Lue keskustelun säännöt.
Eikö 8-vuotiaalta edellytetä vielä peruskohteliaan käytöksen hallintaa?
14.03.2012 |
Lapsella oli kaveri kylässä. Sitten tupsahti myös minun ystäväni siihen. Lapset tuli häntä eteiseen moikkaamaan.
Hän huomasi joukossa uuden kasvon. Ojensi kätensä kätelläkseen. Sanoi iloisesti hymyillen etunimensä ja totesi, että me ei olla ennen nähtykään, mikäs sun nimi on?
Lapsen ystävä pisti kädet taskuun eikä sanonut mitään. 8-vuotias ei osaa edes nimeään sanoa kysyttäessä!
Opetatteko te lapsenne tervehtimään ihmisiä?
Toivottavasti oma lapsi ei käyttäydy noin kylässä.
Kommentit (66)
pikkulapsille leikkien avulla. Tässä todella pätee minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Se vaan niinkuin tulee sit luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikaan koululainen ei- ja sitä pidetään nimenomaan hyväksyttävänä. Olen saanut jopa nurinaa siitä kun olen tarkka että käytöstavat pidetään- bussissa en anna lapsen potkia penkkejä, käsken istumaan suorassa ja vastaamaan kunnolla (eikä esim. määkimään vastauksia kamalalla äänensävyllä kuten osa lapsista), pidän lasta tahallaan jonossa vikojen joukossa jotta oppii jonottamaan jne. Samalla tavalla opin ne itsekin lapsena ja niistä on ollut apua: ei tarvitse pelätä itsensä "mokaamista", kun osaa käyttäytyä ja mm. teitittely tulee luonnostaan. Samalla opetan lapselleni positiivista elämänasennetta, en koskaan hauku ketään hänen kuullensa enkä juoruile.
Teillä on siis suurperhe. ystäväsi tuli yllättäen paikalle ja huomasi joukossa uuden kasvon. Hän ei siis huomannut, että siellä oli ihan kokonainen lapsi? Joku (et kerro, että kuka) ojensi kätensä kätelläkseen ja ryhtyi urkkimaan, kuka tuo toinen on.
Omille lapsille olen aika tarkasti opettanut, että vieraille ihmisille ei kerrota nimeä ja osoitetta. Tuo siis olisi voinut olla oma lapseni, joka kyllä kykenee tervehtimään ja sanomaan "hei", mutta ei missään nimessä eikä koskaan kerro jollekin täysin oudolle omaa nimeään, jos vanhemmat eivät ole paikalla.
Teillä on siis suurperhe. ystäväsi tuli yllättäen paikalle ja huomasi joukossa uuden kasvon. Hän ei siis huomannut, että siellä oli ihan kokonainen lapsi? Joku (et kerro, että kuka) ojensi kätensä kätelläkseen ja ryhtyi urkkimaan, kuka tuo toinen on.
Omille lapsille olen aika tarkasti opettanut, että vieraille ihmisille ei kerrota nimeä ja osoitetta. Tuo siis olisi voinut olla oma lapseni, joka kyllä kykenee tervehtimään ja sanomaan "hei", mutta ei missään nimessä eikä koskaan kerro jollekin täysin oudolle omaa nimeään, jos vanhemmat eivät ole paikalla.
Monikaan koululainen ei- ja sitä pidetään nimenomaan hyväksyttävänä. Olen saanut jopa nurinaa siitä kun olen tarkka että käytöstavat pidetään- bussissa en anna lapsen potkia penkkejä, käsken istumaan suorassa ja vastaamaan kunnolla (eikä esim. määkimään vastauksia kamalalla äänensävyllä kuten osa lapsista), pidän lasta tahallaan jonossa vikojen joukossa jotta oppii jonottamaan jne. Samalla tavalla opin ne itsekin lapsena ja niistä on ollut apua: ei tarvitse pelätä itsensä "mokaamista", kun osaa käyttäytyä ja mm. teitittely tulee luonnostaan. Samalla opetan lapselleni positiivista elämänasennetta, en koskaan hauku ketään hänen kuullensa enkä juoruile.
Juuri tulin bussilla töihin. Takapenkissä istui äiti ja lapsi. Muksu määki koko ajan ja potki ja rummutti penkkini selkämystää. Äiti ei sanonut mitään. Ei mitään. Lopulta kuski hiukkasi, että hei, tämä on ihan uusi auto, jos voisitte jättää sen penkin potkimisen, pysyisi siistinä... Äiti alkoi sähistä kuskille ja sättiä häntä.
Todella outoa.
Ilmankos niin monet lapset on säikähtäneitä ja ujoja. Kun vanhemmat reagoi tuollaisella kielenkäytöllä. Ja sitten teininä se ujous osoitetaan haistattelulla. V.....u, kotoahan se on opittu!