Eikö 8-vuotiaalta edellytetä vielä peruskohteliaan käytöksen hallintaa?

Eikä kyllä välttämättä aikuisenkaan. Mua kyllä opetettiin lapsena kättelemään, mutta en halunnut kätellä. Vedin vain käden selän taakse ja isä näki aina pounaista, kun olin niin juro. Enkä halua vieläkään, enkä ole opettanut lapsianikaan. Itse kyllä kättelen, jos joku alkaa mua kätellä, mutta en mene ekana ojentamaan kättäni kenellekään. Inhoan kaikkea koskettelua, ja halaaminen vasta ällöttääkin.

Eli vanhemmat eivät pidä tapoja tärkeinä.

Itse olen havainnut kolmea eri suhtautumistapaa käytöstapoihin, kärjistettynä:

a) ne jotka opettavat pienestä asti lapselle käytöstapoja ja uskovat että sitkeä toistaminen ja harjoittelu tuottaa tulosta

b)ne joiden mielestä lapsi ei osaa koska se on "niin ja niin nuori, eihän ne nyt vielä tuossa iässä", ts oletetaan karttuvan iän opettavan lapselle ne käytöstavat

c) ne joilla ei itselläänkään ole käytöstapoja, eivätkä siksi tule ajatelleeksi että ne voisivat olla lapselle elämässä hyödyksi

Meillä ei ole tosin noin vanhoja lapsia, vanhin on 4v. Hän on tosi vilkas ja sosiaalinen lapsi, mutta jos joku vieras aikuinen tulee kyselemään jotain esim "kuinkas vanha sinä olet" niin alkaa hirveä ujoilu eikä lapsi sano mitään. Kannustan aina häntä vastaamaan ja yritän saada sieltä suusta jotain, mutta ei vain tule. En tiedä mistä johtuu, kaipa se menee iän myötä ohi.



Muuten meillä kyllä molemmat lapset kiittävät, osaavat pyytää kauniisti ja sanovat heihei lähtiessä.

Monikaan koululainen ei- ja sitä pidetään nimenomaan hyväksyttävänä. Olen saanut jopa nurinaa siitä kun olen tarkka että käytöstavat pidetään- bussissa en anna lapsen potkia penkkejä, käsken istumaan suorassa ja vastaamaan kunnolla (eikä esim. määkimään vastauksia kamalalla äänensävyllä kuten osa lapsista), pidän lasta tahallaan jonossa vikojen joukossa jotta oppii jonottamaan jne. Samalla tavalla opin ne itsekin lapsena ja niistä on ollut apua: ei tarvitse pelätä itsensä "mokaamista", kun osaa käyttäytyä ja mm. teitittely tulee luonnostaan. Samalla opetan lapselleni positiivista elämänasennetta, en koskaan hauku ketään hänen kuullensa enkä juoruile.

Juuri tulin bussilla töihin. Takapenkissä istui äiti ja lapsi. Muksu määki koko ajan ja potki ja rummutti penkkini selkämystää. Äiti ei sanonut mitään. Ei mitään. Lopulta kuski hiukkasi, että hei, tämä on ihan uusi auto, jos voisitte jättää sen penkin potkimisen, pysyisi siistinä... Äiti alkoi sähistä kuskille ja sättiä häntä.

Todella outoa.

Mitä tuollaisten ihmisten mielessä oikeasti liikkuu? Mä en ikimaailmassa kehtaisi antaa lapseni potkia edessäolevaa penkkiä, kiljua kurkku suorana bussissa tai muutenkaan käyttäytyä epäsopivasti, vaikka olenkin av:n kammotus eli nuori äiti. Inhoan joka paikassa mölyäviä lapsia, mutta vielä enemmän inhoan heidän vanhempiaan jotka eivät puutu asiaan. Tänäänkin oli bussissa mies pojan kanssa, ja poika (n. 5v) jutteli koko matkan ihan järkyttävän kovalla ja kimeällä äänellä. Mies ei sanonut mitään. Huoh!

Toiset opettaa, toiset ei. Hyväksykää nyt jo aikuiset äiti-ihmiset, että kaikki eivät ole teidän superlapsia, täydellisten kasvattajien moitteettomasti käyttäytyviä.

Ojensi kätensä kätelläkseen?! Lapsi tervehditään menemällä heidän tasolleen, ei heidän yläpuolle. Ystävälläsi olisi varaa parantaa käytöstapojaan.

tai kumartuessa...

Teillä on siis suurperhe. ystäväsi tuli yllättäen paikalle ja huomasi joukossa uuden kasvon. Hän ei siis huomannut, että siellä oli ihan kokonainen lapsi? Joku (et kerro, että kuka) ojensi kätensä kätelläkseen ja ryhtyi urkkimaan, kuka tuo toinen on.

Omille lapsille olen aika tarkasti opettanut, että vieraille ihmisille ei kerrota nimeä ja osoitetta. Tuo siis olisi voinut olla oma lapseni, joka kyllä kykenee tervehtimään ja sanomaan "hei", mutta ei missään nimessä eikä koskaan kerro jollekin täysin oudolle omaa nimeään, jos vanhemmat eivät ole paikalla.

Sanoihan ap, että kyse oli hänen ystävästään joka tervehti lasta ja sanoi olman etunimensä. Ymmärtääkseni hän ei ole alkanut urkkimaan mitään. Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että jos vaikka kouluun/eskariin/päiväkotiin tulee joku sijainen, niin lapsesi ei sano hänelle edes etunimeään, kun ei ole vanhemmat paikalla? Varovaisuus on hyvä asia, mutta joku raja siinäkin.

silti voisivat mennä hämilleen, jos joku aikuinen tulee ojentamaan kätensä. Ja AINA, kun olen mukana tuollaisessa tilanteessa, kehoitan lastani kättelemään ja esittelemään itsensä. Silti se ei ole tae siitä, etteikö lapsi voisi mennä hämilleen. Kyseessähän on lapsi, ei miniaikuinen, vaikka kuinka yritätte muuta väittää.

Kyllä meidän 5-vuotias kertoo nimensä ja osaa kysyä sitä toiselta. Tuota kättelyä ei vielä olla hirveästi harjoiteltu.



Lasten suhteen tosin pitää muistaa, että osa on niin hirveän ujoja, joten tuo puhumattomuus voi liittyä siihenkin.

Jos tässä ny hiven totta niin miksi sen lapsen pitäisi sulle puhua, ujolle on kammotus tuollainen vieraan ihmisen hyökkäys.

mutta tällä kertaa syystä tai toisesta meni puihin, onpas paha asia.



Ehkä "säikähti" ystävääsi, joka lapselle vieras ja vielä kättään tyrkki kohti :) Tälle lapselle on juuri vaikka eilen voitu jutella vieraista ihmisistä tms, jonka vuoksi meni puihin.

Jo mun lapsuuden perheessä vanhemmat kätteli uudet kaverini.



Missä vaiheessa lapsi oppii tervehtimään, jos ei jo 8-vuotiaana harjoitella? Tästä kai juontaa se, että suomalaiset ei esittele itseään uusille ihmisille aikuisenakaan...



Ei kai koululainen nyt enää uusia aikuisia pelkää? Säälittävää.

Jos tässä ny hiven totta niin miksi sen lapsen pitäisi sulle puhua, ujolle on kammotus tuollainen vieraan ihmisen hyökkäys.

missä junttilassa oikein elät ja lapsiasi "kasvatat"? Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu kättely ja tervehtiminen ja on aika ankeaa jos sitä ei lapselleen opeta.

Mutta kouluikäisiä kyllä jo, tottakai.



No, jos ne lapset on sitten niin ujoja ja arkoja... Niin parempi kai jatkossa jättää uudet lapset huomioimatta. Olla kuin ilmaa vaan. Mitäs sitä yhdestä penskasta, niitähän maailmassa riittää.



Sekö olisi parempi asenne? Vai tu0 apn kuvailema, että vierasta lasta arvostetaan ihmisenä siinä kuin vierasta aikuistakin?

nyt ei ole täydellisiä. Pahempaa esim. tahallinen ilkeys ja kiusaaminen on kuin tuollainen.

Noin käyttäytyvä lapsi välittää ainakin mulle kuvan siitä, että vanhemmat aika urpoja. Jos ovat tehneet lapsesta noin ihmisaran ja tökerön. Heti tulee tuollainen mielikuva, ei voi mitään.

nyt ei ole täydellisiä. Pahempaa esim. tahallinen ilkeys ja kiusaaminen on kuin tuollainen.

Esikoiseni on aika mörrikkä, kuopus paljon reippaampi. En ole tietoisesti kasvattanut eri tavalla. Paljon enemmän häpeäisin, jos mörrikkäni olisi vaikka joku kiusaaja, en oikeasti osaa pitää lasta pahana, jos hän ei saa heti sanaa suustaan tai ylipäänsä karsastaa outoja tilanteita. Opetettu on, mutta kun ei kaikki opi samoja asioita naps vaan. Toki olisi helpompaa, jos hän olisi kaikin puolin täydellinen lapsi, mutta kun ihan kaikkea ei saa, vaikka kuinka tahtoo ;)

jos hänen kotonaan ei ole tapana, niin voin vain kuvitella, kuinka säikähtää. Kätteleminen on hieno tapa, mutta lapselle ehkä liian "virallinen". Olisin lapsena saanut sätkyn, jos joku aikuinen olisi yht´äkkiä päättänyt kätellä noin vain. Aikuiset monesti luulee, että lapset osaa samat asiat kuin he. Hyvä harjoituskerta :)

Noin käyttäytyvä lapsi välittää ainakin mulle kuvan siitä, että vanhemmat aika urpoja. Jos ovat tehneet lapsesta noin ihmisaran ja tökerön. Heti tulee tuollainen mielikuva, ei voi mitään.

Meidän 6-vuotias esikoisemme on todella ujo, eikä varmasti olisi tuossa tilanteessa kätellyt, ei luultavasti olisi uskaltanut sanoa nimeänsäkään. Hän puhuu vain tutuille aikuisille. Tätä emme ole saaneet "muutettua" vaikka yrittäneet olemme, kovastikin. 2-vuotias siskonsa on paljon reippaampi, ja saman kasvatuksen he ovat saaneet.

Noin käyttäytyvä lapsi välittää ainakin mulle kuvan siitä, että vanhemmat aika urpoja. Jos ovat tehneet lapsesta noin ihmisaran ja tökerön. Heti tulee tuollainen mielikuva, ei voi mitään.

Ja ensi kerralla jo kenties tiedät, mitä puhut.