Jaksaisitko olla tällaisen ihmisen ystävä?

Kaikkkeen haluisi aina sanoa, että pitää ymmärää. Mutta ei voi mitään mua ärsyttää tollainen. Säälittävää pohjimmiltaan mutta minkäs teet

Huono itsetunto?

Näyttää hyvältä (panostaa ulkonäköönsä)?

Mielistelee?

Vaatii muilta viihdyttämistä?

Tuhahtelee jos hiljasta?



Sinä tosiaan pistät kalloosi mitä ystäväsi tekee, elehtii, mistä puhutte ja kuvittelet että sinun sanomasi: "yks mies sanoi ettei tykkää sinisestä, vaan punaisesta" ja lyylin pukeutuminen ensi kerralla punaseen on merkki heikkoudesta? Ehkä se tykkää siitä jostain miehestä ja tahtoo tehdä häneen vaikutuksen?



Kuulostat harvinaisen kateelliselta.

Sinulla on hyvännäköinen ystävä, josta muut tykkää ja sä vieressä kiukuttelet kun se huomioidaan vaikkei ole äänessäkään (kuten sinä?)



Jos vaikka kasvaisit?

Huono itsetunto?

Näyttää hyvältä (panostaa ulkonäköönsä)?

Mielistelee?

Vaatii muilta viihdyttämistä?

Tuhahtelee jos hiljasta?

Sinä tosiaan pistät kalloosi mitä ystäväsi tekee, elehtii, mistä puhutte ja kuvittelet että sinun sanomasi: "yks mies sanoi ettei tykkää sinisestä, vaan punaisesta" ja lyylin pukeutuminen ensi kerralla punaseen on merkki heikkoudesta? Ehkä se tykkää siitä jostain miehestä ja tahtoo tehdä häneen vaikutuksen?

Kuulostat harvinaisen kateelliselta.

Sinulla on hyvännäköinen ystävä, josta muut tykkää ja sä vieressä kiukuttelet kun se huomioidaan vaikkei ole äänessäkään (kuten sinä?)

Jos vaikka kasvaisit?

Oikeastaan kyllä ennakoin tämän, että pistetään kateuden piikkiin.

Jutellessa yleensä tulee ilmi, että hänellä on huono itsetunto kun ei niitä miehiä sitten loppupeleissä ole jostain syystä tarpeeksi lähettyvillä, ja kuitenkin monissa yhteyksissä tulee esille, että pitää itseään hyvinkin kauniina verrattuna muihin.

Ja onko siinä jotain ihmeellistä, että pistän merkille ystävän eleet ja tavat? Kyseessä kun ei kuitenkaan ole vain lyhyt ja pintapuolinen tuttavuus, kyllä helposti oppii tuntemaan toisen vähän syvemmin ja ymmärtämään motiiveja.

Tuon esimerkkini oli tarkoitus tuoda esille, miten MIEHEN sanomat asiat on aina tärkeitä, ja niiden mukaan muutetaan itseä.

Olenko sanonut, ettei mua huomioitaisi? Ja onko tosiaan ihan ok, että yhden ympärillä kuuluu parveilla, vaikka hänellä ei ole mitään enempää annettavaa, kuin meillä muillakaan? Tai onko se ihmeellistä, että mua ärsyttää mielistely ja feikkaaminen?

Ap

koska niissä on hurjasti ristiriitaa.



Sinä koet että ihminen feikkaa, onko se niin?

Mikä on aitoa?



Minusta se ei ole itsensä muuttamista että pukeutuu punaseen paitaan. Se VOI olla täysi yhteensattuma. En ainakaan itse niin tarkkaan rekisteröi mitä muilla on päällä ja miten omat juttuni voisi vaikuttaa siihen miten toinen tekisi.

Ellei se lyyli ole ihastunut johonkin porukan poikaan ja toivo että tyyppi huomaa hänet. Kai se on sitten vaan paskaa toimintaa..



3

kylla ymmarran, etta punainen paita on jollain lailla porno, mutta miksei sininenkin voisi olla. minusta rajoittunut nakemys.

koska niissä on hurjasti ristiriitaa.

Sinä koet että ihminen feikkaa, onko se niin?

Mikä on aitoa?

Minusta se ei ole itsensä muuttamista että pukeutuu punaseen paitaan. Se VOI olla täysi yhteensattuma. En ainakaan itse niin tarkkaan rekisteröi mitä muilla on päällä ja miten omat juttuni voisi vaikuttaa siihen miten toinen tekisi.

Ellei se lyyli ole ihastunut johonkin porukan poikaan ja toivo että tyyppi huomaa hänet. Kai se on sitten vaan paskaa toimintaa..

3

esimerkissä olisi voinut olla ihan mitä vaan. "Tuttuni (mies) sanoi, että sitä ällöttää, kun naiset juo kaljaa. Ja kun eteisessä on enemmän kuin kolmet kengät" - seuraavalla kerralla ei kaljaa näy, eikä kenkiä. Ihan on oikeasti nähty tollasia tilanteita. Ja kyllä tollainen mua jostain syystä ärsyttää.

Mielestäni feikkiä on se, että muutetaan äänensävy ja eleet ihan erilaiseksi, kun jutellaan jonkun ei-niin-läheisen-ihmisen kanssa, ja saatetaan vielä tyypin lähettyä sanoa, että "vittu mikä lehmä, mitä se tuli mulle jutteleen". Ja omille ystäville voi sitten puhua miten rumasti tahansa, kun ne on jo "saatu". Tai niistä ei ole vaan hyötyä (esimerkiksi musta ei ole hyötyä, koska en esimerkiksi voi tutustuttaa häntä uusiin ihmisiin, en ole rikas, en omista baaria).

Ap

Mä taidan olla liian kypsä tajuamaan teitä.



Ei ole pakko olla jonkun "kaveri" jos se on noin vaikeaa.



Onko se ihastunut siihen miekkoseen jonka mielipiteitä kuuntelee?



Eräänlaista järkevyyttä se on että osaa olla nätisti vastenmielisessä seurassa. Vai pitäisikö sinusta vittuilla päin naamaa ettei seura kiinnosta?



Kolmonen nyt lopettaa täällä heilumisen ja menee muksujensa pariin. Se o moro!

Mä taidan olla liian kypsä tajuamaan teitä.

Ei ole pakko olla jonkun "kaveri" jos se on noin vaikeaa.

Onko se ihastunut siihen miekkoseen jonka mielipiteitä kuuntelee?

Eräänlaista järkevyyttä se on että osaa olla nätisti vastenmielisessä seurassa. Vai pitäisikö sinusta vittuilla päin naamaa ettei seura kiinnosta?

Kolmonen nyt lopettaa täällä heilumisen ja menee muksujensa pariin. Se o moro!

aika kypsymättömiähän me vielä ollaan :)

Tässä kun ei ole vaan kyse kaveruudesta, ystävyydeksi sanoisin. Ja mulla ei ole kovin laaja ystäväpiiri, eli käytännössä aika yksinäistä tulisi, jos päättäisin tämän katkaista. Aika hyvin osaan hyväksyä ihmiset sellaisena kuin ovat ja niellä kiukun, mutta toisinaan taas se tuntuu vaikealta, varsinkin kun itse on aina se, jonka pitää "kasvaa ja kypsyä" ja sietää kaikki.

Päin naamaa en tietenkään vittuile, sehän olisi ystävyyden loppu, tälle kun ei voi mitään negatiivista sanoa :)

Ap

jos huomaa, että sosiaalisissa tilanteissa alkaa ärsyttää. Tällaisia tyyppejähän löytyy jonka ei tarvitse olla fiksu tai hauska, kun maailma pyörii ulkonäön ympärillä. Kerroit, että teillä on syvempi ystävyys, niin nähkää jonkin aikaa vain kahden kesken hänen kanssa jolloin on aidompi eikä miehille tai muille esittämisen halu iske pintaan.



Kysymykseen, jaksaisinko olla tällaisen ihmisen ystävä, vastaus kyllä. Jotain yhteistähän teilläkin on, kun pyöritte yhdessä ja olette tunteneet ilmeisesti suht pitemmän aikaa. Mitä pitempään toisen sitäpaitsi tuntee, sitä enemmän ärsyttää jotkin seikat mistä itse näkee läpi (ja uudet ihmiset eivät).

Ei kannata luopua ystävästä, kuin jos todellakin käy jotain mistä oikeasti menee luottamus!

Otat vain hieman breikkiä :)

Tosin tuossa on monenkin ystäväni / kaverini piirteitä seassa. Eniten tuli mieleen kaveri, joka metsästää loputtomasti sitä oikeaa ja aina harrastus vaihtuu sen mukaan, mitä se mies harrastaa... Tuppautuu siis aina samaan harrastukseen, että pääsisi miehen seuraan. Ja kun olisikin oikeasti kiinnostunut niistä harrastuksista, mutta on sisältään tyhjä ihminen, joka ei omaa kiinnostusta mitään muuta kohtaan kuin sitä miehenmetsästystä. Joka ei muuten tule koskaan tuottamaan pysyvää hedelmää.

Huono itsetunto, jota yrittää pönkittää mielistelemällä tuntemattomia ja miehiä ja toisaalta alistamalla teitä kavereita. Maailma pyörii täysin ulkonäön ympärillä, kun mitään muuta annettavaa ei ole.

Huono itsetunto, jota yrittää pönkittää mielistelemällä tuntemattomia ja miehiä ja toisaalta alistamalla teitä kavereita. Maailma pyörii täysin ulkonäön ympärillä, kun mitään muuta annettavaa ei ole.

oli mielestäni melko hyvin tiivistetty. Vaikka munkin mielestä siinä on ristiiriita: pitää itseään kauniina - kuitenkin huono itsetunto, niin kyllä ne tässä paketissa vaan toteutuvat.

Yhteisten tekemisten kannalta yksi rasittavimmista piirteistä on se, kun jatkuvasti mietitään, miltä näytetään ulkopuolisten silmissä. Ei vahingossakaan voi tehdä mitään, mikä on "noloa" - ja kaikkihan on noloa. Et voi käydä tällaisen ihmisen kanssa syömässä ulkona, koska muiden ihmisten nähden syöminen on noloa. Kaupoissakaan ei oikein voi käydä, kun on ihmisiä niin paljon. Et voi julkisesti alkaa spontaanin innostuneesti hyppiä ja nauraa, koska se nyt varsinkin on noloa!

Ap