Oliko sinun vanhempasi niitä, jotka hoidatti lapsensa

Juurikin näin!

Isäni on kuollut,

äitini terve, työssä käyvä, kuuskymppinen, ajokortin + auton omistava citymummi asuu 18km päässä, ei se täällä käy, eikä tosiaankaan kutsu luokseenkaan edes kahville.

todellakin, miehen vanhemmat hoidattivat mieheni ja hänen veljensä isovanhemmillaan.

Ja vaari ja mummo pitävät yhteyttä n.4/vuodessa ja tapaamme ainoastaan kerran vuodessa.

Välimatkaa meillä on 400km. Emme saa mennä heille kylään koska:

-lapset sotkevat

-emme mahdu nukkumaan heidän omakotitaloon koska ei ole sänkyjä/patjoja/petivaatteita

-lapset ja me aikuiset tekevät tiskiä/ käyttävät vettä.



He käyvät meillä kerran vuodessa, silloinkin heidän oleminen on sitä että istuvat sohvalla ja hokevat lapsille "mummi ja vaari tuli katsomaan, tui tui"



Ikää heillä 60v. ja 63v.

Omat isovanhempani hoitivat minua ja siskoani paljon, kun olimme lapsia. Olimme myös päiväkodissa hoidossa.



Kun sain lapsia, omat vanhempani ovat auttaneet todella paljon ja jopa oma äitini on ollut vuorotteluvapaalla, jotta sain opinnot loppuun. Vanhempani ovat myöskin auttaneet omia vanhempiaan hautaan asti ja muitakin suvun vanhuksia.



Eli omassa suvussani auttamiskulttuuri jatkuu sukupolvelta toiselle. Kukaan ei ole / ole ollut rikas, mutta aina on annettu sellaiselle, jolla on vähemmän ja autettu.