Lue keskustelun säännöt.
Te joiden lapsi on aina ollut huono syömään!
10.03.2012 |
Tuliko jossain vaiheessa sellainen kyllästyminen, että enää edes jaksa opettaa lapselle uusia makuja ja yrittää saada syömään tms?
Meillä esikoinen oli sairas ekat pari vuotta ja hänen oli vaikea syödä. Ruokavalio oli tosi suppea, ja toisaalta koska lapsi oli niin alipainoinen, oli ihan sama mitä hän söi, kunhan saatiin edes jotain tuonne vatsaan. Parani just tähän parhaimpaan uhmaikään ja huomasi nopeasti, että syömättömyydellä voi myös osoittaa mieltään. Meillä lapsi ei kärtä herkkuja, vaan hän ei yksinkertaisesti syö jos ei huvita, hänellä ei ole oikein nälän tunnetta.
Me saadaan jatkuvasti kuulla sukulaisilta, että meidän pitäis vaan pakottaa tai opettaa lapsi syömään paremmin ja monipuolisemmin, mut mä en enää jaksa. Mulle syöminen ei ole enää mikään kasvatuksellinen kysymys, vaan kaikki on ok jos lapsi on syönyt edes jotain.
Tein ekat kaksi vuotta kaikkeni että lapsi ois jotain syönyt, ja nyt kun ollaan päästy siihen pisteeseen, että lapsen ruokavalio on terveellinen (vaikkakin lähes sama joka päivä) niin musta tuntuu että tässä ois muutakin tekemistä kuin höösätä lapsen syömisen ympärillä.
En vaan jaksais näitä sukulaisia, jotka kyttää lapsen syömisiä (syömme usein yhdessä). He sitäpaitsi romuttavat tehokkaasti senkin vähän edistyksen mitä olen lapsen kanssa saanut aikaan. Kesti ikuisuuden että lapsi oppi syömään puuroa, ja kun pappa teki siitä niin suuren numeron, lapsi ahdistui ja lopetti puuron syömisen siihen, koska ei kestä tuollaista painostamista, oli se sitten näennäisesti positiivistakin.
Kommentit (45)
mutta homman nimi on se, että kun on ruokaa niin syödään. Jos ei syödä, niin sitten ollaan nälässä seuraavaan ateriaan saakka, ja kyllähän se nälkä sieltä aina hiipii. Aika nopeasti lapset oppivat, että kannattaa syödä. Meininki on siis tosiaan sellaista, että ihan mitä tahansa ruokaa onkin, niin siitä ei tykätä. Tai sitten julistetaan miten paljon siitä tykätään, mutta kun ruoka on edessä ja sitä pitäisi syödä, niin ei enää "jaksa" tai ei tykkää. Sitten ollaan tunnin päästä kärttämässä leipää/banaania/herkkuja. Minä en jaksa lähteä lapsen pelleilyyn mukaan, olkoon syömättä jos ei syö silloin kun ruokaa on.
ihan sujuvasti ja yhteen mittaan. Koitan ymmärtää että haluat neuvoa koska luulet tietäväsi? Mutta oikeasti on lapsia, joilla on syystä tai toisesta ongelmia syömisessä ihan pinestä pitäen. Jollakin syy voi olla hoitamaton refluksitauti, meillä se oli allergiat yhdistettynä aspergeriin ja adhd:n. Minä olen epäillyt että lapsellani olisi vaikka anoreksia tai muu vakava syömishäiriö, niin huonoa tuo syöminen on. Tuo antamasi neuvo ei meillä toimi, usko minua! Koitappa antaa tu oneuvo syömishäiriöisen vanehmmille, mieti miten hullulta se kuullostaa :D
Meilä poika tosiaan pakkotilanteessa vaikka piilottaa ruuan, ennemmin kuin laittaa sen suuhunsa :(
Parhaiten meillä toimii rauhalliset ruokailutilanteet, ei pakoteta, ei painosteta, ruokailuun on aikaa- paljon ja edes kerran päivässä on ruokaa jota poika takuuvarmasti syö. Ja nämä asiat on käyty läpi hoitavan lääkärin kanssa, joten en ota neuvoja vastaan muilta :) Tämä on taas asioita joita kukaan ei näköjään usko, ennen kuin omalle kohdalle osuu (tämä 8-v on meidän 4/5 lapsemme, muilla ei ole ongelmia ruuan suhteen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten iski turhautuminen ja väsymys tilanteeseen. Tuntui niin älyttömän hölmöltä joka aterialla yrittää saada toinen syömään jotain uutta tai ylipäätään edes jotain. Niitä ruokailu hetkiä oikein kauhulla aina odotti kun joutuu taas katsomaan kun toinen ei syö. Se on oikeasti aika pelottavaa kun tajuaa että lapsi ei ole syönyt muuta kuin yhden rypäleen päivän aikana tms. Iskee kova huoli lapsen jaksamiseta.
Mutta siis väsyin tilanteeseen ja lopetin yrittämisen, ilmoitin että ruoka on pöydässä, laitoin lautaselle kaikkea samaa kuin muillakin vaikka tietäisin että lapsi ei siitä "pidä". Puolisen vuotta ruuasta syötiin korkeintaan vaan jotain tuttua, mutta sitten lapsi aloitti itse maistelemaan uusia juttuja. En ollut kiinnittävinäni huomiota tähän ennen kuin lapsi itse sanoi: äiti katso (söi riisiä)taputa mulle.
Nyt menee jo kahta uutta juttua ja annoskoot on hieman kasvanut, vaikka on myös päiviä jolloin syödään huonosti. Tätä on kestänyt nyt 4 kuukautta ja on jotenkin helpottavaa kun tietää että kyllä se tästä pikku hiljaa.
Meillä 1,5v on potenut hampaita jo vuoden päivät ja syöminen on siksikin ollut hankalaa. Syö muutenkin hurjan hitaasti, mutta toisinaan on melkoista houkuttelua. Lastenhoitajamme yritti pakottaa syömään jolloin mentiin vielä huonompaan suuntaan.
Aikani stressasin, kunnes huomasin että lapsi syö kun valikoimaa riittää: pieniä rahkapurkkeja (niitä lasten värikkäitä), omenaa ja banaania, hedelmäsosetta ja puuroista saatiin alas vain riisipuuro. Sitäkin nelisen ruokalusikkaa puolikkaalla mango-piltillä höystettynä. Ruisleipä menee vain ilman voita ja muumi-keksejä silloin tällöin. Makaronilaatikko ja kanapata maistuvat, muuta on turha tyrkyttää. Niinpä makaronilaatikkoon löytävät tiensä niin pinaatti kuin porkkanaraastekin, samoin kanapataan.
Tuttavani tiivisti tämänkin ongelman ihanasti: ei ole vääriä ruokia, vaan tarpeellisia kaloreita. Lapsen pitää syödä edes jotakin jotta jaksaa ja kasvaa- pahimpina päivinä meillä kasattiin kaloreita suklaapalalla ja maitona on koko ajan ollut se rasvainen punainen maito.
Sukulaisille nyt helkutinmoinen saarna: pakottamisella ei ketään saada syömään, pelkästään traumoja myöhemmäksi ikää. Tai saisiko ne sukulaisruokailut loppumaan joksikin aikaa?
aikanaan sellainen ravitsemusterapeutti joka neuvoi myös mitä tehdä syömättömyys-ongelmassa. Saatii oikein hyviä neuvoja eli pääsääntöisesti otettiin rennosti. Tätä oli tietysti helpompi varmaan noudattaa kuin teidän koska syömme pääsääntöisesti vain oman perheen kesken. Eli meidät saattoi löytää piknikiltä paitsi oman pihan rappusilta (ja muista normaaleista paikoista) niin myös saunan lauteilta:) Ravitsemusterapeutti sanoi suoraan, että jos lapsi tykkää syödä olohuoneen itämaisen maton päällä niin antakaa syödä. Ja jos esim tykkää musiikista niin soittakaa lempparimusiikkia syömisen yhteydessä. Mehän siis kokeilimme kaikkea mitä terapeutti ehdotti:) Olen myös kuullut erään ravitsemusterapeutin keksimästä lautapelistä liittyen syömiseen..
Otan vinkeistä vaarin. Joskus meitä auttaa se, että syödäänkin keittiössä (yleensä syödään olkkarin yhteydessä olevassa ruoka"salissa"). Keittiössä tuntuu olevan vähemmän ylimääräisiä virikkeitä ja rauhaa syömiselle. Meidän lapsi siis on tarkkaavaisuushäiriöinen ja lievästi ylivilkas, hypotoninen yms. ja luultavasti näläntunne ei hänellä toimi niinkuin pitäisi.
aikanaan sellainen ravitsemusterapeutti joka neuvoi myös mitä tehdä syömättömyys-ongelmassa. Saatii oikein hyviä neuvoja eli pääsääntöisesti otettiin rennosti. Tätä oli tietysti helpompi varmaan noudattaa kuin teidän koska syömme pääsääntöisesti vain oman perheen kesken. Eli meidät saattoi löytää piknikiltä paitsi oman pihan rappusilta (ja muista normaaleista paikoista) niin myös saunan lauteilta:) Ravitsemusterapeutti sanoi suoraan, että jos lapsi tykkää syödä olohuoneen itämaisen maton päällä niin antakaa syödä. Ja jos esim tykkää musiikista niin soittakaa lempparimusiikkia syömisen yhteydessä. Mehän siis kokeilimme kaikkea mitä terapeutti ehdotti:) Olen myös kuullut erään ravitsemusterapeutin keksimästä lautapelistä liittyen syömiseen..