Lue keskustelun säännöt.
Eikö 8-vuotiaalta edellytetä vielä peruskohteliaan käytöksen hallintaa?
14.03.2012 |
Lapsella oli kaveri kylässä. Sitten tupsahti myös minun ystäväni siihen. Lapset tuli häntä eteiseen moikkaamaan.
Hän huomasi joukossa uuden kasvon. Ojensi kätensä kätelläkseen. Sanoi iloisesti hymyillen etunimensä ja totesi, että me ei olla ennen nähtykään, mikäs sun nimi on?
Lapsen ystävä pisti kädet taskuun eikä sanonut mitään. 8-vuotias ei osaa edes nimeään sanoa kysyttäessä!
Opetatteko te lapsenne tervehtimään ihmisiä?
Toivottavasti oma lapsi ei käyttäydy noin kylässä.
Kommentit (66)
Toiset opettaa, toiset ei. Hyväksykää nyt jo aikuiset äiti-ihmiset, että kaikki eivät ole teidän superlapsia, täydellisten kasvattajien moitteettomasti käyttäytyviä.
Ojensi kätensä kätelläkseen?! Lapsi tervehditään menemällä heidän tasolleen, ei heidän yläpuolle. Ystävälläsi olisi varaa parantaa käytöstapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäytyä noin kaverinsa luona, jos sinne on tullut vieras ja yrittänyt käsipäivää tervehtiä ja esittelyä halunnut. Ei voi mitään, hän oli pienenä erittäin ujo ja hitaasti lämpiävä. Onneksi kavereiden vanhemmat tunsivat lapseni, joten ollaan säästytty tällaiselta ihmettelyltä palstalla.
Ja silloin tietäisit, että toiset ovat yksinkertaisesti hitaasti lämpeneviä. On aikuiselta pelisilmän puutetta, jos hyökkää heti kättelemään ujoa lasta. Silloin hän toimii täysin omasta maailmastaan käsin. Aikuinen, jos omaa sosiaalisia taitoja, voi esitellä itsensä muutenkin. Antaa lapselle hetki aikaa katsella ja jossakin välissä todeta, että "emme ole aikaisemmin tavanneet. Minun nimi on XX, mikäs sinun on?" Aikuinen on tässä tapauksessa käyttäytynyt omalla mukavuusalueellaan. Kun ei tunne toista, esittäytydään, että epämukavuus poistuu. Mitäs siitä vaikka lapsi tarvitsisi hetken aikaa...
Noin käyttäytyvä lapsi välittää ainakin mulle kuvan siitä, että vanhemmat aika urpoja. Jos ovat tehneet lapsesta noin ihmisaran ja tökerön. Heti tulee tuollainen mielikuva, ei voi mitään.
Ja ensi kerralla jo kenties tiedät, mitä puhut.
Voin tuon kirjan lukea. En silti usko, että muuttaisi sitä ensivaikutelmaa, jonka lapsen käytös minussa herättää paitsi hänestä, myös hänen perheestään.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ja nyt ei ollut kovin hyvä. Varmaan kiltti, mutta avuton ihminen.
Noin käyttäytyvä lapsi välittää ainakin mulle kuvan siitä, että vanhemmat aika urpoja. Jos ovat tehneet lapsesta noin ihmisaran ja tökerön. Heti tulee tuollainen mielikuva, ei voi mitään.
Ja ensi kerralla jo kenties tiedät, mitä puhut.
Voin tuon kirjan lukea. En silti usko, että muuttaisi sitä ensivaikutelmaa, jonka lapsen käytös minussa herättää paitsi hänestä, myös hänen perheestään.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ja nyt ei ollut kovin hyvä. Varmaan kiltti, mutta avuton ihminen.
Sehän se onkin oleellista, ettei vain ole avuton. Mieluummin paha ja taitava.
Voit ihan vapaasti kadulla kulkiessasi osoitella ihmisiä sanoen "sä olet tyhmä", "sinä kaunis", "sinä hidas", mutta todennäköisesti siinä käy niin, että sinua vain pidetään lapsellisena. Sellaisen ensivaikutelman sinusta nyt sain.
Vasta av:lla olen oppinut, miten ilkeästi aikuiset osaavat ajatella lapsista :(
menis kans hämilleen eikä kättelis tai vastais.
Meille ns. etikettikäytöstavat ovat ei niin tärkeitä asioita. Me panostetaan kasvatuksessa siihen että lapset oppivat empaatisiksi ja ajatteleviksi ihmisiksi.
Kättelyt ja muut "tekososiaaliset" tavat ovat meille toissijaiset.
Anteeksi täytyy osata pyytää ja kiitos ja ole hyvä sanoa, mutta kättely? Turhat halit? Tekoreippaus? "Kaunis ilma" small talk? Tuntemattomien tervehtiminen hymmyssäsuin? jne. Eivät ole meillä tärkeitä juttuja vaan jopa teeskentelyä.
Jos jonkun mielestä ollaan koko perhe urpoja tämän takia löytyy multa kyllä mielipide tälläisistä "ylikasvtetuista" lapsista ja heidän perheistään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin käyttäytyvä lapsi välittää ainakin mulle kuvan siitä, että vanhemmat aika urpoja. Jos ovat tehneet lapsesta noin ihmisaran ja tökerön. Heti tulee tuollainen mielikuva, ei voi mitään.
"Tehneet" lapsesta aran. Hoh-hoijaa... Taidat olla niitä sädekehäänsä kiillottavia vanhempia, jotka luulevat, että kasvattamalla lapsesta saa juuri sellaisen kuin haluaa. Niin minäkin kasvatuksen ammattilaisena luulin, kunnes sain omia lapsia. Lapset vaan ovat erilaisia syntymästään alkaen, vaikka olisivat samoista vanhemmista tehdyt ja samassa kodissa asuvia. Toiset löytävät rohkeuden aikaisemmin, toiset myöhemmin, pakottamalla rohkeus ei tule kenellekään lapselle. Ja mitä ihmettelevämpi ilme aikuisilla on ap:n kuvaamassa tilanteessa, sitä aremmaksi lapsi tulee. Hyväksymällä lapsi sellaisena kuin hän on, löytyy se aito oma rohkeus vähitellen.
Jos se lapsi tulee siihen viereen nenä pitkänä pällistelemään. Niin mistä sitä voi tietää, että se on ujo?
Ujo kai pysyisi piilossa jossain nurkan takana?
Ja silloin tietäisit, että toiset ovat yksinkertaisesti hitaasti lämpeneviä. On aikuiselta pelisilmän puutetta, jos hyökkää heti kättelemään ujoa lasta. Silloin hän toimii täysin omasta maailmastaan käsin. Aikuinen, jos omaa sosiaalisia taitoja, voi esitellä itsensä muutenkin. Antaa lapselle hetki aikaa katsella ja jossakin välissä todeta, että "emme ole aikaisemmin tavanneet. Minun nimi on XX, mikäs sinun on?" Aikuinen on tässä tapauksessa käyttäytynyt omalla mukavuusalueellaan. Kun ei tunne toista, esittäytydään, että epämukavuus poistuu. Mitäs siitä vaikka lapsi tarvitsisi hetken aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menis kans hämilleen eikä kättelis tai vastais.
Meille ns. etikettikäytöstavat ovat ei niin tärkeitä asioita. Me panostetaan kasvatuksessa siihen että lapset oppivat empaatisiksi ja ajatteleviksi ihmisiksi.
Kättelyt ja muut "tekososiaaliset" tavat ovat meille toissijaiset.
Anteeksi täytyy osata pyytää ja kiitos ja ole hyvä sanoa, mutta kättely? Turhat halit? Tekoreippaus? "Kaunis ilma" small talk? Tuntemattomien tervehtiminen hymmyssäsuin? jne. Eivät ole meillä tärkeitä juttuja vaan jopa teeskentelyä.Jos jonkun mielestä ollaan koko perhe urpoja tämän takia löytyy multa kyllä mielipide tälläisistä "ylikasvtetuista" lapsista ja heidän perheistään :D
Hei haloo. Kyllä lapsen aivokapasiteetti riittää siihen, että opettaa sekä empaattiseksi ja ystävälliseksi, että kättelemään ja keskustelemaan. Miten nuo on muka toisensa poissulkevia asioita?
Noin käyttäytyvä lapsi välittää ainakin mulle kuvan siitä, että vanhemmat aika urpoja. Jos ovat tehneet lapsesta noin ihmisaran ja tökerön. Heti tulee tuollainen mielikuva, ei voi mitään.
"Tehneet" lapsesta aran. Hoh-hoijaa... Taidat olla niitä sädekehäänsä kiillottavia vanhempia, jotka luulevat, että kasvattamalla lapsesta saa juuri sellaisen kuin haluaa. Niin minäkin kasvatuksen ammattilaisena luulin, kunnes sain omia lapsia. Lapset vaan ovat erilaisia syntymästään alkaen, vaikka olisivat samoista vanhemmista tehdyt ja samassa kodissa asuvia. Toiset löytävät rohkeuden aikaisemmin, toiset myöhemmin, pakottamalla rohkeus ei tule kenellekään lapselle. Ja mitä ihmettelevämpi ilme aikuisilla on ap:n kuvaamassa tilanteessa, sitä aremmaksi lapsi tulee. Hyväksymällä lapsi sellaisena kuin hän on, löytyy se aito oma rohkeus vähitellen.
Ei se maailma hyväksy lasta tuosta vaan sellaisena, kuin hän on. Mitä nopeammin oppii elämän lait, sitä helpompi on maailmassa tulla toimeen. Ikävää, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menis kans hämilleen eikä kättelis tai vastais.
Meille ns. etikettikäytöstavat ovat ei niin tärkeitä asioita. Me panostetaan kasvatuksessa siihen että lapset oppivat empaatisiksi ja ajatteleviksi ihmisiksi.
Kättelyt ja muut "tekososiaaliset" tavat ovat meille toissijaiset.
Anteeksi täytyy osata pyytää ja kiitos ja ole hyvä sanoa, mutta kättely? Turhat halit? Tekoreippaus? "Kaunis ilma" small talk? Tuntemattomien tervehtiminen hymmyssäsuin? jne. Eivät ole meillä tärkeitä juttuja vaan jopa teeskentelyä.Jos jonkun mielestä ollaan koko perhe urpoja tämän takia löytyy multa kyllä mielipide tälläisistä "ylikasvtetuista" lapsista ja heidän perheistään :D
Hei haloo. Kyllä lapsen aivokapasiteetti riittää siihen, että opettaa sekä empaattiseksi ja ystävälliseksi, että kättelemään ja keskustelemaan. Miten nuo on muka toisensa poissulkevia asioita?
pidettäisiin huonokäytöksisenä. En oikein ymmärrä kuinka suomalaislapsille käytöstavat olisivat niin ylivoimainen ponnistus. Onko kyse jostain geneettisestä mutaatiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks sä suljit noi pois??? Etkö osaa lukea? Tajuta lukemaasi???
menis kans hämilleen eikä kättelis tai vastais.
Meille ns. etikettikäytöstavat ovat ei niin tärkeitä asioita. Me panostetaan kasvatuksessa siihen että lapset oppivat empaatisiksi ja ajatteleviksi ihmisiksi.
Kättelyt ja muut "tekososiaaliset" tavat ovat meille toissijaiset.
Anteeksi täytyy osata pyytää ja kiitos ja ole hyvä sanoa, mutta kättely? Turhat halit? Tekoreippaus? "Kaunis ilma" small talk? Tuntemattomien tervehtiminen hymmyssäsuin? jne. Eivät ole meillä tärkeitä juttuja vaan jopa teeskentelyä.Jos jonkun mielestä ollaan koko perhe urpoja tämän takia löytyy multa kyllä mielipide tälläisistä "ylikasvtetuista" lapsista ja heidän perheistään :D
Hei haloo. Kyllä lapsen aivokapasiteetti riittää siihen, että opettaa sekä empaattiseksi ja ystävälliseksi, että kättelemään ja keskustelemaan. Miten nuo on muka toisensa poissulkevia asioita?
Että "tekososiaaliset" tavat on heille toissijaisia.
Ihmettelen vaan, mitä ne sellaiset tekososiaaliset tavat on. Vuosisatojen ja tuhansien ajan muotoutunut sosiaalinen käytös ei minusta ole kovin "teko" mitään.
Ja hymy - eikös se ole jo geeneissä ihmisellä, että hymy ilmaisee ystävyyttä, ei-uhkaa, jne? Miten se on "teko"?
Jaksatpa ottaa lämpöä. Ei, kun esimerkkisi mukaan pitäisi olla... Tai !!! :D
Luuletko, että ujon lapsen erottaa, missä hän seisoo. Olisiko kehonkieli ja katse. JOS aikuisella on sosiaalisia taitoja, niin hän kyllä näkee näistä.
Jos se lapsi tulee siihen viereen nenä pitkänä pällistelemään. Niin mistä sitä voi tietää, että se on ujo?
Ujo kai pysyisi piilossa jossain nurkan takana?
Ja silloin tietäisit, että toiset ovat yksinkertaisesti hitaasti lämpeneviä. On aikuiselta pelisilmän puutetta, jos hyökkää heti kättelemään ujoa lasta. Silloin hän toimii täysin omasta maailmastaan käsin. Aikuinen, jos omaa sosiaalisia taitoja, voi esitellä itsensä muutenkin. Antaa lapselle hetki aikaa katsella ja jossakin välissä todeta, että "emme ole aikaisemmin tavanneet. Minun nimi on XX, mikäs sinun on?" Aikuinen on tässä tapauksessa käyttäytynyt omalla mukavuusalueellaan. Kun ei tunne toista, esittäytydään, että epämukavuus poistuu. Mitäs siitä vaikka lapsi tarvitsisi hetken aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidettäisiin huonokäytöksisenä. En oikein ymmärrä kuinka suomalaislapsille käytöstavat olisivat niin ylivoimainen ponnistus. Onko kyse jostain geneettisestä mutaatiosta?
Mutta kun suomalainen aikuinenkin pitää kättelyä jotenkin kummallisena ja tekososiaalisena tapana. Teennäisenä. Niin ei kai siinä lapsetkaan opi, jos ei vahemmatkaan osaa antaa esimerkkiä.
Harvoin kiittää, harvoin sanoo "hei heit".. Saattaa jopa kääntää katseen pois ja olla vastaamatta kysymykseen. Hänellä onkin Asperger.
Tästä huolimatta tyttömme tykkää käydä kavereilla leikkimässä ja on jopa seurallinen ja puhelias tutussa ympäristössä.
Ihan hivenen ymmärrystä pyydän, ettei heti ensikontaktin myötä näin lasta ja vanhempia teilattaisi!!!!!!!!!!!!
Tee sinä vaan niitä ensivaikutelmia, ihan rauhassa. En voi tajuta, miten aikuiset ihmiset ei ymmärrä ujoutta. Itse olen ollut ihan älyttömän ujo lapsena ja varmaan olen vieläkin ajoittain ujo. Se on sellainen piirre ihmisessä mitä ei vaan voi pois kytkeä. Raivostuttaa tollanen että jo lapsesta pitää saada joku loistava ensivaikutelma ja sitten jos ei saa niin se on varmaan ihan onneton, avuton ja tyhmä ja ties mitä. Ettekö tajua, että kaikilla ihmisillä ei ole loputonta tarvetta tuoda itseään esille ja näytellä itsestään jotain mainosta jatkuvasti.
Luuletko, että ujon lapsen erottaa, missä hän seisoo. Olisiko kehonkieli ja katse. JOS aikuisella on sosiaalisia taitoja, niin hän kyllä näkee näistä.
Jos se lapsi tulee siihen viereen nenä pitkänä pällistelemään. Niin mistä sitä voi tietää, että se on ujo?
Ujo kai pysyisi piilossa jossain nurkan takana?
Ja silloin tietäisit, että toiset ovat yksinkertaisesti hitaasti lämpeneviä. On aikuiselta pelisilmän puutetta, jos hyökkää heti kättelemään ujoa lasta. Silloin hän toimii täysin omasta maailmastaan käsin. Aikuinen, jos omaa sosiaalisia taitoja, voi esitellä itsensä muutenkin. Antaa lapselle hetki aikaa katsella ja jossakin välissä todeta, että "emme ole aikaisemmin tavanneet. Minun nimi on XX, mikäs sinun on?" Aikuinen on tässä tapauksessa käyttäytynyt omalla mukavuusalueellaan. Kun ei tunne toista, esittäytydään, että epämukavuus poistuu. Mitäs siitä vaikka lapsi tarvitsisi hetken aikaa...
kun ihminen ottaa takkia pois päältä. Ja tuijottaa. Niin ei voi arvata epäsosiaaliseksi ja ujoksi.
Ehkä se sitten oli vaan vähän jälkeenjäänyt, raasu parka. yritetään ymmärtää.
kuin opettaa se oikeesti empaatiseksi.
Mutta en kyllä missään sanonut etteikö joku oikein jaksava vanhempi vois panostaa sekä aitouteen että hyviin käytöstapoihin.
Me jaksetaan panostaa enempi vaan tuohon aitouteen.
Ja olen tavannut usean erittäin kauniilla käytöstavoilla kasvatetun lapsukaisen joka kyllä "pokkuroi", mutta on ilkeä kavereilleen.
Kuten myös huonot käytöstavat omaavan ilkimyksen...
Ja hyvät käytöstavat omaavan sydämellisen lapsen...
Ja huonot käytöstavat omaavan sydämelisen lapsen...
Mä en vaan voi sietää ihmisiä jotka ovat olevinaan niin hyviä kun lapsensa käyttäytyvät niin korrektisti, mutta joiden mielestä on ok haukkua muita ihmisiä ja lapsia! ja niiden vanhempia jonkun kättelemättömyyden vuoksi. Ja samalla opettavat että ne ihmiset ovat moukkia jotka ei tajua katsoa silmiin ja "mielistellä".
Tee sinä vaan niitä ensivaikutelmia, ihan rauhassa. En voi tajuta, miten aikuiset ihmiset ei ymmärrä ujoutta. Itse olen ollut ihan älyttömän ujo lapsena ja varmaan olen vieläkin ajoittain ujo. Se on sellainen piirre ihmisessä mitä ei vaan voi pois kytkeä. Raivostuttaa tollanen että jo lapsesta pitää saada joku loistava ensivaikutelma ja sitten jos ei saa niin se on varmaan ihan onneton, avuton ja tyhmä ja ties mitä. Ettekö tajua, että kaikilla ihmisillä ei ole loputonta tarvetta tuoda itseään esille ja näytellä itsestään jotain mainosta jatkuvasti.
Siinä tapauksessa sinulle luulisi olevan se ja sama, millaisia mielikuvia tai ajatuksia sinä tai lapsesi tai kukaan muukaan muissa herättää. Siispä lienee turha sinun ottaa asioista lämpöä.
Me muut vähän mietimme sitäkin, mitä muut meistä ajattelevat. Että olemmeko heidän mielestään mukavia ja ystävällisiä ja toiset huomioonottavia. Vai juroja, jöröjä toljottajia, jotka eivät ole mukavaa seuraa ja joiden läsnäollessa saa koko ajan olla varpaillaan, että onko se nyt ujo vai huonolla päällä vai mikä sillä on.
Olen varmaan vähän typerä, kun ajattelen muitakin. Älä minusta välitä. Elä vaan omaa täydellistä elämääsi muista piittaamatta.
Voin tuon kirjan lukea. En silti usko, että muuttaisi sitä ensivaikutelmaa, jonka lapsen käytös minussa herättää paitsi hänestä, myös hänen perheestään.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ja nyt ei ollut kovin hyvä. Varmaan kiltti, mutta avuton ihminen.