Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko vakavaan suhteeseen miehen kans joka ei koskaan tapaa lastaan ent. avioliitosta?
14.03.2012 |
Eikä pidä lapseen mitään muutakaan yhteyttä. On sanonut suhteemme alussa syyksi sen että entinen vaimo on helvetin hankala ihminen. Ensin sanoi syyksi et entinen vaimo estäisi lapsen tapaamisen, mut kun käskin ottamaan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, niin sit sanoikin että ei ex varsinaisesti estä tapaamista, mutta on niin hankala ihminen ettei mies halua enää nähdä häntä. Lapsi on 8-vuotias ja mies on nähnyt häntä viimeksi 2 vuotta sitten.
Mä huolestuin kuulemani jälkeen lapsen jaksamisen puolesta, niin hän sanoi et entinen kuulemma onkin hyvä äiti, eikä ole syytä olla lapsesta huolissaan. Nykyisin hän ei halua enää puhua asiasta, vaan tulee huonotuuliseksi jos kyselen mitään.
Olen jo aika rakastunut ja haluan ehdottomasti perheen miehen kanssa kenen kanssa alan seuraavaan vakavaan suhteeseen muttamutta...uskallanko tämän kanssa? Mieskin rakastaa minua ja on puhunut että haluaa vielä joskus perheen.
Kommentit (65)
Emme olleet isän kanssa vakavassa suhteessa. Isästä tullut täysi narkomaani, en koe lapselleni olevan hyväksi tapaavan rähjäistä ukkoa joka "nukkuu" tapaamiset, ei jaksaisi kiinnittää huomiota lapseen ja joka pummaisi rahaa ym.
Lapselleni on ollut toinen mies isänä 6v.
Aina nämä eivät siis ole kiinni miehestä, nainen voi olla syypää suhteen katkeamiseen.
On myös totta että joskus ex-vaimoke on niin hankala että tekee lapsen tapaamisen aivan mahdottomaksi. Tiedän tapauksen ja en syytä missään nimessä isää.
Sitten on nämä vahingossa raskautuneet yhdenillan suhteesta ym.vastaavasta. Mies ei ole halunnut isäksi ja ei ole valmis siihen. Ymmärrän jos lapsi ei kiinnosta.
Maailma ei ole täydellinen paikka ja kaikki täällä ei ole aina reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varoitusmerkit huomioitta? Pitääkö ne jotenkin vielä selvemmin tavata sulle?
Ei tällaisia asioita kannata kysyä av-palstalta. Av-mamman maailma on niin mustavalkoinen.
Onko se miehen vika jos lyhytaikainen hoito sanoo käyttävänsä ehkäisyä mutta valehtelee? Tämäkö sitten pakottaa "isän" hoitamaan tätä lasta mitä ei ole todellakaan halunnut?
Minäkin kuulin isästä, joka kävi vuosien ajan tapaamassa lastaan 2xkk satojen km päässä. Äiti oli mennyt uusiin naimisiin eikä antanut tavata aina lasta siksi matka oli monta kertaa turha. Isä myös asui hotellissa, joten kyllä tuli kalliiksi.
Kuulin myös, että äiti olisi myöhemmin jotenkin pahoitellut tekosiaan! Tiedä häntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tälläisen miehen kanssa. Mutta neuvoisin sua ap ottamaan rauhallisesti; ole ihan vapaasti rakastunut, mutta älä perusta perhettä kanssaan hätiköiden.Asioita selviää ihan uudella tavalla kun elätte pitkään seurustellen jne. Ei mitään kiirettä...ajan kanssa ihmisen ns "oikea karva" paljastuu ja jan myötä itsekin näet asiat realistisemmin kun rakastuminen vaihtuu arkisempiin tuntemuksiin ja ne vaaleanpunaiset lasit putoaa.
Kyllä tuo kertoo siitä että jos teillekin joskus tulisi ero niin lapset ei enää sen jälkeen isäänsä näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
--mutta mulle toi ois positiivista; en ikinä milloinkaan voisi mennä kimppaan miehen kanssa, jolla on lapsia, ainakin jos joutuisin niiden kanssa olemaan tekemisissä.
Ei tällaisia asioita kannata kysyä av-palstalta. Av-mamman maailma on niin mustavalkoinen.
...eli minun maailmakin on mustavalkoinen. Jos siis se tekee maailmani mustavalkoiseksi, etten pysty kuvittelemaan hyväksyttävää syytä, jonka perusteella isä voisi hylätä lapsensa. Ap:n tapaus nyt etenkin on harvinaisen kurja, kun ei oikein muita kuin totaalisen itsekkäitä syitä lapsen hylkäämiselle löydy.
Oli miten oli, niin kyllähän kummallakin vanhemmalla on aina valtaisa vastuu lapsestaan. Jos isä (tai äiti) ei tajua sitä miten paljon lapsen isättömyys/äidittömyys pientä lasta satuttaa, niin kertoohan se ihmisestä karulla tavalla paljon. Jos taas toinen vanhempi on esim. mieleltään sairas eikä halua sallia sen toisen vanhemman tapaamisia, niin siinä tapauksessa lapsen edun puolesta pitää TAISTELLA. Ei luovuttaa, koska se voi olla jollekulle tunteettomalle vätykselle helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
--mutta mulle toi ois positiivista; en ikinä milloinkaan voisi mennä kimppaan miehen kanssa, jolla on lapsia, ainakin jos joutuisin niiden kanssa olemaan tekemisissä.
Öö, kai tajuat, että on "vähän" eri asia, onko mies karusti hylännyt lapsen vai onko hän täysin lapseton? Lapsen hylkäävässä miehessä ei normijärkisen mukaan ihan hirveästi "positiivista" ole...
Siemenlinko on jättänyt siemenensä itämään ja on siitä aina vastuussa!
Siitä siemenestä on syntynyt arvokas ihmiselämä, josta molemmat ovat vastuussa. Ei ole kovin korkeaa matematiikkaa tällekään palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako alkaa vakavaan suhteeseen (tavoitteena perhe) miehen kanssa, joka ei halua tavata lastaan? No ei EHKÄ kannata.
Tai tämä on tietenkin oma valintasi. Jos haluat elää tunne-elämältään hieman oudon ihmisen kanssa, niin siitä vaan. Jos teille tulee ero, niin tiedät jo valmiiksi miten kiinnostunut mies mahdollisista lapsistanne ja heidän hyvinvoinnistanne siinä tilanteessa. Sitten ei kannata itkeä.
että hoito ei halua lasta, niin eikä ole silloin äidin velvollisuus katkaista raskaus jottei satuta lastaan ja lapsi jää isättömäksi? Äidillä kaksi keinoa välttää tämä, käyttää ehkäisyä sekä abortti. Minusta on väärin tehdä kenestäkään miehestä isä vasten tahtoaan.
Minusta tosi kumma ajatus että kieroileva nainen joka salaa tekee itsensä raskaaksi kuvittelee miehen alkavan kasvattajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinkaan luonnehäiriöinen ei voi erottaa isää ja lasta, JOS isä ei oikeasti halua tulla erotetuksi lapsesta. Piste. On vaan niin helvetin helppo pistää lapsen hylkääminen sen äidin syyksi - saa hiljaisen siunauksen hylkäämiselle sekä lähimmäisten että yhteiskunnan silmissä, kun mutisee aina tilaisuuden tullen, että "lapsen äiti esti / hankaloitti tapaamisia".
Eikö kukaan mieti mikä tässä on sen äidin osuus? Jos äiti on luonnehäiriöinen ja erottaa isän ja lapset toisistaan, niin mitä isä voi siinä tilanteessa tehdä? Ymmärrän kyllä että moni mies luovuttaa. On äidin vastuulla mikä on isän ja lapsen välinen suhde.
Valitettavasti kertoo ap:stakin jotakin, että hän edes miettii perheen perustamista tunnevammaisen egoistin kanssa. Ap:lla on kaiketi erittäin heikko itsetunto tai jonkin sortin läheisriippuvuus, jos noin kovasti haluaa sitoutua yhteiskunnan pohjasakkaa edustavaan mieheen.
-erään luuserimiehen touhuja liian läheltä seurannut-
Ei hääkellojen, vaan varoituskellojen.
Pahinkaan luonnehäiriöinen ei voi erottaa isää ja lasta, JOS isä ei oikeasti halua tulla erotetuksi lapsesta. Piste. On vaan niin helvetin helppo pistää lapsen hylkääminen sen äidin syyksi - saa hiljaisen siunauksen hylkäämiselle sekä lähimmäisten että yhteiskunnan silmissä, kun mutisee aina tilaisuuden tullen, että "lapsen äiti esti / hankaloitti tapaamisia".
Eikö kukaan mieti mikä tässä on sen äidin osuus? Jos äiti on luonnehäiriöinen ja erottaa isän ja lapset toisistaan, niin mitä isä voi siinä tilanteessa tehdä? Ymmärrän kyllä että moni mies luovuttaa. On äidin vastuulla mikä on isän ja lapsen välinen suhde.
Valitettavasti kertoo ap:stakin jotakin, että hän edes miettii perheen perustamista tunnevammaisen egoistin kanssa. Ap:lla on kaiketi erittäin heikko itsetunto tai jonkin sortin läheisriippuvuus, jos noin kovasti haluaa sitoutua yhteiskunnan pohjasakkaa edustavaan mieheen.
-erään luuserimiehen touhuja liian läheltä seurannut-
Moni mies käyttää tätä tarinana jota kautta saa hyväksynnän, mutta kun taustoista alkaa ottaa vähän enemmän selvää niin selviääkin että mies ei ole edes itse ollut halukas tekemään tapaamissopimusta, koska katsoo sen sitovan liikaa omia harrastuksiaan ja menojaan, joiden suhteen hän haluaa säilyttää vapauden. t. myös samanlaisen miehen touhuja seurannut ja valheita kuunnellut
vaikka olisikin kyse ns. vahingosta ei kukaan normaalilla tunne-elämällä varustettu mies pysty hylkäämään omaa lihaa ja vertansa. Vain äärimmäisen itsekäs ja kylmä mies pystyy toimimaan noin.
mäkään en rakasta lastani, kun en rakasta hänen isäänsä josta erosin 16 vuotta sitten.
Mä olisin kyllä hyvin varovainen ap:n miehen kanssa. Se kertoo miehestä jotain, kun on hylännyt lapsensa.
Ehkä hänen ja ex-vaimonsa välillä ei ole ollut oikea rakkaussuhde? Eihän kait sitä lastakaan voi rakastaa jos ei rakasta sitä ihmistä kenen se lapsi on puoliksi.
Ehkä hänen ja ex-vaimonsa välillä ei ole ollut oikea rakkaussuhde? Eihän kait sitä lastakaan voi rakastaa jos ei rakasta sitä ihmistä kenen se lapsi on puoliksi.
Minulla on yksi lapsi satunnaisesta seksisuhteesta jota kesti muutaman kuukauden. Naista en todellakaan rakastanut, pelkkää fyysistä himoa koko homma. Nainen tulikin raskaaksi ja päätti pitää lapsen, olihan se järkytys aluksi ja sopeutuminen vei aikaa, mutta ei olisi tullut mieleenkään omaa lasta hylätä. Lapsi on minulle tärkeintä maailmassa ja olen ylpeä ett saan olla isä hänelle vaikken äitinsä kanssa olekaan kummoisissa väleissä.
T. Mies 31 ja tyttö 6v
Juuri näin. Meillä on kaveripiirissä eräs kolmekymppinen mies, joka harrasti vuosia satunnaisia suhteita ja eli muutenkin varsin huoletonta elämää. Sitten kävi vahinko erään yhden illan hoidon kanssa. Naiselle kerrottiin, että lapsi oli ihme, eikä voisi luultavasti koskaan saada lasta, jos abortti tehtäisiin. Niinpä he päätyivät pitämään lapsen, ja tästä miehestä on kasvanut aivan uskomattoman hellä, hyvä, ajatteleva isä tälle nyt 4 v. tyttärelleen. Vanhemmat eivät ole koskaan olleet yhdessä, eivätkä tule olemaankaan.
Vai onko ainoan lapsensa hyljännyt? Tiedän yhden tapauksen, jolla monta lasta ja osaan niistä yhteydessä, osaan ei. :O