Lue keskustelun säännöt.
G: Älykkyyden periytyminen?
14.03.2012 |
Mitä älykkyys oikeastaan on, missä se sijaitsee siinä mielessä kun mietitään sen periytyvyyttä? TIetysti sitäkin on monenlaista, mutta jos nyt tarkoitan sellaist perinteistä oppimiskykyä ja ajattelun nopeutta tms.
Sekä minun että puolison isät ovat erittäin älykkäitä. JOtakin mittareita pitää olla, niin sanotaan, että sekä mieheni että minun keskiarvot kouluissa olivat aina lähellä 10, ja älliä löytyi lukiossa pitkä rivi. Joskus mietin, miten lapset selviäisi koulussa, sitä on vaikea tietää ennen kuin koulu alkaa, mutta sitä aina mietimme. Millään tavalla emmem ole heitä prepanneet, hoidamme tunnollisesti koulutehtävät siten, että seuraamme, ettne tulee tehtyä, mutta emme mitään ylimääräistä opeta, tyyliin kotona lukemista tai laskemista ennen kuin ne tulee koulussa tms.
Nyt sitten sekä tyttö että poika luokkansa huippuja ja on harvainista, että toisivat koskaan kotiin kokeita, joista puuttuisi enempää kuin piste tai pari, yleensä ei sitäkään. Sama se onk okyseessä mikä aine.
ENhalua tässä mitään kehuskella on asioita, joissa eivät ole hyviä, esim. 10-vuotias ei vieläkään sano hyvin R-kirjainta ja kohta 3-vuotias kuopus ei vieläkään pissaa pottaan jne. Mutta olenmiettinyt, että onko älykkyys jotenkin periytyvää, ja tulut tulokseen, että jonkinlaisen oppimiskyvyn on ainakin pakko olla, koska tosiaankaan kotona ei mitään preppauksia tehdä tai ole tehty ja niin vain on käynyt, että meidänkin lapset samanlaisia kun vanhemma toli koulussa taidoiltaan. Kuopuksesta ei vielä tiedä.
Kommentit (51)
Lasteni isä on älykäs ja hyvin koulutettu, minä olen keskinkertainen. Lapsemme ovat perineet älykkyytensä isältään. Minä olen äidillinen ja lämmin. Uskon, että lapsemme saavat meiltä hyvät eväät elämäänsä, vaikka olemmekin erilaisia mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasteni isä on älykäs ja hyvin koulutettu, minä olen keskinkertainen. Lapsemme ovat perineet älykkyytensä isältään. Minä olen äidillinen ja lämmin. Uskon, että lapsemme saavat meiltä hyvät eväät elämäänsä, vaikka olemmekin erilaisia mieheni kanssa.
Autismitutkijathan ovat esittäneet, että autismi on nykyaikana lisääntynyt merkittävästi juuri siksi, että nörtit lisääntyvät keskenään. Eli jos kaksi teoreettisesti älykästä lisääntyy keskenään, on paljon suurempi riski, että lapsesta tulee huippuälykäs sademies, jolle älystä ei enää ole suurta hyötyä.
eivät aina tuhoa todellisia lahjakkuuksia. Esim. tiedän nykyään valtakunnallisesti merkittävässä asemassa olevan ihmisen, jonka toinen vanhempi oli vakavasti mielisairas ja toinen lastenkodeissa ja kaduilla kasvanut irtolainen. Ja ei, en ole ennakkoluuloinen, mutta tiedän, että paljon hankalampaa taustaa ei olisi lapsella voinut olla. Kumpikaan vanhemmista ei ollut käynyt mitään kouluja, mutta lahjakas lapsi etsi itse oman paikkansa.
kympin oppilas ja kirjoitin 6 ällää ym. En kuitenkaan oikeastaan koskaan lukenut tai tehnyt läksyjä. Riitti, kun tunnilla kuunteli asiat. Kaikki vapaa-aika meni harrastuksen parissa. Vanhempani eivät koulussa loistaneet. Kummallakin varmasti siihen omat syynsä. Toinen ei edes ollut käynyt kuin kansakoulun. Heidän älykkyyttään on vähän vaikea arvioida, mutta kai he omalla tavallaan fiksuja ovat. Omat lapseni eivät puolestaan ole vielä kouluiässä.
Lukioaikana asuin jo avoliitossa enkä todellakaan ollut mikään "kiltti tyttö" niin kuin 6 ällän ylioppilaista usein kuvitellaan :) Lapseni tuntuvat perineen älykkyyteni ja laiskuuteni. Koulu menee hyvin, mutta mitään sen ei eteen ei tehdä... saas nähdä miten jatkossa menee...
Älykkyys ei kuitenkaa ole sama asia kun kiitettävien saaminen koulussa. Älykäs ihminen ei välttämättä saa koulussa niitä parhaita numeroita, moni jopa kyllästyy koulussa jos liian helppoa ja lukematta saa 8-9 ei jaksa panostaa vapaa-aikaansa lukemiseen saadakseen sen 10 arvosanaksi. Toisaalta joku vähemmän fiksu saattaa istua joka päivä useamman tunnin pänttäämässä ja saa 10 arvosanoja, mutta muuta elämää ei sitten paljoa ole.
Käytännössä tavalliset suomalaiset peruskoulut ja lukiot ovat helppoja kouluja, niiden vaativuus on mitoitettu taviksille. Toisin sanoen, ihan kuka tahansa normaaliälyinen niissä pärjää, ja nimenomaan vielä hyvin. Jos ei ole pahoja oppisvaikeuksia tai älyllisesti vajaa, niin pienellä vaivalla pystyy kiitettäviä saamaan. Mutta monella teinillä on nuorena mielessä muutakin kun koulu, ja siksi kaikki eivät kiitettäviä saa. Yläasteelta muistaa hyvin, kuinka moni tsemppasi ysin keväällä, ja arvosanat suhteellisen kivuttomasti nousivat paljon. Tai vastaavasti moni lukion lukematta läpi käynyt pääsi yliopistoon ensi yrittämällä, koska jaksoi ne pääsykoekirjat lukea, mitä ei ehkä niin lukion kursseilla jaksanut aina tehdä.
Olen lukion opettaja. Tyypillinen huippuhyvä oppilas on kokemukseni mukaan monilahjakkuus, jolla on myös paljon ystäviä ja joka harrastaa monenlaista. Tällainen on myös oma tyttäreni, ja tällainen olin itsekin.
LUKION OPETTAJA????? Mikä meni pieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan älykkyydellä ei tee mitään, jos ei ole voimia. Ne joiden vartalo on perintötekijöiden takia voimakkaampi, teilaavat älykkäät voimallaan.
Kuvitellaanpa tilannetta kivikaudella. Älykäs luolamies ja hieman vähemmän älykäs luolamies kilpailevat naaraasta. Voimakas iskee älykkään luolamiehen kallon sisään ja kolkkaa naaraankin. Vie sitten luolaansa ja raiskaa.
Eli älykkyys on katoavaa. Voima määrää älyn tason. Olisi kohtuullista, jos voimaa ja älyä löytyisi samassa paketissa. Harvoin näin on.
Kyllä ne on älykkäät, jotka ovat kautta aikain johtaneet tyhmät lihaskimput tappelemaan älykkäiden eduista.
Paljon mieluummin kuin älykkyyden, pitäisi keskustella asenteen ja opiskelumotivaation periytyvyydestä. Ne ovat asioita joille vanhemmat voivat jotain tehdäkin.
Älykkyyden vaihtelut väestössä ovat keskimäärin paljon pienempiä ja vähämerkityksempiä verrattuna siihen, mikä on kodin ilmapiirin ja vanhempien välittämän opiskeluasenteiden merkitys. Tässä maassa harvalla jää opinnot kesken älykkyyden puutteen vuoksi, ongelmat ovat ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kröhm....Lapseni ovat molemmat 9-10 oppilaita,ja lisäksi sosiaalisesti erittäin älykkäitä.Empatiakyky on nuoremmalla varsinkin jotain käsittämätöntä.Molemmilla eri isät,mutta....mutta en ole mikään erityisen viksu ollut koskaan,tai huomioonottava joten väkisin tulee mieleen geenien hyppäily samalla lailla kuin kahdelle ruskeasilmäiselle syntyykin sinisilmäinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän älykkyys on periytyvää. Ymmärtämiskyky on vähän eri asia kuin älykkyys. Toisilla on sitä matemaattista lahjakkuutta, toisilla "lukupäätä" tai verbaalistra lahjakkuutta, toisilla taiteellista lahjakkuutta. Joillakin kaikkea näitä ja joillain ei yhtkikäs mitään.
Jotkut ovat hyviä kaikessa läpi elämänsä. Joskus taas lapsi voi olla alakoulussa hyvä, mutta yläluokilla ongelmat alkavat, kun opeteltavan asian määrä kasvaa. Sanoisin, että siellä 8.-9. luokan matematiikan tunneilla alkaa erottua ne jyvät akanoista.
Ne 10:t koulussa eivät kerro varsinaisesti älykkyydestä vaan siitä että oppii helposti asioita. Monessa aineessa on myös helppo oppia asiat hauki on kala tyyliin, varsinkin jos puhutaan peruskoulusta ja lukiosta.
Jos ajatellaan niinkn yksinkertaista asiaa kun kertotalut, helppo oppia rimpsut ulkoa, mutta käytännössä niiden käyttäminen ontuu monille (ihan fiksuilla aikuisillakin, jos pitää äkkiä laskea paljonko on 345eurosta 70% tai paljonko on yhden hlö:n osuus 78euron lahjasta jos viiden kesken maksu jaetaan, vaikka tuo ns. perusmatikkaa joka pitäisi osata laskea hetkessä päässä).
Loppuejn lopuksi ongelmien ratkaisu on se mitä ihminen eniten elämässään tarvitsee, luovuudeksikin sitä voisi kutsua. On helppo oppia valmista ja suorittaa annettuja kaavoja, uusien luominen onkin sitten haastavampaa. Ajatellaan vaikka musiikkia, hieman musikaalinen ihminen oppii varsin helposti soittamaan "kappaleen kun kappaleen" pienellä treenillä, mutta harva em. pystyy luomaan jotain ihan uutta, eli säveltämään hyvän kappaleen itse.
Pätee moneen muuhunkin, pitää osaa ajatella sen olemassa olevan ulkopuolelta. Vaikka olisi hyvä oppilas, niin elämässä menestyminen vaatii myös sitä että hyppää uuteen ja keksii esim. uuden tavan tehdä jonkun asian ja menestyy sitä kautta. (Toki ei kaikilla ole edes tarvetta menestyä, mutta jos kunnianhimoa on niin silloin janoaa menestystä). Moni opettaja allekirjoittaa sen, että 10 tytöistä ei koskaan tule niitä menestyjiä, vaan 7 pojista. Kympin tytöt on kilttejä ja jäävät usein "jalkoihin" kun ne 7 rasavillit pojat saa "ihan älyttömän idean" ja kappas kohta tahkotaan miljoonia kun se älytön idea onkin toimiva juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älykkyyshän juuri on ongelmien ratkaisua ja ymmärtämistä aivojaan käyttäen ja niitä ongelmatehtäviähän ne testitkin on täynnä.
Jos nyt ajatellaan vaikka jotain Manhattan-projektia sodan aikana (eli ydinpommin kehittämistä) tai ihan mitä vaan muuta erittäin vaativaa projektia, niin ei täällä ole ketään joka väittäisi etteikö sellaiseen tarvittaisia ylivertaista ongelmien ratkaisukykyä eli siis juuri älykkyyttä. Jos tarkoitat muunlaisia ongelmia tyyliin "Voi krauhh mä oon hullaantunut yhestä tyypistä" niin näihin riittää vähempikin äly. Taitaa jopa olla edellytys.
Keskeistä älykkyydessä ja aivotoiminnoissa yleensä on myös muisti ja totta kai luovuuttakin varmasti mukana tarvitaan. Tietty asioita voi opetella ulkoa mutta siihenkin tarvitaan muistia ja esim. essee-tyyppisissä tehtävissä koulussa pitää jo yleensä jotain omaakin tuottaa.
Testattu korkea älykkyys myös korreloi myös erittäin hyvin koulumenestyksen kanssa. Kaikki eivät tosin ole yhtä motivoituneita. Älykkyyden arvioidaan olevan 60-80% periytyvää.
Ongelmien ratkaisua sekä uuden oppimista ja ymmärtämistä on älykkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on yhtä vahva tekijä menestymisen kannalta kuin lasten älykkyys. Olette siis käsittääkseni koulutettuja, hiukan vanhempia, hyvissä ammateissa...?
Toki hyvä asia että kouluun panostaa, mutta rajansa kaikella. Joitakin vuosia sitten kohtasin työni kautta lukioon menevän tytön, jolle kymppien saaminen tuntui olevan elämän ehto. Hänen käytöksessään muutenkin haettiin täydellisyyttä, sitä oli kamala katsella. Tuntui että pelkäsi epäonnistumista niinkin mitättömässä asiassa kun joulukorttien askartelussa! Samoin pelejä pelatessa hänen piti lukea sääntöjä kauan jotta varmasti osasi ne ulkoa, jos oli outo peli. Siinä missä muut pitivät hauskaa, yksi ei osannut antautua sille hauskanpidolle. Ihan kiva tyttö, mutta mielessä kävi millainen hänen elämänsä on ja mitä se tulee olemaan. Aina kun ei voi olla täydellinen, eikä edes pidä olla! Virheitä pitää tehdä ja niille pitää osata nauraa ja niistä pitää oppiakin, mutta niitä pitää tehdä.
Älykkyys ei kuitenkaa ole sama asia kun kiitettävien saaminen koulussa. Älykäs ihminen ei välttämättä saa koulussa niitä parhaita numeroita, moni jopa kyllästyy koulussa jos liian helppoa ja lukematta saa 8-9 ei jaksa panostaa vapaa-aikaansa lukemiseen saadakseen sen 10 arvosanaksi. Toisaalta joku vähemmän fiksu saattaa istua joka päivä useamman tunnin pänttäämässä ja saa 10 arvosanoja, mutta muuta elämää ei sitten paljoa ole.
Käytännössä tavalliset suomalaiset peruskoulut ja lukiot ovat helppoja kouluja, niiden vaativuus on mitoitettu taviksille. Toisin sanoen, ihan kuka tahansa normaaliälyinen niissä pärjää, ja nimenomaan vielä hyvin. Jos ei ole pahoja oppisvaikeuksia tai älyllisesti vajaa, niin pienellä vaivalla pystyy kiitettäviä saamaan. Mutta monella teinillä on nuorena mielessä muutakin kun koulu, ja siksi kaikki eivät kiitettäviä saa. Yläasteelta muistaa hyvin, kuinka moni tsemppasi ysin keväällä, ja arvosanat suhteellisen kivuttomasti nousivat paljon. Tai vastaavasti moni lukion lukematta läpi käynyt pääsi yliopistoon ensi yrittämällä, koska jaksoi ne pääsykoekirjat lukea, mitä ei ehkä niin lukion kursseilla jaksanut aina tehdä.
Esim. alkoholistiperheestä tuleva lapsi, jonka stressinsietokyky ja oppimistaidot ovat ympäristösyistä jääneet huonoiksi, ei pysty hyödyntämään lahjakkuuspotentiaaliaan. Kun taas taidoiltaan keskikertainen luo usein ihan menestyksekkään uran, jos vanhemmat ovat itse akateemisia ja siten tasoittaneet lapsen tietä luomalla tälle polun "itsestäänselvyyksistä", kuten käytöstavat, opiskelutekniikat, arvot jne.
Ympäristön vaikutus on voimakas. Jos vanhemmat ovat älykkäitä, he todennäköisesti antavat virikkeitä, keskustelevat älykkäästi, antavat lukevan iihmisen mallin jne. Ei lapsia tarvitse prepata eikä kannettu vesi kaivossa pysykään.
Itse olin huippuoppilas, samoin tyttäreni, poikakin keskimääräistä parempi koulussa. Omien vanhempieni mahdollisesta kouluälykkyydestä en voi varmaksi sanoa mitään, koska heillä ei aikanaan ollut mahdollisuutta kouluja käydä.
Älykkyys ei kuitenkaa ole sama asia kun kiitettävien saaminen koulussa. Älykäs ihminen ei välttämättä saa koulussa niitä parhaita numeroita, moni jopa kyllästyy koulussa jos liian helppoa ja lukematta saa 8-9 ei jaksa panostaa vapaa-aikaansa lukemiseen saadakseen sen 10 arvosanaksi. Toisaalta joku vähemmän fiksu saattaa istua joka päivä useamman tunnin pänttäämässä ja saa 10 arvosanoja, mutta muuta elämää ei sitten paljoa ole.
Käytännössä tavalliset suomalaiset peruskoulut ja lukiot ovat helppoja kouluja, niiden vaativuus on mitoitettu taviksille. Toisin sanoen, ihan kuka tahansa normaaliälyinen niissä pärjää, ja nimenomaan vielä hyvin. Jos ei ole pahoja oppisvaikeuksia tai älyllisesti vajaa, niin pienellä vaivalla pystyy kiitettäviä saamaan. Mutta monella teinillä on nuorena mielessä muutakin kun koulu, ja siksi kaikki eivät kiitettäviä saa. Yläasteelta muistaa hyvin, kuinka moni tsemppasi ysin keväällä, ja arvosanat suhteellisen kivuttomasti nousivat paljon. Tai vastaavasti moni lukion lukematta läpi käynyt pääsi yliopistoon ensi yrittämällä, koska jaksoi ne pääsykoekirjat lukea, mitä ei ehkä niin lukion kursseilla jaksanut aina tehdä.
Olen lukion opettaja. Tyypillinen huippuhyvä oppilas on kokemukseni mukaan monilahjakkuus, jolla on myös paljon ystäviä ja joka harrastaa monenlaista. Tällainen on myös oma tyttäreni, ja tällainen olin itsekin.
mutta toisaalta jos älliä riittää niin pääsee pois sieltä epäsuotuisastakin ympäristöstä helpommin, vert. heikkolahjaisempi joka ei välttämättä edes ymmärrä että on jotain muutakin elämää olemassa.