Oliko sinun vanhempasi niitä, jotka hoidatti lapsensa

kesät olin isovanhempien hoidossa, monen vuoden ajan. Ja enpä kyllä haluais, että äitini tekisi meille samoin :)

mieheni vanhemmat eivät ole.

Meillä kummatkaan isovanhemmat ei auta eikä ole ikinä auttaneet, eivät edes sisaruksia synnyttäessä (yksin piti mennä synnärille). Molemmilla, miehellä ja minulla, lapsuudessa mummot hoitivat monta kertaa viikossa. Mummolassa oltiin yökylässä joka vkl, ja kaikki päiväkotien ja koulujen loma-ajat hoii mummot. Aina kun olin sairas, hoiti mummot. Kun vanhrmmat ramppasi monta kertaa vuodessa lomila ulkomailla, hoiti mummot.



Kun saimme lapsia, niin molemmilta puolilta tuli viesti että kukin sitten hoitakoon omansa. Ja niin on hoidettu, apua ei olla saatu kertaakaan ja lapsia ei hoidettu ikinä edes niin että me olisimme läsnä.



Mutta, asia on minulle kristallinkirkas: eivät vanhempamme välittäneet meistä lapsina, niinkuin olisi pitänyt välittää.minulle ei ole mikään yllätys että ovat piittaamattomia. Jos se omakaan lapsi ei herätä rakkauden tuntua, niin ei sitä silloin lapsenlapsikaan tee. Joten en ole pettynyt. Pikemminkin olen surullinen siitä että itselläni on rakkaudettomat suhteet vanhempien kanssa.



Ja vastavuoroisuudesta: kun vanhempamme saivat varmaan satoja tuhansia tunteja apuja aikanaan, niin itse he eivät viitsineet auttaa niitä omiakaan vanhempiaan. Eli avunannon ketju katkesi siihen.



Tämä on suurella osalla suuria ikäluokkia ihan tavallista käytöstä ja toimintaa.

kyläilimme päiväsaikaan. Minkä ikäisiä teidän vanhempanne ovat nyt? Siis te jotka olitte kesät ym mummolla hoidossa?

kyläilimme päiväsaikaan. Minkä ikäisiä teidän vanhempanne ovat nyt? Siis te jotka olitte kesät ym mummolla hoidossa?

kaikkein nuorimpana. :( En edes ole varma minkä ikäisenä. N. 2,5 v? Sairastumistapaukset ja humputtelulomat hoisivat isovanhemmat.

En ole koskaan ollut ulkopuolisella hoidossa. Mummu ja pappa asui paritalon toisessa puolikkaassa. Sisäkautta kuljettiin mummolaan.



Äitini hoitanut paljon, jäänyt virkavapaalle 2 vuodeksi omasta tahdostaan hoitamaan lapsiamme. Toisen kerran jäi vuodeksi vuorotteluvapaalle, taas omasta tahdostaan, kun opiskelin vuoden.

Isäni kanssa en ole tekemisissä.



Mieheni on maalta ja mummola samassa rakennuksessa myös. Mummo jopa yritti omia mieheni itselleen. Anoppi piti kiinni siitä, että vähintään omalla puolella nukuttiin. Oli kiireinen ison maatilan emäntä.



On hoitanut paljon miehen veljenlapsia kun taas vuorostaan asuivat samaa taloutta. Me ja miehen siskonperhe asutaan sen verran kaukana, et ei niin paljoa ole hoitanut, mutta kuitenkin on aina mielellään avuksi tullut kun on ollut tarvetta. Muutenkin kyläillyt, hervemmin hänellä kyläilty, mut sitten oltu vähintään viikko kerrallaan, mä joskus lasten kanssa liki koko kesätkin.

äitini vanhemmat hoitivat meitä paljon. Samoin oli mieheni perheessä. Mutta nyt kummankaan vanhemmat eivät ole tarjonneet apua lastenhoitoon. Itselläni on edelleen hyvät välit isovanhempiini ja käyn heitä säännöllisesti katsomassa ja auttamassa. Samaa tuskin tulevat vanhempani kokemaan minun lapsieni toimesta.

Mä pidän mummia ja tätiä mun vanhempina, omat on jääneet todella etäisiksi. Vanhempani saivat minut, kuten pikkusisarenikin, todella nuorena ja keskittyivät tuolloin bilettämiseen ja matkusteluun. Olin lähes koko ajan hoidossa, milloin kelläkin ja missäkin, eikä vanhempani kuulemma aina edes tienneet missä olin. Isompana, muistaakseni 9 vuotiaasta enemmän minua kyllä pidettiin kotona- vanhimpana lapsena olin kodinhoitajan asemassa. Siivosin, pyykkäsin, tein ruokaa ja hoidin sisarukseni. Sainhan sentään armosta asua kotona.



Yläasteella ja lukiossa ei jäänyt juurikaan aikaa edes opiskeluun, piti kuskata sisarukset aamulla hoitoon, hakea sieltä, tehdä ruoka, siivota jne. Jos en totellut, äiti heitti ulos kotoa.



Edelleen vanhemmat ottavat yhteyttä vain jos tarvitsevat apua. Enää tosin eivät silloinkaan, en ole puoleen vuoteen vastannut puheluihin tai viesteihin.



En kyllä syyllistä heitäkään täysin. Äitini äiti oli alkoholisti, joten minun äitini joutui huolehtimaan sisarukset ja kodin jo hyvin nuoresta lähtien. Isänsä kuoli äitin ollessa 6 vuotias.



Äidin äiti asui mummonsa luona, oma äitinsä oli aikamoinen huithapeli. Ja taas tämä isoisoäiti myös asui koko lapsuutensa ja nuoruutensa isovanhemmillaan.



Itse luonnollisesti aion katkaista tämän ketjun :)

oman sokean enonsa sekä puolisonsa isovanhemmat. Koskaan en ole ollut mummolassa yökylässä, ja silti minusta tuli ihan kunnollinen.



Lastenlapsia äitini ei hoida, mutta se on kokonaan minun valintani. Äidillä kun on edelleen hoidettavanaan miehensä äiti, jossa on ihan riittävästi töitä.

Olen esim. ollut ekaa kertaa isovanhempieni luona "yökylässä" vasta n. 10-vuotiaana, ja silloin aloite lähti itsestäni.



Omat vanhempani ovatkin sitten ihan kiitettävästi tarjoutuneet meille lapsenvahdeiksi (ovat vielä työelämässä ja välimatkaa on lähemmäs 200 km, joten näillä rajoitteilla). Ovat ihan itse sanoneet, että auttavat mielellään, kun tietävät, kuinka tärkeää kahdenkeskinen aika olisi ollut.

isäni äiti asui meillä, ja jonkun verran hoiti vanhempia sisaruksiani. Mutta mummo vietti pitkiä aikoja myös muiden lastensa luona ja vanhempien lastenlastensa luona. Ja viimeiset vuodet oli hoidettava, ei hoitaja. Äidin vanhemmat vain vieraili meillä. He asuivat äidin veljen luona, joten sinne ei mahtunut yökylään yms. Tai siis ei se tullut mieleenkään.

Vanhinta lapsenlastaan äitini on kyllä hoitanut. Hän kun oli vain vuoden vanhempi kuinn nuorin meistä sisaruksista joka oli ihan iltatähti. Pääsi näin helpommalla, kun ne leikkivät paljon kaksistaan.

Muita ei olekaan sitten hoitanut.



Äitini motto on että jokainen hoitakoon itse kun itse tekeekin.

Suuttui kun muistutin sitä kerran, että noinko säkin muka olet tehnyt mehän oltiin aina mummulla, aamusta iltaan ja usein vielä viikonloputkin se hoisi että pääsitte viihteelle :D

Vanhinta lapsenlastaan äitini on kyllä hoitanut. Hän kun oli vain vuoden vanhempi kuinn nuorin meistä sisaruksista joka oli ihan iltatähti. Pääsi näin helpommalla, kun ne leikkivät paljon kaksistaan.

Muita ei olekaan sitten hoitanut.



Äitini motto on että jokainen hoitakoon itse kun itse tekeekin.

Suuttui kun muistutin sitä kerran, että noinko säkin muka olet tehnyt mehän oltiin aina mummulla, aamusta iltaan ja usein vielä viikonloputkin se hoisi että pääsitte viihteelle :D

Me olimme mummolassa lomat (hiihtolomat, kesälomilla jne) sekä esim. äidin ja isän lomamatkojen aikana.



Kun sain itse lapsia, isäni hoiti heitä kyllä (on nyt jo edesmennyt) mutta äitini ei. Hänellä perusteluna juuri tuo klassinen kuinka on omansa jo hoitanut. Kätevästi unohti sitten, että mummot hoisivat meitä paljonkin.



Tässä ketjussa joku muukin mainitsi, että itsellä on hyvät ja lämpimät välit ollut mummoon ja olettaa, ettei lapsilleen tule samanlaisia.



Itse olen samaa mieltä. Soitin mummolleni säännöllisesti aikuisiälläkin jne, kävimme oma-aloitteisesti kylässä jne. Omista lapsistani kaksi on jo isoja eivätkä he pidä oma-aloitteisesti mummoon yhteyttä. Mitä en yhtään ihmettele kun kas eipä mummokaan kovin innostuneelta ole heidän seurastaan vaikuttanut. Esim. yökyläilyjä ei ole harrastettu jne. Eipä mummoa nääs kiinnostanut.



Toki suhteen voi luoda ilman yökyläilyjä :) vierailemalla vanhempien kanssa. Mutta sekin olettaisi, että mummo vaivaituisi vaikkapa juttelemaan lasten kanssa...

Sekä minä että siskoni asuimme monta vuotta isovanhemmilla (matkaa sen verran ja hoitopaikkoja ei kuulemma löytynyt). Lisäksi vietimme kaikki lomat isovanhemmilla.



Isäni ehti kuolla jo ennen lapsenlapsia ja siskoni isä ei ollut missään tekemisissä siskoni kanssa. Äitimme on hoitanut ainakin minun lapsiani todella vähän. Pyydettäessä kyllä kun ollut todellinen tarve (siis synnytys) ja muuten muutaman kerran vuodessa kun ovat olleet isompia (osanneet puhua, käydä vessassa, pukea ja syödä). Itse ei ole hirveästi tarjoutunut. Äitini tykkää elää omaa elämäänsä miesystävänsä kanssa.



Mutta ehkä en odotakaan muuta. Vanhemmat jotka ovat olleet melko kykenemättömiä hoitamaan omia lapsiansa, niin tuskin ovat yhtäkkiä superisovanhempia. Hyvä kun äitini on pystynyt olemaan jonkinlainen isovanhempi.

Äitini oli kotiäiti kun olin yläasteella.

Ja hoiti myös esikoistani. Sen jälkeen oli jo niin huonossa kunnossa, ettei kakkosta ja kolmosta hoitanut. Kuoli kun 4. oli pieni.

Minun vanhempani asuivat äitini lapsuuskodissa kunnes kaikki lapsensa menivät kouluun.

Mummo huolehti meistä lapsista päivisin ja tarvittaessa myös iltaisin. Lisäksi iltaisin osallistui normaalisti kotitöihin.

Vanhempien ei koskaan tarvinnut miettiä hoitopulmia, eikä heillä paljon kotitöitäkään ollut.



Mieheni vanhemmat järjestivät lastenhoidon siten, että toinen mummoista hoiti lapsia päivisin. Hyväkuntoisena ihmisenä huolehti samalla myös siivoamiset ja vanhemmat saivat aina tulla siistiin, puhtaaseen kotiin.



Äitini hoitaa lapsiani joskus jos muuta hoitajaa ei järjesty.

Miehen vanhemmat eivät osallistu millään tavalla lasten hoitoon. Paitsi välillä arvostelevat meidän kasvatustapojamme ja kertovat kuinka ennen ennen äitien piti itse hoitaa lapsensa ilman mitään apuja ö.ö

(sen ovat kuitenkin itse kertoneet kuinka heillä mummo hoiti lapset ja siivosi kodin vanhempien ollessa töissä)

Olin kyllä molempien mummojeni luona hoidossa lomien aikaan ja viikonloppuisinkin. Ja itse halusinkin sinne, varsinkin jos samanikäiset serkut tulivat sinne samaan aikaan. Mummoista oli vanhemmilleni tosi iso apu, kun ei meillä lama-aikaan juuri rahaa ollut ja isä ja äiti joutuivat molemmat tekemään paljon työtä huonolla palkalla.

Minulla ei vielä ole lapsia mutta äitini on jo ostanut ainakin yhden mekon tuleville lapsen lapsille ja säästänyt minun ja siskoni vanhoja leluja. Ja odottaa kovasti pääsevänsä mummoksi. Uskon siis, että tulevat lapseni ovat oikein tervetulleita ainakin minun vanhempieni luo. Miehen vanhemmat ovat kiireisempiä (mm.oma maatila yms. ja harrastavatkin paljon). Uskon kuitenkin, että heidänkin luokseen lapsenlapset ovat sillointällöin tervetulleita. :)

miehen vanhemmat eivät ole.



Onneksi on pärjätty ilman vanhempianikin, kun itse lapsemme hoidamme niin tiedämme että hyvin tulevat pidetyiksi.