Tunnetko aikuisia vanhempiensa kanssa asuvia?

Aikuisiahan ne ovat. Minua ainakin ahdistaisi, jos joku 28-vuotias aikamiespoika köllisi luonani. 25 v. on aika takarja, jolloin terveet poikaset lentää pesästä.

Tunnetteko vanhempiensa kanssa asuvia aikuisia? Jos tunnet, niin ovatko muuten normaaleja? Enkä nyt tarkoita alle kolmekymppisiä tai viisi- kuusikymppisiä vanhempiensa omaishoitajia, vaan oikeasti aikuisia, jotka asuvat kotona "lapsen" roolissa. Mietin, että onko näitä oikeasti olemassa, kun joskus joissaim tv-sarjoissa, yleensä komedioissa on tällaisia.

ihan yleistä asua aikuisena vanhempiensa kanssa. Puhumattakaan kehittyvistä maista.

Tuttuni jatkoi tilaa ja eka vanhemmat asuivat siinä 5vuotta,alkoi seukkaus ja vauva tulossa,niin siinä vaiheessa tuttuni osti vanhemmille ok-talon kirkonkylältä ja nuoripari jäi jatkamaan tilaa.

Tämä voi olla persoonallisuuden, taloudellisten realiteettien sekä oman taustan yhteisvaikutus. En nyt elämänkertaa tähän laita mutta muutin 22v iässä vanhempien luokse ja asun siellä edelleen. Suunnitelmissa on että tähän tulee muutos sitten kun on varaa (palvelijoihin, autokuskeihin, kuivapesulaan ym). Menemättä syvemmälle tähän, on persoonallisuuksia joita ei 9-17 hommat vedä. Esm. säveltäjät, kirjailijat, käsikirjoittajat, yrittäjät, videobloggarit jne. Esm. oma persoonani on sellainen että en ole missään ajoissa, mukaan lukien muutamat työhaastattelut. Eihän Trumpkaan saavu ensiksi bored-roomiin Diilissäkään.

Jos lähtee töihin niin se tarkoittaa minusta aivojen surkastumista, ellei sitten jotenkin onnistu saamaan sellaisia töitä missä voi kehittyä. Sellaisia voi olla täällä haastavaa saada jos koulupapereissa ruotsi on 4/10 tasoa aina. Perfektionisti kun ei ole kovin motivoitunut oppimaan kieliä jotka kuulostavat hassuilta etenkin  kun persoonani on myös kaikenlaista pakkopullaa vastaan, voin rehdisti sanoa etten muista yhtään asia mitä koulussa opetettiin koska pääni automaattisesti suodattaa kaikenlaisen tuputuksen pois. Olen siis opiskellut kaiken mitä koulussa opettettiin ja muuta uudestaan kotona itsenäisesti, lähinnä wikipediasta.

Tässä hyvää juttua:

http://www.mind-trek.com/reports/misc/minddest.htm

"ARE OUR "SCHOOLS" CONCENTRATION CAMPUSES FOR MIND DESTRUCTION"

Eli tavallisille lampaille nykyinen koulusysteemi kyllä sopii, mutta "erityistapaukset" pitäisi jättää pakollisen koulutuksen ulkopuolelle - tai siis muuttaa sana "pakollinen" "vapaaehtoiseksi", jolloin puitteet oppimismotivaatiolle voisi edes olla olemassa. Tosin luentotyylinen opetus nyt ei kyllä toimi itselleni ollenkaan olipa sitten vapaaehtoista tai pakollista -  koska siinä joku muu päättää mitä ja milloin - syy miksi oppia juuri sitä ja silloin ei ole vahva. Minulle kaikki pitää aina lähteä käytännön tarpeista, eli joku oma projekti ja sitten itse selvittää mitä siihen tarvitsee oppia. (Opin englannin ja koodauksen alkeet joskus 7v iässä 80 luvulla kun oli oma motivaatio siihen, mitää koulussa tuolloin opetettua en muista, en oppinut edes kertotaulua, eli koulusysteemi on minusta läpimätä ja tuo artikkeli on minulle täyttä totta)

Aion asua äitini kanssa niin pitkään kuin hänessä henki pihisee. Olen muutenkin ns "luuseri" joten minulla on vain voitettavaa kun asun äipän kanssa. Ikää on tosiaan vasta se 21, joten ilmeisesti minua ei vielä lasketa.

- P21 (Peräkamaripoika)

Miten niin ei lasketa alle 30-vuotiaita?? Menee aina vaan sairaammaksi tämä keinotekoisesti pidennetty nuoruus. On ihan ok jos 29-vuotias äijä tai nainen makaa vanhempiensa hoidettavana kotona. Lapsiressu. Vasta 11-vuotta ollut täysi-ikäinen. Hoh hoijaa :D Kyllä normaalit lapset lähtevät aikuistuessaan kotoa viimeistään 22-23 vuotiaina.

Tunne muutaman ihan normaaleita ja vähän vähemmän normaaleita, samoin kuin kotoa pois muuttaneissa on sekä että.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 23:14"]

Miten niin ei lasketa alle 30-vuotiaita?? Menee aina vaan sairaammaksi tämä keinotekoisesti pidennetty nuoruus. On ihan ok jos 29-vuotias äijä tai nainen makaa vanhempiensa hoidettavana kotona. Lapsiressu. Vasta 11-vuotta ollut täysi-ikäinen. Hoh hoijaa :D Kyllä normaalit lapset lähtevät aikuistuessaan kotoa viimeistään 22-23 vuotiaina.

[/quote]

Kyllä mua aina alkaa naurattaa kun joku mainitsee sanan "normaali". Toisille normaali on eri kuin toisille. Ei ole olemassa yhtä normaalia tapaa tehdä asioita tai olla olemassa. Kertoo aika paljon ihmisen maailmankuvasta jos vain se oma tapa on ns "normaali". Kannattaisi varmaan hyväksyä se fakta, että ihmisetkin on erilaisia ja saavat olla normaaleja siten kuin haluavat. Suomessa erilaisuus ei ole rikkaus vaan synti, ei saa asua vanhemmillaan jos on molemmille osapuolille ok, ei saa värjätä hiuksia räväkästi tai pukeutua huomiota herättävästi tai on epänormaali ja sairas.

- P21 (Peräkamaripoika)

Eron jälkeen mies reilu 30 v. muutti vanhemmilleen siksi aikaa kunnes saa uuden asunnon itselleen. Päätyi loisimaan sinne puoleksi vuodeksi. Ja hänellä siis kolme lastamme vuoro viikoin. Mikäs hänen siellä asuessa kun ex-anoppi ruokki koko lapsikatraan ja kuskasi kouluun jne.

Olen 31- vuotias pitkään työttömänä ollut  pelkällä toimeentulotuella elävä nainen ja joudun elämäntilanteestani johtuen asumaan lapsuudenkodissani kahdestaan isäni kanssa. En edes pidä isästäni, joka kohtelee minua kuin lasta ja jonka mielestä kaikki on aina minun syytä. Sanomattakin on selvää, että kaikki "aikuisten asiat" on minulta kielletty ja minulla on jopa kotiintuloaika. Kerran isäni suuttui kuin tulin kotiin vasta kello 21.40. Isänikään ei pidä minusta, mutta silti olettaa minun asuvan lapsuudenkodissa niin kauan kuin aika isästä jättää ja hoitavan kaiken.  Ikikarenssi se minun elämäni tuhosi, mutta isäni tulee yhtä hyväälä kakkossijalla.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 19:29"]Olen 31- vuotias pitkään työttömänä ollut  pelkällä toimeentulotuella elävä nainen ja joudun elämäntilanteestani johtuen asumaan lapsuudenkodissani kahdestaan isäni kanssa. En edes pidä isästäni, joka kohtelee minua kuin lasta ja jonka mielestä kaikki on aina minun syytä. Sanomattakin on selvää, että kaikki "aikuisten asiat" on minulta kielletty ja minulla on jopa kotiintuloaika. Kerran isäni suuttui kuin tulin kotiin vasta kello 21.40. Isänikään ei pidä minusta, mutta silti olettaa minun asuvan lapsuudenkodissa niin kauan kuin aika isästä jättää ja hoitavan kaiken.  Ikikarenssi se minun elämäni tuhosi, mutta isäni tulee yhtä hyväälä kakkossijalla.
[/quote]

Ikikarenssi?

Olen 36, ja jouduin muuttamaan takaisin vanhempieni luokse vuoden alussa. Työpaikka meni viime vuonna, ja sen mukana yksi kerrallaan kaikki muukin. Tämä on todella nöyryyttävää, olen 19-vuotiaasta asti asunut omillani ja pitänyt itsestäni huolen, ja nyt oli pakko joko palata lapsuudenaikaiseen huoneeseeni tai asua kadulla. Haluaisin että ihmiset pitäisivät minua mielummin vaikka peräkammarin poikana kuin tällaisena täydellisenä luuserina.

Tunnen, ihan normaaleja ovat. :) Minulla on kaksi sukulaista, jotka eivät koskaan muuttaneet kotoa. Molemmilta kuoli ensin isä ja myöhemmin äiti, ja lapset jäivät asumaan sitten yksin tähän samaan asuntoon. Älykkäitä ja työssäkäyviä ihmisiä molemmat, myös hyvin introverttejä ja yksinään viihtyviä. Toinen heistä on tehnyt mittavan yliopistouran, ja on työnsä puolesta ollut pitkiä aikojakin kerrallaan mitä eksoottisimmissa maailmankolkissa. Ei siis ole kyse siitä, etteivätkö nämä ihmiset uskaltaisi poistua peräkammaristaan. Sittemmin toinen näistä sukulaisistani on avioitunut, mutta kumpikin puolisoista asuu edelleen omissa asunnoissaan. 

Lukiossa mulla oli miesopettaja, joka asui äitinsä kanssa - samoin yliopistossa yksi proffa. Vähän erikoisia, mutta ihan normaaleja ihmisiä olivat hekin. :)

Niin ymmärrän että maalla voi käydä niin mutta tunnen Vantaalla asuvan kolmekymppisen miehen joka asuu kotona.Ei ole koskaan seurustellut eikä ole ystäviä.Vanhemmat pitävät lapsena ja ovat onnellisia jos hän joskus leikkaa nurmikon.Mikä on vanhempien vastuu?Miksi he varastastavat miehen elämän eivätkä tee asialle mitään?

Seurustelin nuorempana erään mieshenkilön kanssa, joka asui äitinsä nurkissa vielä 23-vuotiaanakin. Muutenkin tuntui tuo heidän välinen suhteensa hiukan....oudolta. Miehellä oli isoveljiä ja kaksoissisar, jotka olivat muuttaneet pois kotoa, mutta jostain syystä tämä tyyppi oli jämähtänyt kotiin. 

Lopetin suhteemme parin vuoden jälkeen. Itse olin vielä alaikäinen seurustelun aikaan ja päätin, että kun muutan omilleni, en halua riippakiveksi miestä, joka ei ole tuohon ikään mennessä uskaltautunut irrottautua mamman helmoista.

30-35 v nainen joka muutti eron jälkeen lastensa kanssa äitinsä kanssa samaan talouteen. Eläkkeellä oleva äiti huolehtii kotityöt, lapset, laskut ja tytär ottaa lapsista instakuvat ja painuu omiin harrastuksiinsa. Rahaakin riittää kun asuntokin on vanhempien maksama. Paljon apua tarvitseva tytär on ollut koko ikänsä eikä muuksi muutu vanhetessaan. Äiti on aivan poikki ja valittelee kun ei ehdi omia tuttujaan tapaamaan, mutta auliisti edelleenjoka toisen viikon lapsia hoitaa äidin hoitovuorolla.

30-35 v nainen joka muutti eron jälkeen lastensa kanssa äitinsä kanssa samaan talouteen. Eläkkeellä oleva äiti huolehtii kotityöt, lapset, laskut ja tytär ottaa lapsista instakuvat ja painuu omiin harrastuksiinsa. Rahaakin riittää kun asuntokin on vanhempien maksama. Paljon apua tarvitseva tytär on ollut koko ikänsä eikä muuksi muutu vanhetessaan. Äiti on aivan poikki ja valittelee kun ei ehdi omia tuttujaan tapaamaan, mutta auliisti edelleen joka toisen viikon lapsia hoitaa äidin hoitovuorolla.