Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni, teillä ei ole mukava käydä, kun
19.03.2012 |
aina on hirveä sääntöviidakko vastassa. Olet ihana ystävä ja kävisin teillä mielelläni, ja lapsemme tykkäävät toisistaan. Mutta kun sinulla on niitä sääntöjä niin paljon, ettei pieni lapsi pysty niiitä noudattamaan. Ja sitten jätät lasten kaitsemisen minun vastuulleni.. niin siksi tapaan sinua mieluummin ulkona tai meillä.
Teillä ei saa leluja viedä pois lastenhuoneesta, lapset eivät saa juosta kun voivat kaatua. He eivät voi kiljua, huutaa eivätkä hihkua kun sinua ottaa korviin. He eivät saa tulla keittiöön syystä jota en tiedä, eivätkä tietenkäään aikuisten makuuhuoneeseen eivätkä mennä yläkertaan. He eivät saa koskea koiraan eivätkä käydä terassilla eivätkä koskea mihinkään pöydällä olevaan. Kun alle 2-vuotias poikani tulee kylään ja tapaa sinun samanikäisen poikasi, ymmärrät että siitä tulee meteliä ja riehakkuutta ja paimentaminen yksin on tosi raskasta sellaisessa sääntöviidakossa. Niin, siksi en jaksa käydä teillä kun hiki valuu jo ajatuksestakin.
Kommentit (80)
Meillä saavat omat lapset tulla vanhempien makkariin, mutta vieraiden lapset eivät todellakaan. Omatkaan eivät saa siellä sotkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen?
Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta.
Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen? Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta. Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
En mene lasteni huoneisiin lupaa kysymättä, joten miksi ihmeessä minun huoneeni olisi kaikille avoin? Omat lapset ja öiset pelkotilat ovat asia erikseen, mutta ei sinne minun makkariini mene vieraat teinit naimaankaan, vaikka miten kylässä ollessa iskisi sellainen olo.
mutta jos vieras 2v putoaa alas yläkerrasta, jossa ei ole kaidetta, niin minua on ihan turha syyttää. Kun on muutaman kerran murtanut kätensä tai polttanut ihonsa, niin ihmeesti oppii olemaan varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen? Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta. Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
En mene lasteni huoneisiin lupaa kysymättä, joten miksi ihmeessä minun huoneeni olisi kaikille avoin? Omat lapset ja öiset pelkotilat ovat asia erikseen, mutta ei sinne minun makkariini mene vieraat teinit naimaankaan, vaikka miten kylässä ollessa iskisi sellainen olo.
pelaavat vanhempien makkarissa pleikkaa ja katsovat kakkostelkkarista dvd:tä. Saa siellä muutenkin olla - sinne kuten muihinkin huoneisiimme toki pätee yleissääntö, ettei paikkoja rikota ja sotketa tahallaan - se kielto ei liity tuollaisiin typeriin yleiskieltoihin, että "aikuisten makuuhuoneisiin ei saa lapset mennä".
Sitä paitsi, sinä et rajannut kommenttiasi pelkästään VIERAISIIN lapsiin. Sanoit, ettei lapsilla - siis omillasikaan - ole makkariisi mitään asiaa.
Mitä tässä naimisesta puhutaan? Meillä eivät vieraat nai muutenkaan, ainakaan muiden nähden.
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen? Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta. Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
En mene lasteni huoneisiin lupaa kysymättä, joten miksi ihmeessä minun huoneeni olisi kaikille avoin? Omat lapset ja öiset pelkotilat ovat asia erikseen, mutta ei sinne minun makkariini mene vieraat teinit naimaankaan, vaikka miten kylässä ollessa iskisi sellainen olo.
pelaavat vanhempien makkarissa pleikkaa ja katsovat kakkostelkkarista dvd:tä. Saa siellä muutenkin olla - sinne kuten muihinkin huoneisiimme toki pätee yleissääntö, ettei paikkoja rikota ja sotketa tahallaan - se kielto ei liity tuollaisiin typeriin yleiskieltoihin, että "aikuisten makuuhuoneisiin ei saa lapset mennä". Sitä paitsi, sinä et rajannut kommenttiasi pelkästään VIERAISIIN lapsiin. Sanoit, ettei lapsilla - siis omillasikaan - ole makkariisi mitään asiaa. Mitä tässä naimisesta puhutaan? Meillä eivät vieraat nai muutenkaan, ainakaan muiden nähden.
joten vanhempien makuuhuoneeseen ei ole asiaa. Pleikkarit ja kakkostelkkarit ovat lastenhuoneissa.
MInusta lasten on ihan hyvä oppia jo pieninä, että kodissakaan kaikki tilat eivät ole samanarvoisia eli osa on enemmän toisen omaa kuin joku muu tila. Minulla ei käy edes mielessä, että kävisin pesulla lasten suihkutilassa tai kantaisin vaatteeni lasten vaatehuoneeseen.
Kommentoin tässä viestiketjussa ensimmäisen kerran, joten älä minulle ällittele, jos sinulla on huono päivä ja niin pieni koti, että vanhempien makuuhuone toimii lasten olohuoneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen? Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta. Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
En mene lasteni huoneisiin lupaa kysymättä, joten miksi ihmeessä minun huoneeni olisi kaikille avoin? Omat lapset ja öiset pelkotilat ovat asia erikseen, mutta ei sinne minun makkariini mene vieraat teinit naimaankaan, vaikka miten kylässä ollessa iskisi sellainen olo.
pelaavat vanhempien makkarissa pleikkaa ja katsovat kakkostelkkarista dvd:tä. Saa siellä muutenkin olla - sinne kuten muihinkin huoneisiimme toki pätee yleissääntö, ettei paikkoja rikota ja sotketa tahallaan - se kielto ei liity tuollaisiin typeriin yleiskieltoihin, että "aikuisten makuuhuoneisiin ei saa lapset mennä". Sitä paitsi, sinä et rajannut kommenttiasi pelkästään VIERAISIIN lapsiin. Sanoit, ettei lapsilla - siis omillasikaan - ole makkariisi mitään asiaa. Mitä tässä naimisesta puhutaan? Meillä eivät vieraat nai muutenkaan, ainakaan muiden nähden.
Miksi ihmeessä sen kiellät? Kyllä koti on koti kaikenikäisille, myös teineille, joiden on kivampi parisängyssä harjoitella kuin 120 cm leveässä sängyssä. Ilman muuta vanhempien makuuhuone on myös teinejä varten! Ja jos siellä vielä on DVD-laitteet, niin mikä sen mukavampaa kuin katsella alan filmejä.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä. Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
veitset pidetään meillä korkealla, eivät lapset ylety niihin tai muihinkaan vaarallisiin asioihin. Oletko koskaan kuullutkaan liesisuojista ja laatikkolukoista? Miten vaikeaa nyt mahtaa olla tehdä kodistaan lapsiturvallinen? Eipä tarvitse sitten kytätä ja kiellellä alvariinsa lapsia liikkumasta väärissä huoneissa (ajatuksenakin absurdi).
Meillä ruuanlaitto on koko perheen yhteinen harrastus, enkä todellakaan halua eristyä yksinäni keittiöön puurtamaan. Lapset ovat pienestä pitäen (kun ovat oppineet kävelemään) olleet mukana tekemässä jotain ruuanlaittoon liittyvää, vaikkapa vaan sekoittamassa taikinaa tai linkoamassa salaattia.
Meillä ei päde teidän säännöistä kuin tuo, ettei hyllyille saa kiivetä. Ei voisikaan, koska ne ovat meillä täynnä kirjoja eikä mitään koristeroinaa. Ja se, että ulkovaatteet jätetään eteiseen. Huutaa ja juosta saa, kunhan ei sekopäisenä riehu ja itseään loukkaa. Jos meno äityy, silloin toppuuttelen, mutta mitään yleiskieltoa ei ole.
Meillä on saanut aina hyppiä sängyllä, mutta vaikka meillä on suht halvat Askon Bonnell-patjat, niin eivät ole menneet miksikään. Hyppimisestä katoaa hyvin äkkiä se houkuttavuus, kun sitä ei erityisesti olla kieltelemässä. Sama metodi pätee moneen muuhunkin.
Koiria meillä ei ole, niitä en toki antaisi kiusata.
Sen sijaan meillä keskitytään siihen, mitä SAA tehdä. Saa rakentaa majoja, askarrella omasta päästä, piirtää ja maalata ihan niin paljon kuin huvittaa (ja huvittaa päivittäin). Kirjoja luetaan aina, kun lapsi sellaisen kiikuttaa luettavaksi, ja sitä tapahtuu pitkin päivää monta kertaa. Sellaista kotityötä ei usein ole käsissä, ettei sitä voisi lukuhetken ajaksi keskeyttää. Saa leikki pukuleikkejä, saa rakentaa toimintaradan, saa ammuskella vesipyssyllä kylppärissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen? Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta. Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
En mene lasteni huoneisiin lupaa kysymättä, joten miksi ihmeessä minun huoneeni olisi kaikille avoin? Omat lapset ja öiset pelkotilat ovat asia erikseen, mutta ei sinne minun makkariini mene vieraat teinit naimaankaan, vaikka miten kylässä ollessa iskisi sellainen olo.
pelaavat vanhempien makkarissa pleikkaa ja katsovat kakkostelkkarista dvd:tä. Saa siellä muutenkin olla - sinne kuten muihinkin huoneisiimme toki pätee yleissääntö, ettei paikkoja rikota ja sotketa tahallaan - se kielto ei liity tuollaisiin typeriin yleiskieltoihin, että "aikuisten makuuhuoneisiin ei saa lapset mennä". Sitä paitsi, sinä et rajannut kommenttiasi pelkästään VIERAISIIN lapsiin. Sanoit, ettei lapsilla - siis omillasikaan - ole makkariisi mitään asiaa. Mitä tässä naimisesta puhutaan? Meillä eivät vieraat nai muutenkaan, ainakaan muiden nähden.
Miksi ihmeessä sen kiellät? Kyllä koti on koti kaikenikäisille, myös teineille, joiden on kivampi parisängyssä harjoitella kuin 120 cm leveässä sängyssä. Ilman muuta vanhempien makuuhuone on myös teinejä varten! Ja jos siellä vielä on DVD-laitteet, niin mikä sen mukavampaa kuin katsella alan filmejä.
minua toisaalta ei pätkääkään rassaa, mitä teini tekisi minun poissaollessani, kunhan ei jätä lakanoita likaiseksi. Mutta muiden nähden ei seksiä harrasteta, that's all. Se on jo ihan laissakin kielletty altistaa lapsia seksille. Etkös tiennyt?
Oletko koskaan kuullutkaan liesisuojista ja laatikkolukoista? Miten vaikeaa nyt mahtaa olla tehdä kodistaan lapsiturvallinen? Eipä tarvitse sitten kytätä ja kiellellä alvariinsa lapsia liikkumasta väärissä huoneissa (ajatuksenakin absurdi).
Meillä ruuanlaitto on koko perheen yhteinen harrastus, enkä todellakaan halua eristyä yksinäni keittiöön puurtamaan. Lapset ovat pienestä pitäen (kun ovat oppineet kävelemään) olleet mukana tekemässä jotain ruuanlaittoon liittyvää, vaikkapa vaan sekoittamassa taikinaa tai linkoamassa salaattia.
Meillä ei ole lapsilukkoja keittiössä emmekä niitä tarvitse, koska lapset eivät mene keskenään keittiöön puuhastelemaan. Kun teemme ruokaa, ovat siellä silmän alla ja avustavat mielellään. Yksin ei heillä ole sinne asiaa ennen kuin osaavat olla puukottamatta ja polttamatta itseään. Sääntö on selvä lapsille, eivätkä he sinne ole tunkemassa yksin. Roskiksia on muissakin huoneissa, joten sekään ei ole ongelma. Ehkä kaikkien kotona ei sitten välitetä opettaa lapsille, missä saa olla ja mitä ei saa tehdä, ja sen takia tarvitaan ties mitä ylimääräisiä lukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kai ihan perustavaa laatua oleva kasvatusero. Mä opetan lapsia tekemään sallittuja asioita. Niinpä meillä ei ole pikkutarkkoja sääntöjä miten saa olla. Meidän säännöt on suurin piirtein ne, että ihmisiä pitää kohdella kunnioittavasti. Tavaroita ja paikkoja ei saa sotkea. Ruokailu on yhteinen hetki, johon kaikki osallistuu ja ruokailusta pyritään nauttimaan.
Näillä ollaan suurin piirtein pärjätty.
Mä ymmärrän ap:ta. Tulee vähän huono fiilis, jos koko ajan lähdetään negatiivisen kautta. Just joillekin 2 vee olis paljon helpompi mennä niin, että rakentaisi vaikka junaradan valmiiksi ja sanoisi, että leikkikäähän tällä. Mieluummin siis ohjaan sallittuun tekemiseen kuin keskityn kieltämään.
Meillä ei myöskään ole lapsisuojia eikä muita.
Kolme lasta ja tällä tavalla olen pärjännyt ison määrän kaverienkin kanssa.
On niin ekohippiä että oksettaa. Jokainen asettaa säännöt omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen?Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta.
Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
Tarkoitin tietenkin ap:n kertomaa vierailutilannetta: miksi vieraiden lapsilla olisi asiaa aikuisten makuuhuoneisiin leikkimään tai oleilemaan vierailun aikana? Ap:n kommentistahan tässä koko ketjussa on kyse, ei esim. minusta (korjaa, jos olen mielestäsi väärässä!).
On muuten aikamoinen "taito" kehittää ventovieraasta ihmisestä tuollaisia harhakuvitelmia kuin sinä teet minusta. Ongelmasi piilevät oletettavasti paljon syvemmällä kuin minun morkkauksessani, joten annetaan sen asian olla. Tunteenpurkaus mikä tunteenpurkaus. Pidä hauska ilta.
Oletko koskaan kuullutkaan liesisuojista ja laatikkolukoista? Miten vaikeaa nyt mahtaa olla tehdä kodistaan lapsiturvallinen? Eipä tarvitse sitten kytätä ja kiellellä alvariinsa lapsia liikkumasta väärissä huoneissa (ajatuksenakin absurdi). Meillä ruuanlaitto on koko perheen yhteinen harrastus, enkä todellakaan halua eristyä yksinäni keittiöön puurtamaan. Lapset ovat pienestä pitäen (kun ovat oppineet kävelemään) olleet mukana tekemässä jotain ruuanlaittoon liittyvää, vaikkapa vaan sekoittamassa taikinaa tai linkoamassa salaattia.
Meillä ei ole lapsilukkoja keittiössä emmekä niitä tarvitse, koska lapset eivät mene keskenään keittiöön puuhastelemaan. Kun teemme ruokaa, ovat siellä silmän alla ja avustavat mielellään. Yksin ei heillä ole sinne asiaa ennen kuin osaavat olla puukottamatta ja polttamatta itseään. Sääntö on selvä lapsille, eivätkä he sinne ole tunkemassa yksin. Roskiksia on muissakin huoneissa, joten sekään ei ole ongelma. Ehkä kaikkien kotona ei sitten välitetä opettaa lapsille, missä saa olla ja mitä ei saa tehdä, ja sen takia tarvitaan ties mitä ylimääräisiä lukkoja.
ja lapset opetetaan myös omatoimisiksi pienestä pitäen: jos on jano, saa mennä ottamaan hanasta vettä. Lisäksi meillä VIITSITÄÄN opettaa lapsille, mitä saa tehdä ja juurikin sen vuoksi ei tarvitse mitään huonetta alkaa rajata kielletyksi.Hellaan sen sijaan voi pienikin lapsi sekunnissa iskeä kätensä, ja sen vuoksi siinä esimerkiksi on suoja.
Miksi lapsilla olisi mitään asiaa aikuisten makuuhuoneisiin?
Mitä muuten teet, jos lapsi tulee yöllä hakemaan painajaisunien vuoksi sun viereltäsi turvaa? Heität hemmettiin siitä vinkumasta, koska ei sillä ole mitään asiaa teidän makuuhuoneeseen? Entä, jos tulee muuten vaan etsimään seuraa tai kysymään sinulta jotakin? Tai haluaa, että luet hänelle? Hemmettiin vaan siitä aikuisten makuuhuoneesta. Koti on lapsenkin koti. Ei pelkästään sinun ja miehesi.
Tarkoitin tietenkin ap:n kertomaa vierailutilannetta: miksi vieraiden lapsilla olisi asiaa aikuisten makuuhuoneisiin leikkimään tai oleilemaan vierailun aikana? Ap:n kommentistahan tässä koko ketjussa on kyse, ei esim. minusta (korjaa, jos olen mielestäsi väärässä!). On muuten aikamoinen "taito" kehittää ventovieraasta ihmisestä tuollaisia harhakuvitelmia kuin sinä teet minusta. Ongelmasi piilevät oletettavasti paljon syvemmällä kuin minun morkkauksessani, joten annetaan sen asian olla. Tunteenpurkaus mikä tunteenpurkaus. Pidä hauska ilta.
Kun sinä kyllä puhut ihan lapsista - et pelkästään vieraista lapsista. Meillä saa muuten kaikki lapset leikkiä myös vanhempien huoneessa, kunhan eivät riko tai sotke - mikä vaatimus tietenkin koskee kaikkia tiloja.
Hauskaa iltaa vaan itsellesikin, muistathan tarkkailla, missä huoneissa lapsesi liikkuvat ja sakottaa, jos osuvat keittiön tai makkarin kynnyksen yli.
ja kehota komentamaan.
Lapset aika luonnostaan painuvat huoneisiinsa leikkimään, aikuiset aika luonnostaan olkkariin. Ihan pienet lapset saattavat tulla olkkariin lelun kanssa. Ei haittaa.
Lapset pitävät toisiaan tavatessaan aikamoista mekkalaa. Turhaa kirkumista ei kukaan jaksa kuunnella mutta innostusmeteliä kyllä. Ei aikuisetkaan keskustele ihan hiirenhiljaa.
Jos joku lapsista vie ruokaa lastenhuoneisiin tai olohuoneeseen, totean, että tulepa syömään pöydän ääreen, että ei tule murusia. Lapset tottelevat aina, enkä ole koskaan kuullut yhdenkään aikuisen tästä asiasta valittavan.
Jos lapset yllättäen keksivät juosta makuuhuoneeseemme, estän kyllä pomppimisleikit. En halua sänkyä, josta vuodevaatteet on revitty lattialle. Meillä ei aikuisten sängyssä pompita kuin aniharvoin luvan kanssa eikä koskaan, kun se on pedattu. Meillä ei pompita myöskään sohvilla. Kun useimmissa kodeissa ei saa pomppia sängyillä ja sohvilla, en tuollaista tapaa halua lapsilleni opettaa. Kuperkeikkoja sänkyyn saa toki mennä tekemään ja lattialle voidaan laittaa patjoja, jos halutaan isompia temppuja harjoitella. Ulkona on trampoliini pomppimista varten.
Aika usein kun vieraat ovat lähdössä, lastenhuoneet ovat kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Usein kehotan lapsia siistimään jälkensä. Aniharvoin vanhemmat velvoittavat lapsensa tottelemaan, ja tämä kyllä harmittaa. Onneksi osa vanhemmista on ottanut onkeensa ja houkuttelee lapsensa siivoamaan edes muutaman lelun laatikkoon tai lokeroon. Sekin riittää. Periaate on tärkeä. Yhdessä on sotkettu, yhdessä siivotaan. En silti nipota, menetä hermojani tai jankuta. JOs eivät tottele, siivoaa omat lapset sitten, ja seuraavalla kerralla omatkin lapset osaavat jo ilmoittaa, että ne lelut kerätään yhdessä, kun ei ole kiva teidän jäljiltä leluja kerätä yksin. Monet vanhemmat viimeistään tässä vaiheessa heräävät.
Tärkeintä on kuitenkin, että kaikilla on ollut kiva vierailu. Muutama lelu lattialla ei haittaa ja sen isonkin pyörremyrskyn jaksan siivota liikoja harmittelematta. Meillä ei luetella sääntöjä eikä viilata pilkkua. Kerron, mitä ei saa tehdä aina siinä vaiheessa, kun tekoon ryhdytään, en etukäteen, ja aika hyvin toimii. Nykyään vain yksi perhe jättää jälkeensä pyörremyrskyn mutta hekin ovat vähän oppineet, kun ollaan jätetty vastaava pyörremyrsky sitten heille siivottavaksi.
että kun on paljon sääntöjä ja rajoja lapsena, niin helpommin sortuu sitten rikkomaan niitä vaikka sitten teininä. En tarkoita, että pitäisi saada tehä iha mitä haluaa (polttaa esim tupakkaa alakäsenä)
Yleensähän se tavara on kiinnostavin lapsen mielestä, mitä juuri ei sais ottaa.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Meillä on iso olkkari, jossa on myös ruokapöytä. Keittiön puolella tehdään ruoka eikä sinne ole pikkulapsilla mitään asiaa puukkoja hamuamaan. Jos haluavat leikkiä ruuanlaittoa, voivat pyytää minulta lastenhuoneeseen kattiloita ja kauhoja ja muovivateja lainaksi. Vieraiden kanssa istutaan ruokapöydän ääressä kahvittelemassa ja juttelemassa. Siitä näkee myös lastenhuoneen puolelle, missä saavat lapset levitellä leluja. Olkkarin lattialle saa leluja tuoda, jos osaa kerätä ne sitten pois. Isommat lapset saavat pelata pleikkaa olkkarissa. Huutaa ei saa, koska en siedä meteliä, mutta tietysti joskus leikin riemussa saattaa ääni kohota. Juosta ei saa, ettei tule vahinkoja. Hyllyille ei saa kiivetä. Jos on liikaa energiaa, voi mennä ulos kirmaamaan - siitä kahvipöydän äärestä näkee myös koko leikkipihan. Jos vieraat eivät halua mitään kestintää, sitten istumme juttelemaan olkkarin sohville, joista myös näkee sinne lastenhuoneeseen ja pihaan. Makkariin ei ole kenelläkään mitään asiaa, varsinkaan hyppimään, ettei joustinpatja mene rikki. Hyppikööt pihalla. Ja meillä tosiaankin syödään pöydän äärellä ja vain silloin, kun ruokaa annetaan. Ulkovaatteet jätetään eteiseen. Koiraa ei mennä kiusaamaan; jos ei osaa sitä nätisti silittää ja taputella, täytyy pysyä erossa koko eläimestä.
Siis eivätkö nämä ole täysin tavallisia sääntöjä? Samat säännöt ovat voimassa kaikilla tuttavaperheillämmekin, joten lapsemme osaavat käyttäytyä hyvin kavereidenkin luona. Olemme sitten kai kaikki täysiä sekopäisiä nipottajia. En minä ainakaan halua aina siivota muiden sotkuja. Ei meidän koti ole mikään Hoplop.
Alue: Aihe vapaa
Parasta kaikkien on pysyä omassa kodissaan ja isovanhemmat voivat tulla vierailemaan jos kutsutaan.