Ystäväni, teillä ei ole mukava käydä, kun

MUTTA kun vierailu päättyy, käyn jokaisen huoneen läpi ja todellakin velvoitan siivoamaan jäljet ja tarvitaessa korvaamaan tuhot. Muutaman kerran on keskusteltu aika isoilla kirjaimilla siitä, kenen lapsi on piirtänyt vierashuoneen tapettiin, mutta joka kerta se syyllinen ja siis maksaja on löytynyt eli kaksi ystävääni ovat todella joutuneet korvaamaan meille muutaman huoneen seinien uusimisen, koska eivät ole viitsineet katsoa lastensa perään. Minulle on turha sanoa, eeetä 2v ei vielä ymmärrä, mitä on tehnyt. Minusta 32v äitinsä pitäisi tajuta, että tuonikäistä ei pästetä silmistä.



Sääntöjä ei ole, mutta tuhot on korvattava ja sotkut siivottava. Ikkunatkin joutuu pesemään, jos lapsi on niihin kädenjälkiään piirrellyt. Se, että on vieraisilla, ei tarkoita sitä, että tekemisiä ei tarvitse miettiä.

on inhottavaa kun kylään tulevien ihmisten lapset sotkee kaikki lelut ja kippaa lelulaatikot tyhjiksi. Eivätkö edes siivoa jälkiään. Ja vanhempien makuuhuoneeseen ei lapsilla ole asiaa. Kiva sitten olla kahvipöydässä kun lapsi tulee suriseva sauva kädessään siihen.

Kannattaa kasvattaa lapsia!Aikuisten makkariin ei todellakaan ole mitään asiaa, lapsille on leikkihuone,,

Mulle noi on niin tavallisia arkisääntöjä, että jos ei noihin perusjuttuihin kykene kasvattamaan lastaan niin en tosiaan kaipaa ystäväpiiriinkään.

Makuunuoneeni on yksityisaluettani, samoin toivon että kaappejani ei pengota. Se ei haittaa, jos pikkuisesi ovia avaa, mutta aikuiset voivat kunnioittaa kotiani.



Lapsesi saa tulla samaan kahvipöytään, saa villiintyä ja hihkua, lelut saa raahata olohuoneeseen ja majan voi tehdä patjoista. Olohuoneessa ei vain saa heitellä mitään, siellä on rikki menevää lasitavaraa. Ulkona saa olla niin paljon kuin sielu sietää.



Ethän sitten arvostele sitä, että kotimme on aina aika sekaisin ja siivotakin voisi ahkerammin. Olen kiva ihminen, mutta toivottoman suurpiirteinen noissa asioissa.

Mun kaksi vuotias ei ainakaan ymmärtäisi noita sääntöjä. Lienee kuitenkin enemmän kasvattajassa vikaa :D

säännöistä, niitä on tuhat lisää. Ehkä se on sitäkin, että paimentaminen jää minulle. Kun hänen poikansa touhottaa tasan tarkkaan yhtä paljon ja koettelee rajoja, pyrkii koiran lähelle, ottaa poikaani kädestä kiinni ja juoksuttaa makkariin ym niin se harmittaa, kun valvonta jää kuitenkin aina minulle. Ja huomaan vain komentavani, komentavani ja komentavani omaa lastani, eikä siinä enää aikuisten keskustelusta tule mitään.



Ok voi olla että olen väärässä, en ehkä saanut asioita tuotua tarpeeksi selvästi tässä viestissä. Yhtä kaikki, tämä on syy, miksi siellä ei ole kiva käydä. Kyseessä ovat vielä niin tosi pienet pojat, jotka ymmärrettävästi villiintyvät toistensa seurassa, että ehkä on parempi tavata puistossa ja sisätiloissa sitten myöhemmin.



ap

tietenkään ymmärrä noita sääntöjä. Silti niitä täytyy noudattaa. Kun lapset on pieniä, niin vierailut vaan on sellaisia, että siinä ei ehditä oikeastaan kunnolla jutella, kun taas täytyy sännätä lapsen perään tai ohjeistaa häntä. Sellaista se vaan on. Se ei ole vaihtoehto, että pieni lapsi vaeltelee siellä ja täällä, sotkee paikkoja ja saattaa itsensä vaaraan.



Minä en ole tiukka kasvattaja, mut noi on täysin normaaleja sääntöjä. Mitä sä ajattelit vaihtoehtona? Sitä että sinä juokset lapsien perässä teraasilla, yläkerrassa ja kaverisi makuuhuoneessa? Silloinhan ette saa senkään vertaa keskustelurauhaa kuin nyt.

Joitain sääntöjä saa olla, mutta liika on liikaa. Pieneltä lapselta ei voi odottaa aikuisen käyttäytymistä. Ja se olisikin ihan sairasta..

Lasten luovuus ja leikkimieli halutaan monesti tappaa heti alkuunsa.



Mulla oli tuttu kenen omassa kodissa lasten pääsy keittiöön oli estetty lapsiportilla. Vain syömään pääsivät keittiöön. Muissa huoneissa ei ollut mitään lasten ulottuvilla. Kirjahyllykin oli aivan tyhjä. Ainoastaan lastenhuoneessa oli muutamia leluja. Tämä oli äidin mielestä helppo järjestely. Ei syntynyt sotkua ja ei tarvinnut siivota.



Tulivat meille kylään. Oli ihan kamalaa. Vetivät kaikki tavarat ja kirjat kirjahyllystä lattialle. Lastenhuoneista kippasivat kaikki lelulaatikot ylös alaisin ja kantoivat lelut sitten ympäri taloa. Keittiössä availivat kaappeja ja vetivät tavarat lattialle. Muuta ei keritty tehdä kuin ryntäillä näiden tyttöjen perässä (2 ja 4 vuotiaat). Arvatenkin oli ensimmäinen ja viimeinen kyläily. (aikaa jo 16 vuotta) Ja en ole sen koommin heitä kuullut.. :D

taaperoystävällisen halutessaan. Kuka hullu pitää pöydällä koriste-esineitä, kun kotona asuu taapero? Kuka temppumaakari onnistuu ilakoivien lasten suut sulkemaan, en minä ainakaan! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Mutta mä en kans pysty ymmärtämään, että mikä ihmeen pakko on pitää esillä, pienten käsien ulottuvilla kaikenmaailman koriste-esineitä ja rikkimeneviä romppeita, perheessä jossa pieni lapsi/lapsia???



Säänntöjä pitää olla, mutta mielestäni täysin turhat säännöt ja rajoitukset, ja sitä myöten jatkuva kieltäminen, ei vaan toimi.



En mäkään jaksaisi kyläillä tuommoisen kaverin luona. Etenkään jos lasten valvominen on yksin toisen aikuisen vastuulla.

siivota ennen ku vieraat tulee ja sitten niiden lapset juoksee ympäri mun kotia keksi kädessä. Murusia on joka puolella. Sano siinä sitten lapselle, että meillä syödään pöydän vieressä. Omat vanhemmat ei sano mitään.

jossakin olohuoneessa ja keittiössä. Lapset eivät kisko niitä alas ja riittää ihan tavallinen "rajoitus", että mitään ei heitellä. Ei siinä tarvita edes karjumista eikä mitään säntäilyä kynttilöiden perään.



Lapset oppivat katsomaan, ettei asioita säry ja hyllyissä saa olla tavaraa ja kukkia. Ei tarvitse sitten koko maailmaa purkaa heidän ympäriltään pois missä vain liikutaankin.

Että toiset tarvitsee valtavan määrän sääntöjä. Jos kaikesta ei tee kiellettyä hedelmää, niin ei tarvitse juuri kieltää ja komentaa. Mulla on kolme lasta ja niillä valtava määrä kavereita. Ei kukaan ole hinkunut meidän makuuhuoneeseen leikkimään, kun ovat ovelta katsoneet, että ahaa makuuhuone. Ei mitään kiinnostavaa.

siivota ennen ku vieraat tulee ja sitten niiden lapset juoksee ympäri mun kotia keksi kädessä. Murusia on joka puolella. Sano siinä sitten lapselle, että meillä syödään pöydän vieressä. Omat vanhemmat ei sano mitään.

Tää jaksaa aina ihmetyttää. Miksei voi tosiaan sanoa, että meillä syödään pöydässä? Kun et mitään sano, niin aikuiset voi kuvitella, että on ihan ok syödä sohvalla keksiä.

ei ne 1 vuotiaina ollut mitään tuholaisia. ne tietävät rajansa, vaikka olenkin liiankin lepsu äiti. joillakin ystävilläni on sitten niitä lapsia, jotka käyvät joka paikan läpi, kiipeilevät ihan minne vain. en tiedä onko se sitten kasvatuksesta kiinni.

minulle. Itse olen aika lapsenmielinen ja aika boheemikin, vaikka siisti olen, meillä saa siis pomppia sängyllä ja sohvalla ja mennä komeroihin piiloleikissä piiloon jne. Kaverini luona, joka on samanlainen kuin sinun kaverisi ap., omat lapset eivät oikein jaksaneet käydä, "kun siellä koko ajan komennetaan" ja kun kaverini lapset tulivat meille hoitoon, niin ensimmäisenä kysyivät, että saako mennä teidän makkarin sängylle pomppimaan, kun meillä kotona ei saa pomppia. :D Minä sanoin, että totta kai, ja tein muutaman pompun itsekin.

Mutta en väitä,että olisin parempi kasvattaja kuin kukaan mukaan, en vain ole niin nökönuuka, mutta mulla on varmaan jotain muita huonoja puolia. Näkyy ehkä huonoa puolena sitten siinä, että olen tavaroiden suhteen vähän huithapeli.

Tottakai sinä voit sanoa ystävällisen napakasti lapsille että meillä täällä on sellainen sääntö että pöydän ääressä syödään eikä mitään syötävää kuljeteta muualle.

siivota ennen ku vieraat tulee ja sitten niiden lapset juoksee ympäri mun kotia keksi kädessä. Murusia on joka puolella. Sano siinä sitten lapselle, että meillä syödään pöydän vieressä. Omat vanhemmat ei sano mitään.

Ei 1-vuotiaissa vielä paljon kasvatuksen tulokset näy,perustemperamentti kylläkin.

ei ne 1 vuotiaina ollut mitään tuholaisia. ne tietävät rajansa, vaikka olenkin liiankin lepsu äiti. joillakin ystävilläni on sitten niitä lapsia, jotka käyvät joka paikan läpi, kiipeilevät ihan minne vain. en tiedä onko se sitten kasvatuksesta kiinni.

Mulle noi on niin tavallisia arkisääntöjä, että jos ei noihin perusjuttuihin kykene kasvattamaan lastaan niin en tosiaan kaipaa ystäväpiiriinkään.

Arkisääntöjä?? Ja sitten ihmetellään miksi suomalaisnuoret ovat sellaisia kuin ovat, eivät edes raukat saa olla LAPSIA kun sitä vielä ovat! Sairaita nää teidän "kasvatus"metodit..

Lasten pitää saada olla lapsia, antaa meluta, juosta ympäri taloa, viedä LELUJA TOISEEN HUONEESEEN ja kaikkea muutakin.

Miksi niitä lapsia edes hankitte jos ette jaksa heitä ??