Satuhäät morsiamella viillellyt käsivarret?

Mä sitten rakastan näitä keskusteluita, joissa pikkusielut ylhäältä julistavat muille, mikä on "normaalia" (mitä väliä sillä muuten edes on?) ja mistä mikäkin johtuu :D Mä julistan nyt, että pattipolvet kertovat ihmisen henkisestä vajavuudesta. Jos joku yrittää väittää vastaan, niin se on vaan epävakaan kitinää kun kalikka kalahti.

Viiltely ei ole normaalia. Ja sillä sipuli.

Ensimmäinen kysymys on, kuka päättää, mikä on "normaalia." Varmasti et ainakaan sinä, vaikka lopettaisit lauseesi kymmeneen sipuliin. Toinen, paljon tärkeämpi kysymys on, mitä ihmeen väliä edes on mikä on "normaalia" :)

Ankeaksi menisi tämä maailma, jos vain jonkun pikkusielun "normaali"-kategoriaan luokittelemat ihmiset olisivat kelvollisia esim. menemään naimisiin.

Mä sitten rakastan näitä keskusteluita, joissa pikkusielut ylhäältä julistavat muille, mikä on "normaalia" (mitä väliä sillä muuten edes on?) ja mistä mikäkin johtuu :D Mä julistan nyt, että pattipolvet kertovat ihmisen henkisestä vajavuudesta. Jos joku yrittää väittää vastaan, niin se on vaan epävakaan kitinää kun kalikka kalahti.

Viiltely ei ole normaalia. Ja sillä sipuli.

Ensimmäinen kysymys on, kuka päättää, mikä on "normaalia." Varmasti et ainakaan sinä, vaikka lopettaisit lauseesi kymmeneen sipuliin. Toinen, paljon tärkeämpi kysymys on, mitä ihmeen väliä edes on mikä on "normaalia" :)

Ankeaksi menisi tämä maailma, jos vain jonkun pikkusielun "normaali"-kategoriaan luokittelemat ihmiset olisivat kelvollisia esim. menemään naimisiin.

Kyse oli viiltelystä ja siitä, tekevätkö tavalliset, tasapainoiset ihmiset niin. Ja siihen on vain yksi vastaus: eivät tee.

lapsenne voivat joutua elämässään kokemaan aivan kauheita asioita, jotka aiheuttavat niin suurta henkistä tuskaa, että ainoa pakotie siitä on fyysisen kivun aiheuttaminen itselle. Minä ymmärrän tämän täysin hyvin pelkästään lukion psykologian opintojen ja elämänkokemuksen perusteella, vaikken itse ole koskaan viillellyt.



Ja kyllä, lapsillenne voi sattua noita kauheita asioita, vaikka itse olisitte miten hyviä vanhempia. Lapsenne voivat myös koska tahansa saada jonkin henkisen sairauden, aivan kuten kuka tahansa voi sairastua fyysisestikin. Se ei tarkoita, että he olisivat aikuisina ehdottomasti kelvottomia puolisoita.

Miten viiltelijät pitävät sitä aivan normaalina ja terveenä ratkaisuna pahaan oloon. Kyllä on tosi paha olo ollut monella muullakin ja kautta aikain, mutta tuo on kuitenkin parin viime vuosikymmenen muoti-ilmiö. Viilleelläänkö sotien aikana, kun on syytäkin tuntua pahalta? Tuskin. Tasapainoinen ihminen löytää tuskaansa toisenlaisia ratkaisuja. Sen jokainen täyspäinen ymmärtää. Viiltely on pitkälti huomionhakemista epäterveellä tavalla. Minä, minä, minä, mulla on paha olla, siis just mulla, ei kelläään muulla voi olla.....

Ei saa puuttua, koska se ei auta. Ja jos et puutu, et välitä. Miten koulussa tulisi siis reagoida? Kerrotko, että osaa seuraavalla kerralla?



Tähän mennessä olen "löytänyt" kaksi viiltelijää, jotka kummatkin kävivät pitkän kukkahattutätienergialla varustetun terapian ja ovat hengissä. En tiedä, miten olisi käynyt, jos en olisi halunnut puuttua ja uskonut sen voimaan.

mistä näitä sekopäitä,joiden mielestä viiltely on ok taas sikiää? Jos mun ahdasmielisyyden mittari on se,että mielestäni itsensä tuhoaminen viiltelemällä ei ole normaalia,niin ihan ilomielin olen sitten se suppeakatseinen ämmä. Minusta ihan yhtä "normaalia" voisis sitten olla vaikkapa kaverinkin viiltely?!? Ei oo ihme,että Suomessa vedetään mielialanappia naamariin,jos ihmisten ajatuksenjuoksu kullkee tätä rataa.

Mä sitten rakastan näitä keskusteluita, joissa pikkusielut ylhäältä julistavat muille, mikä on "normaalia" (mitä väliä sillä muuten edes on?) ja mistä mikäkin johtuu :D Mä julistan nyt, että pattipolvet kertovat ihmisen henkisestä vajavuudesta. Jos joku yrittää väittää vastaan, niin se on vaan epävakaan kitinää kun kalikka kalahti.

Viiltely ei ole normaalia. Ja sillä sipuli.

Ensimmäinen kysymys on, kuka päättää, mikä on "normaalia." Varmasti et ainakaan sinä, vaikka lopettaisit lauseesi kymmeneen sipuliin. Toinen, paljon tärkeämpi kysymys on, mitä ihmeen väliä edes on mikä on "normaalia" :) Ankeaksi menisi tämä maailma, jos vain jonkun pikkusielun "normaali"-kategoriaan luokittelemat ihmiset olisivat kelvollisia esim. menemään naimisiin.

Kyse oli viiltelystä ja siitä, tekevätkö tavalliset, tasapainoiset ihmiset niin. Ja siihen on vain yksi vastaus: eivät tee.

Jos joku tuntematon tulisi määrittelemään mun tasapainoisuuden astetta sillä perusteella, millainen olin murrosiässä, saattaisin kyllä kyseenalaistaa enemmän sen tuntemattoman älyn kuin oman tasapainoni.

Kaikki meistä oli silloin epätasapainoisia ja teki jotain typerää, viilteli tai ei. Lisäksi joillakuilla on taipumus päästä vaikeuksien kautta voittoon, eli rankka tausta tekeekin ihmisestä empaattisen ja vahvan, ei vähästä hätkähtävän.

mutta kouluissa koulukuraattorille, opinto-ohjaajalle, koulupsykologille ja luokanvavojalle yksi hälytysmerkki on itsensä viiltely. Siihen puututaan ja ohjataan nuori tarkempaan seurantaan. Oppilastyöryhmä ottaa heti asia käsittelyyn. Viiltelyä ei AMMATTI-IHMISTEN taholla pidetä normaalina, vaikka sinä sanoisit mitä.

on jotain merkitystä. Kukkahattutäti

Kukkahattutäti

tämä viiltely ja itsensä tappaminen, vaikka sun olis helppo niin uskoa.

Mieheni miniällä on viiltelyarpia käsivarret täynnä. Meinasi mennä ristiäiskahvit väärään kurkkuun, kun hän siinä istui hihattomassa jakussaan. Ei edes peitellyt niitä, tuntui jopa ,että oli vetänyt niihin jotain huulipunaa tai vastaavaa, että kaikki varmaan näkisivät. Kun hänellä oli niin myrskyisä teini-ikä. Voi voi.

En ole vielä törmännyt. Ja opetan heitä työkseni. Kaikilla itsensä viiltelijöillä on suuria ongelmia elämässä. Eri asia on, pääseekö tilanteesta yli. Luulenkin, että juuri tällainen taista oli syynä, miksi sulhasen perhe ei iki-ihastuneina ottanut morsianta sukuun. Musta oli vähän naiivia morsiamelta todeta, että on ihmetellyt, että miksi ei kelpaa. Nuorten on vaikea tajuta, että nuoruuden tyhmillä teoilla voi olla yllättäviä jälkiseurauksia aikuisuuteen.

meilläpäin 2000-luvun alkupuolella yläkoulussa se oli tytöillä "muotia" :D harvempi jätti viiltämättä muutamat viillot käsiin :D luojan kiitos itse en uskaltanut tehdä syviä niin niitä ei näy enää :D

Miten viiltelijät pitävät sitä aivan normaalina ja terveenä ratkaisuna pahaan oloon. Kyllä on tosi paha olo ollut monella muullakin ja kautta aikain, mutta tuo on kuitenkin parin viime vuosikymmenen muoti-ilmiö. Viilleelläänkö sotien aikana, kun on syytäkin tuntua pahalta? Tuskin. Tasapainoinen ihminen löytää tuskaansa toisenlaisia ratkaisuja. Sen jokainen täyspäinen ymmärtää. Viiltely on pitkälti huomionhakemista epäterveellä tavalla. Minä, minä, minä, mulla on paha olla, siis just mulla, ei kelläään muulla voi olla.....

"Pitävät normaalina terveenä ratkaisuna?" Kukahan tässä se sekopää on? :D Luet viesteistä puhtaasti sen, mitä itse haluat niissä nähdä.

Tosiaan, murrosikäiset, noin 10-15-vuotiaat lapset saattavat olla huomionhakuisia, epäterveitä jne. Heillä saattaa myös oikeasti olla taustallaan aivan kauheita kokemuksia. Jotkut heistä esimerkiksi raiskataan, hakataan toistuvasti tai jätetään täysin oman onnensa nojaan. Heidän tuskaansa ei varmasti vähennä tai helpota tieto siitä, että toisillakin on vaikeaa.

He tarvitsevat kaiken mahdollisen avun ja tuen, eivät tuomitsemista tai arvolatauksilla ("toi on epänormaalia!") varustettua kauhistelua.

Ei ole viiltely ok ja "tervettä". Nimimerkillä mielenterveysongelmainen itsekin.

Ei saa puuttua, koska se ei auta. Ja jos et puutu, et välitä. Miten koulussa tulisi siis reagoida? Kerrotko, että osaa seuraavalla kerralla?

Tähän mennessä olen "löytänyt" kaksi viiltelijää, jotka kummatkin kävivät pitkän kukkahattutätienergialla varustetun terapian ja ovat hengissä. En tiedä, miten olisi käynyt, jos en olisi halunnut puuttua ja uskonut sen voimaan.

eivät kaikki viiltelijät halua välittämistä. joillekin se on ihan yksityinen asia, joka ei koske itsemurhan tekemistä millään tavalla. usein nämä privaattiviiltelijät äkkäävät kyllä viillellä sellaisiin ruumiinosiin, ettei sanomista tule ainakaan koulun penkillä.

Kaikki nuoret "eivät ole tasapainottomia ja tee typeryyksiä". Olet vaan ollut väärässä seurassa. Harmi. Viiltely on sairasta. Nimim. Kaikki koulukaverit, jotka viilteli, ovat nyt huumekoukussa, alkoholisteja tai kuolleita.

Mieheni miniällä on viiltelyarpia käsivarret täynnä. Meinasi mennä ristiäiskahvit väärään kurkkuun, kun hän siinä istui hihattomassa jakussaan. Ei edes peitellyt niitä, tuntui jopa ,että oli vetänyt niihin jotain huulipunaa tai vastaavaa, että kaikki varmaan näkisivät. Kun hänellä oli niin myrskyisä teini-ikä. Voi voi.

mikä hitto on hihaton jakku?

murrosiässä epätasapainoinen idiootti, mutta tänä päivänä pärjään silti ihan hyvin ja päänkin pitäisi olla kuosissa.



Tunnen monta päällisin puolin "tavallista" ihmistä, jotka ovat lapsena itseään viillelleet syystä tai toisesta, ja totta kai se oli täysin idioottimaista & vaarallista toimintaa. Pointti on kuitenkin, että he tekivät sen LAPSENA.



On naurettavaa tapella jossain palstalla siitä, onko kyseinen toiminta "normaalia" vai ei. Kai kaikki sen tietävät, että viiltely on hirveä ja typerä juttu, mutta eri asia on, onko asiallista lähteä tekemään 28-vuotiaasta ihmisestä persoonallisyysanalyyseja lapsuuden toiminnan perusteella tai onko asiallista haukkua alaikäisiä lapsia erilaisilla nimityksillä siksi, että he viiltelevät.

Ei se aina tarkoita, että on epävakaa. Itse viiltelin käteni synnytyksenjälkeisenpsykoosin takia.

Kaikki nuoret "eivät ole tasapainottomia ja tee typeryyksiä". Olet vaan ollut väärässä seurassa. Harmi. Viiltely on sairasta. Nimim. Kaikki koulukaverit, jotka viilteli, ovat nyt huumekoukussa, alkoholisteja tai kuolleita.

Kaikki mun viiltelyä harrastaneet koulukaverit opiskelee yliopistossa, matkustelee, käy vaihdossa, menee naimisiin, saa lapsia ja ostaa asuntoja. Seura tosiaan ehkä vaikuttaa?

on tapana tehdä ihmisistä aika perusteellisia anayyseja tietämättä mitään heidän taustoistaan ja toiminnan syistä. Lisäksi jokainen tekee tulkintansa omasta pikku vinkkelistään, "toi viiltelijä on tollanen koska mun kaveri oli sellanen."



Toisaalta omista taustoistaan on usein parempikin vaieta, koska kertominen saa aikaan vain repostelua, vähättelyä tai lisää ennakkoluuloja.

ja siihen tulee aina puuttua. Itsensä vahingoittaminen ei kuulu terveen nuoren elämään. Viiltely helpottaa nuorta selviämään sen hetkisistä ongelmistaan, mutta se ei ole oikea malli selviytyä niistä. Ongelmat tulee ratkaista muillakeinoin. Ja valitettavasti vaikka joku tässä ketjussa muuta väittää, niin itsensäviiltelijä on todennäköisempi itsemurhantekijä kuin muilla tavoin oireileva nuori.



Nuoruuteen kuuluu rajojen rikkominen ja muu aikuisten elämää kritisoiva käytös, mutta viiltely ei ole tervettä rajojen rikkomista. Jos suuri osa viiltelijöistä selviää kuiville ja aikuiseksi, ei se tarkoita sitä, että viiltelijät tulee jättää rauhaan. Päinvastoin. Enkä yhtään ihmettele, että joku aikuinen (anoppi) suhtautuu viiltelijämorsiameen hieman karsaasti. Sitä saa, mitä tilaa.