotioloissa ruokavalio rajoittuu muutamaan ruokaan jotka kelpaavat. Eivät voi lapsen kanssa edes lähteä minnekäään kun ruokailu on niin suuri ongelma. Mietin vaan että minkälainen aikuinen sellaisestakin tulee. Lapsi on nytkin niin hoikka että painaa varmaan saman verran kuin meidän kolme vuotta häntä nuorempi lapsemme (meidän lapsi menee 0-käyrää eli normaalipainoinen). Tuntuu että vanhemmat välillä ylpeilevät tämän lapsen nirsoudella ja heistä se on hauskaa. Tuntuu uskomattomalle että pieni lapsi saa määrätä tuolla lailla omista syömisistään ja pomottelee vanhempiaan ihan täysin.

näin paljon ihmisiä, joille ruokailu on hankalaa. Tuskinpa löytyy esim. Italiasta lapsia - saati sitten aikuisia - jotka yökkäilevät ruokaa tai muuten eivät vain syö jotain. Ihme itkemistä "en syö perunaa, en syö kalaa, en syö herneitä"... Huoh. Ei heru ymmärrystä ei. Jotkut erikoiset ruoat on juttu erikseen, mutta että perunakin ihan oksettaa, just just.

Aivan varmasti löytyy.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1488501/huonosti_syovien_…



Meitä huonosti syövien lasten vanhempia on paljon, eikä syyt ongelmaan löydy todellakaan aina äidistä ja monen on vaikea ymmärtää tätä ongelmaa.



Voimia, en usko että eristäminen ainakaan auttaa.

Ravitsemusterapeutilta voisit saada hyviäkin vinkkejä tuon ruokailun järjestämiseen. Luinkohan huonosti vai miten minulle jäi jotenkin epäselväksi se syy, miksi henkilökunta päiväkodissa haluaisi siirtää poikasi syömään yksin...



Jos on huonosti syövä lapsi, niin hänhän tarvitsisi muiden lasten ja aikuisen esimerkkiä ja lämminhenkistä rohkaisua ruokailutilanteisiin eikä eristämistä! Näin maalaisjärjellä ajatellen...

Mutta syömisongelmia se ei ymmärtänyt tippaakaan. Eikä edes halunnut ymmärtää, vaikka lapsen toimintaterapeutti kävi pitämässä esitelmän lapsen aistihäiriöstä.



Ope sitten koko vuoden jankkasi sitä, kuinka heillä on eskarissa pakko maistaa kaikkea. Senhän sitten tiesi, että sillä pakolla meidän lapsi ei oppinyt syömään ensimmäistäkään ruokaa, ja kiitos eskarin, ei koko vuonna syönyt kotonakaan yhtään uutta ainetta.



Onneksi kouluun mennessä lapselle osui rennompi opettaja, joka uskoi, kun kerrottiin, että syömisen eteen tehdään koko ajan työtä, mutta homman on käytävä rennosti. Ja että me kotona kyllä tehdään syömisen opettamista koko ajan, joten koulussa ei tarvi siitä stressata. Nyt on mennyt paremmin, vaikka oppiminen käykin toivottoman hitaasti.

kyllä ikävältä tuo eristäminen.



Oma eskarilaiseni on myös nirso, mutta eskariopen kanssa on sovittu, että asiasta ei tehdä numeroa. Se toimii mielestäni parhaiten. Myös poikani, joka kokee asian vaikeaksi itselleen, on tyytyväisempi, kun huonosta syömisestä ei koko ajan huomautella.

Meillä poika kiltisti maistaa kaikkea. Siis ihan mitä vaan eteen tungetaan, mutta kaikkea ei niele. Ei vaan pysty. Jos käsketään niin yrittää kyllä, mutta oksentaa sen sitten lautaselleen, eikä takuulla maista toista kertaa!



Tietyt sapuskat on sellaisia. Esim. kaikenlaiset hillot ja marmeladit, kökköiset jugurtit, tietyt ainekset, jotka maistuvat pojan mielestä eritityisen pahalle ja sieniruuat. Ei vaan mee alas. Tulee ylös (itse olen ko. tapauksessa antanut maistamisen jälkeen käydä roskiksella sylkemässä pois. Mieluummin sinne kuin oksuna ruokapöydässä). Musta olis melko ikävää alleviivaamista jos sen takia sanottaisiin NIRSOKSI ja eristettäisiin muista yökkimään sit niitä ruokia, kun opettelis niitä syömään...

eli jo tähän aikaan vuodesta voi saada oireita jos siitepölylle yliherkkä. Ihan pelle touhua toi täytyy syödä ja maistaa kaikkea, sille ei ole mitään näyttöä et pitäs syödä kaikkee, kiva vaan kiusata lapsia.