Lue keskustelun säännöt.
G: Älykkyyden periytyminen?
14.03.2012 |
Mitä älykkyys oikeastaan on, missä se sijaitsee siinä mielessä kun mietitään sen periytyvyyttä? TIetysti sitäkin on monenlaista, mutta jos nyt tarkoitan sellaist perinteistä oppimiskykyä ja ajattelun nopeutta tms.
Sekä minun että puolison isät ovat erittäin älykkäitä. JOtakin mittareita pitää olla, niin sanotaan, että sekä mieheni että minun keskiarvot kouluissa olivat aina lähellä 10, ja älliä löytyi lukiossa pitkä rivi. Joskus mietin, miten lapset selviäisi koulussa, sitä on vaikea tietää ennen kuin koulu alkaa, mutta sitä aina mietimme. Millään tavalla emmem ole heitä prepanneet, hoidamme tunnollisesti koulutehtävät siten, että seuraamme, ettne tulee tehtyä, mutta emme mitään ylimääräistä opeta, tyyliin kotona lukemista tai laskemista ennen kuin ne tulee koulussa tms.
Nyt sitten sekä tyttö että poika luokkansa huippuja ja on harvainista, että toisivat koskaan kotiin kokeita, joista puuttuisi enempää kuin piste tai pari, yleensä ei sitäkään. Sama se onk okyseessä mikä aine.
ENhalua tässä mitään kehuskella on asioita, joissa eivät ole hyviä, esim. 10-vuotias ei vieläkään sano hyvin R-kirjainta ja kohta 3-vuotias kuopus ei vieläkään pissaa pottaan jne. Mutta olenmiettinyt, että onko älykkyys jotenkin periytyvää, ja tulut tulokseen, että jonkinlaisen oppimiskyvyn on ainakin pakko olla, koska tosiaankaan kotona ei mitään preppauksia tehdä tai ole tehty ja niin vain on käynyt, että meidänkin lapset samanlaisia kun vanhemma toli koulussa taidoiltaan. Kuopuksesta ei vielä tiedä.
Kommentit (51)
ympäristö, elinolosuhteet yms. sitten ratkaisevat sen kuinka lähelle niitä rajoja päästää.
Vrt. pituuskasvu: vaikka olisi millaisten jättiläisten lapsi ja saanut "pitkät geenit" ei kasva pitkäksi jos ravintoa on heikosti, ja myös esim. sairaudet vaikuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin erittäin hyvä koulussa ja mieheni myös, mutta lapset ovat ihan tavallisia. Saavat toki kokeista kaikki oikein, mutta niin heidän luokillaan saa kaikki muutkin.
Minusta koulu oli aina tylsää peruskoulussa. Toisinaan jaksoin ryhdistäytyä, mutta yläaste ja lukio meni lähes lukematta ja paljoakaan kuuntelematta läpi keskitason oppilaana. Huomasin, että ne pärjää, jotka jaksaa miellyttää opettajaa, osallistua ja nostaa kätensä. Sitten kun tuli yllätyskokeet valmistautumatta, niin yllättäen minä pärjäsin ja open lempilapsille kävi huonosti. Yleistiedossa myös ylitin kaikki luokallani, mikä tuli minulle täysin puun takaa.
Minua myös kiusattin ja olin kovin ujo ja hiljainen, minkä takia toivoin aina vain koulun loppumista. Aikuisena tuli sitten jäkiseurauksena kiusaamisesta nuo henkiset ongelmat, joiden takia en kyennyt jatko-opiskelemaan kovin pitkään ja hyvin.
Minä luokittelisin itseni keskitasoa älykkäämmäksi, mutta veljeni on lähes heikkolahjainen. Mieheni on minua älykkäämpi. Molempien minun ja puolisoni vanhemmista löytyy toinen selvästi älykäs ja toinen vähemmän älykäs. Kummankaan vanhemmat eivät ole kouluttautuneita älykkyyteen riippumattomista syistä. Lasteni serkut eivät ole pärjänneet enää yläasteen lopulla, koska koulu ei heitä ole silloin enää kiinnostanut. Aiempaa tuli kiitettäviä. Varsinkin appivanhemmat jopa paheksuvat koulua ja kouluttautumista.
Omista lapsista vaikea sanoa vielä mitään. Toivottavasti edes keskitason älykkäitä olisivat.
Älykkyys ei kuitenkaa ole sama asia kun kiitettävien saaminen koulussa.
Olen lukion opettaja. Tyypillinen huippuhyvä oppilas on kokemukseni mukaan monilahjakkuus, jolla on myös paljon ystäviä ja joka harrastaa monenlaista. Tällainen on myös oma tyttäreni, ja tällainen olin itsekin.
MOT, eli jos olisit älykäs, et olisi vastannut aiheen vierestä ja omaa hyvyyttäsi esille tuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan älykkyydellä ei tee mitään, jos ei ole voimia. Ne joiden vartalo on perintötekijöiden takia voimakkaampi, teilaavat älykkäät voimallaan.
Kuvitellaanpa tilannetta kivikaudella. Älykäs luolamies ja hieman vähemmän älykäs luolamies kilpailevat naaraasta. Voimakas iskee älykkään luolamiehen kallon sisään ja kolkkaa naaraankin. Vie sitten luolaansa ja raiskaa.
Eli älykkyys on katoavaa. Voima määrää älyn tason. Olisi kohtuullista, jos voimaa ja älyä löytyisi samassa paketissa. Harvoin näin on.
Ainakin olen sen lähipiirissäni huomannut monen monelta kantilta.. Eikä se johdu pelkästään kannustamisesta ja tukemisesta. Itselleni ei suotu älykkäitä aivoja. Periytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys ei kuitenkaa ole sama asia kun kiitettävien saaminen koulussa.
Olen lukion opettaja. Tyypillinen huippuhyvä oppilas on kokemukseni mukaan monilahjakkuus, jolla on myös paljon ystäviä ja joka harrastaa monenlaista. Tällainen on myös oma tyttäreni, ja tällainen olin itsekin.
MOT, eli jos olisit älykäs, et olisi vastannut aiheen vierestä ja omaa hyvyyttäsi esille tuoden.
En pidä tytärtäsi lahjakkaana. Oma poikamme kuitenkin on lahjakas. Sen huomaa monesta seikasta. Mielestäni sinä et ole kuin tyttäresi vaan tyttäresi tulee enemmän mieheesi. Yleensä biologiassa on näin. Tunnethan Mendelin perinnöllisyysoppia edes vähän hernettä pidemmälle. Tyttären perinnöllisyys on suoraanverrannollinen isään, ei äitiin. Pojilla tilanne on taas toisin. Sen usein näkee kasvoiltakin. Toki sinä tahdot uskotella asian niin. En kuitenkaan ole vakuuttunut vaan pidän pääni tässäkin asiassa.
Mä olen monilahjakkuus itse, mutta koulussa en koskaan ole pärjännyt erityisen hyvin. Pääasiassa siksi ettei erityisesti kiinnostanut, eikä ketään kiinnostanut kuinka menestyin koulussa.
Arvosanojen perusteella oon kaukana huippuhyvästä oppilaasta. (lukiossa vilahti joissain todistuksissa arvosanoina myös 6, jopa 5) Silti olen monilahjakas ja testatusti erittäin älykäs.
Lapseni on perinyt monilahjakkuuden minulta ja koska tuemme hänen lahjakkuuksiaan ja koulunkäyntiään, on hänellä arvosanat aivan täysin eri luokkaa kuin omani.
Älykkyys ei kuitenkaa ole sama asia kun kiitettävien saaminen koulussa. Älykäs ihminen ei välttämättä saa koulussa niitä parhaita numeroita, moni jopa kyllästyy koulussa jos liian helppoa ja lukematta saa 8-9 ei jaksa panostaa vapaa-aikaansa lukemiseen saadakseen sen 10 arvosanaksi. Toisaalta joku vähemmän fiksu saattaa istua joka päivä useamman tunnin pänttäämässä ja saa 10 arvosanoja, mutta muuta elämää ei sitten paljoa ole.
Käytännössä tavalliset suomalaiset peruskoulut ja lukiot ovat helppoja kouluja, niiden vaativuus on mitoitettu taviksille. Toisin sanoen, ihan kuka tahansa normaaliälyinen niissä pärjää, ja nimenomaan vielä hyvin. Jos ei ole pahoja oppisvaikeuksia tai älyllisesti vajaa, niin pienellä vaivalla pystyy kiitettäviä saamaan. Mutta monella teinillä on nuorena mielessä muutakin kun koulu, ja siksi kaikki eivät kiitettäviä saa. Yläasteelta muistaa hyvin, kuinka moni tsemppasi ysin keväällä, ja arvosanat suhteellisen kivuttomasti nousivat paljon. Tai vastaavasti moni lukion lukematta läpi käynyt pääsi yliopistoon ensi yrittämällä, koska jaksoi ne pääsykoekirjat lukea, mitä ei ehkä niin lukion kursseilla jaksanut aina tehdä.
Olen lukion opettaja. Tyypillinen huippuhyvä oppilas on kokemukseni mukaan monilahjakkuus, jolla on myös paljon ystäviä ja joka harrastaa monenlaista. Tällainen on myös oma tyttäreni, ja tällainen olin itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan älykkyydellä ei tee mitään, jos ei ole voimia. Ne joiden vartalo on perintötekijöiden takia voimakkaampi, teilaavat älykkäät voimallaan.
Kuvitellaanpa tilannetta kivikaudella. Älykäs luolamies ja hieman vähemmän älykäs luolamies kilpailevat naaraasta. Voimakas iskee älykkään luolamiehen kallon sisään ja kolkkaa naaraankin. Vie sitten luolaansa ja raiskaa.
Eli älykkyys on katoavaa. Voima määrää älyn tason. Olisi kohtuullista, jos voimaa ja älyä löytyisi samassa paketissa. Harvoin näin on.
Tuo on Fennen laki.
minä taas olen samaa mieltä, että peruskoulussa ja lukiossakin pärjää hyvin ihan keskimääräisellä älykkyydellä, tosin älykäs ja motivoitunut pärjää tarvittaessa vielä paremmin.
Mitä vaativampi koulutus, sen tärkeämpää älykkyys on. Tuokin asia on monesti tutkittu ja älykkyyden yleisimmin arvioidaan olevan hitusen enemmän kuin 50% periytyvää eli 60-80%.
Älykkyys ja koulumenestys eivät myöskään sulje pois, etteikö voisi olla muutakin elämää ja kiinnostuksen kohteita useita, ihan urheilua ja liikuntaa myöten.
T. vitonen