Lue keskustelun säännöt.
Satuhäät morsiamella viillellyt käsivarret?
Kommentit (84)
me muuten edes tiedetä, mikä oli syy siihen, että anoppi karsasti Satuhäät-morsianta. Noi viiltoarvet oli vaan jonkun oma arvaus.
Itselläni kävi mielessä, ovatko anoppi ja appi vielä ehtineet toipua sulhasen edellisen liiton päättymisestä ja miten tuo ero on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon anopin kirjoituksestakyllä ymmärrän miksi anoppien kanssa ei tulla toimeen!
Hänkin ajattelee, että viillelty miniä olisi huono, koska viiltely kertoo siitä, ettei hallitse perhe-elämää ja osaa hoitaa ongelmatilanteita. JA SITTEN TÄMÄ ANOPPI ITSE EI SUOSTUISI HYVÄKSYMÄÄN LAPSELLEEN KUIN TIETYNLAISEN PUOLISON! Tajuaakohan hän itse, että hän tässä on se jonka tarvitsisi opetella, miten ihmisten kanssa tullaan toimeen ja miten kanssaihmisiä tulisi kunnioittaa.
Mutta siis tästä syystähän kaikkitietävien anoppien kanssa ei tulla toimeen. Miniäparka!:)
Voisikos jopa sanoa, että viiltely ei ole normaalia, mutta se mikä aiheuttaa sitä viiltelyä on pahaolo ja ahdistus sekä muut ns. "normaalit" negatiiviset tunteet. Viiltely voi olla keino purkaa nuita tunteita, joita ei muuten ole saanut käsiteltyä. Ihmisillä on erilaisia keinoja purkaa niitä tunteita. Kyllä minäkin viiltelyarpia kannan, ne muistuttaa siitä suunnattomasta pahasta olosta ihan vaan näkymällä. Sitä asiaa ei yhtään helpota, nämä "normaalit" ihmiset, jotka tuomitsevat.
Yritän puheenvuorollani kertoa sen, miksi Satuhäiden anoppi ei pitänyt viiltelijämorsiamesta. En itsekään ilahtuisi lainkaan, jos meille tuotaisiin ko. tapaus näytille. En voikaan valita lapseni puolisoa, enkä aio niin tehdä. Mutta yritän vain kertoa näille itsensä viiltelijöille, miksi teihin suhtaudutaan karsastaen. Entinen elämänne ei ole hyvä lupaus tulevasta. Toivon miniältäni/vävyltäni tasapainoisuutta, stressinsietokykyä ja taustalta perhemallin, jossa ongelmat on osattu ratkaista ilman itsetuhoisuutta, viinaa tai huumeita.
Onneksi minulla on ihan MIELETTÖMÄN ihana, suurisydäminen ja suvaitsevainen anoppi. On varmasti nähnyt viiltelyjäljet ja tietää varsin hyvin menneisyyteni, mutta koskaan ei ole sanallakaan arvostellut minua, menneisyyttäni, mielenterveyttäni, äitiyttä tms. vaan on aidosti onnellinen myös poikansa puolesta. Niin kuin minunkin. Sulla voi tulla aika ikävät oltavat siinä vaiheessa jos poikasi valitsee karsastamasi miniän. Jossain vaiheessa tilanne menee siihen että pojan on valittava äidin ja vaimon väliltä ja kumman luulet rakastuneen pojan valitsevan =)
Eihän ihminen voi olla täysissä sielun voimissaan sillä hetkellä kun itseään haluaa viillellä.
Tiedän sen, sillä olen itse thenyt samaa 12 vuotiaana. Ja kyllä, en ollut tasapainossa silloin. Niinkin epätoivoiseen tilanteeseen minut ajoi vanhempieni kuolema ja koulukiusaaminen. Siitäkin huolimatta että käsissäni on edelleen arpia, voin sanoa olevani nyt erittäin tasapainoinen aikuinen, vaikkei tie siihen helppo ollutkaan. Olen myös hyvä äiti ja puoliso, eikä mielestäni arvet käsissäni muuta sitä. Kivaahan se ei ole kulkea kesät talvet pitkähihaisissa, jottei juurikin tällaiset ajattelijat arpiani näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sitten rakastan näitä keskusteluita, joissa pikkusielut ylhäältä julistavat muille, mikä on "normaalia" (mitä väliä sillä muuten edes on?) ja mistä mikäkin johtuu :D Mä julistan nyt, että pattipolvet kertovat ihmisen henkisestä vajavuudesta. Jos joku yrittää väittää vastaan, niin se on vaan epävakaan kitinää kun kalikka kalahti.
Viiltely ei ole normaalia. Ja sillä sipuli.
Viiltely ei ole normaalia, koska itsensä vahingoittaminen ei ole ihmislajille normaalia toimintaa.
P.S en muuten palkkaisi ikinä ketään jolla näkyy viiltelyjälkiä
T: Nuorisopsyk.sh
Ensimmäinen kysymys on, kuka päättää, mikä on "normaalia." Varmasti et ainakaan sinä, vaikka lopettaisit lauseesi kymmeneen sipuliin. Toinen, paljon tärkeämpi kysymys on, mitä ihmeen väliä edes on mikä on "normaalia" :)
Ankeaksi menisi tämä maailma, jos vain jonkun pikkusielun "normaali"-kategoriaan luokittelemat ihmiset olisivat kelvollisia esim. menemään naimisiin.
Olenko nyt epänormaali ihminen vai normaali ihminen joka kompastui metsäretkellä, löi otsansa ja rystysensä kiveen...
Kauheata, miten voin elää itseni kanssa!
Olen lisäksi murtanut käteni luistellessani.. Olen hypännyt nuorena talon katolta lumihankeen ja saanut solisluun murtuman...
Olen kolauttanut sänkynilaitaan satoja kertoja reiteni niin että siinä on tumma kohta joka ei enään parane.
Olen kaatunut pyörällä ja polvessani on pysyvä iso arpi.
Olen kouluttanut koiraani ja saanut siinä yhteydessä monet arvet käteeni.
Olen silittänyt silitysraudalla kämmeneni päältä vahingossa, kämmessä on arpi joka ei lähde pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen näyttävä arpi on kun 16-vuotiaana päätin tehdä verivalan kaatokännissä kaverini kanssa ja viilsin ihan perkeleellisen haavan käteeni.
Mulla on muutama muukin arpi kädessä jotka näyttää aivan viiltelyjäljeltä, mutta eivät niitä ole, kaikki ainakaan.. Muutama teiniangsteissa nyhrätty arpi varmaan on nimen omaan viiltämällä viilletty mutta so fucking what.
Olen siis täysin yhteiskuntakelvoton yksilö?
Te tuomitsevat idiootit, jotka olette sitä mieltä että nuoruudessaan typeryyksiä tehnyt ihminen on kelvoton ja leimattu loppuelämänsä, olette kapeakatseisempia kuin uskovainen ja TODELL suviatsematon äitini. Hänkin sentään myöntää että IHMINEN voi tehdä virheitä. Joskus elämässä menee paremmin, joskus huonommin. Mutta ei, te täydelliset ämmäthän ette koskaan ole elämässänne mokanneet tai kärsineet paskaa, koska te voitte 100% varmuudella sanoa noin sairaita ja terveestä järjestä kaukana olevia mielipiteitä? Toivon niin paljon etten koskaan törmää teidän kaltaisiin ihmisiin..
Itse olen korkeasti koulutettu ihminen, jolla nyt perhe ja hyvä+ mielekäs työ sekä tasapainoinen, terveellinen elämä. Olisi todella surullista ajatella että koska nuorena ryyppäsin, rellestin, riehuin ja tein hölmöyksiä minun olisi pitänyt jäädä rypemään siihen paskaan mitä teini-ikäni oli, eikä edes yrittää tsempata koska jos kerta olette sitä mieltä että olen kerran ollut sekopää, olen sitä aina.. Haha, tietäisitte vaan kun tuotte lapsenne seuraavan kerran toimintaterapiaan millainen hullu viilteljiä siellä lapsianne terapoi :D
Ps. ajatelkaa: Mieheni on ammatiltaan juristi. Hänellä lukee viilleltynä selässään eräs typerä sana. Oli teininä sammunut ja kaveri oli viiltänyt hänen selkäänsä tuon muka hyvänä läppänä. Mieheni on siis luuseri, epävakaa ja epäonnistuja.
on oikeus toivoa miniäkseen ihmistä, jolla on ongelmaton menneisyys samaan tapaan kuin miniällä on oikeus toivoa anopikseen ihmistä, joka on kotoaan saanut suvaitsevat arvot elämäänsä ja osaa kunnioittaa toisia sellaisena kuin he ovat.
Aina ei vain saa haluamaansa. Ja puolison valinta se kuitenkin se pointti on eikä anopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on pari virkaintoista lähäriä, jotka leikkivät psykia ja ties mitä. Toivottavasti mun lapsi ei joudu teille hoitoon, jos tulee ongelmia koulussa tms. Sillä jos olette hänelle yhtä idiootteja kuin täällä niin saatte vastata mulle. Ja minä olen sentään viillelty FM, prkl! :D
Olenko nyt epänormaali ihminen vai normaali ihminen joka kompastui metsäretkellä, löi otsansa ja rystysensä kiveen...
Kauheata, miten voin elää itseni kanssa!
Olen lisäksi murtanut käteni luistellessani.. Olen hypännyt nuorena talon katolta lumihankeen ja saanut solisluun murtuman...
Olen kolauttanut sänkynilaitaan satoja kertoja reiteni niin että siinä on tumma kohta joka ei enään parane.
Olen kaatunut pyörällä ja polvessani on pysyvä iso arpi.
Olen kouluttanut koiraani ja saanut siinä yhteydessä monet arvet käteeni.
Olen silittänyt silitysraudalla kämmeneni päältä vahingossa, kämmessä on arpi joka ei lähde pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli huomiota hakeva vaikea ihminen.
En missään nimessä sano, että viiltely olisi normaalia, mutta jos teini-ikäisenä on mieli järkkynyt, en lähtisi ihmistä sen perusteella epävakaaksi enää aikuisiällä sanomaan. Tässä tapauksessa emme tiedä, milloin viiltely on tapahtunut.
Itsekin olen teininä viillellyt, tosin onneksi paljon huomaamattomaan paikkaan. Poikaystävä jätti yllättäen, ja hetken päästä siitä jouduin raiskauksen uhriksi. Siitä en edes uskaltanut puhua kellekään, ja kun puhuin viikosta toiseen niistä huolista, joista pystyin ystäville puhumaan, minusta alkoi tuntua, että se alkoi olla heille vaivaksi. Ja varmasti olikin raskasta olla pelkkänä olkapäänä viikosta toiseen. Aloin tuntea itseni todella yksinäiseksi. Sitten teinkin virheen: aloin viiltelemään ja jäin siihen koukkuun, vaikka tässä vaiheessa minun olisi ehdottomasti pitänyt hakea ammattiapua, kun en pystynyt raiskauksesta muille puhumaan eikä muidenkaan asioiden vatvominen kavereiden kanssa johtanut mihinkään. Pelkuruuttani kuitenkin jätin hakematta ammatti-apua ja sorruin toisiin keinoihin.
Tästä kokemuksestani huolimatta en koe olevani näin aikuisena enää mikään sekopää tai luuseri. Näin keittiöpsykologin pätevyydellä luulen, että sairastin tuolloin teininä masennuksen, mutta nyt koen itseni terveeksi. Enkä siis todellakaan halua väittää, että viiltelylle olisi koskaan mitään hyväksyttävää syytä, mutta ehkä oman kokemukseni kertominen auttaa hieman ymmärtämään. Enkä syytä viiltelystäni kurjia tapahtumia, mitä minulle tapahtui, vaan sitä, etten osannut tuolloin teininä vaikeita asioita oikein käsitellä.
Näin vanhempana kyllä hävetti nykyiselle miehelleni arpiani selitellä, ja toivon totisesti, että ne olisivat jääneet tekemättä. Ne muistuttavat minua loppuelämäni noista kauheista tuntemuksista, joita minulla joskus oli. Vaikka kaikki on nyt loistavasti, niin ne kummittelevat aina mukana. Olen kuitenkin koittanut lohduttautua sillä, että olen nyt onnellisempi kuin koskaan, ja noista kurjista kokemuksista huolimatta en koskaan vaihtaisi osaa kenenkään muun kansssa, niin paljon elämä on minulle myös antanut.
Pointtini oli siis se, että tämän morsiamen mielenlaadusta ei kannata kenenkään ulkopuolisen vetää mitään johtopäätöksiä. Ehkä hänet paremmin tuntevat tietävät hänen olevan täysi sekopää, tai sitten he tietävät, että hänen harkintakykynsä on vaan joskus nuorempana pettänyt. Ei me sitä täällä voida tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko nyt epänormaali ihminen vai normaali ihminen joka kompastui metsäretkellä, löi otsansa ja rystysensä kiveen...
Kauheata, miten voin elää itseni kanssa!
Olen lisäksi murtanut käteni luistellessani.. Olen hypännyt nuorena talon katolta lumihankeen ja saanut solisluun murtuman...
Olen kolauttanut sänkynilaitaan satoja kertoja reiteni niin että siinä on tumma kohta joka ei enään parane.
Olen kaatunut pyörällä ja polvessani on pysyvä iso arpi.
Olen kouluttanut koiraani ja saanut siinä yhteydessä monet arvet käteeni.
Olen silittänyt silitysraudalla kämmeneni päältä vahingossa, kämmessä on arpi joka ei lähde pois.
Olet murtanut tahallani kätesi luistellessasi.. Olet hypännyt nuorena tahallasi vahingoittumistarkoituksessa talon katolta lumihankeen ja saanut solisluun murtuman...
Olet kolauttanut tahallasi sänkynilaitaan satoja kertoja reitesi niin että siinä on tumma kohta joka ei enään parane.
Olet kaatunut tahallasi pyörällä ja polvessasi on pysyvä iso arpi.
Olet kouluttanut koiraasi ja saanut siinä yhteydessä tahallasi monet arvet käteesi.
Olet silittänyt silitysraudalla kämmenesi päältä tahallasi, kämmessä on arpi joka ei lähde pois.
Te, joiden mielestä viiltely on ok, pidätte sitten ilm. kaikkia muitakin pahan olon purkauksia normaaleina kuten esim. ahmimista, oksentamista, syömättömyyttä, pään hakkaamista seinään yms. ?
Ja, jos et pidä, niin perustele mielipiteesi, kiitos!
kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että viiltely on ok.
Te, joiden mielestä viiltely on ok, pidätte sitten ilm. kaikkia muitakin pahan olon purkauksia normaaleina kuten esim. ahmimista, oksentamista, syömättömyyttä, pään hakkaamista seinään yms. ?
Ja, jos et pidä, niin perustele mielipiteesi, kiitos!
Viiltelyn puolustelijat? Te, joiden mielestä viiltely on ok, pidätte sitten ilm. kaikkia muitakin pahan olon purkauksia normaaleina kuten esim. ahmimista, oksentamista, syömättömyyttä, pään hakkaamista seinään yms. ?
Ja, jos et pidä, niin perustele mielipiteesi, kiitos!
Eikö tässä ketjussa ole pyritty enemmänkin kertomaan, että jos joku ihminen viiltelee (tai vaikka ahmii jne.), se ei määritä häntä kokonaan ihmisenä jotenkin epänormaaliksi, vaan se kertoo, että hän esim. kokee ahdistusta, johon ei löydä helpotusta.
Mä oon unohtanut, että jotkut ihmiset tosiaan on näin yksinkertaisia.
kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että viiltely on ok.
Te, joiden mielestä viiltely on ok, pidätte sitten ilm. kaikkia muitakin pahan olon purkauksia normaaleina kuten esim. ahmimista, oksentamista, syömättömyyttä, pään hakkaamista seinään yms. ?
Ja, jos et pidä, niin perustele mielipiteesi, kiitos!
Ai, ei vai? Mun mielestä aika monessa viestissä oltiin sitä mieltä, että viiltely on ihan ok tapa reagoida elämässä eteen tuleviin haasteisiin ja pahaan oloon... Samoin moni oli sitä mieltä, että siihen ei tarvitse puuttua eikä esim. hoidoksi tarvita kukkahattutätien antamia ohjeita tai terapiaa!
Ei ihme, että Suomessa tehdään niin paljon itsareita kun tässäkin ketjussa tunnutaan ajattelevan, että jos sinulla oli vaikea elämäntilanne nuorena, niin se määrittelee sinut koko loppuelämän, etkä esimerkiksi kelpaa miniäksi, koska olet epänormaali ihminen.
Ei kai tässä sitten auta kuin tappaa itsensä.
Olisi kuitenkin mukava kuulla perusteluja sille, että miksi elämäni paskat 1 v määrittelee minua loppuelämän eikä ne 31 hyvää vuotta, jolloin sain lapsia, opiskelin tutkinnon, menin naimisiin ja matkustelin?
tuleva mieheni välittää siitä, mitä mieltä hänen äitinsä on minusta niin paljon, että sen vuoksi jättää esim. menemättä naimisiin kanssani (jos en ole tehnyt hänelle mitään pahaa) niin se kertoo tarpeeksi heidän epäterveestä suhteestaan enkä niin sairaaseen perheeseen edes haluaisi.