Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko vakavaan suhteeseen miehen kans joka ei koskaan tapaa lastaan ent. avioliitosta?
14.03.2012 |
Eikä pidä lapseen mitään muutakaan yhteyttä. On sanonut suhteemme alussa syyksi sen että entinen vaimo on helvetin hankala ihminen. Ensin sanoi syyksi et entinen vaimo estäisi lapsen tapaamisen, mut kun käskin ottamaan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, niin sit sanoikin että ei ex varsinaisesti estä tapaamista, mutta on niin hankala ihminen ettei mies halua enää nähdä häntä. Lapsi on 8-vuotias ja mies on nähnyt häntä viimeksi 2 vuotta sitten.
Mä huolestuin kuulemani jälkeen lapsen jaksamisen puolesta, niin hän sanoi et entinen kuulemma onkin hyvä äiti, eikä ole syytä olla lapsesta huolissaan. Nykyisin hän ei halua enää puhua asiasta, vaan tulee huonotuuliseksi jos kyselen mitään.
Olen jo aika rakastunut ja haluan ehdottomasti perheen miehen kanssa kenen kanssa alan seuraavaan vakavaan suhteeseen muttamutta...uskallanko tämän kanssa? Mieskin rakastaa minua ja on puhunut että haluaa vielä joskus perheen.
Kommentit (65)
Rasittava ja itsekeskeinen suunpieksäjä ja kaiken lisäksi välinpitämätön isä. Heille tulee pian vauva :(
nainen on ihana ihminen mut miehensä täysi juntti. Vauva tulossa lähiaikoina.
Ap:lle kommentoisin et harkitsisin hyvin tarkkaan...Lapsen hylkääminen kertoo isoista tunne-elämän ongelmista.
Jos lapsen tapaaminen olisi miehelle teoreettisesti mahdollista niin miehessä on jotain vikaa jos se ei sitä mahdollisuutta käytä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos te teette lapsia ja sitten eroatte? Olet yh ja mies viis veisaa lapsistaan, selityksenä että olet hankala ihminen.
Juokse vielä kun ehdit, löytyy niitä kunnollisiakin miehiä, sellaisia joille oma lapsi on tärkeä.
Koska on helpompaa aloittaa ns. puhtaalta pöydältä
uuden kanssa kuin järjestää vaivalloisia tapaamisia viikonloppuisin? Aika moni näistä hylkääjä-isistä on todella omistautuneita omille harrastuksilleen ja uudelle suhteelle, varsinkin jos uudella naisella ei ole omia lapsia. Mies ajattelee siinä vain itseään ja omia tunteitaan, mut uudet naiset haluaa sen sijasta kuvitella että mies on tehnyt vaikeassa tilanteessa kivuliaan ja kunniakkaan ratkaisun itsensä ja lapsen parhaaksi. Rakkaus on sokea.Meillä exä tosin tapaa lapsiaan, mutta vain rajatusti, ettei hänen uusi rakkaussuhteensa (joka takia jätti perheensä) ja elämänsä liikaa häiriintyisi.
Uusi rouva suunnittelee nyt perheen perustamista. Joo, rakkaus on tosiaan sokea.
Suhtautuminen muihin ihmisiin on selvästikin erilainen kuin minulla, emme olisi hyvä pari. Oman lapsen hylkääminen ei mahdu siihen liukumavaraan mikä potentiaalisen elämänkumppanin luonteeseen mun kohdallani kuuluu.
Älä ainakaan perhettä ala sellaisen miehen kanssa perustamaan.
Lapseni isä on hylännyt edellisestä liitosta syntyneen lapsen (6v) ja ei ole kummoinen isä meidän lapselle. Erosimme muutama kuukausi takaperin ja nyt on jo jättänyt lapsemme tapaamisia väliin. Eli lapsemme näkee koko ajan harvemmin isäänsä.
Selkärangattomia paskahousuja tollaiset! Tämä tapaus pistää aina sen syyksi ettei ollut valmis isäksi ja ettei halunnut lapsia kun olen asiasta sanonut. Raskaus ei kummankaan lapsen kohdalla ollut suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsensa eron jälkeen, koska lapsen tapaaminen olis exän tai olosuhteiden takia niin hankalaa, että mies luovuttaa suosiolla. Heille olisi kuulemma niin tuskallista nähdä lasta vain satunnaisesti, ikävä olis liikaa aina tällaisen tapaamisen jälkeen kun seuraavasta ei ole mitään tietoa. Tällaista ainakin jostain keskusteluohjelmasta kuulin. Tuon ap:n miehen tilanteesta en tietysti tiedä.
jota olet kuunnellut. Sulla ei taida olla omia lapsia...
En ikinä voisi perustaa perhettä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsensa eron jälkeen, koska lapsen tapaaminen olis exän tai olosuhteiden takia niin hankalaa, että mies luovuttaa suosiolla. Heille olisi kuulemma niin tuskallista nähdä lasta vain satunnaisesti, ikävä olis liikaa aina tällaisen tapaamisen jälkeen kun seuraavasta ei ole mitään tietoa. Tällaista ainakin jostain keskusteluohjelmasta kuulin. Tuon ap:n miehen tilanteesta en tietysti tiedä.
lapsensa eron jälkeen, koska lapsen tapaaminen olis exän tai olosuhteiden takia niin hankalaa, että mies luovuttaa suosiolla. Heille olisi kuulemma niin tuskallista nähdä lasta vain satunnaisesti, ikävä olis liikaa aina tällaisen tapaamisen jälkeen kun seuraavasta ei ole mitään tietoa. Tällaista ainakin jostain keskusteluohjelmasta kuulin. Tuon ap:n miehen tilanteesta en tietysti tiedä.
kokonaan koska ei halua itse tuntea ikävää..anteeksi mutta mitä vttua? Voi vaan kysyä onko aitoja tuollaisen isän tunteet lasta kohtaan? Minä ajoin aluksi viikonlopputapaamisiin melkein 200 km YHTEEN SUUNTAAN lastani hakemaan ja viemään äidilleen takaisin. Olisinko luovuttanut koska oli vaikeaa järjestellä asioita, en, mistään hinnasta en!
Tein tapaamissopimuksen lastenvalvojalla yhdessä äidin kanssa koska vahvistetun tapaamissopimuksen kanssa on helpompaa elää kuin epätietoisuudessa. Jokaisella etällä on oikeus vaatia tapaamissopimus ja sen epäämiselle pitää olla viranomaisilla painavat perusteet. Nyt on helpompaa, koska sopimuksen vuoksi lähi saisi uhkasakon ellei viikonloput yhdessä toteudu. Ja aina on toteutunut. Olen luopunut minun omista harrastuksista ja menoista niinä viikonloppuina kun saan olla lapsen kanssa. Väitän tunnistavani ne miehet jotka aidosti on yrittäneet järjestää lapsensa tapaamiset, niistä miehistä jotka yrittävät vain saada lapsen hylkäämiselle hyväksyntää älyttömillä tekosyillä. Kysy lastaan tapaamattomalta mieheltä että oletko vaatimalla vaatinut virallista, aikataulutettua tapaamissopimusta lastenvalvojalla, ja jos saat vastauksena mutinaa siitä että no kun niitä omia menoja on niin vaikeeta tietää etukäteen, niin tiedät millaisen miehen kanssa oot tekemisissä.
t. lastaan yli kaiken rakastava isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tässä maassa ole jo tarpeeksi lapsia, jotka kaipaavat isäänsä, jotka miettivät, mikä heissä on vikana???? Ja sinä haluat rakastaa sellaista miestä?
Kaikki selittelyt hankaluudesta ovat suoraan sanottuna paskaa. Kyllähän vaimonhakkaajatkin löytävät syyt toimintaan alkoholista, vaimon jäkätyksestä jne.
Ota hyvä nainen itsellesi mies, joka tekisi mitä vain lastensa vuoksi. Ota sellainen mies, jonka käsiin voit luottaa lapsesi ihan missä tilanteessa vain. Yleensä vanhemmat ajattelevat, että he vaikka KUOLISIVAT lastensa puolesta.
Ymmärräthän, ettei lastensa hylkäämistä voi selittää mitenkään, sen vuoksi mies ärtyy kysymyksistä. Ei hän voi sinulle myöntää että on ollut ja edelleen on MULKKU.
Jos noin voi hyljätä yhden lapsen, niin varmasti voi toisenkin. Onko muuten tunneköyhä? Minkälaiset välit vanhempiinsa, sisaruksiinsa? Onko kavereita? Lemmikkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsensa eron jälkeen, koska lapsen tapaaminen olis exän tai olosuhteiden takia niin hankalaa, että mies luovuttaa suosiolla. Heille olisi kuulemma niin tuskallista nähdä lasta vain satunnaisesti, ikävä olis liikaa aina tällaisen tapaamisen jälkeen kun seuraavasta ei ole mitään tietoa. Tällaista ainakin jostain keskusteluohjelmasta kuulin. Tuon ap:n miehen tilanteesta en tietysti tiedä.
Jos mies toimii kuten yllä, hän ei juurikaan kykene asettautumaan lapsensa asemaan. Eli ei lisää lapsia sellaiselle miehelle... Kumppanina voi olla muuten ihan ok.
Eikö kukaan mieti mikä tässä on sen äidin osuus? Jos äiti on luonnehäiriöinen ja erottaa isän ja lapset toisistaan, niin mitä isä voi siinä tilanteessa tehdä? Ymmärrän kyllä että moni mies luovuttaa. On äidin vastuulla mikä on isän ja lapsen välinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös lasten isä juuri tuollainen, ja vielä pahempikin. Mulla ei riitä ymmärrystä ihmiselle, joka kykenee millään verukkeella hylkäämään lapsensa. En ikinä voisi tapailla miestä, joka on hylännyt lapsensa. En ikinä. Pthyi.
meillä on juuri tuo ap:n kuvailema tilanne ja en edes koskisi sellaiseen mieheen, joka on täysin välinpitämätön lapsensa tuskalle ja ikävälle.
Sellainen ihminen on tunnekylmä ja sisältä kuollut, eikä osaa oikeasti rakastaa ja tuntea empatiaa.
Jos isää ei paljon kiinnosta kun lapsi itkee omaa isäänsä iltatolkulla kaivaten ja ikävöiden, eikä isä tunne lasta kohtaan mitään empatiaa tai sympatiaa on tilanne suorastaan hälyyttävä.
Jos pystyy hylkäämään oman lapsensa, joka lapsen rakkaudella on kiintynyt huonoonkin isäänsä täysin pyyteettömästi ja mies pystyy olemaan välittämättä näistä sydäntä raastavista tunteista, mies pystyy jättämään kenet tahansa milloin tahansa, mitä käsittämättömillä verukkeilla.
Oksettaa kun kirjoitan tätä ja itkettääkin.
Vaikka ois miten luonnehäiriöinen, niin normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen taistelee lastensa puolesta! Eikä todellakaan ole äidin vastuulla isän ja lasten välinen suhde, vaan ihan isän omalla vastuulla. On se nyt j***lauta, että sekin vastuu sysätään naisen harteille! Ihan sama kuin sanottais, että isän vastuulla on äidin ja lasten välinen suhde. Herää nyt tähän päivään.
Eikö kukaan mieti mikä tässä on sen äidin osuus? Jos äiti on luonnehäiriöinen ja erottaa isän ja lapset toisistaan, niin mitä isä voi siinä tilanteessa tehdä? Ymmärrän kyllä että moni mies luovuttaa. On äidin vastuulla mikä on isän ja lapsen välinen suhde.
todellakaan suosittelisi.
Mies on ratkaissut vaikean ihmissuhdetilanteen sulkemalla oven perässään. Sama ristiriitojen ja tunteiden käsittelytaidottomuus seuraavat mukana myös teidän suhteeseenne. Huonolta kuulostaa myös, jos mies ei yhtään pohdi mitä hän itse on tehnyt suhteessa väärin vaan syyttää vaan toista osapuolta.
Jos mies on asian käsitellyt niin miksi ei...Ehkä hänen ja ex-vaimonsa välillä ei ole ollut oikea rakkaussuhde?Eihän kait sitä lastakaan voi rakastaa jos ei rakasta sitä ihmistä kenen se lapsi on puoliksi.
Siis TÄH =D.Miten ihmeessä ei voisi? Miten yltiöromanttinen ja naiivi tai en tiedä mikä ajattelumaailma voi ihmisellä olla? =0
Itsellä poika joka on saanut alkunsa tutun miehen luovutetuilla sukusoluilla. En todella vihaa miestä mutta en rakastakaan. Väitänpä lapsen kuitenkin oleva ihan normaalisti rakastettu ja tärkeä - ehkä jopa tavanomaista rakkaampi ja tärkeämpi koska hänen saamisensa ei ole ollut mikään itsestäänselvyys?
Kyllä se lapsi on ihan oma itsensä, ja oma lapsi, oli se biologinen alkuperä sitten mikä tahansa. Ei lapsi ole mikään vanhempansa pienoismalli. Toki vaikeassa ihmissuhdetilanteessa aikuinen voi päätyä heijastamaan lapseen niitä vaikeita tunteita joita tämän toinen vanhempi hänessä herättää. Mutta se on sitten sen paikka että pysähtyy asiaa miettimään ja hakee tarvittaessa apua.
Ja mitä tuohon asian käsittelemiseen tulee, ap:n tapauksessa ei todellakaan kuulosta sille että mies olisi asian käsitellyt.
lapsenhylkääjä ole mies eikä sitä voi sellaiseksi kutsua. Samaa paskaa se on lapsensa äidillekin syöttänyt mitä nyt sulle. Selkärangaton kun on.
En itse arvosta lainkaan sellaista pariskuntaa, jossa toinen osapuoli on lapsenhylkääjä. Eli jos otat tuon suhteeseen kanssasi, vajoat kyllä todella alas.
Varsinkin mua huolestuttais, että juttu muuttuu miehellä koko ajan ja sitten vaikenee/murjottaa.
Voihan se olla, että miehen ex on todella-todella hankala ihminen, mutta luulisi miehen silti taistelevan oikeudesta nähdä lasta jos todella haluaisi ja kestäisi lapsen takia hankalaa exäänsä.
Jos teille tulee ero, niin sinulle ja lapselle todennäköisesti käy samalla tavalla. Sinä olet hankala ex ja mies ei tapaa lastaan. Oletko valmis siihen?
Oletko nähnyt miehen vanhempia? Miten he suhtautuvat lapsenlapseensa, hekään eivät tapaa? Pystyisikö anopin kanssa kautta rantain vaivihkaa utelemaan hienovaraisesti exästä - oliko niin vaikea tapaus vai selitteleekö mies exän hankaluudella sitä ettei oikeastaan jaksais laittaa tikkua ristiin tavatakseen lastansa?
liiton äpärät, millä todennäköisyydellä sulle ja sun äpärällesi käy tismalleen samoin?
Vähän kuin kysyisit, löisinkö itseäni täysillä vasaralla polveen?