Ystäväni, teillä ei ole mukava käydä, kun

tämä ketju. Olen melko nuori äiti ja muistan vielä mitkä jutut olivat hauskoja lapsena ja varmaan siitä johtuu että meillä on säännöt aika vähissä. Lapset saavat juosta jos haluavat, toki niitä kumpsuja on tullut ja nurin on menty mutta niistä opitaan. Lapset saavat meluta ja riehkasta, asumme kerrostalossa ja seinänaapurilla ei ole mitään sitä vastaan ja muille naapureille olen sanonut että saa tulla sanomaan jos häiritsemme, olemme kerrostalomme ainut lapsiperhe. Meillä saa koluta laatikoita, tärkeimmät paperit ja esineet ovat lukollisessa komerossa josta lapset eivät niitä saa, muita tavaroita saa kyllä ihmetelle ja tutkiskella. Monesti olen illalla löytänyt tyynyni alta legopalikan tai pikkuauton, eikä se minua haittaa. Meillä lapset kulkevat melkein päivittäin omenan tai leipäpalasen kanssa ympäri asuntoa, minä olen äiti ja kyllä minä sen pienen sotkun jaksan siivota. Kotitöitä tehdään yhdessä, pyykit viedään yhdessä pyykkikoriin ja roskat roskiin. Vaatteet laitetaan yhdessä naulakkoon, en hermostu jos rukkanen jääkin vahingossa lattialle lojumaan. Kaikesta tästä huolimatta meillä on siistiä, lapset onnellisia ja vieraitakin käy viikottain. 1-vuotiaamme vasta harjoittelee elämää ja sen sääntöjä, 3-vuotias taas on oppinut että ihan helposti ne roskat sinne roskiin menee, pyykit koriin ja lelut paikalleen leikin loputtua. Ja ilman mitään hirmuisia sääntöjä tai käskytyksiä! Antaisitte lasten olla lapsia, oma lapsuuteni oli aivan järkyttävä.. täynnä sääntöjä ja uhkauksia, ja jos jotain sääntöä rikoit selkään sait. Eräs lapseton ystäväni kirjoitti joku aika sitten FB "miten paljon päähänpotkittavia lapsia kaupassa oli käytävillä huutamassa" Voin kertoa että minun lapseni on varmasti yksi niistä huutavista lapsista jotka vasta opettelevat elämän pelisääntä ja siitä miten aikuiset haluavat heidän käyttäytyvän! :)

minulle. Itse olen aika lapsenmielinen ja aika boheemikin, vaikka siisti olen, meillä saa siis pomppia sängyllä ja sohvalla ja mennä komeroihin piiloleikissä piiloon jne. Kaverini luona, joka on samanlainen kuin sinun kaverisi ap., omat lapset eivät oikein jaksaneet käydä, "kun siellä koko ajan komennetaan" ja kun kaverini lapset tulivat meille hoitoon, niin ensimmäisenä kysyivät, että saako mennä teidän makkarin sängylle pomppimaan, kun meillä kotona ei saa pomppia. :D Minä sanoin, että totta kai, ja tein muutaman pompun itsekin.

Mutta en väitä,että olisin parempi kasvattaja kuin kukaan mukaan, en vain ole niin nökönuuka, mutta mulla on varmaan jotain muita huonoja puolia. Näkyy ehkä huonoa puolena sitten siinä, että olen tavaroiden suhteen vähän huithapeli.

kun teillä saa terassilla pössytellä tupakkaa ja juoda vähän sidukkaa, ja taidat sinäkin ottaa pari hörppyä teinien kanssa, kun olet niin ihanan rennon letkee.



Ehkä mulla kiristää pipo päätä, mutta mun mielestä lapsilla pitää olla jo pienenä rajoja ja sääntöjä, koska sitten niitä sääntöjä on helpompi noudattaa teininä/aikuisenakin. Ja mun mielestä aikuisen kuuluu olla aikuinen niiden tylsien sääntöjen kanssa, eikä lasten paras kaveri. Ja vaikka meidän perheessä on vino pino sääntöjä, niin kyllä lapsilla ja heidän kavereillaan näyttää silti olevan hauskaa. Meillä se sängyllä pomppimisenergia käytetään sitten johonkin muuhun sallittuun puuhasteluun, kyllä noilla lapsilla tuota kekseliäisyyttä ja luovuutta tuntuu riittävän.

käydä tuollaisessa kodissa lapseni kanssa. Ja EN ole mikään curling-kasvattaja.

aina on hirveä sääntöviidakko vastassa. Olet ihana ystävä ja kävisin teillä mielelläni, ja lapsemme tykkäävät toisistaan. Mutta kun sinulla on niitä sääntöjä niin paljon, ettei pieni lapsi pysty niiitä noudattamaan. Ja sitten jätät lasten kaitsemisen minun vastuulleni.. niin siksi tapaan sinua mieluummin ulkona tai meillä.

Teillä ei saa leluja viedä pois lastenhuoneesta, lapset eivät saa juosta kun voivat kaatua. He eivät voi kiljua, huutaa eivätkä hihkua kun sinua ottaa korviin. He eivät saa tulla keittiöön syystä jota en tiedä, eivätkä tietenkäään aikuisten makuuhuoneeseen eivätkä mennä yläkertaan. He eivät saa koskea koiraan eivätkä käydä terassilla eivätkä koskea mihinkään pöydällä olevaan. Kun alle 2-vuotias poikani tulee kylään ja tapaa sinun samanikäisen poikasi, ymmärrät että siitä tulee meteliä ja riehakkuutta ja paimentaminen yksin on tosi raskasta sellaisessa sääntöviidakossa. Niin, siksi en jaksa käydä teillä kun hiki valuu jo ajatuksestakin.

kun teillä saa terassilla pössytellä tupakkaa ja juoda vähän sidukkaa, ja taidat sinäkin ottaa pari hörppyä teinien kanssa, kun olet niin ihanan rennon letkee. Ehkä mulla kiristää pipo päätä, mutta mun mielestä lapsilla pitää olla jo pienenä rajoja ja sääntöjä, koska sitten niitä sääntöjä on helpompi noudattaa teininä/aikuisenakin. Ja mun mielestä aikuisen kuuluu olla aikuinen niiden tylsien sääntöjen kanssa, eikä lasten paras kaveri. Ja vaikka meidän perheessä on vino pino sääntöjä, niin kyllä lapsilla ja heidän kavereillaan näyttää silti olevan hauskaa. Meillä se sängyllä pomppimisenergia käytetään sitten johonkin muuhun sallittuun puuhasteluun, kyllä noilla lapsilla tuota kekseliäisyyttä ja luovuutta tuntuu riittävän.

ja siiderin juomisella alaikäisenä? häh? Etkö onnettomampaa vertausta keksinyt?

Kunhan eivät tee mitään ihan kamalan hölmöä. Mutta saavat kiljahdella, kannella leluja ja kiertää joka huoneen läpi. Näin on kiva tavata ihmisiä, koska heidän kanssaan voi oikeasti jutella, vaikka lapset onkin paikalla.

Meillä saa isommatkin lapset riehua (rajoissa), kunhan ovat muuten kivoja ja kohteliaita.

tietenkään ymmärrä noita sääntöjä. Silti niitä täytyy noudattaa. Kun lapset on pieniä, niin vierailut vaan on sellaisia, että siinä ei ehditä oikeastaan kunnolla jutella, kun taas täytyy sännätä lapsen perään tai ohjeistaa häntä. Sellaista se vaan on. Se ei ole vaihtoehto, että pieni lapsi vaeltelee siellä ja täällä, sotkee paikkoja ja saattaa itsensä vaaraan.

Minä en ole tiukka kasvattaja, mut noi on täysin normaaleja sääntöjä. Mitä sä ajattelit vaihtoehtona? Sitä että sinä juokset lapsien perässä teraasilla, yläkerrassa ja kaverisi makuuhuoneessa? Silloinhan ette saa senkään vertaa keskustelurauhaa kuin nyt.

ovat mielestäni ihan ok, meillä on lepsumpaa mutta on vain 1 lapsi joten voi olla eri perspektiivi. Mutta nuo ap:n kaverin säännöt (samoin kuin tuon keittiö-provon) ovat kyllä vähän liikaa.

Omat lapset ovat 7,5 ja 1 v. Meillä syödään ruokapöydän ääressä ja lelut pidetään pääsääntöisesti lasten huoneessa, mutta alakertaan saa tuoda leluja, mutta ne joutuu myös sitten itse viemään takaisin ylös. Sohvilla ei saa pomppia, mutta vanhempien sängyssä saa. Keittiön kaapeista tms. ei oteta mitään ilman lupaa. Sisällä ei saa juosta. Jos haluaa juosta, niin pihalle saa mennä juoksemaan. Portaat ei ole leikkipaikka. Majoja saa rakennella yläkertaan, kodinhoitohuoneeseen ja keittiön pöydän alle. Kun tullaan ulkoa sisälle, niin kengät jätetään kurakaukalon päälle ja loput vaatteet riisutaan kodinhoitohuoneen naulakkoon. Jne., jne. Isommat lapset osaavat noudattaa sääntöjä jo tosi hyvin ja kertovat niistä myös kylässä oleville kavereilleen. 1 v. tietysti vasta harjoittelee sääntöjen noudattamista ja testaa, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta kivasti on hänkin oppinut noudattamaan joitakin sääntöjä.

Lapsen kavereille muistutan kyllä meidän kodin säännöistä, jos tekevät jotain sellaista, mikä ei ole meidän kodissa sallittua. Ja varsin usein isommat lapset leikkivätkin kyllä ulkona, kun meidän takapihalta alkaa metsä kivineen ja kallioineen. Siellä on tilaa remuta ja huutaa :).

Mä tiedän, että monen mielestä meillä on tosi tiukat säännöt ja ylisiisti kotin, mutta minä ja mieheni olemme olleet aina siistejä ja järjestystä rakastavia ihmisiä. Ei meidän mielestä tämän asian tarvitse muuttua, vaikka meillä on kolme lasta. Kyllähän lapsista tulee sotkua, mutta he osaavat myös kohtuullisen nuorena itse siivota (esim. laittaa lelut ja vaatteet paikoilleen, viedä roskat roskiin, pyyhkiä peilistä sormenjäljet)ja jopa tykkäävät siitä. Ja kaikista sotkuisimmat hommat meillä tehdään ulkona tai autotallissa luvan kanssa (sormivärit, pahvilaatikkorobottiaskartelut ym.)

Meillä siis näin, mutta kyllä minä ymmärrän myös toisenlaisia sääntöjä. Ei kai tässäkään ole mitään yhtä oikeaa tapaa, vaan lasten täytyy saada olla lapsia sotkuineen ja leikkeineen, mutta rajoja ja sääntöjä täytyy myös olla.

"Lapsille on leikkihuone." Ai on vai?

ei ne 1 vuotiaina ollut mitään tuholaisia. ne tietävät rajansa, vaikka olenkin liiankin lepsu äiti. joillakin ystävilläni on sitten niitä lapsia, jotka käyvät joka paikan läpi, kiipeilevät ihan minne vain. en tiedä onko se sitten kasvatuksesta kiinni.

Joka alkaa (heti kun voi) kiipeillä kaikkialla. Lapsi tekee sen, jos on tehdäkseen, se pitää itse kokea miten monta kertaa (tai viikkoa/kuukautta) tarvitsee aktiivista paimentamista, että homma asettuu.

sinun nimenomaan täytyy selittää syy sen sijaan, että tuskailet ja muljauttelet silmiä. Sehän on vain yksi lause: meillä täytyy varoa siitepölyn ja ruokamurujen leviämistä, perheessä on vaikeata allergiaa.

Kyllähän minä sanonkin. Mutta kun sellainenkin perhe joka nimenomaan tiesi kuinka allergisia meidän lapset on yritti vängätä että heidän 1v:lle tulee paha mieli jos ei saa lähteä pöydästä keksi kädessä !!! Siis ongelma ei ole siinä ettenkö saa sanottua mutta kun ihmiset ei sittenkään ymmärrä/välitä.

Aikuiset ihmiset tuo ulkotakkinsa keittiön tuoleille ja istuskelevat olkkarissa ulkotakissa vaikka on ollut puhe että koitetaan välttää siitepölyjä. Välillä vaan palautan veljen viemään takkia eteiseen mutta kun aina ei jaksaisi nalkuttaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen...

sinun nimenomaan täytyy selittää syy sen sijaan, että tuskailet ja muljauttelet silmiä. Sehän on vain yksi lause: meillä täytyy varoa siitepölyn ja ruokamurujen leviämistä, perheessä on vaikeata allergiaa.

Kyllähän minä sanonkin. Mutta kun sellainenkin perhe joka nimenomaan tiesi kuinka allergisia meidän lapset on yritti vängätä että heidän 1v:lle tulee paha mieli jos ei saa lähteä pöydästä keksi kädessä !!! Siis ongelma ei ole siinä ettenkö saa sanottua mutta kun ihmiset ei sittenkään ymmärrä/välitä. Aikuiset ihmiset tuo ulkotakkinsa keittiön tuoleille ja istuskelevat olkkarissa ulkotakissa vaikka on ollut puhe että koitetaan välttää siitepölyjä. Välillä vaan palautan veljen viemään takkia eteiseen mutta kun aina ei jaksaisi nalkuttaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen...

ympärillä. Minusta on epämääräistä sanoa, että "meillä koitetaan välttää siitepölujä" Kannattaisiko sanoa suoraan, että takit pitää jättää eteiseen? En minä ainakaan muista kaikkien tuttavien lasten siitepölyallergoita ja mulle voi ihan mainiosti neuvoa, jos jotain en itse huomaa.

tai meillä samankaltaista, enkä pidä itseäni erityisen nipona.

Omat lapset ovat 7,5 ja 1 v. Meillä syödään ruokapöydän ääressä ja lelut pidetään pääsääntöisesti lasten huoneessa, mutta alakertaan saa tuoda leluja, mutta ne joutuu myös sitten itse viemään takaisin ylös. Sohvilla ei saa pomppia, mutta vanhempien sängyssä saa. Keittiön kaapeista tms. ei oteta mitään ilman lupaa. Sisällä ei saa juosta. Jos haluaa juosta, niin pihalle saa mennä juoksemaan. Portaat ei ole leikkipaikka. Majoja saa rakennella yläkertaan, kodinhoitohuoneeseen ja keittiön pöydän alle. Kun tullaan ulkoa sisälle, niin kengät jätetään kurakaukalon päälle ja loput vaatteet riisutaan kodinhoitohuoneen naulakkoon. Jne., jne. Isommat lapset osaavat noudattaa sääntöjä jo tosi hyvin ja kertovat niistä myös kylässä oleville kavereilleen. 1 v. tietysti vasta harjoittelee sääntöjen noudattamista ja testaa, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta kivasti on hänkin oppinut noudattamaan joitakin sääntöjä. Lapsen kavereille muistutan kyllä meidän kodin säännöistä, jos tekevät jotain sellaista, mikä ei ole meidän kodissa sallittua. Ja varsin usein isommat lapset leikkivätkin kyllä ulkona, kun meidän takapihalta alkaa metsä kivineen ja kallioineen. Siellä on tilaa remuta ja huutaa :). Mä tiedän, että monen mielestä meillä on tosi tiukat säännöt ja ylisiisti kotin, mutta minä ja mieheni olemme olleet aina siistejä ja järjestystä rakastavia ihmisiä. Ei meidän mielestä tämän asian tarvitse muuttua, vaikka meillä on kolme lasta. Kyllähän lapsista tulee sotkua, mutta he osaavat myös kohtuullisen nuorena itse siivota (esim. laittaa lelut ja vaatteet paikoilleen, viedä roskat roskiin, pyyhkiä peilistä sormenjäljet)ja jopa tykkäävät siitä. Ja kaikista sotkuisimmat hommat meillä tehdään ulkona tai autotallissa luvan kanssa (sormivärit, pahvilaatikkorobottiaskartelut ym.) Meillä siis näin, mutta kyllä minä ymmärrän myös toisenlaisia sääntöjä. Ei kai tässäkään ole mitään yhtä oikeaa tapaa, vaan lasten täytyy saada olla lapsia sotkuineen ja leikkeineen, mutta rajoja ja sääntöjä täytyy myös olla.

vieraita ihmisiä makuuhuoneeseeni. Luulin, että se on ihan tavallista, en ole itsekään käynyt muiden makkareita pällistelemässä ellei ole erikseen esitelty taloa.



Ja joo, se lasten kiljuminen on rasittavaa kuunneltavaa. Meillä ei lapset huuda, johtuu tosin ensisijaisesti siitä että asumme kerrostalossa ja voisi tulla noottia aika nopeasti. Se on siis joko tai, en voi opettaa lapsiani mitenkään "välillä saa huutaa". Eikä se kiljuminen muutenkaan mitään tavallista ja hyväksyttävää ole, möykätkööt sitten vaikka ulkona, siellä se ei häiritse ketään.

ystäväsi ITSE jaksaa hoitaa lapsia tuollaisten sääntöjen kanssa. Koko ajan joutuu kieltelemään ja estämään lapsiaan. Ja mikä hemmetin ajatusmaailma senkin takana on, että lapset eivät saa olla missään muualla kuin lastenhuoneessa lelujensa kanssa?? Kai se nyt hemmeti vie lastenkin koti on, ei pelkästään äidin ja isän!



Jumalaton niuhotus ja lapsikielteisyys tuossa on takana. Sellaista äitiä en kauheasti piittaisi nähdä muuallakaan.

silti lapsiperheet vierailulle tullessaan saavat olla vain keittiössä ja eteisessä, ei muissa huoneissa. Keittiöön tuon lelukopan, jossa on tavaraa, kyniä ja piirustuspaperia löytyy, mutta keittiöstä ei poistuta vaeltamaan. -- Jos tämä systeemi ei kelpaa, ei meille kannata tulla käymään.

koko vierailuaikaa. Ja minusta olis helvetin NOLOA jos tekisin itse noin, kyllä vieraat olkkariin päästetään istumaan. Kaikenlaisia tolloja sitä onkaan.

Mun setä, 70+ v. on just tuollainen, joka sulkee lapset keittiöön. Jopa omat lapsenlapset saavat leikkiä vain keittiössä. Aivan käsittämättömän ankeaa! Muut sukulaiset nauravat ja ilkkuvat menolle selän takana, eikä tuolla kukaan mielellään käykään kylässä - kyllähän nuo ahtaat asetukset heijastuvat ihmisten muuhunkin tapaan toimia.

Aikani minäkin kestitsin väkeä olohuoneen puolella, mutta kun vieraat eivät saaneet lapsiaan yksinkertaisimpaankaan kuriin, päädyin sulkemaan suurimman osan kodista lapsivieraiden käytöstä. Meillä kahvitellaan keittiössä "arkivieraiden" kanssa ja sillä hyvä.

Enää ei vierailun jälkeen tarvitse siivota taloa, lohduttaa lapsia, joiden lelut vieraat ovat silponeet, yrittää saada rasvaisia tahroja tapetista jne. On kaikille parempi, että lapsivieraat ja vanhempansa ovat vain keittiössä. Ne aikuisemmat tai alle 5 kk ikäisen kanssa kyläilevät pääsevät muihin huoneisiin, mutta lasten paikka lattialla ja vanhempien silmien alla.

Noloa on vain se, että vieraat haluavat tuhoamaan talon muita huoneita.

koska minä en ala siivota jatkuvaa, turhaa sotkua mikä tulisi jos lapset eläisivät kuin pellossa. Lapset 4- ja 3v.



- Jääkaapille ei mennä omin päin

- Keittiön laatikoita ei (periaatteessa) saa tutkia, sillä varsinkin nuoremmalla on taipumus piilotella jotain haarukoita pitkin sohvaa jne, kuitenkin niissä välillä käydään eikä se nyt maailmanloppu ole

- Aikuisten tavaroihin (kirjat, cd:t, dvd:t ym) ei kosketa, koska molemmat käsittelevät etenkin kirjoja aika huolettomasti. En halua tuhota omaisuuttani tietoisesti.

- Vessassa ei läträtä turhaan, sillä varsinkin vanhempi lapsi olisi aina kaatamassa shampota viemäriin tai muuta yhtä kehittävää, helpompaa siis kun on valot pois (lapset eivät yllä) ja ovi kiinni.

- Tietokoneisiin ja kännyköihin ei kosketa

- Sisällä ei saa juosta, kiljua tai huutaa älyttömästi (asumme kerrostalossa)

- Äidin laukkuun ei saa mennä



Tässä nyt ne, mitkä tulee mieleen. Nämäkin ovat vain ihan helpottamassa meidän vanhempien elämää, minua ei kiinnosta etsiä esim. avaimia tai pankkikorttia päivittäin, jos muksut penkoisivat laukkuani. En myöskään halua, että pesuaineet ja shampoot menevät viemäristä alas, joten vessassa ei luuhata turhaan. En halua häätöäkään, joten sisällä tai rappukäytävässä ei möykätä.

Ja mä mieluusri toivoin että meidän lapset sitten vaikka ottaisivat sitä sidukkaa meillä kun alan miesten kanssa puistossa.

Meillä oli aina tosi kuri kotona. Ja mulla meni sitten sekoilu ihan överiksi kun muutin omilleni. En siivonnut, hengasin joka bileissä ja pössyttelin sitä röökiäkin vaan kun sekin oli Ehdottoman Kiellettyjen listalla.

Kaikki ne joiden himaan iltaisin kokoonnuttiin oli niitä joiden mutsilla ei pamahtanut hermo eteisen kekäsotkuun tai jossa syötiin vaan pöydän äärellä. Ne lapset ei sekoilleet vaan itse asiassa selvisivät itsenäistymisestään parhaiten.

Ei kukaan halua tuoda kavereitaan kotiin jos oma äiti kimittää säännöistä koko ajan.

Ja mä mieluusri toivoin että meidän lapset sitten vaikka ottaisivat sitä sidukkaa meillä kun alan miesten kanssa puistossa. Meillä oli aina tosi kuri kotona. Ja mulla meni sitten sekoilu ihan överiksi kun muutin omilleni. En siivonnut, hengasin joka bileissä ja pössyttelin sitä röökiäkin vaan kun sekin oli Ehdottoman Kiellettyjen listalla. Kaikki ne joiden himaan iltaisin kokoonnuttiin oli niitä joiden mutsilla ei pamahtanut hermo eteisen kekäsotkuun tai jossa syötiin vaan pöydän äärellä. Ne lapset ei sekoilleet vaan itse asiassa selvisivät itsenäistymisestään parhaiten. Ei kukaan halua tuoda kavereitaan kotiin jos oma äiti kimittää säännöistä koko ajan.

Niistä tiukan kurin perheiden lapsista tuli myöhemmin aikusia, jotka pärjäävät niin lääkäreinä kuin kansainvälisissä tehtävissäkin. Rentojen perheiden lapset ovat edelleen rentoja, kalja maittaa ja pössy palaa. Koska kotoa ei opittu käytöstapoja, on maailma näyttänyt aika usein ikävämpää puoltaan.

Esim käytöstavoissa oltiin tiukkoina. Mutta kavereita, kenkiä ja meteliä sai olla. Meillä oli joka asiaan sääntö.

Molemmat olemme johtoasemassa mutta mieheni on edelleen rennompi vieraiden kanssa ja mä pakotan sen tiskirätin pois ja nielen sääntöjä :) mun mielestä on eri olla rento kun olla opettamatta käytöstapoja 2 v ja koko ajan hokemassa Ei saa!

se tarkoittaa sitä, että MITÄÄN ei kielletä, eikä KÄYTÖSTAPOJA opeteta??



Minusta se on tasan päinvastoin. Sellainen äiti, joka komentaa lapset pois vieraiden näkyvistä, sulkee erilliseen leikkihuoneeseen pois aikuisten jaloista - sellainen äiti ei opeta lapsiaan käyttäytymään.



Keneltä ne lapset oppivat käytöstapoja, jolleivat aikuisilta, aikuisten esimerkistä? Sen vuoksi ainakin meillä lapset ovat siellä missä me aikuisetkin.