Down-vastasyntyneet pitäisi saada surmata etiikan asiantuntijoiden mielestä:

Kyllä ne pitäisi tappaa.

Ei niistä ole kunnon ihmisiksi.

On ennustettu että Tanskasta loppuu Downit 2030 mennessä.

Ihmisen olemassaolon alku, tietoisuuden synty, kovasti kärsivän yksilön etu, vanhempien etu, ihmisen oikeus elämään absoluuttisena arvona, uskonnolliset näkökohdat, yhteiskunnan etu...



Käytännössä(!) pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että tällaiseen mentäisiin vaikkapa Suomessa, vaikka joku tutkija asiaa moraalietiikan kannalta miettisikin.



Hesarissa oli muuten syksyllä juttua sikiöseulonnnoista jne., siinä sanottiin jotain siihen tyyliin, että noin 98 % niistä vanhemmista, jotka saavat etukäteen tietää downista, abortoivat.

Mitäs sitten, kun joitain kehityshäiriöitä ja -vammoja ei voida havaita ennen kuin lapsi on puoli vuotta tai vanhempi? Mihin raja vedetään?

uskovan ja abortteja vastustavan lastenlääkärin miettineen, että kyllä ehkä pitäisi pystyä kovin kärsivät vauvat tappamaan. Hän siis oli nähnyt aivan kamalia tapauksia.

joutuu itsekin miettimään. Jos vauva on pahasti kehitysvammainen niin ettei koskaan tule esim. pystymään kommunikoimaan ympäristönsä kanssa, ja lisäksi on kovat kivut koko ajan.

Vastasyntyneen downin abortointia en missään tapauksessa sallisi.

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.



3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Heille on annettu järki

järkeä edes sen verran, että pystyisi minkäänlaiseen kommunikointiin. Eli ei edes kotieläimen tasolle pääse.

myöhään tehdyllä abortilla ja vastasyntyneen lapsensurmalla. Totta on, että vammaisten elämä voi olla vaikeaa ja heidän hoitonsa samoin, mutta pitäisi kuitenkin ottaa kokonaisuus huomioon. Onhan niitä varsin lieviäkin downeja (ja toki myös vaikeita).

Ovat silti tasavertaisia kaikkien muiden kanssa? Näin ihmisoikeuksiin nojaten. Mielestäni kyseiseltä julistukselta menee pohja, jos tässä asiassa aletaan ihmisiä eriarvoistamaan.

Heille on annettu järki

järkeä edes sen verran, että pystyisi minkäänlaiseen kommunikointiin. Eli ei edes kotieläimen tasolle pääse.

että downin saa tappaa. ne jotka on teidän mielestänne hyviä lastenhoitajia ja tunteikkaita ja ihania ym niin se saadaan kohta laillisesti viedä saunan taakse ja lahdata sinne. mitäs tuumaatte tuosta?

huomatkaa, että myös down-henkilöiden sisaruksetkin haluaa downit tapettavaksi ainakin tässä viestiketjussa. downit on tyhmiä.

että downin saa tappaa. ne jotka on teidän mielestänne hyviä lastenhoitajia ja tunteikkaita ja ihania ym niin se saadaan kohta laillisesti viedä saunan taakse ja lahdata sinne. mitäs tuumaatte tuosta?

Vai että "kohta" saadaan lahdata :D Huh huh.

Kahden lääkärin mielipiteestä tulee yhtäkkiä universaali totuus...

<a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030215275735_ul.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030215275735_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030215275735_ul.shtml</a&gt;

Mitä mieltä olette?

ei maailma tarvitse epäkelpoja yksilöitä, muutenkin on jo ylikansoitusta.

Taitaa olla yhden ihmisen keskustelua itsensa kanssa lahes koko ketju.



Kylla se niin on etta jokaisella elavalla olennolla, ja ihmisten yhteiskunnassa etenkin ihmisella, on oikeus elamaan, ruumillisista ja henkisista rajoitteista huolimatta.



Jospa elinehto olisikin hyva fyysinen kunto ja lahes neroutta hipovat alynlahjat... kyllapa hiljenisi av-palsta.



Luuletteko te, tamankin tekstin lukijat, etta juuri teilla on kyky kasittaa elaman ja kuoleman etiikka?!



Mitapa jos juuri sina liukastut nyt ensi viikon liukkaassa saassa. Lyot paasi ja saat aivoruhjeen. Ruhje paranisi kahdessa vuodessa niin etta olisit lahes onnettomuutta edeltavassa kunnossa, mutta ensimmaisen kuukauden onnettomuuden jalkeen olisit syvassa tajuttomuudessa. KYSYMYS: kuinka kauan omaisten pitaisi katsella sinua koomassa? Viikko vai 2 viikkoa ennen kuin topseli vedetaan pois?



Katsokaa esim elokuva Perhosefekti, siina yritetaan tehda elamasta parempaa, mutta se on vain naennaista, oikeasti asiat alkavat menna jokaisen "parannuksen" jalkeen huonommaksi ja huonommaksi.



Miettikaa, vanhemmat tekevat abortin down-diagnoosin jalkeen: lapsi onkin terve, tutkimustulos oli inhimillisen virheen takia vaara. Uusi raskaus ei onnistu, vanhemmat elavat syyllisyydessa, eroavat ja alkoholisoituvat...

lääkärit päättävät että ei hoideta. Keskonen nukkuu pois

En osaa sanoa, mitä itse olisin tehnyt, jos olisin sikiöseulonnoissa saanut selville odottavani down-lasta. Mitenkään tältä istumalta en voi osata sanoa, miltä se tuntuisi ja mihin päätökseen päätyisin. En välttämättä tekisi aborttia.



Mielestäni vastasyntyneen, elävän lapsen tietoinen tappaminen on väärin. Downin syndroomaahan on hyvin eri asteista, joillakin on paljon terveysongelmia, jotkut pystyvät elämään suht normaalia, tietysti tuettua, elämää. Jos raskaus on edennyt loppuun asti ja lapsi on elossa ja hyvävointinen, ei moraalisesti ole oikein häntä surmata.



Toisin voi olla joskus, jos lapsi syntyy hyvin varhaisilla viikoilla ja on tehohoidossa ja kaikki tehdään sen eteen, että hän jää eloon. Voi kuitenkin olla, että hän jää todella vaikeasti vammaiseksi sänkypotilaaksi lopun iäksi. Ehkä hoitotoimenpiteitä pitäisi tehdä vain tiettyyn rajaan saakka, siis ei esim elvyttää kerta kerran jälkeen jos näyttää tilanne huonolta.

että tämä on kirjoitettu jo maaliskuun alussa ja HUOMATTAVASTI ennen niitä down-asperger-vääntöjä jotka alkoivat syyskuussa.

on hyvin pienillä viikoilla syntynyt keskonen. Olen sitä välillä miettinyt, että olisivatkohan lääkärit jossain vaiheessa ehdottaneet tai päättäneet lopettaa aktiivisen hoidon, jos olisi tullut vaikka paha aivoverenvuoto.



Nyt vain sanottiin, että kun sain 23+6 viimeisen kortisoniannoksen, että nyt on aktiivinen hoitolinja ja vähän ajan päästä kun synnytys käynnistyi, hoidettiin täysillä ja ei kyselty mitään.



Nyt minulla on aivan ihana lapsi, en voi sanoa että täysin terve, mutta niin rakas ja tärkeä. En jaksa olla päivääkään ihmettelemättä mihin nykylääketiede pystyy.

On hyva tietaa omien voimien rajat. Mutta mista ne tietaa ellei niita ole koeteltu?! Ei voi tietaa milta kehitysvammaisen kasvattaminen tuntuu, onko helppoa, raskasta vai mahdotonta, ellei sita ole kokenut.



Kuka on luvannut ihmisille 'helpon' elaman'?!



Minkalaisen vastoinkaymisen edessa luovuttaa ennen kuin on edes yrittanyt mitaan? Onko Kehitysvammainen lapsi liian suuri pala elamaa haukattavaksi? Enta liikenneonnettomuudessa loukkaantunut puoliso, homevaurioinen talo, ruosteinen auto, likainen parketti tai reikainen sukka?



Ei elamaa voi suunnitella, ja vaikka suunnittelee, ei se niin mene! Nuoret ja/tai terveet kuvittelevat etta ovat tehneet jotain oikein kun ovat hyvassa tyossa ja kaikki on hyvin. Omat vanhemmat ovat elossa ja ensimmainen lapsi kasvaa kivasti. Sitten kuluu pari vuotta ja omaiset ovat kuolleet ja lapsella todetaan pitka-aikaissairaus. Tyonantaja menee konkurssiin ja puoliso saa burnoutin. Mita tapahtui?! Henkilo itse ei tehnyt mitaan vaarin, mutta niin vaan tuntuu etta elama potkii paahan. Tervetuloa tahan maailmaan!

valtio tarkasti vastasyntyneet. Jos oli heikko tai vammainen, lapsi heitettiin rotkoon. Pojat olivat äitinsä hoivissa 7-vuotiaaksi, sitten valtio otti kasvatettavakseen. Sotapalvelus oli 20-60-vuotiaana.



Spartalaiset eivät saaneet käydä ulkomailla, ettei tule huonoja vaikutteita.